Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat uskovaisia?

Taitaa olla niin että kohtelias-sana ymmärretään synonyymiksi teeskentelylle. Ihan kuin ne jotka ovat omasta mielestään aitoja ja suoria ja tosiasiassa ovat ainoastaan huonokäytöksisiä ja loukkaavia.

Rehellisyys ei vaadi ilkeyttä, totuuden ja rakkauden tulisi kulkea käsi kädessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Hyvin sanottu, mutta mielestäni on epäkohteliaampaa jakaa nyökytellen yhteinen valhe kuin kohteliaasti muistuttaa asioiden tiedetystä laidoista.

Milloin kohteliaasta keskustelusta on tullut nyökytellen jaettua valhetta? 

Monessa arkipäivän tilanteessa. Voit esimerkiksi kertoa peilin edessä keikaroivalle miehellesi että hänellä ei ole kaljamahaa tai että hänen vehkeensä on kookas. Sen ei tarvitse olla totta ja se voi palvella tarkoitusperiäsi paremmin. Voi myös olla, että molemmat osapuolet tietävät kyseessä olevan valheen mutta välttelevät asian oikean laidan esille tuomista. Tällöin puhutaan tabusta.

Valhe, oli se kuinka pieni tahansa, on silti valhe.

Puhumme nyt eri asiasta. Minä tarkoitin että asioista keskustellaan avoimesti mutta toista kunnioittaen, kohteliaasti, ei ivaten ja toista alentaen.

Ilman kilpailua kumpi voittaa, jokaisella on oikeus pitää oma mielipiteensä tai olla avoin muunkinlaiselle ajattelulle. Ei mitään tekemistä esimerkkiesi kanssa.

Emme puhuneet eri asiasta. Esimerkkini oli ehkä liian vaikea. Mielestäni on kohteliaampaa huomauttaa keskustelukumppania ajatusvirheestä kuin nyökytellä menemään. Silloin vien häneltä tilaisuuden oppia.

Haluaisitko itse, että sinua katsottaisiin kuin hölmöläistä ja vääriä kommentteja ei edes lähdettäisi korjaamaan vaan hymyillen dissattaisi?

Esimerkkisi ei ollut vaikea vaan tilanteeseen epäsopiva. Etkö näe muuta mahdollisuutta kuin loukata tai katsoa kuin hölmöläistä ja dissata hymyillen muita jos olet eri mieltä jostain asiasta?

Fiksut ihmiset osaavat puhua ilman epämääräisiä hyminöitä ollen kuitenkin kohteliaita.

Enkä tiedä kuinka viisasta on lähteä korjaamaan, silloinhan ottaa jo sen asenteen "minä olen oikeassa sinä väärässä" joka harvemmin johtaa hedelmälliseen kommunikointiin.

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.

Tosin se litteys oli aikanaan tieteellinen fakta. Samoin  moni nyt tieteellinen tosiasia tulee myöhemmin paljastumaan erehdykseksi.

Miten se liittyy mihinkään? Todistamaton väite on ja pysyy epätotena ihan riippumatta mistään tieteellisistä tosiasioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Hyvin sanottu, mutta mielestäni on epäkohteliaampaa jakaa nyökytellen yhteinen valhe kuin kohteliaasti muistuttaa asioiden tiedetystä laidoista.

Milloin kohteliaasta keskustelusta on tullut nyökytellen jaettua valhetta? 

Monessa arkipäivän tilanteessa. Voit esimerkiksi kertoa peilin edessä keikaroivalle miehellesi että hänellä ei ole kaljamahaa tai että hänen vehkeensä on kookas. Sen ei tarvitse olla totta ja se voi palvella tarkoitusperiäsi paremmin. Voi myös olla, että molemmat osapuolet tietävät kyseessä olevan valheen mutta välttelevät asian oikean laidan esille tuomista. Tällöin puhutaan tabusta.

Valhe, oli se kuinka pieni tahansa, on silti valhe.

Puhumme nyt eri asiasta. Minä tarkoitin että asioista keskustellaan avoimesti mutta toista kunnioittaen, kohteliaasti, ei ivaten ja toista alentaen.

Ilman kilpailua kumpi voittaa, jokaisella on oikeus pitää oma mielipiteensä tai olla avoin muunkinlaiselle ajattelulle. Ei mitään tekemistä esimerkkiesi kanssa.

Emme puhuneet eri asiasta. Esimerkkini oli ehkä liian vaikea. Mielestäni on kohteliaampaa huomauttaa keskustelukumppania ajatusvirheestä kuin nyökytellä menemään. Silloin vien häneltä tilaisuuden oppia.

