Mikä tuli siitä tuttavastasi, joka vuosi toisensa jälkeen haki lääkikseen, oikikseen...

Haki teatterikorkeaan monta kertaa, suoritti AMK-tasoisen tutkinnon ja johtaa nyt omaa teatteria. On myös vuosia työskennellyt lehtorina (teatteritaiteen).

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen kuulumaan tähän ryhmään, joka hakee monia kertoja. Tosin itselle tuottaa tuskaa jo niille helpommillekin aloille pääsy. Matikka surkea ja enkku vielä surkeampi. Lukio meni kiusaamisen ja masennuksen takia huonosti, vaikka toisaalta pärjäsinkin joissakin aineissa. En ikinä anna itselleni anteeksi sitä, että menin tuohon lukioon, sillä en todellakaan jaksanut opiskella täysillä. Jossakin muualla olisi ehkä ollut vähän inhimillisempää olla.

Jos pääsykokeessa on matikkaa tai enkkua niin minun ei edes kannata hakea. Niinpä olenkin sitten hakenut kaikenlaisiin oudompiinkin koulutuksiin humanistisenkin puolelle ja luonnontieteisiin. Historiaankin voisi hakea ja sinne teologiseen. Amk :ssa tuntuu tuota matikka/enkku yhdistelmää olevan pääsykokeissa. Toisaalta en edes haluaisi sosiaali- tai terveysalalle.Insinöörin koulutus kiinnostaisi, mutta ei tietenkään tällä matikalla. Jos joku tietää  aloja joihin on "helppo" päästä tällaisen tyhmemmänkin niin kertokaa. En millään haluaisi mennä amikseen vaan olisi kuitenkin halua päästä yliopistoon. Se on sitten toinen juttu miten opiskelu siellä sujuisi, mutta olisi kiva edes päästä yrittämään. Älkää suuttuko taviksen viestistä. En siis todellakaan ole sinne lääkikseen  hakemassa : )

Testaa eri aloja avoimessa. Voit myös käydä iltalukiossa treenaamassa enkkua ja matikkaa. Kyllä niitä oppii, kun näkee vaivaa.

Huvittaa nämä "pidin tossa välivuotta olemalla heprean kielen tulkkina ja toimitusjohtajana ranskalaisessa yliopistossa, mutta kaipaisin vähän jotain kansainvälisempää ja monipuolisempaa". Mikään ei riitä nykyajan kermaperse-nuorille.

Pakko nyt laittaa omia kokemuksia. Itse olin koko lukioajan menossa lääkkikseen valmistumisen jälkeen. Pidin välivuoden ja menin keväällä neljän kuukauden valmennuskurssille. Ja voi jestas miten motivaatio siellä lopahti! Jotenkin meidän kurssilla oli TOSI maanista porukkaa. Mistään muusta ei juuri puhuttu ja kamala lynkkaustunnelma oli koko kurssin ajan. Eräs tyttö oli tehnyt eräänlaisen ajatuskartan kaikista fysiikan/kemian kaavoista ja antoi muitten ottaa siitä kopion... Paitsi jos oli hakemassa samaan yliopistoon kuin hän :D Paljon oli myös niitä, jotka oli viidettä kertaa hakemassa ("Mutta NYT vasta ihan tosissaan!") Sitten kun itse olin avoimena myös muille vaihtoehdoille, niin tuli fiilis että en ottanut opiskelua ikinä tarpeeksi tosissaan, eikä mikään ikinä riittänyt, kun muut paahti menemään ilman taukoja. Hain sitten toisena vaihtoehtona lukemaan matikkaa, kun se kuitenkin myös kiinnosti. Kolmas vuosi opintoja alkamassa enkä ole lääkkiksestä enää haaveillut, vaikka olisi varmasti pystynyt vielä paremmin niihin kokeisiin panostamaan.

Tradenomi

Mikä ihme tuo lääkispakkomielle on?

Kahden vuoden kuluttua suomalaisia lekureita valmistuu 400 enemmän kuin lääkäreitå poistuu työstä eli työttömyys edessä.

Lääkiksen kuktavuodet oli ja meni.

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tuo lääkispakkomielle on?

Kahden vuoden kuluttua suomalaisia lekureita valmistuu 400 enemmän kuin lääkäreitå poistuu työstä eli työttömyys edessä.

Lääkiksen kuktavuodet oli ja meni.

No kun on katottu Greyn anatomiaa niin se on niin cool ja sitten yritetään tehdä sukulaisiin ja tuttaviin vaikutus kun ollaan niin lääkiksessä. Itse hain 2 kertaa kun olisi kiinnostanut oikeasti työnkuva, mutta luovutin (onneksi) ja nyt teen parempaa työtä lähes tuplapalkalla LL:hin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä nämä, jotka haaveilee vuosikausia esimerkiksi kauppiksesta, mutta joille jopa lukion lyhyt matikka on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Yksi tuttuni ei koskaan pärjännyt koulussa, vaikka yritti, koska oli vain ihan oikeasti hieman keskivertoa tyhmempi. Ei vain tajua sitä itse ja silti yrittää päästä vuodesta toiseen yliopistoon, koska haluaa paremman statuksen ja tienata enemmän rahaa.

