Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat uskovaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistit sortuvat kyllä usein uskovaisten pilkkaamiseen. Se ei ole oikein eikä fiksua, mutta inhimillistä.

Sinä uskovainen, ottaisitko tosissasi ja hymähtelemättä vastaan ihmisen, joka kivenkovaa väittää maapallon olevan pannukakku?

Aivan.

Minä uskovainen en kuitenkaan pilkkaisi ja ilkkuisi ihmiselle joka väittäisi maapallon olevan pannukakku. Jos asia minua vaivaisi(kiinnostaisi puhuisin siitä hänen kanssaan ja yrittäisin ymmärtää miksi hän niin uskoo.

Vaikka en pääsisi yhteisymmärrykseen en siltikään alentuisi ivaamaan ja haukkumaan.

Muuten, henkilökohtaisia kokemuksia voi olla vaikea tai mahdoton muille todistaa mutta usein uskovilla on syynsä uskoa Jumalaan/Raamattuun/Jeesukseen/PyhäänHenkeen ja niistä voi kertoa muille, eri asia haluavatko he niitä uskoa. Luulen että on jonkinverran vaikeampi antaa henkilökohtaisia todisteita maapallon litteydestä.

Tietysti nyt vastataan "ne harhat ja mielensairaudet" mutta ei se mitään. Sanoma rististä on hullutusta maailman silmissä jne.

Tämä osoittaa vain ettei asialla maapallosta ole sinulle merkitystä. Ajattele ihminen jonka elämässä on asioita joiden merkitys riippuu tieteestä ja ehdottomasti maapallon pyöreydestä joka on todistettua faktaa. Millaisena koet silloin tilanteen jossa kaiken maailman hihhulit aina hänet kohdatessaan alkavat esittää teorioitaan maapallon litteydestä ja siitä kuinka joudut helvettiin jos tähän satuun usko. On olemassa asioita joila on ihmiskunnan kehityksen kannalta enemmän merkitystä kuin uskonnoilla. Ne asiat ovat kehitys ja tiede. Uskonnon valmis maailmankuva ei ole kehittävä ei avara eikä utelias. Tällöin on pelkästään surullista että aika ajoin henkilö joutuu vastaavien hullujen tenttaamaksi ihan yleisesti tiedetyistä totuuksista. Tämän takia uskonnot ja uskovaiset ovat pelottavaa porukkaa, he valitsevat sekavan valehtelun ja kieltämisen avoimuuden ja tutkimisen sijaan. He eivät kunnioit reliteetteja joita maailma sisältää. Tämä tekee heistä vähintäänkin "inhottavia" tyyppejä joiden kanssa keskustelu johtaa ainoastaan tulkintaan hullusta. Toki kuten jo sanottu hulluakin tulee ymmärtää, mutta varauksella eikä se kovin mukavaa ole.

Turha hermostua tai väittää agressiivisuudeksi asiaa johon halutaan aikuisten oikeasti jokin tolkku.

Osalle uskovaisista tähtitiede ja siitä puhuminen on syy hermostua vaikka se on osa realiteetteja. Vedetään pää punaisena herne nenään kun joku oikeasti asiantunteva tutkija alkaa puhumaan aiheesta. Kerran esko valtaojan mielenkiintoisen esitelmän aikaan eräskin tyyppi alkoi ilman mitään todisteta huutaa ja mesota kuinka väärässä asiaa elämäntyönään tutkiva ihminen oikein on eikä edes maininnut että hänen omasta mielestään.

Muilla on kyllä kestämistä näissä tapauksissa eivätkä he itse sitä edes näe. Heistä kukin voi valita millä hullulla tavalla maailman näkee vaikka muut tekevät sen realismin kautta eivät valinnan. Siksi ketjussa uhoavat ateismi on uskonto tyypit ovat vain yksinkertaisesti rasittavia hulluja joita muiden on kestettävä. Kuin spurgu joka haisee tahallaan paskalle ja öykkäröi sporassa koko muuta maailmaa vastaan.

Edellisen raapustaja on vain paska tyyppi kuten kolmoismurhaajakin ei muuta. Jumala/usko ei siinä paina, eikä saa muita idioottimaisia tekoja tekemättömiksi.Häpeä on varmaan suuri mutta niin tulisi olla valheessa elämisenkin kanssa. Itsekusetusta jatkamalla ei maailma muita kohtaan eikä oma rehellisyys paremmaksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippileirit eivät ole aiheena. Ainakaan niiden mukavat leirikokemukset eivät uskonnosta johdu vaan kavereista. 

