Ihminen ei kadu mitään niin paljon, kuin lapsien hankkimatta jättämistä
Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.
Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.
Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.
Kommentit (455)
Huh, uskoni ihmiskuntaan meinasi jo olla koetuksella, mutta onneksi kävi ilmi, että kyse on tässäkin vain yksittäisestä ongelmaisesta ihmisestä. Jos henkilö suhtautuu samanlaisella lämmöllä ja ymmärtäväisyydellä muihin ihmisiin kuin siskoonsa, on tosin huolestuttavaa, minkälaisia kullannuppuja hän on kuplassaan kasvatellut.
En itse erityisemmin pidä lapsista. Nautin lyhyistä hetkistä heidän kanssaan, sitten palaan mieluiten aikuisten seuraan. Tarvitsen myös paljon omaa aikaa.
Silti minulla on 9-vuotias tytär, jonka kautta vanhemmuuteen olen kasvanut. Raskaita vuosia olivat ekat kaksi, nyt jään lapsettomaan aikaan verrattuna plussalle. Hän on rauhallinen, kaunis, lahjakas. Tuntuu hyvältä halata. Silti olen aina tehnyt omia reissuja, treffaillut mieheni kanssa, ja työura on edennyt hyvin. Monelle sopisi yksi lapsi, kahden aikuisen kanssa siitä selviää. Tosin ymmärrän sisarusten merkityksen, mutta elänkin itsekkäästi tässä asiassa.
Ilovemy_own_time kirjoitti:
En itse erityisemmin pidä lapsista. Nautin lyhyistä hetkistä heidän kanssaan, sitten palaan mieluiten aikuisten seuraan. Tarvitsen myös paljon omaa aikaa.
Silti minulla on 9-vuotias tytär, jonka kautta vanhemmuuteen olen kasvanut. Raskaita vuosia olivat ekat kaksi, nyt jään lapsettomaan aikaan verrattuna plussalle. Hän on rauhallinen, kaunis, lahjakas. Tuntuu hyvältä halata. Silti olen aina tehnyt omia reissuja, treffaillut mieheni kanssa, ja työura on edennyt hyvin. Monelle sopisi yksi lapsi, kahden aikuisen kanssa siitä selviää. Tosin ymmärrän sisarusten merkityksen, mutta elänkin itsekkäästi tässä asiassa.
Itse olen saanut todella ikävää kommenttia, kun olen kertonut esikoisemme jäävän omasta tahdostamme myös ainoaksi lapseksi, olen kuulemma todella itsekäs, lapsestani tulee myös itsekäs ja omahyväinen, olisi ollut parempi jos emme olisi tehneet yhtään lasta, miten uskallan jättää kaiken yhden kortin varaa eli mitä jos lapselleni sattuu jotain tosi ikävää eikä ole toista/toisia lapsia ym. Ihan suoraan ja päin näköä on monenlaista kuraa nakattu silmille.
Voi sitä ihminen kokea kaikenlaista elmässään ilman lapsiakin... Läheisen kuolema, vakava sairastuminen, tulipalot jne. Eiköhän nuo kasvata ja opeta yhtälailla..?
Vierailija kirjoitti:
Ilovemy_own_time kirjoitti:
En itse erityisemmin pidä lapsista. Nautin lyhyistä hetkistä heidän kanssaan, sitten palaan mieluiten aikuisten seuraan. Tarvitsen myös paljon omaa aikaa.
Silti minulla on 9-vuotias tytär, jonka kautta vanhemmuuteen olen kasvanut. Raskaita vuosia olivat ekat kaksi, nyt jään lapsettomaan aikaan verrattuna plussalle. Hän on rauhallinen, kaunis, lahjakas. Tuntuu hyvältä halata. Silti olen aina tehnyt omia reissuja, treffaillut mieheni kanssa, ja työura on edennyt hyvin. Monelle sopisi yksi lapsi, kahden aikuisen kanssa siitä selviää. Tosin ymmärrän sisarusten merkityksen, mutta elänkin itsekkäästi tässä asiassa.
Itse olen saanut todella ikävää kommenttia, kun olen kertonut esikoisemme jäävän omasta tahdostamme myös ainoaksi lapseksi, olen kuulemma todella itsekäs, lapsestani tulee myös itsekäs ja omahyväinen, olisi ollut parempi jos emme olisi tehneet yhtään lasta, miten uskallan jättää kaiken yhden kortin varaa eli mitä jos lapselleni sattuu jotain tosi ikävää eikä ole toista/toisia lapsia ym. Ihan suoraan ja päin näköä on monenlaista kuraa nakattu silmille.
Tuttua. Meillä oli aikanaan samaa, jopa niin pitkälle, että ympäristön vaatimukset hiljenivät vasta, kun kerroin piuhojen olevan poikki. Ainokaiseni on aina ollut hyvin empaattinen, mutta jokseenkin jääräpäinen, murrosikä oli helvettiä. En todella olisi jaksanut useampaa lasta. Nyt 16-vuotiaana todettiin ADD, oltaisiin ehkä päästy vähemmällä, jos oltaisiin tiedetty aiemmin.
Silti, aina on paremmintietäjiä. Olen itsekin ainokainen, enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia, ei myöskään tyttäreni (olen kysynyt).