Haluaisitko itse, että sinua katsottaisiin kuin hölmöläistä ja vääriä kommentteja ei edes lähdettäisi korjaamaan vaan hymyillen dissattaisi?

Esimerkkisi ei ollut vaikea vaan tilanteeseen epäsopiva. Etkö näe muuta mahdollisuutta kuin loukata tai katsoa kuin hölmöläistä ja dissata hymyillen muita jos olet eri mieltä jostain asiasta?

Fiksut ihmiset osaavat puhua ilman epämääräisiä hyminöitä ollen kuitenkin kohteliaita.

Enkä tiedä kuinka viisasta on lähteä korjaamaan, silloinhan ottaa jo sen asenteen "minä olen oikeassa sinä väärässä" joka harvemmin johtaa hedelmälliseen kommunikointiin.

Väärin. Ei ole millään mittapuulla - paitsi pakonomaisella konsensuksen hakemisella - hedelmällistä kommunikointia kuunnella palturia ja nyökytellä menemään, vaikka tietäisit paremmin. Jos siltikin olet väärässä, on keskustelu liikkunut eteenpäin. Muuten ei voida puhua edes rehellisestä keskustelusta.

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.

Tosin se litteys oli aikanaan tieteellinen fakta. Samoin  moni nyt tieteellinen tosiasia tulee myöhemmin paljastumaan erehdykseksi.

Miten se liittyy mihinkään? Todistamaton väite on ja pysyy epätotena ihan riippumatta mistään tieteellisistä tosiasioista.

OT

Aika hölmöstä asiasta kiistelette. Todistetutkin väitteet voivat osoittautua vääräksi ja aiemmin sen perusteella faktaksi laskettu asia fiktioksi. Tieteessä puhutaan hypoteeseista ja näytöistä. Jos haluatte molemmat käyttää "fakta" sanaa niin sekin onnistuu; Bautismo puhuu "objektiivisesta faktasta" ja nimetön väittelykumppani "subjektiivisesta faktasta". De facto ihmisten faktoina jakamat asiat ovat valitettavan usein subjektiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Hyvin sanottu, mutta mielestäni on epäkohteliaampaa jakaa nyökytellen yhteinen valhe kuin kohteliaasti muistuttaa asioiden tiedetystä laidoista.

Milloin kohteliaasta keskustelusta on tullut nyökytellen jaettua valhetta? 

Monessa arkipäivän tilanteessa. Voit esimerkiksi kertoa peilin edessä keikaroivalle miehellesi että hänellä ei ole kaljamahaa tai että hänen vehkeensä on kookas. Sen ei tarvitse olla totta ja se voi palvella tarkoitusperiäsi paremmin. Voi myös olla, että molemmat osapuolet tietävät kyseessä olevan valheen mutta välttelevät asian oikean laidan esille tuomista. Tällöin puhutaan tabusta.

Valhe, oli se kuinka pieni tahansa, on silti valhe.

Puhumme nyt eri asiasta. Minä tarkoitin että asioista keskustellaan avoimesti mutta toista kunnioittaen, kohteliaasti, ei ivaten ja toista alentaen.

Ilman kilpailua kumpi voittaa, jokaisella on oikeus pitää oma mielipiteensä tai olla avoin muunkinlaiselle ajattelulle. Ei mitään tekemistä esimerkkiesi kanssa.

Emme puhuneet eri asiasta. Esimerkkini oli ehkä liian vaikea. Mielestäni on kohteliaampaa huomauttaa keskustelukumppania ajatusvirheestä kuin nyökytellä menemään. Silloin vien häneltä tilaisuuden oppia.

Haluaisitko itse, että sinua katsottaisiin kuin hölmöläistä ja vääriä kommentteja ei edes lähdettäisi korjaamaan vaan hymyillen dissattaisi?

Esimerkkisi ei ollut vaikea vaan tilanteeseen epäsopiva. Etkö näe muuta mahdollisuutta kuin loukata tai katsoa kuin hölmöläistä ja dissata hymyillen muita jos olet eri mieltä jostain asiasta?

Fiksut ihmiset osaavat puhua ilman epämääräisiä hyminöitä ollen kuitenkin kohteliaita.

Enkä tiedä kuinka viisasta on lähteä korjaamaan, silloinhan ottaa jo sen asenteen "minä olen oikeassa sinä väärässä" joka harvemmin johtaa hedelmälliseen kommunikointiin.