Omasta lapsuudesta voin sanoa että en tiennyt uskovaisia "olevankaan"(tiesin hihhuleista) ennen kuin täytin 11 vuotta. Tajusin koulua vaihtaessa, että kaikki  uudet luokkakaverit ovatkin uskovaisia. Siinä vaihessa alkoi ihmettely pieni pelkokin, epäluottamuksen takia ja jouduin tarkistamaan että uskovatko he todella satuihin jumalasta ja rukoilevat kirkossa ja ovat hihhuleita. Minulle vastattiin että ei todellakaan ja tämä hämmensi enemmän. Luokallani ei ollut kuin kaksi ortodoksia aiemmin eikä muita uskovaisia.

Uskonnot kuitenkin opitaan vanhemmilta ja koulusta, minusta se on aivopesua kuten tääläkin on jo esitetty.

Uskonnot luovat turvattomuutta koska ne kertovat kuinka moni ihminen valitsee ennemmin todistamattomat asiat kuin todistetut. Uskovaiset ovat pelottavia.

Muotia on muka jonkun mielestä se ettei halua uskoa valheisiin. Kaikkea nuo hihhulit keksivätkin.

Myös se että ehdotetaan tälle 11 vuotiaalle aivopesua ratkaisuksi kertoo paljon uskovaisten olemattomasta moraalista. Uskis valittaa, että ateisti on ilkeä kun mainitsee ettei 11 votiaan aivopesu ole moraalista. Kieltäminen olisi nyt uskiksilla paikallaan eikö, seuraava moraalittomuuden näyte, ei kanneta vastuuta sanoista!

Tarkistitko nuo asiat luokkatovereiltasi vai heidän vanhemmiltaan?

Miksi hämmennyit jos he vastasivat että eivät ole hihhuleita eivätkä usko satuolentoihin?

Eihän kukaan uskossa oleva noin ajattele, eihän se silloin mitään uskoa olisi.

Tämäkö sinut traumatisoi niin ettet nyt (ilmeisesti) aikuisena halua kommunikoida terveellä tavalla ja vaadit muita uskovia tilille siitä mitä (niin mitä?) sinulle 11-vuotiaana tehtiin?

Hämmennyin että miksi ihmeessä sellaiset tavalliset ihmiset haluavat kuulua kirkkoon, jotka eivät usko pelottavien harhaisten hihhuleiden tapaan. He sanoivat etteivät usko kunhan kuuluvat kirkkoon kun vanhemmatkin kuuluvat. Se todistaa että kyseessä on aivopesu jossa omalla mielipiteellä ei ole väliä vaan kasvatetaan uskomaan epätodellisiin asioihin joihin moni ei edes halua uskoa. Moraalitonta toimintaa.

Jos ainoa kokemuksesi uskovista olivat luokkatoverisi joista ei edes näkynyt mikään uskovaisuus miten ajattelit että uskovaiset ovat aivopeseviä pelottavia hulluja?

Valheellinen elämä sekä normaali ihmisestä poikkeava sekainen käytös, perustelut jotka eivät ole tästä normaalien ihmisten maailmasta. Ymmärrän että on vaikea hahmottaa sitä realistista maailmaa jos on aivopesty lapsesta asti. Ymmärrän myös että tämä keskustelu noudattaa tuttua kieltämisen taakkaa jos muiden on todistettava tämä todistaa pelkästään sen kuinka hullu ja piittamaton realiteeteista uskovaisten ajatusmailma on. 

Tätähän tässä on kokoajan yritetty kertoa. Jos et osaa ottaa vastauksia ja muiden rehellisiä mielipiteita sellaisina kuin ne ovat niin mikä virka mielestäsi sinulla on tässä keskustelussa. Sama kuin tieteen vastustamisessa on ainostaan hullua alkaa vänkäämään totuutta. Eikä kannata väittää myöskään tätä agressiivisuudeksi koska se on jälleen kieltämistä. Kieltäminen ei ole kovin viisaan ihmisen tapa kommunikoida anteeksi rehellisyyteni.

Ahaa eli olet tehnyt päätelmäsi uskovaisista lapsien ajatusmaailman perusteella.

