Lue keskustelun säännöt.
Ihminen ei kadu mitään niin paljon, kuin lapsien hankkimatta jättämistä
02.09.2017 |
Omat lapset tuovat ihmisen elämälle jotain aivan erityistä ja syvää merkitystä ja mittaamattoman paljon rakkautta. Oman lapsen kasvaminen ja oman lapsen elämän edistyminen ja seuraaminen on jotain sellaista, joka tarjoaa niin ainutlaatuista merkitystä elämään, ettei sitä voi edes kuvailla. Lapset kasvattavat myös aikuisia ihmisinä aivan eri tavalla kuin lapsettomana oleminen. Aikuinen ihminen kasvaa mm. ajatusmaailmaltaan valtavan paljon viisaammaksi ja oppii lasten mukana valtavan paljon uusia asioita ja näkökulmia elämään. Lapsilta vanhempi saa myös vilpitöntä ja ainutlaatuista rakkautta, sellaista mitä kukaan toinen ei voi antaa. Ei edes oma puoliso.
Lapsettomilla taas elämä pyörii vain turhanpäiväisten, yksitoikkoisten ja hyvin pienten ja merkityksettömien asioiden ympärillä. Kaikki hedonismi, materialismi, matkustelu, omat harrastukset jne. nämä ovat pelkkää pintaa. Ovat todellakin vain pelkkää hyvin pientä pintaa ja hyvin merkityksettömiä asioita elämässä, kun aletaan puhumaan niistä asioista elämässä, jotka todella merkitsevät. Se matkustelu yms. on lapsettomille ihmisille selvästikin vain epätoivoista pakenemista arjesta ja epätoivoisia yrityksiä täyttää se valtava tyhjiö, joka heillä elämässään on. Toki he yrittävät kaikella sillä pitää pelkkää kulissia yllä, että kaikki olisi onnellista ja iloista, mutta todellisuudessa he ovat ja tiedostavat itsekin olevansa koko ajan hyvin yksinäisiä, jopa silloinkin kun ovat matkalla siellä jossain aurinkoisessa ihmisvilinää täynnä olevassa turistirysässä.
Ihminen ei kadu elämässään mitään muuta niin paljon kuin sitä, että jättää lapset hankkimatta. Jos seurustelukumppani/miesystävä/naisystävä/avopuoliso jne. on sitä mieltä, että hän ei lapsia halua, niin siinä vaiheessa suosittelen välittömästi kumppanin vaihtamista. Ihan jo nuorella iälläkin, jo parikymppisenäkin. Mitä sitä turhaan pitkittämään ja vuosiaan tuhlaamaan, kun kyse on noin isosta asiasta. Näitä lapsia haluamattomia odottaa erittäin yksinäinen ja pinnallisuutta täynnä oleva elämä, mutta sitten kun vaihdatte kumppania ja löydätte sellaisen, joka niitä lapsia kanssanne haluaa, niin te tulette saamaan oikein rikkaan elämän ja opitte ja kasvatte ihmisenä samalla valtavasti itsekin.
Kommentit (455)
Minä olen ap:n kanssa kyllä samoilla linjoilla ja lapsettomastakin elämästä jotain tiedän sillä hankin lapseni vasta nelikymppisenä. Lapsettomat vetävät aina tuon helppouden kortin. Mietitäänpä sitä. Onko helppo elämä sama kuin täysi elämä? Minä en ainakaan valitsisi helppoa elämää. Miksi ihmeessä, arki kulkee jolkottaa ja lomat ovat vapaita, mutta missä ovat ne asiat, jotka mullistavat elämän, jotka tuovat tajunnanräjyttäviö kokemuksia, jotka saavat elämän maljan vasta todella kuohumaan? Ihan taatusti ne eivät ole siinä, että pääsee harrastamaan silloin kuin huvittaa tai ei koskaan tarvitse vaihtaa kakkavaippaa. Lapsettomat puhuvat myös matkustushaluistaan. Mietitäänpä. Minä olen tänä kesänä tehnyt kaksi ulkomaanmatkaa ja minulla on siis pieni lapsi. Myös kotimaassa on tehty jokusia reissuja. Tein joskus reissutöitä ja matkustin vähintään kerran viikossa ulkomaille, en todellakaan kaipaa sitä. Muutama reissu vuodessa kyllä riittää ja veikkaanpa, että tavislapseton ei sen enempää matkustele myöskään. Rahanmeno on yksi juttu, jota mainostetaan. Mitäpä sitä rahalla, jos ei ole ketään keneen käyttää. Kyllä minusta vaikkapa pienen tytön vaatteiden osto on nautinto. Toisaalta emme ole varattomia eikä lapseen yksinkertaisesti pystyisi laittaa niin paljon rahaa, että se tuntuisi taloudessa. Minusta mikään ei ole sen arvoista, että jättäisin lapset tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No miksi sitten niin monilta ns. evätään lasten saamisen oikeus? Esim minä olen kuntoutustuella mt-ongelmien takia ja monesti netissä haukutaan mt-ongelmaisia/entisiä mt-ongelmaisia äitejä vaikka he olisivatkin jo parantuneet tai sairaus ei vaarantaisi lasta?