Väärin. Ei ole millään mittapuulla - paitsi pakonomaisella konsensuksen hakemisella - hedelmällistä kommunikointia kuunnella palturia ja nyökytellä menemään, vaikka tietäisit paremmin. Jos siltikin olet väärässä, on keskustelu liikkunut eteenpäin. Muuten ei voida puhua edes rehellisestä keskustelusta.

En ihmettele miksi jankutat koko ajan nyökyttelystä ja antaa mennä eteenpäin asenteesta. Ethän nytkään "kuuntele" minua. Minä en ole puoltanut mitään nyökyttelyä ja näennäistä hyväksyntää. Avoimesti (mutta toista arvostaen) keskustelu ei ole sitä. Vaan nimenomaan KESKUSTELUA, toisen näkökulmia kuunnellen ja omia esittäen ilman että kumpikaan kuurona jyrää toista.

Voi tietysti olla että et todellakaan ymmärrä mitä tarkoitan etkä sitä mitä on aito kommunikointi.

En jatka tästä tämän enempää jos en (vieläkään) tullut ymmärretyksi/kuulluksi.

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.

Tosin se litteys oli aikanaan tieteellinen fakta. Samoin  moni nyt tieteellinen tosiasia tulee myöhemmin paljastumaan erehdykseksi.

Miten se liittyy mihinkään? Todistamaton väite on ja pysyy epätotena ihan riippumatta mistään tieteellisistä tosiasioista.

OT

Aika hölmöstä asiasta kiistelette. Todistetutkin väitteet voivat osoittautua vääräksi ja aiemmin sen perusteella faktaksi laskettu asia fiktioksi. Tieteessä puhutaan hypoteeseista ja näytöistä. Jos haluatte molemmat käyttää "fakta" sanaa niin sekin onnistuu; Bautismo puhuu "objektiivisesta faktasta" ja nimetön väittelykumppani "subjektiivisesta faktasta". De facto ihmisten faktoina jakamat asiat ovat valitettavan usein subjektiivisia.

Eikös se kommentoija joka kirjoitti että "maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta" jne sanonut juuri näin, paljon yksinkertaisemmin vain?

Vaikeaa tuntuu olevan uskonnon myyminen ilman jonkinlaista uhkailua... Kun helvetillä uhkailu ja kiristäminen on menettänyt tehonsa, nyt trendinä tuntuu olevan "usko tai sinusta tulee tuollainen kamala, moraaliton, murhaileva ja varasteleva ATEISTI ".

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.

Tosin se litteys oli aikanaan tieteellinen fakta. Samoin  moni nyt tieteellinen tosiasia tulee myöhemmin paljastumaan erehdykseksi.

Miten se liittyy mihinkään? Todistamaton väite on ja pysyy epätotena ihan riippumatta mistään tieteellisistä tosiasioista.

Liittyyhän se. Ateistit kun mielellään vetoavat tieteeseen ja tieteellisesti todistettuihin faktoihin.

Tiedekin on vajavaista ja muuttuvaa, se mikä on sen ajan tiedon puitteissa todistettu todeksi voikin myöhemmin kun tieto lisääntyy paljastua epätodeksi vaikka aikanaan oli todeksi vahvistettu fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tuntuu olevan uskonnon myyminen ilman jonkinlaista uhkailua... Kun helvetillä uhkailu ja kiristäminen on menettänyt tehonsa, nyt trendinä tuntuu olevan "usko tai sinusta tulee tuollainen kamala, moraaliton, murhaileva ja varasteleva ATEISTI ".

Enpä ole huomannut tuollaista trendiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa tuntuu olevan uskonnon myyminen ilman jonkinlaista uhkailua... Kun helvetillä uhkailu ja kiristäminen on menettänyt tehonsa, nyt trendinä tuntuu olevan "usko tai sinusta tulee tuollainen kamala, moraaliton, murhaileva ja varasteleva ATEISTI ".

Enpä ole huomannut tuollaista trendiä.

No täällä on ainakin koko ajan ketjuja aiheesta ateistien kamaluus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Hyvin sanottu, mutta mielestäni on epäkohteliaampaa jakaa nyökytellen yhteinen valhe kuin kohteliaasti muistuttaa asioiden tiedetystä laidoista.

Milloin kohteliaasta keskustelusta on tullut nyökytellen jaettua valhetta? 

Monessa arkipäivän tilanteessa. Voit esimerkiksi kertoa peilin edessä keikaroivalle miehellesi että hänellä ei ole kaljamahaa tai että hänen vehkeensä on kookas. Sen ei tarvitse olla totta ja se voi palvella tarkoitusperiäsi paremmin. Voi myös olla, että molemmat osapuolet tietävät kyseessä olevan valheen mutta välttelevät asian oikean laidan esille tuomista. Tällöin puhutaan tabusta.