Kannattaa ensiks tutustua vaikka aikuisiin uskovaisiin ja sit esim. aikuisena uskoon tulleisiin. Muuten aika kökköjä noi päätelmät. Eli leimata kaikki luokkatoverit 10 v. perusteella... :D

Vierailija kirjoitti:

Mikäli itse kykenet kriittiseen ajatteluun voisit pohtia tuota täysin väärää mielikuvaasi ettei täysillä valoilla toimiva ihminen valitsisi uskoa, vaan pitää olla vikaa että tekee niin. Se mielikuvasi ei nimittäin vastaa todellisuutta.

Mielestäni filosofina kykenen kriittiseen ajatteluun, enkä toivo loukkaavani sinua mielipiteilläni.

Miksi tarvitset uskoa yliluonnolliseen kulttuurisesta kasvatuksesta tulevaan satuolentoon, jos toimit "täysillä valoilla"? Uskonto on kuitenkin instrumentti oman turvan ja onnellisuuden rakentamiseen ihmisille, jotka haluavat valmiiksi ajatellun helpomman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rippileirit eivät ole aiheena. Ainakaan niiden mukavat leirikokemukset eivät uskonnosta johdu vaan kavereista. 

Omasta lapsuudesta voin sanoa että en tiennyt uskovaisia "olevankaan"(tiesin hihhuleista) ennen kuin täytin 11 vuotta. Tajusin koulua vaihtaessa, että kaikki  uudet luokkakaverit ovatkin uskovaisia. Siinä vaihessa alkoi ihmettely pieni pelkokin, epäluottamuksen takia ja jouduin tarkistamaan että uskovatko he todella satuihin jumalasta ja rukoilevat kirkossa ja ovat hihhuleita. Minulle vastattiin että ei todellakaan ja tämä hämmensi enemmän. Luokallani ei ollut kuin kaksi ortodoksia aiemmin eikä muita uskovaisia.

Uskonnot kuitenkin opitaan vanhemmilta ja koulusta, minusta se on aivopesua kuten tääläkin on jo esitetty.

Uskonnot luovat turvattomuutta koska ne kertovat kuinka moni ihminen valitsee ennemmin todistamattomat asiat kuin todistetut. Uskovaiset ovat pelottavia.

Muotia on muka jonkun mielestä se ettei halua uskoa valheisiin. Kaikkea nuo hihhulit keksivätkin.

Myös se että ehdotetaan tälle 11 vuotiaalle aivopesua ratkaisuksi kertoo paljon uskovaisten olemattomasta moraalista. Uskis valittaa, että ateisti on ilkeä kun mainitsee ettei 11 votiaan aivopesu ole moraalista. Kieltäminen olisi nyt uskiksilla paikallaan eikö, seuraava moraalittomuuden näyte, ei kanneta vastuuta sanoista!

Tarkistitko nuo asiat luokkatovereiltasi vai heidän vanhemmiltaan?

Miksi hämmennyit jos he vastasivat että eivät ole hihhuleita eivätkä usko satuolentoihin?

Eihän kukaan uskossa oleva noin ajattele, eihän se silloin mitään uskoa olisi.

Tämäkö sinut traumatisoi niin ettet nyt (ilmeisesti) aikuisena halua kommunikoida terveellä tavalla ja vaadit muita uskovia tilille siitä mitä (niin mitä?) sinulle 11-vuotiaana tehtiin?

Hämmennyin että miksi ihmeessä sellaiset tavalliset ihmiset haluavat kuulua kirkkoon, jotka eivät usko pelottavien harhaisten hihhuleiden tapaan. He sanoivat etteivät usko kunhan kuuluvat kirkkoon kun vanhemmatkin kuuluvat. Se todistaa että kyseessä on aivopesu jossa omalla mielipiteellä ei ole väliä vaan kasvatetaan uskomaan epätodellisiin asioihin joihin moni ei edes halua uskoa. Moraalitonta toimintaa.

Jos ainoa kokemuksesi uskovista olivat luokkatoverisi joista ei edes näkynyt mikään uskovaisuus miten ajattelit että uskovaiset ovat aivopeseviä pelottavia hulluja?

Valheellinen elämä sekä normaali ihmisestä poikkeava sekainen käytös, perustelut jotka eivät ole tästä normaalien ihmisten maailmasta. Ymmärrän että on vaikea hahmottaa sitä realistista maailmaa jos on aivopesty lapsesta asti. Ymmärrän myös että tämä keskustelu noudattaa tuttua kieltämisen taakkaa jos muiden on todistettava tämä todistaa pelkästään sen kuinka hullu ja piittamaton realiteeteista uskovaisten ajatusmailma on. 