Olen kokenut elämässäni väkivaltaa ja sairastunut sen takia, nyt minulla ei ole enää ihmisoikeuksia.
Ajattelitko ap koskaan täyttäessäsi sisällyksetöntä elämääsi lapsilla ollenkaan niitä lapsiraukkoja joita tähän maailmaan tuotit? Olet tuominnut jokaisen heistä kärsimään ja kuolemaan. Itsekkyyden huippu.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon täysin päinvastaista mieltä. Ihminen ei kadu nimitääin mitään muuta elämässään enempää kuin lasten tekemistä. Kun vasta jälkikäteen tajuaa mitä menetti ja miten helppoa elämä oli ennen lapsiperhearkea.
Aamen! Saisko tuon palautettua jonnekin? Päivääkään ei mene, etten kadu.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap:n kanssa kyllä samoilla linjoilla ja lapsettomastakin elämästä jotain tiedän sillä hankin lapseni vasta nelikymppisenä. Lapsettomat vetävät aina tuon helppouden kortin. Mietitäänpä sitä. Onko helppo elämä sama kuin täysi elämä?
On.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kun katsoo tuttavia, kenellä on lapsia ja puolisoita, niin olen todella onnellinen, ettei ole kumpiakaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap:n kanssa kyllä samoilla linjoilla ja lapsettomastakin elämästä jotain tiedän sillä hankin lapseni vasta nelikymppisenä. Lapsettomat vetävät aina tuon helppouden kortin. Mietitäänpä sitä. Onko helppo elämä sama kuin täysi elämä?
On.
Millä tavalla? Kerro vaikka jotain kokemuksiasi, jotka ylittävät lapsiin liittyvät kokemukset. Vaikka sen hetken kun raskaustesti värähtää punaiselle odotettuasi sitä hetkeä yhdessä rakastamasi ihmisen kanssa jo jonkin aikaa. Kun ensi kerran saat oman lapsen syliin. Kun se oppii kävelemään, sanoo äiti, kietoo kätensä kaulaan. Millaisia huippuhetkiä saa lapsettomana kokea, joita ei voi kokea lasten saannin jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihminen välttämättä osaa kaivata sellaista, mitä hänellä ei ole koskaan ollut. Lapsia hankkinut vasta tietää, mitä vanhemmuus antaa. Todellisuudessa en ole ikinä törmännyt vanhempaan, joka olisi valmis jättämään lapsensa tekemättä jos aikamatkailu lastentekohetkeen olisi mahdollinen.
Jotkut ei hanki lapsia.
Samt tyypit shoppailee tai äänestää persuja tai ovat aktiivisia reserviläisiä ymym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko ap koskaan täyttäessäsi sisällyksetöntä elämääsi lapsilla ollenkaan niitä lapsiraukkoja joita tähän maailmaan tuotit? Olet tuominnut jokaisen heistä kärsimään ja kuolemaan. Itsekkyyden huippu.
Minun elämäni on itse asiassa tosi mukavaa. Ja kärsimykset, myös lasten aiheuttamat, ovat todellakin tehneet vahvemmiksi. Lapsettomat kuolevat btw ihan samalla lailla, se kuuluu elämään eikä ole erityisen surullista.
Niin, tai sitten harva vain myöntää, että "perhana miten elämäni valuikaan hukkaan kun piti mennä vääntämään nuo kakarat tähän maailmaan, olisin paljon onnellisempi ilman niitä". Ihminen on aika hyvä pettämään itseään ja taipuvainen optimismiin, mikä on ihan järkevää oman psyykkeensä suojelua (suojaa esim. masennukselta). Useimmat terveet ihmiset tuskin mitään kovin suurta katuvat elämässään, vaan ovat sopeuttaneet omat ajatuksensa siihen miten se elämä on mennyt, eli kokee arvostavansa juuri niitä asioita mitkä on itselleen valinnut.