Valhe, oli se kuinka pieni tahansa, on silti valhe.

Puhumme nyt eri asiasta. Minä tarkoitin että asioista keskustellaan avoimesti mutta toista kunnioittaen, kohteliaasti, ei ivaten ja toista alentaen.

Ilman kilpailua kumpi voittaa, jokaisella on oikeus pitää oma mielipiteensä tai olla avoin muunkinlaiselle ajattelulle. Ei mitään tekemistä esimerkkiesi kanssa.

Emme puhuneet eri asiasta. Esimerkkini oli ehkä liian vaikea. Mielestäni on kohteliaampaa huomauttaa keskustelukumppania ajatusvirheestä kuin nyökytellä menemään. Silloin vien häneltä tilaisuuden oppia.

Haluaisitko itse, että sinua katsottaisiin kuin hölmöläistä ja vääriä kommentteja ei edes lähdettäisi korjaamaan vaan hymyillen dissattaisi?

Esimerkkisi ei ollut vaikea vaan tilanteeseen epäsopiva. Etkö näe muuta mahdollisuutta kuin loukata tai katsoa kuin hölmöläistä ja dissata hymyillen muita jos olet eri mieltä jostain asiasta?

Fiksut ihmiset osaavat puhua ilman epämääräisiä hyminöitä ollen kuitenkin kohteliaita.

Enkä tiedä kuinka viisasta on lähteä korjaamaan, silloinhan ottaa jo sen asenteen "minä olen oikeassa sinä väärässä" joka harvemmin johtaa hedelmälliseen kommunikointiin.

Väärin. Ei ole millään mittapuulla - paitsi pakonomaisella konsensuksen hakemisella - hedelmällistä kommunikointia kuunnella palturia ja nyökytellä menemään, vaikka tietäisit paremmin. Jos siltikin olet väärässä, on keskustelu liikkunut eteenpäin. Muuten ei voida puhua edes rehellisestä keskustelusta.

En ihmettele miksi jankutat koko ajan nyökyttelystä ja antaa mennä eteenpäin asenteesta. Ethän nytkään "kuuntele" minua. Minä en ole puoltanut mitään nyökyttelyä ja näennäistä hyväksyntää. Avoimesti (mutta toista arvostaen) keskustelu ei ole sitä. Vaan nimenomaan KESKUSTELUA, toisen näkökulmia kuunnellen ja omia esittäen ilman että kumpikaan kuurona jyrää toista.

Voi tietysti olla että et todellakaan ymmärrä mitä tarkoitan etkä sitä mitä on aito kommunikointi.

En jatka tästä tämän enempää jos en (vieläkään) tullut ymmärretyksi/kuulluksi.

Sinähän tästä halusit vääntää rautalankaa; halusit tarkennuksia asian oikein ymmärtämiseen. Hyvä jos lisäkierrokset kannatti ja voit taas keskittyä varsinaiseen kontekstiin.

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.

Tosin se litteys oli aikanaan tieteellinen fakta. Samoin  moni nyt tieteellinen tosiasia tulee myöhemmin paljastumaan erehdykseksi.

Miten se liittyy mihinkään? Todistamaton väite on ja pysyy epätotena ihan riippumatta mistään tieteellisistä tosiasioista.

Liittyyhän se. Ateistit kun mielellään vetoavat tieteeseen ja tieteellisesti todistettuihin faktoihin.

Tiedekin on vajavaista ja muuttuvaa, se mikä on sen ajan tiedon puitteissa todistettu todeksi voikin myöhemmin kun tieto lisääntyy paljastua epätodeksi vaikka aikanaan oli todeksi vahvistettu fakta.

Ateistit ovat valmiita myöntämään sen että tiede on vajavaista. Mikäli jokin olettamus kumotaan epätotena se on okei eikä sitä lähdetä vimmatusti puolustelemaan. Ateistin maailmankuva ei siis ole sidottu tarinaan joka voisi sen romahduttaa.

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.

Tosin se litteys oli aikanaan tieteellinen fakta. Samoin  moni nyt tieteellinen tosiasia tulee myöhemmin paljastumaan erehdykseksi.

Miten se liittyy mihinkään? Todistamaton väite on ja pysyy epätotena ihan riippumatta mistään tieteellisistä tosiasioista.

