Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia
Minä aloitan: Hain Turun yliopistoon, koska hänkin haki sinne. Luoja kiitos en päässyt sinne, sain paikan muualta. Saa laittaa sairaitakin :D
Kommentit (1695)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin koko tämän vuoden töissä enkä pitänyt ollenkaan lomia. Ihan vaan että voisi nähdä ihastuksen useammin eikä vahingossakaan missaa mitään.
Nyt aivan loppu ja alkanut alkokin maistumaan.
Olen jo nelikymppinen mies ja ihastukseni viitisen vuotta vanhempi nainen, paljon korkeammassa asemassa. Enkä edes tiedä paljoa mitään hänestä. Tainnut korona sekoittaa pään pahemman kerran.
Eikai tällaiset päättömät ihastukset voi tässä iässä pitkään kestää?
Oletko koittanut lähestyä naista?
En ole uskaltanut, ei ole koskaan aiemmin ollut mitään työpaikkaromanssia tai ihastustakaan.
Tekisi mieli pistää koko juttu koronan piikkiin, mutta on tässä jotain muutakin.
Pitää koittaa vaikkapa pikkujouluissa enemmän jutella, selvinpäin toki!
Nyt on pikkujoulut peruttu ja etätyösuositus annettu. Eli ei tavata pitkään aikaan kasvotusten. Mitäs nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytänyt moneen otteeseen anteeksi omaa käytöstäni, vaikkei siihen ollut mitään syytä. Ihastukseni oli narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Sodassa ja rakkaudessa kaikki keinot ovat sallittuja...
Ei pidä paikkaansa: sodankäynnin säännöt on määritelty kansainvälisissä sopimuksissa, rakkauden sääntöjä ei ole määritelty missään.
Menin työpaikkamme toiseen toimipisteeseen päiväksi töihin, jotta voisin viettää hänen kanssaan aikaa.
Se, miten huonosti hän vastaa viesteihin, indikoi sitä, ettei hän ole kiinnostunut ollenkaan. Harmi, koska vuosiin minusta ei ole tuntunut tältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin työpaikkamme toiseen toimipisteeseen päiväksi töihin, jotta voisin viettää hänen kanssaan aikaa.
Se, miten huonosti hän vastaa viesteihin, indikoi sitä, ettei hän ole kiinnostunut ollenkaan. Harmi, koska vuosiin minusta ei ole tuntunut tältä.
Oletko mies vai nainen? Et kai nyt tuollaisen takia luovuta?
Käynüy koronarokotteessa. Olin ihastunu hoitoalan ammattilaiseen (joka siis ei vastusta rokottamista).
En voinu siitä hyvin ja kertyi siksi painoa niin että vaan linnoittauduin motion/töihin. Noh, selvisi henkilön lähteneen pidemmäksi aikaa ulkomaille. Joten ihan saamarin paska keikka näin kokonaisuudessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko liian epätoivoista ja noloa lähestyä naista somessa kun ei tosielämässä uskalla? Vaikuttaa liian helpolta tavalta...
Samassa työpaikassa, yli nelikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin hakemaan vertaistukea, kun tuntuu että puolentoista vuoden takainen ihastus ei ota laantuakseen. Treffailtiin pari kertaa, mutta pistin homman poikki kun vahvistui että haluamme tulevaisuudessa eri asioita ja en halunnut kasvattaa tunnetta häneen. Eilen sitten ajelin sadan kilsan päähän hänen kaupunkiinsa ja ohitin hänen kerrostalon ehkä siinä toivossa että näkisin vilauksen hänestä tai fiilistelin sen kesän tapaamista hänen luonaan. Illalla piti stalkata facebookista hänet, vaikka olen tätä vältellyt. Oli päivittänyt uuden todella kauniin profiilikuvan itsestään ja nyt on vuorokausi kärvistelty sydän haikeana.
Miten tällaisesta ihastuksesta pääsee ylitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin epätoivoinen kirjoitti:
Petin 10-v avioliittomme lopussa miestäni ja perhettäni salasuhteessa. En voinut sille mitään, ihastuin niin kovin työyhteisössä tapaamaani mieheen Tein väärin tietysti, ei omassa miehessäni ollut mitään vikaa. Jätin mieheni, joka hajosi henkisesti tekoni vuoksi ja koen siitä voimakasta syyllisyyttä. Minun oli kuitenkin tehtävä tämä, jotta näkisin, tuleeko suhteestani mitään tämän ihastukseni kanssa. Olemme nyt olleet tiiviisti yhdessä yli vuoden. Kaduttaako kysymykseen vastaan kyllä ja ei. Tottakai harmittaa se, että lapsetkin ikävöivät isäänsä, mutta niin... Olin kai epätoivoinen ihastukseni kanssa.
Siis sinä jätit, mutta veit lapsetkin?
No ei lapsia nyt sen mukaan ”jaeta” että jos toinen jättää, niin hyvitykseksi pitää antaa sitten lapset.
