Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat uskovaisia?

Jos haluaa keskustella asiallisesti, niin tulisi olla jonkinlainen kunnioitus niitä toisenkin ajatuksia kohtaan. Esim. se että puhutaan satuolentoihin uskomisesta on aika turhaa länkytystä eikä se houkuta keskustelemaan, kun lähökohtaisesti jo uskovaisia pidetään idiootteina.

Itse en ole uskovainen.

http://www.terveysinfo.fi/uutiset/artikkeli_lue/725

koska ateistit ovat katkeria ja surullisia. ei mulla muuta.

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa keskustella asiallisesti, niin tulisi olla jonkinlainen kunnioitus niitä toisenkin ajatuksia kohtaan. Esim. se että puhutaan satuolentoihin uskomisesta on aika turhaa länkytystä eikä se houkuta keskustelemaan, kun lähökohtaisesti jo uskovaisia pidetään idiootteina.

Itse en ole uskovainen.

Semantiikkaa. Jos termi "satuolento" on saanut jo herjaavan auran niin puhutaan sitten vaikka myyttien taruolennosta. Kelpuutatko tämän vaihtoehdon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippileirit eivät ole aiheena. Ainakaan niiden mukavat leirikokemukset eivät uskonnosta johdu vaan kavereista. 

Omasta lapsuudesta voin sanoa että en tiennyt uskovaisia "olevankaan"(tiesin hihhuleista) ennen kuin täytin 11 vuotta. Tajusin koulua vaihtaessa, että kaikki  uudet luokkakaverit ovatkin uskovaisia. Siinä vaihessa alkoi ihmettely pieni pelkokin, epäluottamuksen takia ja jouduin tarkistamaan että uskovatko he todella satuihin jumalasta ja rukoilevat kirkossa ja ovat hihhuleita. Minulle vastattiin että ei todellakaan ja tämä hämmensi enemmän. Luokallani ei ollut kuin kaksi ortodoksia aiemmin eikä muita uskovaisia.

Uskonnot kuitenkin opitaan vanhemmilta ja koulusta, minusta se on aivopesua kuten tääläkin on jo esitetty.

Uskonnot luovat turvattomuutta koska ne kertovat kuinka moni ihminen valitsee ennemmin todistamattomat asiat kuin todistetut. Uskovaiset ovat pelottavia.

Muotia on muka jonkun mielestä se ettei halua uskoa valheisiin. Kaikkea nuo hihhulit keksivätkin.

Myös se että ehdotetaan tälle 11 vuotiaalle aivopesua ratkaisuksi kertoo paljon uskovaisten olemattomasta moraalista. Uskis valittaa, että ateisti on ilkeä kun mainitsee ettei 11 votiaan aivopesu ole moraalista. Kieltäminen olisi nyt uskiksilla paikallaan eikö, seuraava moraalittomuuden näyte, ei kanneta vastuuta sanoista!

Tarkistitko nuo asiat luokkatovereiltasi vai heidän vanhemmiltaan?

Miksi hämmennyit jos he vastasivat että eivät ole hihhuleita eivätkä usko satuolentoihin?

Eihän kukaan uskossa oleva noin ajattele, eihän se silloin mitään uskoa olisi.

Tämäkö sinut traumatisoi niin ettet nyt (ilmeisesti) aikuisena halua kommunikoida terveellä tavalla ja vaadit muita uskovia tilille siitä mitä (niin mitä?) sinulle 11-vuotiaana tehtiin?

Hämmennyin että miksi ihmeessä sellaiset tavalliset ihmiset haluavat kuulua kirkkoon, jotka eivät usko pelottavien harhaisten hihhuleiden tapaan. He sanoivat etteivät usko kunhan kuuluvat kirkkoon kun vanhemmatkin kuuluvat. Se todistaa että kyseessä on aivopesu jossa omalla mielipiteellä ei ole väliä vaan kasvatetaan uskomaan epätodellisiin asioihin joihin moni ei edes halua uskoa. Moraalitonta toimintaa.

Jos ainoa kokemuksesi uskovista olivat luokkatoverisi joista ei edes näkynyt mikään uskovaisuus miten ajattelit että uskovaiset ovat aivopeseviä pelottavia hulluja?