Lukion lyhyt matematiikka oli päästötodistuksessa itselläni vitonen. YO-kirjoituksissa skippasin matematiikan suosiolla, koska pelkäsin hylsyä. Välttelin kymmenen vuotta kaikkia sellaisia kiinnostavia aloja, joihin liittyi edes esim. tilastotieteen kurssi, kuten psykologiaa (lukion päästötodistuksessa aineesta kymppi, vanhanmuotoisessa reaalissa neljästä kysymyksestä kahta vailla täydet pisteet). Pääsin kyllä lukemaan humanistiseen tiedekuntaan suoraan lukiosta alaa, jolle hyväksyttiin 4 prosenttia hakijoista. Myöhemmin tajusin, että opettajalla ja opetustyylilläkin saattoi olla osuutta huonoon suoriutumiseen lukiomatematiikasta. Sukulaispoika, jolla oli myös vitonen matematiikasta saman opettajan opastuksessa, kirjoitti yo-kokeessa aineesta c:n.

Työelämässä ymmärsin, etten ehkä todellisuudessa kuitenkaan ollut täysin matemaattisesesti lahjaton, ja ns. oman alan huonon työtilanteen takia pyrin kolmikymppisenä kauppakorkeaan, ja pääsin kirkkaasti sisälle kolmosvaihtoehtoon (kakkosvaihtoehtokin oli pisteen päässä). Vaikka siis olin "kakkostutkintoa" suorittava aikuinen, ja minua rangaistiin tästä. En kuitenkaan sitten elämäntilanteessani voinut ottaa paikkaa vastaan. Sen sijan pyrin ja pääsin suorittamaan liiketalouden tutkintoa AMK:ssa. Oikeasti ne matematiikkapainotteiset kurssit tuolla olivatkin sitten itselleni tärkeimmät, vaikken laskentatoimeen suuntautunut. Niiden aikana viimeistään nimittäin kävi ilmi, että "matikkatraumani" oli täysin lukio-opettajan aiheuttama. Ymmärsin ja sisäistin opetuksen, ja varsinkin tilastotiede (tätä sisältänyt kurssi lukiossa kutosella läpi) oli helppoa.

Tiedän paljon muitakin ihmisiä, joilla on ollut syystä tai toisesta vaikeuksia selvitä tietyistä aineista koulussa, ja jotka ovat tästä syystä rajanneet opiskeluvaihtoehtoja pois. Tästä syystä vastustan myös yrityksiä tehdä opiskelupaikkahausta ylioppilas- tai jopa lukiotodistuspohjaista. Varsinkin lukiotodistusta korostettaessa todellakin korostuu opettajan rooli, joka voi olla myös hyvin lannistava. Kuitenkin näillä ihmisillä voisi olla paljon annettavaa alalle, jonka opiskelu motivoi heitä.

Tiedän erään joka haki teatterikorkeakouluun neljä-viisi kertaa. Pakkomielteen omaisesti. Ei päässyt. On nykyään jokin ravintolatyöntekijä.

Työtön, yhteiskunnan tuilla elävä.

Totesi vielä virnistellen, kuinka pääsee paljooon helpommalla nykyään...

Yksin tuttu pyrki seitsemän kertaa Helsinkiin psykologian opintoihin. 

Seitsemännellä kerralla pääsi sisään ja on nyt psykologi. Valituksen kautta meni, oli valittanut jo aiemmillakin kerroilla. 

Eli mahdollisesti oltiin jo niin lopen kyllästyneitä tyyppiin, että ajateltiin: pakko päästää, jotta päästään eroon :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä nämä, jotka haaveilee vuosikausia esimerkiksi kauppiksesta, mutta joille jopa lukion lyhyt matikka on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Yksi tuttuni ei koskaan pärjännyt koulussa, vaikka yritti, koska oli vain ihan oikeasti hieman keskivertoa tyhmempi. Ei vain tajua sitä itse ja silti yrittää päästä vuodesta toiseen yliopistoon, koska haluaa paremman statuksen ja tienata enemmän rahaa.

Vanhoina hyvinä aikoina tuollaiselle tyypille olisi sanottu tyyliin "Pekka, sinusta ei taida kynämieheksi olla, mutta kovia työmiehiä tarvitaan aina, meneppäs ja teeppäs näin.." Nykyään sille yläasteen matikasta vitosia saavallekin toitotetaan kuinka hän on yhtä hyvä koululainen ja älykäs kuin muutkin. Mutta kun ei oikeasti ole.

Sanoisitko dysleksiasta kärsivälle ettei tämä ole älykäs?Samoin monilla on myös esim.dyskalkulia ja sillä ei ole älyn kanssa mitään tekemistä.

Moni on kielellisesti huippulahjakas ja heille esim.matematiikka on vaikeaa.