Tätähän tässä on kokoajan yritetty kertoa. Jos et osaa ottaa vastauksia ja muiden rehellisiä mielipiteita sellaisina kuin ne ovat niin mikä virka mielestäsi sinulla on tässä keskustelussa. Sama kuin tieteen vastustamisessa on ainostaan hullua alkaa vänkäämään totuutta. Eikä kannata väittää myöskään tätä agressiivisuudeksi koska se on jälleen kieltämistä. Kieltäminen ei ole kovin viisaan ihmisen tapa kommunikoida anteeksi rehellisyyteni.

Ahaa eli olet tehnyt päätelmäsi uskovaisista lapsien ajatusmaailman perusteella.

Kannattaa ensiks tutustua vaikka aikuisiin uskovaisiin ja sit esim. aikuisena uskoon tulleisiin. Muuten aika kökköjä noi päätelmät. Eli leimata kaikki luokkatoverit 10 v. perusteella... :D

Kuten sanoin on aivan turha vauhkoontua ja alkaa lapselliseksi. Seuraavaksi kiellät vielä ylilyöntisi, ei mene hyvin sinulla.

Käy sääliksi uskovia, kun nykyään ainoa keino levittää aatetta taitaa olla ateistien kiusaaminen. Jos tänne postaa raamatunlauseita liirumlaarumilla höystettynä, ketään ei kiinnosta. Mihinkään väittelyyn tyyliin tiede vs. uskonto ei kannata lähteä, koska siinä häviää aina. Käytännössä jää siis jäljelle huomionhaku ateisteja närppimällä. Jatkuvaa toimintaa esim. täällä. Hyvin harvoin toisinpäin, niin että ateisti on se aloitteellinen riidanhaastaja. Ja sitten uhriudutaan kun tulee nenuun, ja vissiin kuvitellaan että no nyt kaikki kääntyy uskoviksi.

Miksi uskovaisten on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat homoja?

Miksi kiihkoateistit tässäkin ketjussa tuntuvat olevan täynnä riidanhalua ja pilkkaa, eikö teillä ole normaaleita käytöstapoja? Missä on sisäinen rauhanne? Joka toinen lauseenne tihkuu ivaa ja vihaa, tämäkö on se ateismin ilosanoma?

Kun ketjua lukee niin huomaa miten muutama kiihkoateisti on myös todella riidankipeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Hyvin sanottu, mutta mielestäni on epäkohteliaampaa jakaa nyökytellen yhteinen valhe kuin kohteliaasti muistuttaa asioiden tiedetystä laidoista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiihkoateistit tässäkin ketjussa tuntuvat olevan täynnä riidanhalua ja pilkkaa, eikö teillä ole normaaleita käytöstapoja? Missä on sisäinen rauhanne? Joka toinen lauseenne tihkuu ivaa ja vihaa, tämäkö on se ateismin ilosanoma?

Kun ketjua lukee niin huomaa miten muutama kiihkoateisti on myös todella riidankipeä.

Ateismi ei ole mikään lopullinen tae älykkyydestä tai hyvistä käytöstavoista. Keltaista nestettä kokemukseni mukaan paljon enemmän päässä kuin uskovaisilla. Itse olen siis kuitenkin tinkimätön ateisti, mutta kaikilla ihmisillä on sama itseisarvo, ajattelukannoista ja kulttuureista riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistit sortuvat kyllä usein uskovaisten pilkkaamiseen. Se ei ole oikein eikä fiksua, mutta inhimillistä.

Sinä uskovainen, ottaisitko tosissasi ja hymähtelemättä vastaan ihmisen, joka kivenkovaa väittää maapallon olevan pannukakku?

Aivan.

Minä uskovainen en kuitenkaan pilkkaisi ja ilkkuisi ihmiselle joka väittäisi maapallon olevan pannukakku. Jos asia minua vaivaisi(kiinnostaisi puhuisin siitä hänen kanssaan ja yrittäisin ymmärtää miksi hän niin uskoo.

Vaikka en pääsisi yhteisymmärrykseen en siltikään alentuisi ivaamaan ja haukkumaan.

