Mikä tuli siitä tuttavastasi, joka vuosi toisensa jälkeen haki lääkikseen, oikikseen...

Kaupan kassa. Lopetti jopa tradenomiopinnot kesken. Pakkomielle yliopistosta.

Sekatyöläinen. Toimii avustajana tutkimuslaitoksena, tekee hommia konsulttifirmalle yms.

Farmaseutti (halusi lääkikseen).

Jännää kuulla kun itse yritän päästä noista yhteen. Onneksi on jo yksi ammatti... Ja en ole niin kranttu koulun suhteen jos paikkaa ei irtoa...

Ekonomi.

Entinen työkaveri oli silloin pyrkinyt oikikseen 15 vuotta joka vuosi ja työskenteli ison firman ATK-keskuksessa operaattorina.

Kaupan kassalla edelleen 30h/viikko -sopparilla, tänä vuonna oli 5. hakukerta lääkikseen. Aikoo kuulemma hakea vielä. En ymmärrä..vuosia menee hukkaan. Jos ei edes 5. kerralla pääse, niin kannattaisi miettiä muitakin vaihtoehtoja.

Halusi lääkäriksi - päätyi ekonomiksi

Halusi lukemaan lakia - lukee hallintotiedettä

Halusi teatterikorkeaan - näyttelee ilman koulutusta laitosteatterissa

tradenomi

Yksi lääkikseen pyrkinyt luovutti ja haki insinööriksi, ja sitä tekee nyt. Toinen lääkikseen pyrkijä hakee sinne edelleen, koko elämä tauolla monta vuotta. Teatterikorkeaan pyrkinyt haistatteli koulutukselle pitkät ja elää sosiaalipummina ja harrastaa kasvien kasvatusta.

Lääkäri. Pääsi lääkikseen 7.kerralla.

Suoritti jonkun amk-tason näyttelijäntutkinnon (?) ja on kyllä työllistynyt alalla ainakin ajoittain.

1 tuttu haki kauppakorkeaan 5 kertaa ja viidennellä pääsi sisään.

Ei siinä mitään, valmistuu tod näk jossain vaiheessa ja on päässyt pankkialalle töihin, mutta huomaa että status on isompi juttu kuin että opiskeltavat asiat oikeasti kiinnostaisivat...

Moni oikikseen useamman kerran hakenut opiskelee hallintotieteitä (sinne pääsee käytännössä kaikki sisään). Yksi tuttu teki htm-tutkinnon loppuun ja sen jälkeen lähti vielä oikikseen :D

Tajusin etten ole koskaan hakenut mihinkään kuin kerran, pari kertaa olen päässyt ammattikorkeakouluun ja pari kertaa yliopistoon, niille aloille joille en päässyt niin luovutin jo yhdestä kerrasta.. tuskin sekään kannattaa.. "jaahas, olen paska, kiitos ja hyvästi".

Mua jotenkin säälittää nämä lääkikseen puoli vuosikymmentä - vuosikymmenet hakijat. Koko elämä tauolla, kuten eräs kirjoittaja osuvasti totesikin. Itselläni on lähipiirissä yksi jos toinenkin lääkikseen pyrkijä, jotka tekevät erilaisia pätkätöitä ja elävät minimirahalla, kun käyttävät kaiken ajan pääsykoepänttäykseen. Onko tuo edes elämää? Minusta ei. Jos itse hakisin lääkikseen, niin ehkä max. pari kertaa hakisin täysillä ja jos ei edes kolmannellakaan pääse sisään, niin miettii muuta.

Vierailija kirjoitti:

tai teatterikorkeakouluun pääsemättä sinne koskaan?

Serkku haki takavuosina lääkikseen neljä kertaa Suomessa eikä ikinä päässyt. Haki sitten Tallinnaan lääkikseen ja pääsi ekalla yrittämällä. Opiskeli 4 vuotta Tallinassa ja siirtyi sitten Wienin yliopistoon stipendiaattina, valmistui, meni naimisiin ruotsalaisen pankkiirin kanssa ja työskentelee tällä hetkellä Tukholmassa Södersjukhusetissa tutkijana ja opettajana.

Ensin insinööri, sitten fyysikko

Tuttavani pääsi viidennellä kerralla oikikseen. Toimi koko ajan isänsä asianajotoimistossa ja peri sen myöhemmin.

Sukulaispoikani pääsi viidennellä kerralla opiskelemaan elokuvaohjaajaksi. Ei voinut kuvitella muuta ammattia. Ohjannut muutaman elokuvan nyt vähän päälle 30 vuotias.

Lääkis on minusta niin hyvä sijoitus että sinne voi hyvällä omallatunnolla hakea esim ikävuodet 19-26 (jollei toki joka vuosi jää kymmeniä pisteitä rajoista, usein näillä puuttuu piste tai pari), kyllä siinä elämääkin elää samaan aikaan ja voi kerätä esim rahaa ja työkokemusta joltain hanttialalta. Ja jos ei riski kannattanut niin ehtii vielä hommata toisen ammatin. Vanhemmat hakijat taas usein on jo opiskelleet toisen ammatin, tehneet perheen ym protestanttista kunnonnihmisen elämää.

Tosi-tv julkkis (Rita N)