Mikä tuli siitä tuttavastasi, joka vuosi toisensa jälkeen haki lääkikseen, oikikseen...

Vierailija kirjoitti:

Ei päässyt ja oma suunta löytyi ihan ammattiopinnoista täysin eri suunnalta mutta sekin suunta kiinnosti.

Tarkoitan siis, että ammattikouluun meni. Ja eläimiin liittyy uusi ala.

Lääkikseen hakenut opiskelee nyt farmasiaa. Teakkiin hakeneista yhdestä tuli medianomi ja pintakäsittelijä, toisesta lähihoitaja, runoilija ja standup-koomikko, kolmas pääsi sisään kuudennella kerralla.

Haki lääkikseen neljä kertaa, valmistui tradeksi. Haki lääkikseen, kolmannella kerralla hampaalle. Kolmas pääsi neljännellä yrittämällä oikikseen. Kaikki kai onnellisia.

Ihmettelen näitä, jotka hakevat 0-pohjalta esim kauppikseen ja oikikseen monta vuotta. Tuossa ajassa tutkinnon ehtii suorittaa lähes valmiiksi avoimen puolella ja sitten avoimen väylällä sisään. Lääkis ja teatteriala ovatkin vähän eri jutu.

Vierailija kirjoitti:

Mun tuttu joka on kemisti, sanoi ihan pokkana, että jos hän hakisi/olisi hakenut lääkikseen, hän olisi mennyt pääsykokeisiin vain amfetamiinia ottaneena. Hän ei käytä siis huumeita, mutta sen kerran olisi ottanut, jotta suoritustasot olisivat olleet kohdillaan. Hullua.

Ei hullua vaan viisasta. Piriä nyt on käytetty piristeenä iät ja ajat. EI mitään ihmeellistä. Ja piriähän av-mamit syöttää myös adhd-lapsilleen.

Ihmetyttää kyllä nämä, jotka haaveilee vuosikausia esimerkiksi kauppiksesta, mutta joille jopa lukion lyhyt matikka on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Yksi tuttuni ei koskaan pärjännyt koulussa, vaikka yritti, koska oli vain ihan oikeasti hieman keskivertoa tyhmempi. Ei vain tajua sitä itse ja silti yrittää päästä vuodesta toiseen yliopistoon, koska haluaa paremman statuksen ja tienata enemmän rahaa.

Mielenterveyskuntoutuja, joka höpöttää vieläkin tavatessaan, kuinka on saamassa töitä lakifirmasta se ja se. Ei hahmota yhtään tilannettaan ja suhdettaan ympäröivään todellisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä, jotka hakevat 0-pohjalta esim kauppikseen ja oikikseen monta vuotta. Tuossa ajassa tutkinnon ehtii suorittaa lähes valmiiksi avoimen puolella ja sitten avoimen väylällä sisään. Lääkis ja teatteriala ovatkin vähän eri jutu.

Ei kait väylällä pääse joka paikkaan. Siis lääkiksen ja oikiksen ulkopuoleltakaan. Mutta tietenkin kannattaa käydä niitä avoimen opintoja muutenkin samalla. Näkee kiinnostaako opiskelu oikeasti ja saahan ne sitten hyväksiluettua siihen tutkintoon.

Musiikin opettaja. Mutta kyseessä on tyyppi jota kiinnosti vähän kaikki.

Kaveri pyrki useita kertoja kauppakorkeaan. Ei päässyt ja on nyt puhelinmyyjä ja kavereita ei juurikaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää kyllä nämä, jotka haaveilee vuosikausia esimerkiksi kauppiksesta, mutta joille jopa lukion lyhyt matikka on ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. Yksi tuttuni ei koskaan pärjännyt koulussa, vaikka yritti, koska oli vain ihan oikeasti hieman keskivertoa tyhmempi. Ei vain tajua sitä itse ja silti yrittää päästä vuodesta toiseen yliopistoon, koska haluaa paremman statuksen ja tienata enemmän rahaa.

Vanhoina hyvinä aikoina tuollaiselle tyypille olisi sanottu tyyliin "Pekka, sinusta ei taida kynämieheksi olla, mutta kovia työmiehiä tarvitaan aina, meneppäs ja teeppäs näin.." Nykyään sille yläasteen matikasta vitosia saavallekin toitotetaan kuinka hän on yhtä hyvä koululainen ja älykäs kuin muutkin. Mutta kun ei oikeasti ole.

Lääkikseen pyrkijät pyrkii yleensä myös farmasiaan, kemiaan, hammaslääkikseen (!) tai hoitoaloille amk:hon.

Tapaus 1 meni minne sitten pääsi ja tuli lopulta hallintotieteiden maisteri pienestä yliopistosta ja ja ennen äitiyslomaa työtön. Puoli vuotta sai olla jossain toimistohommissa, mutta kun ne loppuivat, ei enää kelvannutkaan samoihin siivoushommiin, mitä teki opiskeluaikana. 