Valheellinen elämä sekä normaali ihmisestä poikkeava sekainen käytös, perustelut jotka eivät ole tästä normaalien ihmisten maailmasta. Ymmärrän että on vaikea hahmottaa sitä realistista maailmaa jos on aivopesty lapsesta asti. Ymmärrän myös että tämä keskustelu noudattaa tuttua kieltämisen taakkaa jos muiden on todistettava tämä todistaa pelkästään sen kuinka hullu ja piittamaton realiteeteista uskovaisten ajatusmailma on. 

Tätähän tässä on kokoajan yritetty kertoa. Jos et osaa ottaa vastauksia ja muiden rehellisiä mielipiteita sellaisina kuin ne ovat niin mikä virka mielestäsi sinulla on tässä keskustelussa. Sama kuin tieteen vastustamisessa on ainostaan hullua alkaa vänkäämään totuutta. Eikä kannata väittää myöskään tätä agressiivisuudeksi koska se on jälleen kieltämistä. Kieltäminen ei ole kovin viisaan ihmisen tapa kommunikoida anteeksi rehellisyyteni.

Kauheasti paasaat etkä kuitenkaan sano mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa keskustella asiallisesti, niin tulisi olla jonkinlainen kunnioitus niitä toisenkin ajatuksia kohtaan. Esim. se että puhutaan satuolentoihin uskomisesta on aika turhaa länkytystä eikä se houkuta keskustelemaan, kun lähökohtaisesti jo uskovaisia pidetään idiootteina.

Itse en ole uskovainen.

Semantiikkaa. Jos termi "satuolento" on saanut jo herjaavan auran niin puhutaan sitten vaikka myyttien taruolennosta. Kelpuutatko tämän vaihtoehdon?

Miksei voisi puhua vaikka uskonnollisista hahmoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa keskustella asiallisesti, niin tulisi olla jonkinlainen kunnioitus niitä toisenkin ajatuksia kohtaan. Esim. se että puhutaan satuolentoihin uskomisesta on aika turhaa länkytystä eikä se houkuta keskustelemaan, kun lähökohtaisesti jo uskovaisia pidetään idiootteina.

Itse en ole uskovainen.

Semantiikkaa. Jos termi "satuolento" on saanut jo herjaavan auran niin puhutaan sitten vaikka myyttien taruolennosta. Kelpuutatko tämän vaihtoehdon?

Miksei voisi puhua vaikka uskonnollisista hahmoista?

Tai uskonnollisista henkilöistä. Tai käyttää ihan nimiä, jos puhuu Jumalasta niin käyttää sanaa Jumala?

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiihkoateistit tässäkin ketjussa tuntuvat olevan täynnä riidanhalua ja pilkkaa, eikö teillä ole normaaleita käytöstapoja? Missä on sisäinen rauhanne? Joka toinen lauseenne tihkuu ivaa ja vihaa, tämäkö on se ateismin ilosanoma?

Kun ketjua lukee niin huomaa miten muutama kiihkoateisti on myös todella riidankipeä.

Ei ateismilla ole mitään sanomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.

Vierailija kirjoitti:

http://www.terveysinfo.fi/uutiset/artikkeli_lue/725

koska ateistit ovat katkeria ja surullisia. ei mulla muuta.

Uutisen mukaan uskovaiset ovat onnellisempia. Tiedätkö että myös lobotomian uhrit ovat onnellisempia? Seesteisiä ja ilman stressiä.

Vierailija kirjoitti:

Uskovat vaatii ettei heihin suhtauduttaisi eri lailla kun ihmiset saa tietää uskovaisuudesta. Mites oma suhtautuminen muihin uskontoihin ja uskonnottomiin?

Voin vastata vain omasta ja lukuisten tuntemieni uskovien puolesta, en koko maailman kaikkien uskovien:

emme pilkkaa ja ivaa. Jos tulee tilaisuus ja heidän puolelta halu keskustella hyvässä hengessä sen teemme. Siis keskustelemme, emme paukuta omaa uskoamme tms.

