Lue keskustelun säännöt.
Ihminen ei kadu mitään niin paljon, kuin lapsien hankkimatta jättämistä
02.09.2017 |
Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.
Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.
Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on aika hämmästyttävää miten vahva lisääntymisvietti onkaan. Ei ihmistä ole tarkoitettu yksin tai kaksin kasvattamaan jälkikasvuaan. Ihminen on laumaeläin, jonka kuuluisi elää about 10-20 aikuisen laumoissa, joissa vastuu jälkikasvusta jakaantuu koko laumalle, ei vain kahdelle ihmiselle. Suhteellisen uusi ilmiö ihmislajin historiassa tällainen perhemalli, että on vain vanhemmat ja heidän lapset, toki nyky-yhteiskunta matkii laumaeloa siinä mielessä, että jos vanhemmat käy töissä niin lapset voi viedä päiväkoteihin ja sitten vähän isompana lapset käy koulussa.
Mutta noin muuten, ihmiset elää nykyään loppupeleissä aika luonnottomissa oloissa, ihan jo töitäkin kun miettii, että painetaan melko tasaisesti niitä 8 tunnin työpäiviä 5 päivänä viikossa kesät talvet, kun alunperin ihmiset on näillä leveysasteilla lähinnä lepäilleet sen lumisen ajan ja näin taas kestäneet paremmin talven pimeydenkin --> on saaneet oikeasti nukkua ja säästellä voimiaan. Toki lämpimämmissä maissa on hieman eri tilanne, mutta niissäkin on kuitenkin vuodenajan vaihtelut vaikuttaneet elämään esim. sadeusi/kuiva-kausi jne.Jopa maatalousyhteisöissäkin on ollut enemmän taukoja työnteossa, talvella ei kamalasti hommia tehdä, kun taas kevät-syksy on painettu ihan hiessä. Talvella on varmaankin ollut lähinnä metsätöitä, mutta ei niitäkään nyt niin tolkuttomasti verrattuna nykyajan työtahtiin.
Yhdelläkään kädellisellä ei ole lisääntymisviettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastaan on aika hämmästyttävää miten vahva lisääntymisvietti onkaan. Ei ihmistä ole tarkoitettu yksin tai kaksin kasvattamaan jälkikasvuaan. Ihminen on laumaeläin, jonka kuuluisi elää about 10-20 aikuisen laumoissa, joissa vastuu jälkikasvusta jakaantuu koko laumalle, ei vain kahdelle ihmiselle. Suhteellisen uusi ilmiö ihmislajin historiassa tällainen perhemalli, että on vain vanhemmat ja heidän lapset, toki nyky-yhteiskunta matkii laumaeloa siinä mielessä, että jos vanhemmat käy töissä niin lapset voi viedä päiväkoteihin ja sitten vähän isompana lapset käy koulussa.
Mutta noin muuten, ihmiset elää nykyään loppupeleissä aika luonnottomissa oloissa, ihan jo töitäkin kun miettii, että painetaan melko tasaisesti niitä 8 tunnin työpäiviä 5 päivänä viikossa kesät talvet, kun alunperin ihmiset on näillä leveysasteilla lähinnä lepäilleet sen lumisen ajan ja näin taas kestäneet paremmin talven pimeydenkin --> on saaneet oikeasti nukkua ja säästellä voimiaan. Toki lämpimämmissä maissa on hieman eri tilanne, mutta niissäkin on kuitenkin vuodenajan vaihtelut vaikuttaneet elämään esim. sadeusi/kuiva-kausi jne.Jopa maatalousyhteisöissäkin on ollut enemmän taukoja työnteossa, talvella ei kamalasti hommia tehdä, kun taas kevät-syksy on painettu ihan hiessä. Talvella on varmaankin ollut lähinnä metsätöitä, mutta ei niitäkään nyt niin tolkuttomasti verrattuna nykyajan työtahtiin.
Yhdelläkään kädellisellä ei ole lisääntymisviettiä.
Tottakai on :D Ei ne muuten lisääntyisi.
Huoh. Eikö me nyt mitenkään voitais jo hyväksyä se tosiasia, että ihmiset ovat hyvinkin erilaisia ja haluavat eri asioita elämältään? Annetaan kunkin itse tehdä päätöksensä eikä tuputtaa omaa näkemystään muille.
Vierailija kirjoitti:
mikä onkaan ihanampaa, kuin katsella maailman nähtävyyksiä yhdessä lastensa kanssa?
No esimerkiksi katsella maailman nähtävyyksiä ilman lapsia? Keksin kyllä näin äkkiseltään sata muutakin ihanampaa asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mikä onkaan ihanampaa, kuin katsella maailman nähtävyyksiä yhdessä lastensa kanssa?
No esimerkiksi katsella maailman nähtävyyksiä ilman lapsia? Keksin kyllä näin äkkiseltään sata muutakin ihanampaa asiaa.