Kolme lääkikseen monta kertaa yrittänyttä tiedän. Yksi on terveydenhoitaja äitiys ja lasten neuvolassa. Toinen osastonhoitaja sairaalassa, ja kolmas pääsi lopulta sisään ja on nyt lastenlääkäri. Oikikseen yksi mies pääsi kahdeksannella kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä nämä, jotka haaveilee vuosikausia esimerkiksi kauppiksesta, mutta joille jopa lukion lyhyt matikka on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Yksi tuttuni ei koskaan pärjännyt koulussa, vaikka yritti, koska oli vain ihan oikeasti hieman keskivertoa tyhmempi. Ei vain tajua sitä itse ja silti yrittää päästä vuodesta toiseen yliopistoon, koska haluaa paremman statuksen ja tienata enemmän rahaa.

Vanhoina hyvinä aikoina tuollaiselle tyypille olisi sanottu tyyliin "Pekka, sinusta ei taida kynämieheksi olla, mutta kovia työmiehiä tarvitaan aina, meneppäs ja teeppäs näin.." Nykyään sille yläasteen matikasta vitosia saavallekin toitotetaan kuinka hän on yhtä hyvä koululainen ja älykäs kuin muutkin. Mutta kun ei oikeasti ole.

Sanoisitko dysleksiasta kärsivälle ettei tämä ole älykäs?Samoin monilla on myös esim.dyskalkulia ja sillä ei ole älyn kanssa mitään tekemistä.

Moni on kielellisesti huippulahjakas ja heille esim.matematiikka on vaikeaa.

Jos tutustut ihmiseen paremmin huomaat kyllä, onko henkilö älykäs vai ei niin kovin älykäs. Mielestäni voi helposti siis sanoa kärsiikö dyskalkuliasta vai onko vain ns. tyhjäpää, jos siis tuntee ihmisen.

Lääkikseen hakija siskostani tuli proviisori. Oli joka kerta ensimmäisiä ei sisään päässeitä. Itse myös haaveilin välillä lääkiksestä, mutta en ikinä ole hakenut. Siskolleni olisi kova paikka jos minä pääsisin. Huvikseen olen tehnyt vanhoja kokeita. Hyvältä näyttäisi. Taidan tyytyä olemaan "vaan" hoitaja. Olen kyllä ajatellut lukea hoitotiedettä yliopistossa. Saa nyt nähdä. Lääkärillä on vaan todella rankka työ henkisesti. Minusta ei siihen olisi. Meidän osastolla lääkäri on koko ajan yksinäinen. Ei syö, ei juo meidän kanssa. Istuu koneella tehden pitkää päivää. Jos erehtyy hakemaan kahvia taukotilasta niin kaikki hiljenee. Opiskeluaikanani hän oli ainoa joka minua auttoi kun hoitajat kyräili opiskelijoille.

Tuttu haki vuosia lääkikseen. Lopulta haki kätilöksi ja pääsi helposti sisälle. On todella innoissaan ja kiinnostunut uudesta alastaan ja tuskin on lääkishaaveita lopullisesti kuopannut.

En ymmärrä näitä jotka hakevat kymmenen kertaa lääkikseen eivätkä silti luovuta. Jos on 10 vuotta lukenut ja opiskellut pääsykoemateriaalia eikä siltikään sisäistä sitä niin hyvin että pääsisi opiskelemaan, ei todellakaan sovellu lääkäriksi. Ne pääsykokeet nimenomaan mittaavat kykyä selviytyä tulevista opinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tai teatterikorkeakouluun pääsemättä sinne koskaan?

Serkku haki takavuosina lääkikseen neljä kertaa Suomessa eikä ikinä päässyt. Haki sitten Tallinnaan lääkikseen ja pääsi ekalla yrittämällä. Opiskeli 4 vuotta Tallinassa ja siirtyi sitten Wienin yliopistoon stipendiaattina, valmistui, meni naimisiin ruotsalaisen pankkiirin kanssa ja työskentelee tällä hetkellä Tukholmassa Södersjukhusetissa tutkijana ja opettajana.

Tallinnassa ei ole lääketieteelistä ollut ainakan 40 vuoten. Eikä ole tietakseni ollut ennen sitä myös.

Tämmöset keskustelut on ihan paskaa. Kaikkiin noihin on helkkarin vaikea päästä eikä siinä ole mitään pahaa, että tavoittelee unelmiaan. Oksettavaa tämmönen.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä näitä jotka hakevat kymmenen kertaa lääkikseen eivätkä silti luovuta. Jos on 10 vuotta lukenut ja opiskellut pääsykoemateriaalia eikä siltikään sisäistä sitä niin hyvin että pääsisi opiskelemaan, ei todellakaan sovellu lääkäriksi. Ne pääsykokeet nimenomaan mittaavat kykyä selviytyä tulevista opinnoista.

Niin mittaa, mutta parhaan neljänneksen osalta on aivan sama ketkä niistä otetaan