Itse olen lapseton, en usko että tulen koskaan ainakaan kovin syvästi katumaan sitä etten tee lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havainto kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että vaikka vanhemman rakkaus lastaan kohti on pyyteetöntä, niin lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan on melko ehdollista? Moni tosin uskottelee itselleen, että lapsen rakkaus olisi pyyteetöntä.
Niin, tämä on juuri se juttu, mikä kasvattaa vanhemmat. Se, että olet valmis uhraamaan paljon ja auttamaan lapsiasi vaikka he eivät ole sinulle mitään velkaa. Pyyteetön auttaminen, vastuuntunto tulevia sukupolvia kohtaan, ja näiden myötä kehittyvä laaja myötätunto ihmisiä kohtaan, ovat juuri niitä vanhemmuuden syvällisiä etuja, joita useimmat ihmiset eivät koskaan koe ilman lapsia. Kokemus merkityksellisyydestä on todellakin merkityksellisempi silloin kun on omalla ruumiillaan ja mielellään kasvattanut seuraavaa sukupolvea. Lapsettomat ovat ihan kivaa porukkaa, mutta yhdestä tärkeästä ihmisyyden elementistä ovat jääneet paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap:n kanssa kyllä samoilla linjoilla ja lapsettomastakin elämästä jotain tiedän sillä hankin lapseni vasta nelikymppisenä. Lapsettomat vetävät aina tuon helppouden kortin. Mietitäänpä sitä. Onko helppo elämä sama kuin täysi elämä?
On.
Millä tavalla? Kerro vaikka jotain kokemuksiasi, jotka ylittävät lapsiin liittyvät kokemukset. Vaikka sen hetken kun raskaustesti värähtää punaiselle odotettuasi sitä hetkeä yhdessä rakastamasi ihmisen kanssa jo jonkin aikaa. Kun ensi kerran saat oman lapsen syliin. Kun se oppii kävelemään, sanoo äiti, kietoo kätensä kaulaan. Millaisia huippuhetkiä saa lapsettomana kokea, joita ei voi kokea lasten saannin jälkeen?
Minulle onnellisuus ei ole huipukokemuksia vaan mielenrauhaa ja syvällistä tyytyväisyyttä siihen, että asiat ovat juuri niin kuin niiden tuleekin olla. Elämänfilosofiani lainaa enemmän buddhalaisesta perinteestä kuin länsimaisesta, ja se sopii minun luonteelleni paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kuuntelee tota alakerran perhe-elämää, niin luojan kiitos, ettei tullu hankittua lapsia. Tsiisus, mitä kiljumista ja huutamista aamusta alkaen.
Minä kadun kaikkein eniten aviomiestä nro 1. Luojan kiitos jäi lapset hankkimatta hänen kanssaan, ei tarvitse edes siitä syystä olla hänen kanssaan enää tekemisissä.
Nyt on aviomies nro 2 ja yksi lapsi hänen kanssaan, mutta useimpina päivinä tunnen, että olisin ehkä onnellisempi ihminen, jos olisin ollut uskollinen halulleni olla lapseton. Mutta näin tämä nyt meni, ei sitä lasta voi takaisinkaan tunkea. Yritän siis pärjätä mahdollisimman hyvin tällä tiellä. Vielä 10 vuotta, ennen kuin hän oletettavasti muuttaa omilleen. Sitten elämäni taas alkaa.
En oo koskaan tajunnu näitä jotka sanoo että lasten kanssa voi reissata ihan yhtälailla kuin ilmankin. Voi kai, mutta on hieman eri asia mennä reissuun missä voi tehdä mitä haluaa ja millä aikataululla ja miten haluaa, verrattuna siihen että paimentaa lasta koko ajan. En mä ainakaan pystyis nauttimaan nähtävyyksistä, maisemista ja elämyksistä jos olis koko ajan lapsi siinä vieressä mitä pitää kuitenkin koko ajan pitää silmällä. Ja voi sitä riemua kun aikataulut vaikkapa vähän pettäis ja sais kuunnella sitä nälkäraivoa jonkun bussimatkan. Wuuhuu!
Katuminen sanana antaa ymmärtää, että toisin olisi voinut tehdä.