Kun ne on jo itse nähnyt on kiva näyttää niitä myös jollekin, jolle ne vielä on uusia ja ihmeellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei lapseton voi kuvitellakaan millaista on olla äiti.
Vierailija kirjoitti:
Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.
Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.
Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.
Peukutin ylös, koska tässä on paljon hyviä pointteja. Etenkin täysin vilpitön rakkaus, vaikkei sekään automaatio ole. Myös yksinäisyys on jotain sanoinkuvaamatonta eronneella, vaikka lapset pysyisivätkin elämässä. Lapsettomalla eronneella tämä ongelma on monin verroin lievempi. (molemmat koettu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset syntyvät tavallaan panttivankitilanteeseen. He eivät voi valita, ja on "rakastettava" se aikuinen joka sattuu olemaan huolenpitäjä.
Mitään en kadu niin paljon kuin lapsen tekemistä. Ikuinen huoli, vaikka on jo aikuinen ja perheellinen. Eli nyt kannan huolta myös hänen vaimostaan ja ennen kaikkea lapsenlapsestani. Ikinä ei pääse irti äitiyden kahleesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei lapseton voi kuvitellakaan millaista on olla äiti.
Kyllähän se varmaan on hienoa olla paikat revenneinä, ulkonäkönsä ja kaiken yksityisyytensä menettäneenä...
Avauksen alku sai jo aikaan niin paljon myötä häpeää, etten lukenut pidemmälle.
Äiti 38, lapsi 16
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avauksen alku sai jo aikaan niin paljon myötä häpeää, etten lukenut pidemmälle.
Äiti 38, lapsi 16
Jep, myötähäpeä on yhdyssana, tiedän mutten oikolukenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap:n kanssa kyllä samoilla linjoilla ja lapsettomastakin elämästä jotain tiedän sillä hankin lapseni vasta nelikymppisenä. Lapsettomat vetävät aina tuon helppouden kortin. Mietitäänpä sitä. Onko helppo elämä sama kuin täysi elämä?
On.
Millä tavalla? Kerro vaikka jotain kokemuksiasi, jotka ylittävät lapsiin liittyvät kokemukset. Vaikka sen hetken kun raskaustesti värähtää punaiselle odotettuasi sitä hetkeä yhdessä rakastamasi ihmisen kanssa jo jonkin aikaa. Kun ensi kerran saat oman lapsen syliin. Kun se oppii kävelemään, sanoo äiti, kietoo kätensä kaulaan. Millaisia huippuhetkiä saa lapsettomana kokea, joita ei voi kokea lasten saannin jälkeen?
Onpa kapeakatseista tekstiä. Ensinnäkin, vapaaehtoisesti lapseton ei odota että raskaustesti värähtää punaiselle. Se hetki todellakin olisi tunteita nostattava, nimittäin kauhuntunteita.
Sen tässä (kin) keskustelussa huomaa, että nimenomaan lapselliset ovat todella kapeakatseista porukkaa. Ei nähdä kuin se oma näkökulma. Minä lapsettomana ymmärrän täysin miksi joku haluaa lapsia, että se on luonnollinen tunne ja halu. Ja olen aidosti iloinen ja onnellinen jos joku lähimmäinen saa lapsen. Mutta tähän mennessä tuntuu että kukaan lapsellinen ei ole vielä ymmärtänyt että näinkin voi elää, siis lapsettomana.
Ja aina lapsettomia sanotaan itsekkäiksi? Eikö se lapsen tahtominen ole itsekästä?
Ja lapsettomillako ei ole sisältöä elämässä? Luulen että lapsettomalla voi oikeasti olla paljon enemmän sisältöä elämässä. Tuntuu nimittäin että moni lapsen hankkinut on sen jälkeen vain äiti tai isä. Hankitaan siis lapsi jotta saadaan sisältöä. Mutta onko se pienen lapsen tehtävä täyttää vanhempansa elämä? Eikö se ole hirvittävä taakka?
Sitten on tietenkin tämä toinen ääripää, että hankitaan lapset koska niin kuuluu tehdä ja sitten odotetaan vuosia että niistä päästään eroon ja saadaan taas elää sitä omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2/5
Taatusti provosoiva aihe, mutta näin pitkä teksti olisi jo vaatinut jotain enemmän. Ehkä jonkin radikaalimman väitteen tai oikein kärjistetyn esimerkin. Seuraavalla kerralla paremmin.
Olen samaa mieltä. Lisäksi jäin pohtimaan, onko provoilija epävarma omista valinnoistaan koska noin pontevasti täytyy asiaansa ajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap:n kanssa kyllä samoilla linjoilla ja lapsettomastakin elämästä jotain tiedän sillä hankin lapseni vasta nelikymppisenä. Lapsettomat vetävät aina tuon helppouden kortin. Mietitäänpä sitä. Onko helppo elämä sama kuin täysi elämä?
On.
