Jos on tosi kuormittunut ja sen takia "huutaa" palstalla, niin heti leimataan ihan häiriköksi ja hulluksi

Vierailija kirjoitti:

Että kumma vaan kun täällä palstalla kukaan ei ole yhtään kuormittunut aikuisena narsistisista vanhemmistaan, vaan pystyvät tekemään kaiken päin vastoin, kuin mitä heille tehtiin... hienoa toki teille, mutta onko kivaa hieroa se minun haavoihini, että mulla on eri lailla? Onko?

ap

Oon kuormittunu kyllä, mutta sähän et sitä usko.

Vierailija kirjoitti:

Terapian tarpeessa hyvä Ap olet. Käytä ne kämpän remonttirahat mieluummin itseesi.

Se tulee sitäkautta mulle, että vuokratulot nousevat. On varaa sekä siihen, että terapiaan. Molemmille remontti :)

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kumma vaan kun täällä palstalla kukaan ei ole yhtään kuormittunut aikuisena narsistisista vanhemmistaan, vaan pystyvät tekemään kaiken päin vastoin, kuin mitä heille tehtiin... hienoa toki teille, mutta onko kivaa hieroa se minun haavoihini, että mulla on eri lailla? Onko?

ap

Oon kuormittunu kyllä, mutta sähän et sitä usko.

En ole ikinä edes väittänyt, ettet olisi. En ole pohtinut kuormittuneisuuttasi, tai kenenkään kommentoijan. Mulla on ollut ihan tarpeeksi itsessäni siinä.

ap

En mä edes tunnistanut kohdallani sanaa kuormittunut. Olen sen vasta nyt alkanut tajuta, kun tilanne hieman hellittää.... Saan asustella rauhassa. Kauheaa, mutta silti nyt on parempi. Kauheaa lasten ja perheen kannalta, että jouduin muuttamaan yksin, etten olisi kuormittuneena vain huutamassa kotona :'(

ap

Miten kukaan voi ottaa keskustelupalstan näin vakavasti? :D

Voisitko ne kämpän remonttirahat käyttää itseesi ja käydä muutaman kerran puhumassa terapeutille äiti-traumastasi? Jospa saisit helpotusta ahdistukseesi sitä kautta. Täällä on turhaa käydä huutelemassa asiasta, koska täältä et saa helpotusta, saatat jopa ahdistua vastauksista lisää.

Ja voin kuvitella, miten minut naisena ja äitinä tuomitaan. Vaikka minulle on tehty phaa. Lapsena.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ne kämpän remonttirahat käyttää itseesi ja käydä muutaman kerran puhumassa terapeutille äiti-traumastasi? Jospa saisit helpotusta ahdistukseesi sitä kautta. Täällä on turhaa käydä huutelemassa asiasta, koska täältä et saa helpotusta, saatat jopa ahdistua vastauksista lisää.

Oon terapiassa täyttä häkää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Voisitko ne kämpän remonttirahat käyttää itseesi ja käydä muutaman kerran puhumassa terapeutille äiti-traumastasi? Jospa saisit helpotusta ahdistukseesi sitä kautta. Täällä on turhaa käydä huutelemassa asiasta, koska täältä et saa helpotusta, saatat jopa ahdistua vastauksista lisää.

Enkä ahdistu vastauksista lisää. Mikään ei voi ylittää kuormaa, jonka saa omalta vanhemmaltaan, jos tämä suhtautuu sinuun kuin paskiaiseen.

ap

Tai kuin syylliseen, ei paskiaiseen. Paskiaiseen ois liian "helppo" torjua, syyllistäminen on vaikeampaa, koska joudut epäilemään, että sinusta se kaikki huuto johtuu. Varsinkin jos henkilö ei halua nähdä tekevänsä itse väärin huutaessaan lapselleen, niin sehän tekee kaikin voimin selväksi sille lapselle sitä, että lapsessa on vika huutoon. Ettei palaisi itse.

ap

Ehkä kannattaa hakea ammattiapua, eikä kaataa pahaa oloaan anonyymille nettipalstalle ja odottaa terapiaa

Vierailija kirjoitti:

En mä edes tunnistanut kohdallani sanaa kuormittunut. Olen sen vasta nyt alkanut tajuta, kun tilanne hieman hellittää.... Saan asustella rauhassa. Kauheaa, mutta silti nyt on parempi. Kauheaa lasten ja perheen kannalta, että jouduin muuttamaan yksin, etten olisi kuormittuneena vain huutamassa kotona :'(

ap

Sen lisäksi, että minut jätettiin lapsena yksin huutavan kuormittajan syytettäväksi saan nytkin olla yksin ja kärsiä.