Tapaus 2 Tradenomi ja on töissä jossain viennin parissa, tykkää työstään eikää enää tradekoulutuksen jälkeen hakenutkaan, vaikka alunperin aikoi

Tapaus 3 minä itse, hain neljä kertaa, tosin ihan eri alalle kuin aloituksessa mainittuihin, mutta siihen aikaan vaikeapääsyiselle. Menin minäkin minne pääsin ja lopulta pääsin tekuun, siihen vanhanaikaiseen, ensin teknikoksi, sitten monen mutkan kautta minusta tuli insinööri ja nyt olen töissä suunnittelutoimistossa. Tämä onkin se mun juttu, en oikeastaan tiedä, olisiko se hakemani oikeastaan edes ollut. DI:ksi voisin ehkä kouluttautua, ei ole tarvetta, mutta työn ohessa jos onnistuisi, voisin ainakin käydä avoimessa ensin testaamassa, onko minusta siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Tapaus 1 meni minne sitten pääsi ja tuli lopulta hallintotieteiden maisteri pienestä yliopistosta ja ja ennen äitiyslomaa työtön. Puoli vuotta sai olla jossain toimistohommissa, mutta kun ne loppuivat, ei enää kelvannutkaan samoihin siivoushommiin, mitä teki opiskeluaikana. 

Tapaus 2 Tradenomi ja on töissä jossain viennin parissa, tykkää työstään eikää enää tradekoulutuksen jälkeen hakenutkaan, vaikka alunperin aikoi

Tapaus 3 minä itse, hain neljä kertaa, tosin ihan eri alalle kuin aloituksessa mainittuihin, mutta siihen aikaan vaikeapääsyiselle. Menin minäkin minne pääsin ja lopulta pääsin tekuun, siihen vanhanaikaiseen, ensin teknikoksi, sitten monen mutkan kautta minusta tuli insinööri ja nyt olen töissä suunnittelutoimistossa. Tämä onkin se mun juttu, en oikeastaan tiedä, olisiko se hakemani oikeastaan edes ollut. DI:ksi voisin ehkä kouluttautua, ei ole tarvetta, mutta työn ohessa jos onnistuisi, voisin ainakin käydä avoimessa ensin testaamassa, onko minusta siihen. 

Lisäys: Mulla paras kerta oli pisteen päässä ja laskusysteemin vuoksi varasijani oli 7, en jaksa muistaa, miten se järjestys meni. En päässyt, keskeytyksiä taisi tulla ajoissa vain kaksi. Mulla oli ihan hyvät todistukset, mutta kirjoitukset menivät penkin alle, alle oman tason jännittämisen ja osin myös samaan aikaan sattuneiden oman sairastumisen ja isän sairastumisen/äidin yrityksessään tarvitseman avun vuoksi ja koskaan en saanut aikaiseksi korottaa. Jopa itselle helpot aineet menivät huonosti. 

Pääsi lääkikseen muutaman yrityksen jälkeen ja valmistuikin ajallaan. Ei kuitenkaan selviytynyt työelämän ristitulessa. Tällä hetkellä käytännössä ilman hoitoa oleva mielenterveyskuntoutuja, joka saa toimeentulotukea.

Pyrki monta kertaa lääkikseen - ensin 3 vuotta teknillisessä yliopistossa ja nyt hammaslääketieteellisessä

Pyrki monta kertaa oikikseen (huono koulussa, älytöntä edes luulla pääsevänsä) - on nyt kätilö

Mua jotenkin säälittää nää kommentit tyyliin "menee vuodet hukkaan" tai "koko elämä tauolla". Jos sinne haluaa niin kai sinne pitää hakea kunnes pääsee? Ei meillä kenelläkään ole kuin yksi elämä ja ihan naurettavaa että se koulutus-työ-putki pitäisi olla tietynlainen tiettyyn ikään mennessä tai on menettänyt jotain.

Lapsuuden kaverini haki muistaakseni 10 kertaa putkeen lääkikseen, ei ikinä sinne päässyt sisään. Valmistui lopulta diplomi-insinööriksi siltä alalta mitä oli mennyt pakosta opiskelemaan suoraan lukion jälkeen ja joka kiinnosti edes hieman. Nykyään on ihan hyväpalkkaisessa työssä, mutta edelleen joskus sanoo (on nyt jo 40v) että olisi sittenkin pitänyt mennä lääkäriksi lukemaan kun arki ja normi työ on kuulemma liian tylsää...

Hakee edelleen oikikseen, nyt 5. kerta tulossa. Kaupassa töissä ja masentunut, elämässä ei juuri muuta kuin pakkomielle yliopistosta. En usko että oikis edes oikeasti kiinnostaa, mutta on rikkaasta perheestä ja hänen oli pakko keksiä joku tälläinen statusala näyttääkseen perheelleen onnistuvansa ja on liian ylpeä luovuttaakseen. Lukio sujui hyvin ulkoa lukemalla, mutta ei osaa soveltaa eikä ole kovin lahjakas.

Vierailija kirjoitti:

Mua jotenkin säälittää nää kommentit tyyliin "menee vuodet hukkaan" tai "koko elämä tauolla". Jos sinne haluaa niin kai sinne pitää hakea kunnes pääsee? Ei meillä kenelläkään ole kuin yksi elämä ja ihan naurettavaa että se koulutus-työ-putki pitäisi olla tietynlainen tiettyyn ikään mennessä tai on menettänyt jotain.

No eihän se ole elämää, että joutuu vuosikymmenen stressaamaan pääsykokeista ja sitten pettymään itseensä, kun ei taaskaan päässyt sisälle.