Vierailija kirjoitti:
Jos ihminen elää vain lastensa kautta eikä omaa elämäänsä, se on turha elämä.
Eniten ihmisten pitäisi katua sitä, että eivät panostaneet hyvään koulutukseen, työpaikkaan ja hyvän puolison etsimiseen, vaan ottivat jonkun tursakkeen, jonka kanssa hankkivat paljon lapsia, joille ei ole aikaa eikä taloudellisia resusseja. Toki kaksi lasta suuin osa pystyy hoitamaan, mutta suuri perhe on jo vaikea yhtälö, elleivät vanhemmat ole superihmisiä. Jos suurin osa eroaa, lasten tekeminen ei ole välttämättä se elämän paras asia.
Miten ihmeessä ihminen voi elää vain lastensa kautta?
Melkoisen mahdotonta elää ylipäätänsä toisen ihmisen kautta.
Minullakin on lapsia, mutta ihan tässä on silti omaa elämää eletty ja eletään tänä päivänäkin, vaikka lapsemme ovatkin jo aikuisia, itsenäisiä ihmisiä, joilla myös on ihan oma elämänsä, vaikka osalla heilläkin on jo omiakin lapsia.
Tässähän täytyy näköjään jo ihan tosissaan huolestua! Mitä maailma on hetken päästä kun lapsia "kasvattaa" tällaiset ihmiset?? Yhtään ei kestetä kun joku muu tekee toisin vaan nostetaan itsensä jalustalle kun "on pokkaa ja otettu riski"
Ei voi kuin ihmetellä ihmisten yksinkertaisuutta. Kenen kanssa te hyvät ystävät oikein kaveeraatte? Kukaan normaali aikuinen ei kommentoi ääneen toisten lasten saamista tai saamattomuutta. Ei myöskään koulutusta, työpaikkaa, tuloja, puolisoa, seksuaalista suuntautumista, lemmikkejä jne. Ne ovat henkilökohtaisia asioita. Jokainen saa itse päättää miten toimii oman elämänsä suhteen vielä toistaiseksi vapaissa länsimaissa. Omakohtaisesti tehdään valintoja ja joskus se tarkoittaa luopumista jostain toisesta lähes yhtä tärkeästä asiasta. Hanki lapsia, jos se sinusta tuntuu hyvälle valinnalle. Ole saamatta lapsia, jos sinun perusarvosi ovat muualla. Mutta älä koskaan arvota toisen valintaa omasi alapuolelle. Molemmilla on varmasti vankat perusteet omalle valinnalleen.
Älyvapaata porukkaa näyttää "lapselliset" ihmiset olevan. Ai että vanhemmuus automaattisesti kasvattaa ihmisestä viisaan, empaattisen monitaiturin ja ylipäätään täydellisen vanhemman? Siksi varmaan lastensuojelulla on kädet täynnä töitä. Itsekin päihdeperheen kasvattina opin jo varhain että kaikkien ei todellakaan pitäisi hankkia lapsia vain siksi että "niitä nyt kuuluu tehdä". Huomaa tästäkin ketjusta että niitä lapsia hankitaan täysin itsekkäistä tai typeristä syistä (se että joku on hoivaamassa kun itse tulee vanhaksi ja maksaa eläkkeet, se että saa sisältöä omaan elämäänsä ym) ja ettei niillä lapsilla itsellään ole niin väliä, pääasia että itse päästään niistä hyötymään jollakin tavalla. Tämän lapsista piittaamattomuuden näkee siitäkin että lastentekoa ehdotellaan ihmisille jotka selvästi eivät halua vamhemmiksi eivätkä näin ollen olisi hyviä siinä ja varmasti katkeroituisivat ja kostaisivat lapselle kun heidät piti pakosta tehdä. Mutta ei, tärkeintä että viisaammin valinneet joutuisivat kärsimään näiden katkerien mammojen tavoin, viis siitä millaiseen kotiin lapset joutuisivat ei-toivottuina :). Ällöttävää tekstiä äiti-ihmisiltä..
Aikuiset eivät tee lapsia, vaan lapset aikuisia.
En ole lasten tekoa puolesta tai vastaan vaan olen lähinnä miettinyt miksi lapsia tehdään/hankitaan? En ole saanut itseltäni tähän vastausta joten en ole niitä tehnytkään enkä todellakaan kadu että kyllä muut lisääntyy minunki puolesta...
Törkeä aloitus. Oikeasti ihminen ei kadu mitään niin paljon kuin lasten hankkimista. Ilman lapsia ihminen voisi elää vapaasti ja itselleen ja nauttia jokaisesta päivästä. Voisi kehittää itseään ja pysyisi paremmassa kunnossa. Olisi henkisesti rikkaampi ja näkisi enemmän maailmaa. Lapset ovat niin hirvittävä taakka, ettei sitä voi sanoin kuvailla. Eikä niitä saa tekemättömiksi.
Aloittaja on vastuuton, kun levittää tuollaista oppia. On hirveää, jos joku tuon takia nyt hankkii lapsia ja pilaa siten elämänsä.
Kyllä minä kadun etten ensimmäisessä avioliitossani hankkinut lasta. Jäin siitä liitosta leskeksi ja olisi mies edes lapsessaan elossa. Tein kyllä lapsen toisessa avioliitossani ja en kyllä ole katunut.