Muuten, henkilökohtaisia kokemuksia voi olla vaikea tai mahdoton muille todistaa mutta usein uskovilla on syynsä uskoa Jumalaan/Raamattuun/Jeesukseen/PyhäänHenkeen ja niistä voi kertoa muille, eri asia haluavatko he niitä uskoa. Luulen että on jonkinverran vaikeampi antaa henkilökohtaisia todisteita maapallon litteydestä.

Tietysti nyt vastataan "ne harhat ja mielensairaudet" mutta ei se mitään. Sanoma rististä on hullutusta maailman silmissä jne.

Tämä osoittaa vain ettei asialla maapallosta ole sinulle merkitystä. Ajattele ihminen jonka elämässä on asioita joiden merkitys riippuu tieteestä ja ehdottomasti maapallon pyöreydestä joka on todistettua faktaa. Millaisena koet silloin tilanteen jossa kaiken maailman hihhulit aina hänet kohdatessaan alkavat esittää teorioitaan maapallon litteydestä ja siitä kuinka joudut helvettiin jos tähän satuun usko. On olemassa asioita joila on ihmiskunnan kehityksen kannalta enemmän merkitystä kuin uskonnoilla. Ne asiat ovat kehitys ja tiede. Uskonnon valmis maailmankuva ei ole kehittävä ei avara eikä utelias. Tällöin on pelkästään surullista että aika ajoin henkilö joutuu vastaavien hullujen tenttaamaksi ihan yleisesti tiedetyistä totuuksista. Tämän takia uskonnot ja uskovaiset ovat pelottavaa porukkaa, he valitsevat sekavan valehtelun ja kieltämisen avoimuuden ja tutkimisen sijaan. He eivät kunnioit reliteetteja joita maailma sisältää. Tämä tekee heistä vähintäänkin "inhottavia" tyyppejä joiden kanssa keskustelu johtaa ainoastaan tulkintaan hullusta. Toki kuten jo sanottu hulluakin tulee ymmärtää, mutta varauksella eikä se kovin mukavaa ole.

Turha hermostua tai väittää agressiivisuudeksi asiaa johon halutaan aikuisten oikeasti jokin tolkku.

Eli asia on joko tai? Joko uskot Jumalaan tai tieteeseen? Entäpä uskovaiset lääkärit, onko he jotenkin huonompia lääkäreitä, eivät ole käyneet samaa lääkistä kuin ei-uskovat ja heidän uskonsa määrittää kirjotetaanko antibioottia vai ei? Oma kokemus on, että uskovaiset lääkärit ovat aivan yhtä perillä ihmiskehon toimminnasta kuin ei-uskovat. Uskovaiset insinöörit ymmärtävät olevansa ihan samojen fysikaalisten lakien armoilla kuin ei-uskovat insinöörit.

Mitä tulee ihmisten etiikkaan ja moraaliin, samaan lopputulokseen voi päästä sekä uskova, että ei-uskova. Esimerkiksi homojen kohdalla uskovaiset vetoavat raamattuun ja ei-uskovat homouden luonnottomuuteen, kummallakin sama ei-hyväksyvä asenne, eri syistä. Onko toinen nyt parempi perustelu kuin toinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kiihkoateistit tässäkin ketjussa tuntuvat olevan täynnä riidanhalua ja pilkkaa, eikö teillä ole normaaleita käytöstapoja? Missä on sisäinen rauhanne? Joka toinen lauseenne tihkuu ivaa ja vihaa, tämäkö on se ateismin ilosanoma?

Kun ketjua lukee niin huomaa miten muutama kiihkoateisti on myös todella riidankipeä.

Ateismi ei ole mikään lopullinen tae älykkyydestä tai hyvistä käytöstavoista. Keltaista nestettä kokemukseni mukaan paljon enemmän päässä kuin uskovaisilla. Itse olen siis kuitenkin tinkimätön ateisti, mutta kaikilla ihmisillä on sama itseisarvo, ajattelukannoista ja kulttuureista riippumatta.

Kiitos rehellisyydestäsi.

Itse Kristittynä taas oudoksun sitä tapaa, että luodaan uskostaosattomista kuva että heissä ei olisi mitään hyvää. Vaikkapa jos ateisti tekee hyväntekeväisyyttä, taikka lopettaa jonkin pahan tapansa tai muutoin tekee hyvin , niin tästä on minusta rehellisesti Kristityn annettava kiitosta. Olen tavannut ateisteja jotka tekevät hyvää toisille, ja jotka ovat lopettaneet vaikkapa alkoholinkäytön ja pidän näitä tekoja viisaina ja hyvinä ja kunnioitan semmoista.

