Mikä tuli siitä tuttavastasi, joka vuosi toisensa jälkeen haki lääkikseen, oikikseen...

Miksi se on niiin kauheaa, että "elämä jää tauolle vuosiksi", jos vain yksi korkeakoulutus kiinnostaa, ja muuten elelisi kuitenkin kaupankassalla tai erilaisilla työharjoitteluilla miettien mitä tekisi? Kuitenkaan ulkopuolelle ei aina jäädä isolla pistevajeella, vaan ne 1-10 varasijan tyypit ovat varmasti todella sopivia alalle, mielestäni heillä on oikeus tavoitella haavettaan.

Itse kävin toisena välivuotena avoimessa perusopinnot ja kolmantena välivuotena kouluttautumassa avustajaksi, haastattelijat tykkäsivät sitten siitä kovin, ja pääsin opettajankoulutukseen. Isosisko haki eläinlääkikseen neljä vuotta, tehden koko ajan sekatöitä, nyt opiskelee Tartossa unelma-alaansa, sai säästöjä.

Sossuvirkailija tradenomin tutkinnolla. On myös tehnyt valmistumisen kiinteistövälittäjän sihteerin hommia. Oikikseen pyrki varmaan viisi kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin säälittää nää kommentit tyyliin "menee vuodet hukkaan" tai "koko elämä tauolla". Jos sinne haluaa niin kai sinne pitää hakea kunnes pääsee? Ei meillä kenelläkään ole kuin yksi elämä ja ihan naurettavaa että se koulutus-työ-putki pitäisi olla tietynlainen tiettyyn ikään mennessä tai on menettänyt jotain.

No eihän se ole elämää, että joutuu vuosikymmenen stressaamaan pääsykokeista ja sitten pettymään itseensä, kun ei taaskaan päässyt sisälle.

No samanlaistahan se on tavismiehelle, jos miettii naisen saantia. Vuodesta toiseen ja pakkeja toisensa perään. Erona vain se, että koulupaikka on itsestä kiinni ja siinä voi ahkeruudella parantaa mahdollisuuksia huomattavasti

Lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin säälittää nämä lääkikseen puoli vuosikymmentä - vuosikymmenet hakijat. Koko elämä tauolla, kuten eräs kirjoittaja osuvasti totesikin. Itselläni on lähipiirissä yksi jos toinenkin lääkikseen pyrkijä, jotka tekevät erilaisia pätkätöitä ja elävät minimirahalla, kun käyttävät kaiken ajan pääsykoepänttäykseen. Onko tuo edes elämää? Minusta ei. Jos itse hakisin lääkikseen, niin ehkä max. pari kertaa hakisin täysillä ja jos ei edes kolmannellakaan pääse sisään, niin miettii muuta.

Sulla ei taida olla kutsumusta. No ei se mitään.

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä 1. haku lääkikseen takana tänä keväänä ja nyt täysillä ensi vuoteen. Minulla on kova luotto omaan kykyyni päästä sisään, motivaatio kohdillaan ja minua on usein kehuttu ihmiseksi, joka olisi hyvä lääkäri (varmaan empaattisuuteni takia, oletan), mutta aina kummittelee takaraivossa ajatus rannalle jäännistä. Ja tämän seurauksena pelkään, että minusta tuleekin tällainen stereotyyppinen 5. hakukerta-pakko-päästä-lääkikseen -ihmistyyppi. Haave lääkärin ammatista on kutsumus joka kehittyi jo joskus 10-vuotiaana, mutta elämässä on hyvä pitää tietynlainen realistinen ote. Loistavia kertomuksia täällä, antavat kuvaa siitä oikeasta elämästä, jossa kaikki eivät tosiaan voi sinne tavoitelluimmille aloille päästä, niin ikävää kuin se onkin. Nyt täytyy kuitenkin livetä lukemaan biologiaa eikä enää roikkua täällä vaikka koukuttava palsta onkin :-).

DI. Pääsi teknilliseen todistuksella, jatkoi hakemista lääkikseen mutta ei käynyt tuuri joten valmistui tuolta toiselta alalta.