Mistä oletus että uskovat halveksisivat toisinajattelevia? Eikö tässäkin ketjussa ole jo asiaa sivuttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot. Tuo maailman suurin huijaus, kun ihmiset eivät kestä sitä, että elämä nyt vaan on rajallista. Kun se päättyy, niin se oli siinä. Ei mitään suurempaa merkitystä.

Tämä itselleni on se suurin ongelma, miksi en osaa olla uskomatta johonkin suurempaan voimaan. Millään ei ole mitään merkitystä, jos jotain muuta ei ole. Miksi en valehtelisi, murhaisi, varastaisi, jos kerran millään ei ole mitään suurempaa merkitystä? Minua kiinnostaa ympäristön ja muiden olentojen hyvinvointi vain ja ainoastaan sen takia, että kaiken sisällä elää jokin suurempi voima, sama voima minussa ja sinussa ja naapurin Erkissä. Sen voiman takia me olemme yhtä, ja kaikki mitä teen vahingoittaakseni muita, vahingoittaa itseäni. Ilman tätä yhdistävää tekijää, ainoa millä olisi merkitystä olisi oma napa ja muita voisi surutta vahingoittaa ja käyttää hyväksi.

Jos usko johonkin mielikuvitusolentoon on ainoa mikä estää sinua murhaamasta ja raiskaamasta olisi syytä hakeutua hoitoon, ja ihan hiton nopeasti. Olet tikittävä aikapommi vailla varmistinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Hyvin sanottu, mutta mielestäni on epäkohteliaampaa jakaa nyökytellen yhteinen valhe kuin kohteliaasti muistuttaa asioiden tiedetystä laidoista.

Milloin kohteliaasta keskustelusta on tullut nyökytellen jaettua valhetta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa keskustella asiallisesti, niin tulisi olla jonkinlainen kunnioitus niitä toisenkin ajatuksia kohtaan. Esim. se että puhutaan satuolentoihin uskomisesta on aika turhaa länkytystä eikä se houkuta keskustelemaan, kun lähökohtaisesti jo uskovaisia pidetään idiootteina.

Itse en ole uskovainen.

Semantiikkaa. Jos termi "satuolento" on saanut jo herjaavan auran niin puhutaan sitten vaikka myyttien taruolennosta. Kelpuutatko tämän vaihtoehdon?

Miksei voisi puhua vaikka uskonnollisista hahmoista?

Tai uskonnollisista henkilöistä. Tai käyttää ihan nimiä, jos puhuu Jumalasta niin käyttää sanaa Jumala?

Mutta se on sama kuin puhuisit Seposta. Seppoja on tuhansia ympäri maailmaa.

Vai oliko se niin että sinun Sepposi on ainoa oikea Seppo?

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.

Tosin se litteys oli aikanaan tieteellinen fakta. Samoin  moni nyt tieteellinen tosiasia tulee myöhemmin paljastumaan erehdykseksi.

Uskonnot nyt vain on yksinkertaisesti ihmismielen harhaa ja heikoutta. Pelotellaan kadotuksella ja helvetillä.  Ihmisestä löytyy sisäistä voimaa ja hyvyyttä oikeanlaisella kavatuksella. Ei siihen tarvita mielikuvitusolentoja. Varmasti tuhotaan nuori ihminen kun aletaan helvetin tulella pelottelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Hyvin sanottu, mutta mielestäni on epäkohteliaampaa jakaa nyökytellen yhteinen valhe kuin kohteliaasti muistuttaa asioiden tiedetystä laidoista.

Milloin kohteliaasta keskustelusta on tullut nyökytellen jaettua valhetta? 

Monessa arkipäivän tilanteessa. Voit esimerkiksi kertoa peilin edessä keikaroivalle miehellesi että hänellä ei ole kaljamahaa tai että hänen vehkeensä on kookas. Sen ei tarvitse olla totta ja se voi palvella tarkoitusperiäsi paremmin. Voi myös olla, että molemmat osapuolet tietävät kyseessä olevan valheen mutta välttelevät asian oikean laidan esille tuomista. Tällöin puhutaan tabusta.