Hieman tarkkuutta nyt. Todistamaton asia ei automaattisesti tarkoita että asia on epätosi. Matematiikassakin, joka on eksakti tieteenala, on useita väittämiä jotka tiedetään tosiksi, mutta joille ei ole kyetty rakentamaan matemaattista todistusta. Toisena tähtitieteessä vallitseva uskomus tiedepiireissä nykyään on, että avaruudessa on jonkinlaista elämää. Sitäkään ei ole todistettu suuntaan eikä toiseen. Logiikallasi avaruudessa ei kuitenkaan ole mitään elämää ennen kuin se löydetään.

Uskovat vihaavat naisia. En hyväksy oman ryhmäni vihaamista. Samat ihmiset jankkaavat miesvihasta vaikka heidän pyhä kirjansa alentaa naista.

Miksi muuten mahtava jumalanne kutsuu teitä lehmiksi, tyhmiksi, heikoiksi ja huonoiksi? Rakkauden sanomaa!

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bautismo de Fuego kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.

Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.

Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?

Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.

Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.

Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.

Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.

Tosin se litteys oli aikanaan tieteellinen fakta. Samoin  moni nyt tieteellinen tosiasia tulee myöhemmin paljastumaan erehdykseksi.

Miten se liittyy mihinkään? Todistamaton väite on ja pysyy epätotena ihan riippumatta mistään tieteellisistä tosiasioista.

Liittyyhän se. Ateistit kun mielellään vetoavat tieteeseen ja tieteellisesti todistettuihin faktoihin.

Tiedekin on vajavaista ja muuttuvaa, se mikä on sen ajan tiedon puitteissa todistettu todeksi voikin myöhemmin kun tieto lisääntyy paljastua epätodeksi vaikka aikanaan oli todeksi vahvistettu fakta.

Ei tässä olekaan siitä kyse, vaan siitä että väittämä ilman ainuttakaan todistetta on epätosi. Se on sitä nyt, se on sitä huomenna ja se on sitä vielä silloinkin kun aurinkomme joskus sammuu.

Muistellaanpas vielä niitä alkuperäisiä väittämiä.

"On hölmöä uskoa satuolentoihin." - Fakta, totta.

"Jumala on olemassa." - Ei todistettavissa, epätosi.

Ranskalaisen tutkimuksen mukaan uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä.

Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.

Tutkimuksen alkuperäinen lähtökohta ei ollut lainkaan uskonnollinen. Tarkoitus oli selvittää, miksi joissakin Euroopan maissa on kattavammat yhteiskunnan tarjoamat palvelut työttömille. Vastaus löytyi tutkijoiden suureksi hämmästykseksi uskonnosta. Niissä maissa, joissa on paljon uskovaisia – katolisia tai protestantteja – työttömät kärsivät henkisesti huomattavasti muita maita vähemmän.

Sama päti myös avioeroihin. Vaikka joissakin uskonnoissa avioeroa ei hyväksytä, pystyivät uskovaiset henkilöt suhtautumaan omaan avioeroonsa ei uskovaisia tyynemmin.

Tutkijoiden mukaan uskonto auttaa elämään nykyisyydessä, nauttimaan tästä päivästä, niistä pienistäkin iloista, joita arjessa kohdataan. Tutkimuksessa painotetaan myös kasvatusta. Uskovaisilla on yleensä erittäin vahva perheyksikkö ja tukea löytyy samalla tavalla ajattelevasta ystäväpiiristä. Lapsille opetetaan perinteisiä arvoja ja ihmisarvo on kiinni muusta kuin ulkoisista seikoista.

Tutkimuksella on myös vastustajansa. Heidän mielestään asioita ei voi yksinkertaistaa Jumalaan. Vastustajien mielestä kaikki ateistit eivät ole onnettomia ja ateisti, joka on onneton, ei pysty kääntämään ajatustaan päin vastaiseksi vain ollakseen onnellinen. Ja vastaavasti myös uskovaisissa henkilöissä on onnettomia ihmisiä.

Varmaan siksi, että ateistit ovat yleensä ajattelijoita ja älykköjä.

Miksi uskovaisen on vaikea työllistää ateistiä kenellä on uskomattomia näkemyksiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.

Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.

Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.

"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."

Yhdyn tähän. Se nimittäin on totta.

Se varmuus, usko ja rauha joka uskovilla sydämessään on, pelottaa ateisteja.

Ja vain todella harvat ei uskovaiset ymmärtää tämän.

Itse en ole uskossa, mutta tiedän juurikin mitä tarkoittaa kun sanotaan, että pelätään sitä mitä uskovaisilla on. Eli rauha, usko jne.