Lue keskustelun säännöt.
Miksi ateistien on niin vaikea hyväksyä että toiset ovat uskovaisia?
29.08.2017 |
En minäkään usko, mutta ei minua haittaa että toiset uskovat. Jokaisella on oikeus uskoa Jumalaan.
Sitä en sen sijan hyväksy että uskontoa sotketaan politiikkaan tai tuputetaan. Kuten ei myöskään ateismia pidä tuputtaa.
Kommentit (473)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.
Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.
Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."
Yhdyn tähän. Se nimittäin on totta.
Se varmuus, usko ja rauha joka uskovilla sydämessään on, pelottaa ateisteja.
Ja vain todella harvat ei uskovaiset ymmärtää tämän.
Itse en ole uskossa, mutta tiedän juurikin mitä tarkoittaa kun sanotaan, että pelätään sitä mitä uskovaisilla on. Eli rauha, usko jne.
Jep, jep. Ikinä ei tiedä koska joku jolla on usko ja rauha sydämessään tulee ja tuikkaa vähäsen puukolla. Ei ihme että ateisteja pelottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ateisti, mutta minulla on kaksi läheistä uskovaista ystävää. Tullaan muuten vaan tosi hyvin toimeen eikä kyllä uskonnosta koskaan jutella.
Uskovaiset eivät ole ongelma ns. normaaleille ateisteille-/ agnostikoille, joita valtaosa ihmisistä on. Vain näille ääriateisteille-/satanisteille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.
Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.
Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."
Yhdyn tähän. Se nimittäin on totta.
Se varmuus, usko ja rauha joka uskovilla sydämessään on, pelottaa ateisteja.
Ja vain todella harvat ei uskovaiset ymmärtää tämän.
Itse en ole uskossa, mutta tiedän juurikin mitä tarkoittaa kun sanotaan, että pelätään sitä mitä uskovaisilla on. Eli rauha, usko jne.
Näinhän uskovaiset sen pelon tietenkin omahyväisyydessään tulkitsevat. Todellisuudessa ateistia pelottaa miten joku voi hurahtaa uskomaan ihan älyttömiä juttuja vaikka muuten vaikuttaa täysjärkiseltä. Se ON pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.
Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.
Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."
Yhdyn tähän. Se nimittäin on totta.
Se varmuus, usko ja rauha joka uskovilla sydämessään on, pelottaa ateisteja.
Ja vain todella harvat ei uskovaiset ymmärtää tämän.
Itse en ole uskossa, mutta tiedän juurikin mitä tarkoittaa kun sanotaan, että pelätään sitä mitä uskovaisilla on. Eli rauha, usko jne.Jep, jep. Ikinä ei tiedä koska joku jolla on usko ja rauha sydämessään tulee ja tuikkaa vähäsen puukolla. Ei ihme että ateisteja pelottaa.
Olinkohan ainoa, joka ei ymmärtänyt yhtään mitään tosta sun viestistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.
Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.
Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."
Yhdyn tähän. Se nimittäin on totta.
Se varmuus, usko ja rauha joka uskovilla sydämessään on, pelottaa ateisteja.
Ja vain todella harvat ei uskovaiset ymmärtää tämän.
Itse en ole uskossa, mutta tiedän juurikin mitä tarkoittaa kun sanotaan, että pelätään sitä mitä uskovaisilla on. Eli rauha, usko jne.Näinhän uskovaiset sen pelon tietenkin omahyväisyydessään tulkitsevat. Todellisuudessa ateistia pelottaa miten joku voi hurahtaa uskomaan ihan älyttömiä juttuja vaikka muuten vaikuttaa täysjärkiseltä. Se ON pelottavaa.
Haha, nyt kyllä vitsin murjaisit :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ateistit ovat kateellisia siitä varmuudesta ja sisäisestä rauhasta, joka uskovilla on.
Päivän paras vitsi.:D Hallitset hyvin sarkasmin.
Tämä on valitettavasti aivan totta. Muutama ateisti sen minulle heikkoina hetkinään on myöntänytkin.
"Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa."
Yhdyn tähän. Se nimittäin on totta.
Se varmuus, usko ja rauha joka uskovilla sydämessään on, pelottaa ateisteja.
Ja vain todella harvat ei uskovaiset ymmärtää tämän.
Itse en ole uskossa, mutta tiedän juurikin mitä tarkoittaa kun sanotaan, että pelätään sitä mitä uskovaisilla on. Eli rauha, usko jne.Jep, jep. Ikinä ei tiedä koska joku jolla on usko ja rauha sydämessään tulee ja tuikkaa vähäsen puukolla. Ei ihme että ateisteja pelottaa.
Olinkohan ainoa, joka ei ymmärtänyt yhtään mitään tosta sun viestistä.