ap

Aivan älytöntä syyttää minun toimivan samoin kuin äitini, meissä ei ole mitään samaa. Äiti luonnehäiriöisenä luuli kasvattavansa minua, kun hän itse asiassa oikeasti kaatoi kuormittuneisuutensa minun päälleni ja jätti minut kärsimään siitä, aivan kuin hänen elämänsä tapahtumat olisivat millään lailla minun vastuullani tai minun syytäni.

ap

Siinä ei ollut kasvatusta, eikä tukea eikä hyvää lapselle nimeksikään, vaan pelkkää rankaisemista ja syyttelemistä minua siitä, että olin se, mikä mä olin!!!!!! Nyt mä teen mitä mä tykkään ja aiihen ei kuulu perhe-elämä!!!!!!

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä mä kärsin siitä, että kuormittuneisuus jo lapsuudessa omasta äidistä estää minua olemasta nyt se äiti, joka haluaisin olla tai joka olisin, jos äitini ei olisi uskotellut, että mun kuuuluu syyllistyä hänen kuormistaan ja kun hän huutaa mulle, mä opin, että olen sen ansainnut ja kantaa hänen kuormiaan.

ap

Äitisi, kuten minunkin äitini, pyrki koko lapsuutesi ajan syyllistämään sinua siitä, että olet normaali lapsi, ja tämän lisäksi syyllisti sinua omista ongelmistaan, jotka eivät ole lasten ratkottavissa tai kovin paljon vaikutettavissa. Esim. Ainakin meillä itki siivotessaan ja huutaessan miksi meni tekemään lapsia. Avun pyytäminen olisi ollut myös häpeä, joten äidilläni ei ollut sitä vaihtoehtoa käytössä.

No tiedätkö mitä? Äitisi onnitui tässä surkeassa kasvatuksessan erinomaisesti, koska tuloksena oli syyllistynyt lapsi. Kuten minäkin. Päätä tehdä toisin. Minkälaisia lapsistasi haluat, ja haluatko että he ajattelevat kuin minä äidistäni? Ajattelen myös, että lapsuus ollut elämäni hirveintä aikaa. Asioiden käsittely ja hyväksyminen auttaa. Äidilläni oli uupumusta, joo. Mitä lapsi voi asialle? Tämä asia täytyy hyväksyä että meni näin. Pyydä sinä apua jos olet ihan uuvuksissa, lasten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka juuri se kuormittuneisuushan pitäisi nähdä ja antaa tukea sille kirjoittajalle.

Mutta tassapa vahan muuta miettimista:

No kyllahan se hullun dignoosi kuormittaa pahimmalla mahdollisella tavalla, kun sen jalkeen ei ole enaan asiaa puolisoon, tytto, ja poikaystaviin, jne. kun kaiki katsovat vinoon. Nain se vain on.

Siksi voisi sanoa, etta hulluksi diagnosoidun kaytos johtuu kulttuurista, jonka osa esimerkiksi psykiatriakin on. Samalla logiikalla voi vaittaa aika perustellustikkin hulluksidiagnosoidun mahdollisen vakivallankin lopulta johtuvan puhtaasti turhautumisesta elamaan, jonka kulttuuri tekee vaikeaksi, kuuluuhan hulluksi diagnosoitu kulttuurinsa alinpiin kategorioihin. Aiheeseen liittyy vielapa se etta hulluksi diagnosoitu alkaa kayttaytya siten kuin odotettuun rooliin kuuluukin. Itselleen ja muille valehteluineen paivineen

Edella mainituista syista putoaa koko laaketieteelliselta hullundiagnoosilta myos tieteellinen pohja pois. Diagnosoidaanhan siina asiaa, joka on vuorovaikutuksessa kulttuurin kanssa, jota psykiatriakin on. Tuosta syysta psykiatria tutkii asiaa, johon on vaikuttanut, ja siten vaistamatta jaa mahdollisuus, etta se on kaikkine ilmioineen viela psykiatriankin luomien kasitysten aiheuttama.

Mietippa seuraavaa, voitko vaa-alla punnita kappaletta josta pidat samalla kiinni?

Asia on taysin toisenlainen muun todellisen laaketieteen kanssa, voit esimerkiksi yhdella silmayksella todeta, etta haava on selvasti haava, eika siihen ole vastaan vaittamista, et lasnaolollasi ole vaikutanut siihen mita tutkit.

Psykiatria taas jo olemassaolollaan on, eika opin kannattaja sita suostu myontamaan. Se tekee aiheesta pseudotieteen, jolla ei ole juuri horoskooppia suurempaa tiedearvoa.