Juu, toki harmittaa enkä tiedä, millaista mahtaa vielä vanhempana olla yksinäinen elämä. Kamalaa ja vielä tylsempää, I suppose.
Mutta minkäs teet. Eikö ole ihan tervehenkistä, jos jotkut matkustelevat, ottavat eläimiä tai tekevät ylipäänsä edes jotain, jos ykkössuunnitelmat elämässä eivät toteudu?
Oikeastaan on aika hämmästyttävää miten vahva lisääntymisvietti onkaan. Ei ihmistä ole tarkoitettu yksin tai kaksin kasvattamaan jälkikasvuaan. Ihminen on laumaeläin, jonka kuuluisi elää about 10-20 aikuisen laumoissa, joissa vastuu jälkikasvusta jakaantuu koko laumalle, ei vain kahdelle ihmiselle. Suhteellisen uusi ilmiö ihmislajin historiassa tällainen perhemalli, että on vain vanhemmat ja heidän lapset, toki nyky-yhteiskunta matkii laumaeloa siinä mielessä, että jos vanhemmat käy töissä niin lapset voi viedä päiväkoteihin ja sitten vähän isompana lapset käy koulussa.
Mutta noin muuten, ihmiset elää nykyään loppupeleissä aika luonnottomissa oloissa, ihan jo töitäkin kun miettii, että painetaan melko tasaisesti niitä 8 tunnin työpäiviä 5 päivänä viikossa kesät talvet, kun alunperin ihmiset on näillä leveysasteilla lähinnä lepäilleet sen lumisen ajan ja näin taas kestäneet paremmin talven pimeydenkin --> on saaneet oikeasti nukkua ja säästellä voimiaan. Toki lämpimämmissä maissa on hieman eri tilanne, mutta niissäkin on kuitenkin vuodenajan vaihtelut vaikuttaneet elämään esim. sadeusi/kuiva-kausi jne.
Jopa maatalousyhteisöissäkin on ollut enemmän taukoja työnteossa, talvella ei kamalasti hommia tehdä, kun taas kevät-syksy on painettu ihan hiessä. Talvella on varmaankin ollut lähinnä metsätöitä, mutta ei niitäkään nyt niin tolkuttomasti verrattuna nykyajan työtahtiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ap:n kanssa kyllä samoilla linjoilla ja lapsettomastakin elämästä jotain tiedän sillä hankin lapseni vasta nelikymppisenä. Lapsettomat vetävät aina tuon helppouden kortin. Mietitäänpä sitä. Onko helppo elämä sama kuin täysi elämä? Minä en ainakaan valitsisi helppoa elämää. Miksi ihmeessä, arki kulkee jolkottaa ja lomat ovat vapaita, mutta missä ovat ne asiat, jotka mullistavat elämän, jotka tuovat tajunnanräjyttäviö kokemuksia, jotka saavat elämän maljan vasta todella kuohumaan? Ihan taatusti ne eivät ole siinä, että pääsee harrastamaan silloin kuin huvittaa tai ei koskaan tarvitse vaihtaa kakkavaippaa. Lapsettomat puhuvat myös matkustushaluistaan. Mietitäänpä. Minä olen tänä kesänä tehnyt kaksi ulkomaanmatkaa ja minulla on siis pieni lapsi. Myös kotimaassa on tehty jokusia reissuja. Tein joskus reissutöitä ja matkustin vähintään kerran viikossa ulkomaille, en todellakaan kaipaa sitä. Muutama reissu vuodessa kyllä riittää ja veikkaanpa, että tavislapseton ei sen enempää matkustele myöskään. Rahanmeno on yksi juttu, jota mainostetaan. Mitäpä sitä rahalla, jos ei ole ketään keneen käyttää. Kyllä minusta vaikkapa pienen tytön vaatteiden osto on nautinto. Toisaalta emme ole varattomia eikä lapseen yksinkertaisesti pystyisi laittaa niin paljon rahaa, että se tuntuisi taloudessa. Minusta mikään ei ole sen arvoista, että jättäisin lapset tekemättä.
Minusta taas lapsissa mikään ei ole sen arvoista, että viitsisin lapsia tehdä.
Oletteko tulleet ajatelleeksi, että vaikka vanhemman rakkaus lastaan kohti on pyyteetöntä, niin lapsen rakkaus vanhempiaan kohtaan on melko ehdollista? Moni tosin uskottelee itselleen, että lapsen rakkaus olisi pyyteetöntä.