Todennäköisesti olit. Terveisin sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerta tilanteessa jossa johtavassa asemassa oleva valtion virkamies kertoi kuinka oli tehnyt työhönsä liittyviä päätöksiä sillä perusteella että jumala oli herätyskokouksessa puhunut suoraan hänelle jonkun profetoijan suulla. Lautasen kokoiset silmäni ja kauhistunut ilmeeni eivät johtuneet siitä että olisin pelännyt uskovan iloa ja sisäistä rauhaa.
Kyseltiin tassa, etta minka nimissa on tehty yhta paljon pahaa kuin uskonnon/uskontojen. Kannattaisi lukea teos nimeltaan "the Black Book of Communism" - se on varmaankin suomennettu myos ja on brittilaisen akateemisen tutkijan teos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommunismi itsessään ei Leninin versiona ollut kovin uskontovastaista. Lenin ajatteli että uskonto kokee luonnollisen kuoleman ihmiskunnan järkiintyessä. Sitten kuvaan astui kiihkouskovaisen äidin lapsi Stalin, pappisseminaarin käynyt, ja aloitti laajamittaisen uskonnon vainoamisen.
Vierailija kirjoitti:
Logiikallasi avaruudessa ei kuitenkaan ole mitään elämää ennen kuin se löydetään.
Väärin. Elämää avaruudessa joko on tai ei ole. Me emme vielä tiedä asian laitaa. Se osapuoli joka väittää elämää olevan, kantaa myös todistustaakkaa. Tämänhetkinen todistus elämän puolesta on epätosi.
Voit vaihtaa elämän tilalle jumalan tai mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei kiinnosta toisten uskomukset. Mutta koulussa sitä ei tarvitse tuputtaa.
Minun mielestäni kukin saa uskoa mihin vain jumalaan tai muuhun yliluonnolliseen. Mutta heidän täytyy sitten kestää myös uskonsa kritisointi.
Minun mielestäni on erittäin typerää uskoa johonkin Lähi-Idän jumalaan, koska nykyään tunnemme uskontojen syntyhistorian ja yhteydet aiempiin ns. pakanauskontoihin. Saan sanoa mielipiteeni ja sitä täytyy kunnioittaa ihan samalla tavalla kuin uskovaisten tunnesidettä omaan uskoonsa. Meidän ei tarvitse tapella asiasta, kunhan kaikki ymmärtävät, ettei usko ole järjellä perusteltavissa, vaan pelkkä tunneasia ja siksi jokaisen henkilökohtaisia tarpeita tyydyttävä asia. Minä saan uskovaisten kokemia tunteita esim. taiteen ja luonnon kautta. Minulle ei voi kukaan sanoa, että minussa asuu "uskon siemen" tai että minun kannattaisk "palata islamiin". Se loukkaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bautismo de Fuego kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen useasti miettinyt samaa. Ei tulisi mieleenkään mennä sanomaan ateistille "olet tyhmä ja joudut helvettiin kun et usko" mutta usein minulle on sanottu "olet tyhmä kun uskot satuolentoon." miksi heitä kiinnostaa niin paljon mihin minä uskon tai en usko? Minä elän hyvää elämää ja olen onnellinen näin, oli Jumala sitten satua tai ei.
Tuossa on tietysti se, että ateisti on väitteessään oikeassa (noin periaatteessa) mutta sinä et.
Tästä nyt voidaan olla ja ollaankin montaa mieltä mutta kyse ei kai kuitenkaan ole siitä kuka on oikeassa ja kuka väärässä vaan siitä miten muille ihmisille puhutaan ja kuinka heitä kohdellaan?
Sivistynyt ihminen on kohtelias ja kunnioittava myös niille jotka ajattelevat eri tavoin kuin hän itse.
Ei siitä voida kylläkään olla kuin yhtä mieltä, sillä kyseessä on ihan yksinkertainen fakta.
Maapallon litteyskin on aikanaan ollut fakta. Fakta on ollut myös se, että on naisen syy jos syntyy pelkkiä tyttöjä. Niin ne ajat muuttuvat kun opitaan lisää asioista.
Maapallo ei ole koskaan ollut litteä, joten se ei ole myöskään koskaan ollut fakta. Katteeton väite on taas aina ollut epätosi, ja niin se tulee aina myös olemaan.
Tosin se litteys oli aikanaan tieteellinen fakta. Samoin moni nyt tieteellinen tosiasia tulee myöhemmin paljastumaan erehdykseksi.
Miten se liittyy mihinkään? Todistamaton väite on ja pysyy epätotena ihan riippumatta mistään tieteellisistä tosiasioista.