Pakkoko se tänne on huutaa? Huuda vaikka tyynyyn ja sen jälkeen kerro asiallisesti murheesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä mä kärsin siitä, että kuormittuneisuus jo lapsuudessa omasta äidistä estää minua olemasta nyt se äiti, joka haluaisin olla tai joka olisin, jos äitini ei olisi uskotellut, että mun kuuuluu syyllistyä hänen kuormistaan ja kun hän huutaa mulle, mä opin, että olen sen ansainnut ja kantaa hänen kuormiaan.

ap

Äitisi, kuten minunkin äitini, pyrki koko lapsuutesi ajan syyllistämään sinua siitä, että olet normaali lapsi, ja tämän lisäksi syyllisti sinua omista ongelmistaan, jotka eivät ole lasten ratkottavissa tai kovin paljon vaikutettavissa. Esim. Ainakin meillä itki siivotessaan ja huutaessan miksi meni tekemään lapsia. Avun pyytäminen olisi ollut myös häpeä, joten äidilläni ei ollut sitä vaihtoehtoa käytössä.

No tiedätkö mitä? Äitisi onnitui tässä surkeassa kasvatuksessan erinomaisesti, koska tuloksena oli syyllistynyt lapsi. Kuten minäkin. Päätä tehdä toisin. Minkälaisia lapsistasi haluat, ja haluatko että he ajattelevat kuin minä äidistäni? Ajattelen myös, että lapsuus ollut elämäni hirveintä aikaa. Asioiden käsittely ja hyväksyminen auttaa. Äidilläni oli uupumusta, joo. Mitä lapsi voi asialle? Tämä asia täytyy hyväksyä että meni näin. Pyydä sinä apua jos olet ihan uuvuksissa, lasten vuoksi.

No niin niin, tiedän. Ei mulla ole valtaa siihen, millaisia lapsistani haluan, en minä ole saanut meillä suunvuoroa siitä miehen kanssa, koska se paska ei arvosta mun äitiyttä. Se päättää, ja tehkööt, mulla on nyt muutakin ajateltavaa, kuin lasten nokkahuiluläksyt ja muu paska.

ap

lue kahdesti kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka juuri se kuormittuneisuushan pitäisi nähdä ja antaa tukea sille kirjoittajalle.

Mutta tassapa vahan muuta miettimista:

No kyllahan se hullun dignoosi kuormittaa pahimmalla mahdollisella tavalla, kun sen jalkeen ei ole enaan asiaa puolisoon, tytto, ja poikaystaviin, jne. kun kaiki katsovat vinoon. Nain se vain on.

Siksi voisi sanoa, etta hulluksi diagnosoidun kaytos johtuu kulttuurista, jonka osa esimerkiksi psykiatriakin on. Samalla logiikalla voi vaittaa aika perustellustikkin hulluksidiagnosoidun mahdollisen vakivallankin lopulta johtuvan puhtaasti turhautumisesta elamaan, jonka kulttuuri tekee vaikeaksi, kuuluuhan hulluksi diagnosoitu kulttuurinsa alinpiin kategorioihin. Aiheeseen liittyy vielapa se etta hulluksi diagnosoitu alkaa kayttaytya siten kuin odotettuun rooliin kuuluukin. Itselleen ja muille valehteluineen paivineen

Edella mainituista syista putoaa koko laaketieteelliselta hullundiagnoosilta myos tieteellinen pohja pois. Diagnosoidaanhan siina asiaa, joka on vuorovaikutuksessa kulttuurin kanssa, jota psykiatriakin on. Tuosta syysta psykiatria tutkii asiaa, johon on vaikuttanut, ja siten vaistamatta jaa mahdollisuus, etta se on kaikkine ilmioineen viela psykiatriankin luomien kasitysten aiheuttama.

Mietippa seuraavaa, voitko vaa-alla punnita kappaletta josta pidat samalla kiinni?

Asia on taysin toisenlainen muun todellisen laaketieteen kanssa, voit esimerkiksi yhdella silmayksella todeta, etta haava on selvasti haava, eika siihen ole vastaan vaittamista, et lasnaolollasi ole vaikutanut siihen mita tutkit.

Psykiatria taas jo olemassaolollaan on, eika opin kannattaja sita suostu myontamaan. Se tekee aiheesta pseudotieteen, jolla ei ole juuri horoskooppia suurempaa tiedearvoa.

No, mua ei ole diagnosoitu miksikään hulluksi. Masennusta vaan.

ap

ups