Valhe, oli se kuinka pieni tahansa, on silti valhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Hyvin sanottu, mutta mielestäni on epäkohteliaampaa jakaa nyökytellen yhteinen valhe kuin kohteliaasti muistuttaa asioiden tiedetystä laidoista.

Milloin kohteliaasta keskustelusta on tullut nyökytellen jaettua valhetta? 

Monessa arkipäivän tilanteessa. Voit esimerkiksi kertoa peilin edessä keikaroivalle miehellesi että hänellä ei ole kaljamahaa tai että hänen vehkeensä on kookas. Sen ei tarvitse olla totta ja se voi palvella tarkoitusperiäsi paremmin. Voi myös olla, että molemmat osapuolet tietävät kyseessä olevan valheen mutta välttelevät asian oikean laidan esille tuomista. Tällöin puhutaan tabusta.

Valhe, oli se kuinka pieni tahansa, on silti valhe.

Puhumme nyt eri asiasta. Minä tarkoitin että asioista keskustellaan avoimesti mutta toista kunnioittaen, kohteliaasti, ei ivaten ja toista alentaen.

Ilman kilpailua kumpi voittaa, jokaisella on oikeus pitää oma mielipiteensä tai olla avoin muunkinlaiselle ajattelulle. Ei mitään tekemistä esimerkkiesi kanssa.

Minua kummastuttaa se tässäki ketjussa toistuvasti esitetty otaksuma (joidenkin mielestä fakta) että uskovat tai ainakaan suuri osa heistä ei lainkaan eikä koskaan kyseenalaista omaa uskoaan.

Mihin ateistit perustatte väitteenne?

Samoin usein olen palstalta lukenut kuinka ateistit kehuvat lukeneensa Raamatun tarkemmin ja useammin kuin uskovat. Ettehän te tiedä kuinka ja miten joku teille tuntematon sitä lukee.

Vierailija kirjoitti:

Miksi en valehtelisi, murhaisi, varastaisi, jos kerran millään ei ole mitään suurempaa merkitystä?

Miksi millään pitäisi olla mitään suurempaa merkitystä? Onko se niin kamala ajatus että sinun elämäsi olisi merkityksetöntä kvarkkien tanssia?

Ole rohkea ja kohtaa elämä sellaisena kun se sinulle näyttäytyy. Lopeta heti nuo murha-aikeiset ajatusleikit. Uskonto ei toivottavasti ole se pidäke, jonka vuoksi et ole hullu murhaaja. Jos on, älä koskaan luovu uskostasi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Hyvin sanottu, mutta mielestäni on epäkohteliaampaa jakaa nyökytellen yhteinen valhe kuin kohteliaasti muistuttaa asioiden tiedetystä laidoista.

Milloin kohteliaasta keskustelusta on tullut nyökytellen jaettua valhetta? 

Monessa arkipäivän tilanteessa. Voit esimerkiksi kertoa peilin edessä keikaroivalle miehellesi että hänellä ei ole kaljamahaa tai että hänen vehkeensä on kookas. Sen ei tarvitse olla totta ja se voi palvella tarkoitusperiäsi paremmin. Voi myös olla, että molemmat osapuolet tietävät kyseessä olevan valheen mutta välttelevät asian oikean laidan esille tuomista. Tällöin puhutaan tabusta.

Valhe, oli se kuinka pieni tahansa, on silti valhe.

Puhumme nyt eri asiasta. Minä tarkoitin että asioista keskustellaan avoimesti mutta toista kunnioittaen, kohteliaasti, ei ivaten ja toista alentaen.

Ilman kilpailua kumpi voittaa, jokaisella on oikeus pitää oma mielipiteensä tai olla avoin muunkinlaiselle ajattelulle. Ei mitään tekemistä esimerkkiesi kanssa.

Emme puhuneet eri asiasta. Esimerkkini oli ehkä liian vaikea. Mielestäni on kohteliaampaa huomauttaa keskustelukumppania ajatusvirheestä kuin nyökytellä menemään. Silloin vien häneltä tilaisuuden oppia.

Haluaisitko itse, että sinua katsottaisiin kuin hölmöläistä ja vääriä kommentteja ei edes lähdettäisi korjaamaan vaan hymyillen dissattaisi?