Vierailija kirjoitti:

Kaupan kassalla edelleen 30h/viikko -sopparilla, tänä vuonna oli 5. hakukerta lääkikseen. Aikoo kuulemma hakea vielä. En ymmärrä..vuosia menee hukkaan. Jos ei edes 5. kerralla pääse, niin kannattaisi miettiä muitakin vaihtoehtoja.

Mielestäni ei. Kaikki tai ei mitään. Itse ajattelen että joko olen elämässä se joka halua olla ja siinä ammatissa missä haluan. Jos se ei onnistu teen elantoni mahdollisimman pienellä vaivalla

Feministi. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju. Itsellä 1. haku lääkikseen takana tänä keväänä ja nyt täysillä ensi vuoteen. Minulla on kova luotto omaan kykyyni päästä sisään, motivaatio kohdillaan ja minua on usein kehuttu ihmiseksi, joka olisi hyvä lääkäri (varmaan empaattisuuteni takia, oletan), mutta aina kummittelee takaraivossa ajatus rannalle jäännistä. Ja tämän seurauksena pelkään, että minusta tuleekin tällainen stereotyyppinen 5. hakukerta-pakko-päästä-lääkikseen -ihmistyyppi. Haave lääkärin ammatista on kutsumus joka kehittyi jo joskus 10-vuotiaana, mutta elämässä on hyvä pitää tietynlainen realistinen ote. Loistavia kertomuksia täällä, antavat kuvaa siitä oikeasta elämästä, jossa kaikki eivät tosiaan voi sinne tavoitelluimmille aloille päästä, niin ikävää kuin se onkin. Nyt täytyy kuitenkin livetä lukemaan biologiaa eikä enää roikkua täällä vaikka koukuttava palsta onkin :-).

Vaikea näin äkkiseltään keksiä tilannetta jossa yhtäkkiä kehuttaisiin sinun olevan hyvä lääkäri. Tapahtuuko se kun olet kertonut haaveistasi päästä lääkikseen, niistä tuntevien ihmisten taholta, vai kun olet esimerkiksi juuri antanut ensiapua kadulla tuupertuneelle tuntemattomalle?

Te, jotka ihmettelette, kun huonolla matikkapäällä varustetut hakee lääkikseen, ihan vaan tiedoksenne, että lääkiksessä ei paljon matikkaa opiskella. Kaikki kaverit, jotka ovat vaihtaneet teknilliseltä alalta (jonne btw helppo päästä sisään, mutta vaikeampi ulos) lääkikseen, joko ikävöivät matikkaa tai ovat helpottuneita, ettei sitä enää samalla mitalla tarvitse. Lääkiksen vaikein koe luonnontieteiden kannalta on pääsykoe, kaikki muu on kiinni lukemisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai teatterikorkeakouluun pääsemättä sinne koskaan?

Serkku haki takavuosina lääkikseen neljä kertaa Suomessa eikä ikinä päässyt. Haki sitten Tallinnaan lääkikseen ja pääsi ekalla yrittämällä. Opiskeli 4 vuotta Tallinassa ja siirtyi sitten Wienin yliopistoon stipendiaattina, valmistui, meni naimisiin ruotsalaisen pankkiirin kanssa ja työskentelee tällä hetkellä Tukholmassa Södersjukhusetissa tutkijana ja opettajana.

Mitäs se siellä tutkiskelee? Onko coolimpaa tutkiskella ruotsiksi?

Vierailija kirjoitti:

Te, jotka ihmettelette, kun huonolla matikkapäällä varustetut hakee lääkikseen, ihan vaan tiedoksenne, että lääkiksessä ei paljon matikkaa opiskella. Kaikki kaverit, jotka ovat vaihtaneet teknilliseltä alalta (jonne btw helppo päästä sisään, mutta vaikeampi ulos) lääkikseen, joko ikävöivät matikkaa tai ovat helpottuneita, ettei sitä enää samalla mitalla tarvitse. Lääkiksen vaikein koe luonnontieteiden kannalta on pääsykoe, kaikki muu on kiinni lukemisesta.

Olen käsittänyt että nimenomaan pääsykoe on kiinni jonkun anatomian opuksen lukemisesta. En ole koskaan hakenut lääkikseen, onko tämä väärin?