On totta, että Jumalan silmissä ei voi teoillaan mitään ostaa, mutta silti on olemassa viisaita elämänvalintoja ja hyviä tekoja ateisteillakin, niistä kiitos.

Jos ei anneta tuumaakaan periksi tai anneta kunniaa hyvästä argumentista puolin ja toisin nii nkeskustelu on bunkkerista toiseen huutelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli itse kykenet kriittiseen ajatteluun voisit pohtia tuota täysin väärää mielikuvaasi ettei täysillä valoilla toimiva ihminen valitsisi uskoa, vaan pitää olla vikaa että tekee niin. Se mielikuvasi ei nimittäin vastaa todellisuutta.

Mielestäni filosofina kykenen kriittiseen ajatteluun, enkä toivo loukkaavani sinua mielipiteilläni.

Miksi tarvitset uskoa yliluonnolliseen kulttuurisesta kasvatuksesta tulevaan satuolentoon, jos toimit "täysillä valoilla"? Uskonto on kuitenkin instrumentti oman turvan ja onnellisuuden rakentamiseen ihmisille, jotka haluavat valmiiksi ajatellun helpomman tien.

Vain, jos et itse missään vaiheessa pohdi omaa suhtautumistasi omaan uskoosi. Sama pätee myös ei-uskovien osalta, kovin moni ei pohdi omaa maailmankuvaansa sen syvällisemmin, mennään sen perusteella mikä tuntuu mukavalta, eikä haasteta omia ajatuksia missään vaiheessa. Se, että ei usko jumalaan, ei tee ihmisestä vielä älykästä. Jos menet massan mukana suuntaan tai toiseen, olet älyllisesti laiska.

Ja toisaalta ymmärrän tuonkin. Oman maailmankuvan haastaminen on pelottavaa, koska se johtaa oman identiteetin haastamiseen. Toisinaan se voi olla hyvinkin kivuliasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot. Tuo maailman suurin huijaus, kun ihmiset eivät kestä sitä, että elämä nyt vaan on rajallista. Kun se päättyy, niin se oli siinä. Ei mitään suurempaa merkitystä.

Tämä itselleni on se suurin ongelma, miksi en osaa olla uskomatta johonkin suurempaan voimaan. Millään ei ole mitään merkitystä, jos jotain muuta ei ole. Miksi en valehtelisi, murhaisi, varastaisi, jos kerran millään ei ole mitään suurempaa merkitystä? Minua kiinnostaa ympäristön ja muiden olentojen hyvinvointi vain ja ainoastaan sen takia, että kaiken sisällä elää jokin suurempi voima, sama voima minussa ja sinussa ja naapurin Erkissä. Sen voiman takia me olemme yhtä, ja kaikki mitä teen vahingoittaakseni muita, vahingoittaa itseäni. Ilman tätä yhdistävää tekijää, ainoa millä olisi merkitystä olisi oma napa ja muita voisi surutta vahingoittaa ja käyttää hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi uskovaisten on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat homoja?

Ei minulla ole mitään ongelmaa sen kanssa, mistä ihmeestä tuollaista olet saanut päähäsi? Jokainen rakastakoon ketä rakastaa, kunhan se ei satuta muita. Raamattu on ihmisten kirjoittama kirja ja sitäpaitsi kirjoitettu tuhansia vuosia sitten, tietenkään ei päde sellaisenaan nykymaailman menoon.

T. Uskovainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot. Tuo maailman suurin huijaus, kun ihmiset eivät kestä sitä, että elämä nyt vaan on rajallista. Kun se päättyy, niin se oli siinä. Ei mitään suurempaa merkitystä.

Tämä itselleni on se suurin ongelma, miksi en osaa olla uskomatta johonkin suurempaan voimaan. Millään ei ole mitään merkitystä, jos jotain muuta ei ole. Miksi en valehtelisi, murhaisi, varastaisi, jos kerran millään ei ole mitään suurempaa merkitystä? Minua kiinnostaa ympäristön ja muiden olentojen hyvinvointi vain ja ainoastaan sen takia, että kaiken sisällä elää jokin suurempi voima, sama voima minussa ja sinussa ja naapurin Erkissä. Sen voiman takia me olemme yhtä, ja kaikki mitä teen vahingoittaakseni muita, vahingoittaa itseäni. Ilman tätä yhdistävää tekijää, ainoa millä olisi merkitystä olisi oma napa ja muita voisi surutta vahingoittaa ja käyttää hyväksi.