Hieman tarkkuutta nyt. Todistamaton asia ei automaattisesti tarkoita että asia on epätosi. Matematiikassakin, joka on eksakti tieteenala, on useita väittämiä jotka tiedetään tosiksi, mutta joille ei ole kyetty rakentamaan matemaattista todistusta. Toisena tähtitieteessä vallitseva uskomus tiedepiireissä nykyään on, että avaruudessa on jonkinlaista elämää. Sitäkään ei ole todistettu suuntaan eikä toiseen. Logiikallasi avaruudessa ei kuitenkaan ole mitään elämää ennen kuin se löydetään.
Silloin meillä on kuitenkin epäsuora todiste ja lauseke on toimiva ja käytettävissä.
Avaruudessa on elämää ainakin maapallolla. Muualta on löydetty niin luotettavia merkkejä elämästä ja elinkelpoiseksi luokiteltavia planeettoja että voimme sanoa elämän maapallon ulkopuolella olevan ainakin jossain määrin todennäköistä. Lauseena "maapallon ulkopuolella on elämää" on kuitenkin faktuaalisesti epätosi kunnes todisteet löydetään.
Vierailija kirjoitti:
Kommunismi itsessään ei Leninin versiona ollut kovin uskontovastaista. Lenin ajatteli että uskonto kokee luonnollisen kuoleman ihmiskunnan järkiintyessä. Sitten kuvaan astui kiihkouskovaisen äidin lapsi Stalin, pappisseminaarin käynyt, ja aloitti laajamittaisen uskonnon vainoamisen.
Leninhän oli kaiken lisäksi oikeassa tavallaan. Nyt meillä on maallistuneet Pohjoismaat, maailman parhaiten toimivimmat, rauhanomaisimmat ja vauraimmat yhteiskunnat. Sääli että kiihkeän uskonnollisuuden pilaama Stalin järjesti taas sortoa ja verenvuodatusta. Olisi ollut kiinnostava nähdä olisiko edes tämä puoli kommunismista toiminut, jos asiat olisivat saaneet edetä rauhanomaisesti.
Taisipa siis Stalinkin "hoitaa" omia traumojaan tappamalla uskovia (ja muitakin tietysti) - vahan samaan tapaan kuin Hitlerkin "hoiti" traumaansa siita ettei paassyt taidekouluun, syyna kuulemma juutalainen rehtori. Olen itse uskova kristitty ja akateemisen luonnontieteellisen koulutuksen hankkinut, lapikotaisin hyvin skeptinen luonne ja voin sanoa etta jonkinlainen mysteeri se aina on kun ihminen saa uskon lahjan! Ihan pakko pistaa tahan nyt "arsyttava" raamatunsitaatti; risti on maailmalle hulluutta mutta meille siina on Jumalan voima:-)
Mä liitän uskonnollisuuden aika vahvasti yhteisöllisyyteen. Eli halutaan luoda me-henkeä yhteisöön ja hehkuttaa elämän jatkuvuutta jollain ihmisten itsensä määrittämillä asioilla, joille on annettu korkeampi moraalinen arvo. Pienoismittakaavassa esim. joulupukkiin uskominen on vastaava ilmiö. Moni ei välttämättä oikeasti usko, mutta siitä ajatksesta tulee hyvä fiilis.
Vierailija kirjoitti:
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä.
Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa.
Näin varmasti onkin, sillä uskovaiset elävät laimennettua elämää. Pelot, toivot ja kriittinen ajattelu on eksistentiaalisen ahdistuksen tai flippaamisen pelossa ulkoistettu oletetulle henkiselle entiteetille (katalogissa noin 6000 vaihtoehtoa!).
Välineellinen arvo voi olla todellinen mutta ei ilmainen esim. kriittisestä (tieteellisestä) ajattelusta tulee luopua jotta valo tulee sydämeen ja samalla vie päästäkin järjen pois. Joissain tilanteissa kauppa yksilölle kannattaa. Nimenomaan usko on pelastanut monta juoppoa kuoleman porteilta. Kiistellä voi edelleen siitä, pyhittääkö tarkoitus keinot?
Vierailija kirjoitti:
Mä liitän uskonnollisuuden aika vahvasti yhteisöllisyyteen. Eli halutaan luoda me-henkeä yhteisöön ja hehkuttaa elämän jatkuvuutta jollain ihmisten itsensä määrittämillä asioilla, joille on annettu korkeampi moraalinen arvo. Pienoismittakaavassa esim. joulupukkiin uskominen on vastaava ilmiö. Moni ei välttämättä oikeasti usko, mutta siitä ajatksesta tulee hyvä fiilis.
Mutta eikö kaikki edellä mainittu ole saavutettavissa ilman uskoakin?
No kyllä uskovaisetkin varmaan oudoksuisivat jos joku uskoisi joulupukkiin vielä aikuisenakin ja perustelisi elämänvalintojaan ja moraalejaan sen mukaan.