Minä itse aloitin vaikeapääsyisen alan opinnot vasta viidennen hakukerran jälkeen. En suostu pitämään itseäni säälittävänä, vaikka varmasti moni tuttavani piti hakurumbaani järjettömänä. Oliko kouluun pääsy minulle pakkomielle? Aivan varmasti. Pistinkö muun elämäni paussille? En todellakaan. Opiskelin itselleni tuossa välissä toisen ammatin ja ennätin olla työelämässäkin. Itse asiassa ajattelin, että kuudes hakukerta saisi jäädä viimeiseksi, sillä onnellisuus ei ole kaikkien haaveiden toteutumisesta kiinni. Mutta hämmästyksekseni pääsinkin sisään kouluun! Ja kyllä, olen vuosikurssimme yksi motivoituneimpia opiskelijoita. Välivuodet opettivat arvostamaan nykyistä koulutustani.

Vierailija kirjoitti:

Minä itse aloitin vaikeapääsyisen alan opinnot vasta viidennen hakukerran jälkeen. En suostu pitämään itseäni säälittävänä, vaikka varmasti moni tuttavani piti hakurumbaani järjettömänä. Oliko kouluun pääsy minulle pakkomielle? Aivan varmasti. Pistinkö muun elämäni paussille? En todellakaan. Opiskelin itselleni tuossa välissä toisen ammatin ja ennätin olla työelämässäkin. Itse asiassa ajattelin, että kuudes hakukerta saisi jäädä viimeiseksi, sillä onnellisuus ei ole kaikkien haaveiden toteutumisesta kiinni. Mutta hämmästyksekseni pääsinkin sisään kouluun! Ja kyllä, olen vuosikurssimme yksi motivoituneimpia opiskelijoita. Välivuodet opettivat arvostamaan nykyistä koulutustani.

Viides hakukerta olisi saanut jäädä viimeiseksi, tietenkin. Ajattelin, etten jaksa enää kuudetta pettymystä.

Vierailija kirjoitti:

Teologiaa lukemaan, en edes tiedä montako vuotta. Heitetään nyt viisi. Pääsi sitten kuitenkin.

Oikeesti? Itse pääsin teologiseen ekalla yrittämällä ja luin pääsykoekirjat tasan kerran juuri ennen pääsykokeita. Olin ajatellut pitää välivuoden, joten en kauheasti panostanut. Jotenkin olen kuvitellut, että sinne pääsee kaikki jotka edes puoli tosissaan yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Sekatyöläinen. Toimii avustajana tutkimuslaitoksena, tekee hommia konsulttifirmalle yms.

Melkoinen Transformer kun pystyy tutkimuslaitoksenaki toimimaan. 

Ottakaa nyt huomioon että joihinkin lääkiksiin pääsee helpommin kuin toisiin. Jos vuodesta toiseen hakee Hesaan keskinkertaisilla papereilla niin tyhmähän se on.

Vierailija kirjoitti:

Ottakaa nyt huomioon että joihinkin lääkiksiin pääsee helpommin kuin toisiin. Jos vuodesta toiseen hakee Hesaan keskinkertaisilla papereilla niin tyhmähän se on.

sellaisen kannattaa hakea Kuopioon tai Ouluun. Ens keväänä tulee yhteishaku. Paperit ei meinaa mitään vaan se että pääsykokeissa menestyt fykebi. Onhan se niinkin että ne laudaturin osaajat pääsee ekalla kerralla viimeistään toisella kerralla. Pisteitä myös saavat laudatureista. Muut ei kelpaa stadin lääkikseen vaan rivi LLLLLL

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai teatterikorkeakouluun pääsemättä sinne koskaan?

Serkku haki takavuosina lääkikseen neljä kertaa Suomessa eikä ikinä päässyt. Haki sitten Tallinnaan lääkikseen ja pääsi ekalla yrittämällä. Opiskeli 4 vuotta Tallinassa ja siirtyi sitten Wienin yliopistoon stipendiaattina, valmistui, meni naimisiin ruotsalaisen pankkiirin kanssa ja työskentelee tällä hetkellä Tukholmassa Södersjukhusetissa tutkijana ja opettajana.

Viron lääkis on Tarttossa ei Tallinassa.