Koska jos valehtelisin, murhaisin ja varastaisin surutta, minulle valehdeltaisiin, minulta varastettaisiin ja minut murhattaisiin, eikä kenelläkään olisi enää mukavaa. Minusta tuntuu niin hämmästyttävältä että uskovat ei tunnu ajattelevan tätä puolta asiasta lainkaan. Ilmeisesti heillä on vain se oma napa mielessä eikä lainkaan se että elää osana isompaa kokonaisuutta, ja omilla teolla on laajat vaikutukset. No hyvä nyt kuitenkin, että uskovilla on edes jotain mikä estää heitä varastamasta, murhaamasta ja valehtelemasta :o.

Vierailija kirjoitti:

Ihan yhtä lailla kuin pienten lasten ympärileikkaukset uskonnon nimissä pitäisi kieltää, niin myös kastaminen vauvana. Kysykää sitten isompana, kun voi itse päättää. Kertokaa samalla kustannukset. Mikäli ei aio käyttää kirkon palveluksia, niin miksi maksaa tyhjästä?

Tämän takia kannatan ei-tunnustuksellista uskonnon opetusta. Lapsille opetetaan minkälaisia uskontoja ja uskontoon verrattavia ideologioita maailmasta löytyy, ja sitten kun lapsi aikuistuu, hänellä on tietopohjaa miettiä vastaako yksikään niistä hänen omaa ajatusmaailmaansa vai ei. Ihmiselle vertaisryhmä on kuitenkin tärkeä, kaikki me haemme muita jotka ajattelevat samoin kuin itse, on aiheena mikä tahansa. Vähän kuin lukupiirit; romanttisista kirjoista pitävät kuuluvat tähän lukupiiriin, dekkareista pitävät tuohon.. Välillä vaihdetaan ajatuksia lukupiirien rajojen yli eri kirjailijoista ja tyyleistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskonnot. Tuo maailman suurin huijaus, kun ihmiset eivät kestä sitä, että elämä nyt vaan on rajallista. Kun se päättyy, niin se oli siinä. Ei mitään suurempaa merkitystä.

Tämä itselleni on se suurin ongelma, miksi en osaa olla uskomatta johonkin suurempaan voimaan. Millään ei ole mitään merkitystä, jos jotain muuta ei ole. Miksi en valehtelisi, murhaisi, varastaisi, jos kerran millään ei ole mitään suurempaa merkitystä? Minua kiinnostaa ympäristön ja muiden olentojen hyvinvointi vain ja ainoastaan sen takia, että kaiken sisällä elää jokin suurempi voima, sama voima minussa ja sinussa ja naapurin Erkissä. Sen voiman takia me olemme yhtä, ja kaikki mitä teen vahingoittaakseni muita, vahingoittaa itseäni. Ilman tätä yhdistävää tekijää, ainoa millä olisi merkitystä olisi oma napa ja muita voisi surutta vahingoittaa ja käyttää hyväksi.

Koska jos valehtelisin, murhaisin ja varastaisin surutta, minulle valehdeltaisiin, minulta varastettaisiin ja minut murhattaisiin, eikä kenelläkään olisi enää mukavaa. Minusta tuntuu niin hämmästyttävältä että uskovat ei tunnu ajattelevan tätä puolta asiasta lainkaan. Ilmeisesti heillä on vain se oma napa mielessä eikä lainkaan se että elää osana isompaa kokonaisuutta, ja omilla teolla on laajat vaikutukset. No hyvä nyt kuitenkin, että uskovilla on edes jotain mikä estää heitä varastamasta, murhaamasta ja valehtelemasta :o.

Ja lisäksi, ihan ekana on tietenkin empatiakyky, jota uskovaiset ei laske mukaan ollenkaan. Puuttuuko se heiltä kokonaan? Mutta se nyt on itsestään selvää että empatiakyky on ensimmäinen syy olla vahingoittamatta toista, mutta jos nyt jätetään se pois laskuista ja siirrytään suoraan uskovaisen maailmaan jossa empatia ei ole syy tehdä mitään. Empatiakyvyttömässä maailmassakaan ei ole mitään järkeä vahingoittaa muita, koska se osuu heti omaan nilkkaan.