Eikä valtaosa miehistä kyllä ihan oikeasti edes halua lähivanhemmuutta.
Yhden miehen vuoksi:
- ostin seksikkäitä korsetteja, saumasukkia, sukkanauhoja ym. alusvaatteita, jotta sain otettua itsestäni kauniita valokuvia ihastustani varten ja lähetettyä niitä kuvia hänelle
- mietin somejulkaisuja niin että ne olisivat mieluisia ihastukselleni, ja olin surullinen ja epätoivoinen jos hän ei tykännyt niistä
- stalkkasin ihastusta messengerissä ja olin mustasukkainen jos hän oli siellä samaan aikaan erään toisen naisen naisen kanssa, josta epäilin hänen olevan kiinnostunut.
-olin mustasukkainen, surullinen ja kiukkuinen, jos hän tykkäsi somessa erään naisen kuvista ja jutuista, naisen josta epäilin miehen olevan kiinnostunut
- ihastuksesta ei tullut mitään, mies on sen naisen kanssa josta epäilinkin hänen olevan kiinnostunut.
Olen aika naurettava. Mutta hei, onpahan ainakin kauniita alusvaatteita! Ja pääsen tästä vielä yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustin Helsinkiin vaikka minulla oli seuraavana päivänä töitä. Vain jotta saisin viettää hänen kanssaan automatkan. Tulin parin tunnin päästä bussilla kotiin Tampereelle kuoleman väsyneenä :D
- Kuntoilin kovasti, vaikka olin normaalipainoinen ja hoikka jo valmiiksi, koska tiesin ihastukseni pitävän timmeistä naisista. Olin niin ihastunut, että ruokahalu lähes katosi, ja paino tippui niin alas, että kuukautisetkin loppuivat.
- kuntoilu ja nälkä, sekä ihastumisen aiheuttama hormonivyöry aiheuttivat unettomuutta. Nukuin ainakin vuoden 5-6 tuntia yössä.
- Nyt pääsemässä viimein eroon yksipuolisesta ihastumisesta!
Ihastuin Pihlajalinnan lääkäriin, jonka tapasin kaaduttua syksyn ensi liukkailla! Viisi kertaa kävin hänen tutkittavana! Kalliiksi tukee ja toki huomasi, ettei tuota naista muu vaivaa kuin halipula. Ja siihen vaivaan ei lääkärillä ole rohtoa! Uusi syksy liukkauksineen tulossa, mutta edelleen olen retkussa häneen! Ihana mies! Minulle Hra Saavuttamaton! Murtuukohan minulta luu?
Vierailija kirjoitti:
Ihastuin Pihlajalinnan lääkäriin, jonka tapasin kaaduttua syksyn ensi liukkailla! Viisi kertaa kävin hänen tutkittavana! Kalliiksi tukee ja toki huomasi, ettei tuota naista muu vaivaa kuin halipula. Ja siihen vaivaan ei lääkärillä ole rohtoa! Uusi syksy liukkauksineen tulossa, mutta edelleen olen retkussa häneen! Ihana mies! Minulle Hra Saavuttamaton! Murtuukohan minulta luu?
Täällä kanssa yksi saavuttamattomaan ihastunut. En ole tohtinut tehdä mitään "epätoivoista" sillä kunnioitan häntä aivan liikaa (enkä myöskään halua upota syvemmälle ihastuksen suohon). Yksi päivä hän vilkutti minulle autosta, toisena päivänä asioin yhdessä liikkeessä ja näin hänen kulkevan sen liikkeen ikkunan ohi. Ne ovat olleet lähimenneisyyteni parhaita hetkiä :) Näkisinpä pian hänet uudestaan, huoh...
-ohis
Lähtenyt väsyneenä lenkille sinne missä hän asuu vaikka olisin voinut nukahtaa pystyyn. Tätä tein monet kerrat enkä koskaan kuitenkaan häneen törmännyt. Mennyt sinne missä olen tiennyt hänen olevan, vaikka se on tiennyt itselle rahan menoa. Nyt alan pikkuhiljaa tulla järkiini. Olen edelleen ihastunut, mutta en enää odota mitään tapahtuvaksi välillämme.
Ihastus vei ajatukset niin, että työtehoni laski aivan mitättömäksi. Töissä huomasin usein vain tuijottavani tyhjyyteen miettien miestä, hänen viestejään ja että mitä seuraavaksi itse kirjoitan hänelle. Ahdisti sitten se miten vähän sain töissä aikaiseksi, välillä sitten tein töitä kotona että sain paikattua.
En ole uskaltanut, ei ole koskaan aiemmin ollut mitään työpaikkaromanssia tai ihastustakaan.
Tekisi mieli pistää koko juttu koronan piikkiin, mutta on tässä jotain muutakin.
Pitää koittaa vaikkapa pikkujouluissa enemmän jutella, selvinpäin toki!