Millä tavalla? Kerro vaikka jotain kokemuksiasi, jotka ylittävät lapsiin liittyvät kokemukset. Vaikka sen hetken kun raskaustesti värähtää punaiselle odotettuasi sitä hetkeä yhdessä rakastamasi ihmisen kanssa jo jonkin aikaa. Kun ensi kerran saat oman lapsen syliin. Kun se oppii kävelemään, sanoo äiti, kietoo kätensä kaulaan. Millaisia huippuhetkiä saa lapsettomana kokea, joita ei voi kokea lasten saannin jälkeen?
Onpa kapeakatseista tekstiä. Ensinnäkin, vapaaehtoisesti lapseton ei odota että raskaustesti värähtää punaiselle. Se hetki todellakin olisi tunteita nostattava, nimittäin kauhuntunteita.
Sen tässä (kin) keskustelussa huomaa, että nimenomaan lapselliset ovat todella kapeakatseista porukkaa. Ei nähdä kuin se oma näkökulma. Minä lapsettomana ymmärrän täysin miksi joku haluaa lapsia, että se on luonnollinen tunne ja halu. Ja olen aidosti iloinen ja onnellinen jos joku lähimmäinen saa lapsen. Mutta tähän mennessä tuntuu että kukaan lapsellinen ei ole vielä ymmärtänyt että näinkin voi elää, siis lapsettomana.
Ja aina lapsettomia sanotaan itsekkäiksi? Eikö se lapsen tahtominen ole itsekästä?
Ja lapsettomillako ei ole sisältöä elämässä? Luulen että lapsettomalla voi oikeasti olla paljon enemmän sisältöä elämässä. Tuntuu nimittäin että moni lapsen hankkinut on sen jälkeen vain äiti tai isä. Hankitaan siis lapsi jotta saadaan sisältöä. Mutta onko se pienen lapsen tehtävä täyttää vanhempansa elämä? Eikö se ole hirvittävä taakka?
Sitten on tietenkin tämä toinen ääripää, että hankitaan lapset koska niin kuuluu tehdä ja sitten odotetaan vuosia että niistä päästään eroon ja saadaan taas elää sitä omaa elämää.
Minä halusin tietää millaisia ovat ne lapsettomien huippuhetket elämässä, ne hetket kun tuntee elävänsä sata lasissa ja on täydellisen onnellinen. Ainuttakaan tällaisen kokemuksen kuvausta en ole saanut. Lähinnä on sanottu, että on kovin täyttä elämää, mutta ei ole millään tavalla avattu sitä mikä tekee sen kokemuksen täydeksi.
Täällä taas vauvapalstan velat hermostuu 😂
Suurimmalla osalla on lapsia, siksi tekin olette täällä 🙄 ettekä maapalloa pelastamassa.
Väärin. Kadun sitä että vakiinnuin & aloin perheelliseksi mieheksi ja sitä myötä päädyin yhteiskunnallisesti nettomaksajaksi.
Kaikkea typerää sitä vapaaehtoisesti menee tekemään kun antaa "hännän" viedä miestä. Sekuntiakaan en epäröisi jos lampun henki tms tarjoaisi kolme toivetta, ensimmäinen olisi "paluu ysärille aikaan ennen kohtalokasta kohtaamista" - joka jäisi väliin tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2/5
Taatusti provosoiva aihe, mutta näin pitkä teksti olisi jo vaatinut jotain enemmän. Ehkä jonkin radikaalimman väitteen tai oikein kärjistetyn esimerkin. Seuraavalla kerralla paremmin.
Olen samaa mieltä. Lisäksi jäin pohtimaan, onko provoilija epävarma omista valinnoistaan koska noin pontevasti täytyy asiaansa ajaa.
... ootko huomannut, tämä on vauvalehden vauvapalsta. Täälläkö provoillaan lasten saamisesta 🙄
Provot löytynevät velat ry:n sivuilta, miksi et itse ole siellä?
Miksi kukaan katuisi sitä ettei ole halunnut lapsia? Itselläni on lapsia, jotka ovat ihan mahtavia tyyppejä, enkä varmasti mihinkään vaihtaisi. Jos olisi alunperinkin ollut eri lapset, olisivat ne tärkeimpiä ihmisiä ikinä. Ja jos olisin päättänyt olla hankkimatta ensimmäistäkään, en tietäisi mitä menetin enkä taatusti katuisi yhtään mitään.
Enpä kyllä osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollut. Vähän niinkuin sanoisi, että laskuvarjohyppy on elämän kohokohta: tunnen sitä kohtaan etäistä, neutraalia mielenkiintoa, mutta eipä ole oma juttu. Ehkä jos päätyisin hyppäämään niin mieli muuttuisi, mutta se hieno juttu lapsettomuudessa on, ettei voi tietää mistä jää paitsi ;) Veljeni kauhukakaraa seuratessa näen kyllä ne huonot puolet. Voin siis jatkaa tyhjää, hedonismin täyttämää reissuelämääni ja pysyä epäkypsänä tunnekylmänä ihmisenä <3 Ihan parasta!