Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei nää on sitten supernoloja ja epätoivoisia, että lukeminen omalla vastuulla.

- Matkustin 500 km toiseen kaupunkiin muka koulutukseen, että voisin samalla ihan "sattumalta kun nyt siellä olen muutenkin" käydä netti-ihastukseni kanssa kahvilla. Emme olleet koskaan tavanneet ja itse ihastuin ensitapaamisella entistä enemmän. Miehestä (näin jälkikäteen ajatellen) huomasi kyllä koko ajan, että halusi vain nopeasti pois ja kahvittelu kesti ehkä 30 min. Ei pitänyt sitten mitään yhteyttä enää tän ensitapaaminen jälkeen. Ei mennyt kuin n. 250e matkoihin ja hotelliin (en siis edes tuntenut ketään kyseisestä paikasta).

- Bongasin some eventistä ihastukseni olevan menossa erääseen tapahtumaan (jälleen kerran) toiselle puolelle Suomea. Ostin liput ja vielä houkuttelin kaverit mukaan, että sattumoisin törmätään. Liput maksoi todella paljon ja koko juttu ei edes kiinnostanut minua pätkääkään. Notkuin venuella (baari) monta tuntia "bilettämässä" eli oikeasti vain yrittäen bongata ihastukseni. Eipä törmäilty. Jälkikäteen huomasin somesta, että hän olikin ollut jossain ihan muualla JA että eräs nainen oli ilmeisesti vain kutsunut hänet tuohon tapahtumaan. Myöhemmin selvisi, että kyseinen nainen hänen tyttöystävänsä.

- Matkustin koko päivän erääseen kaupunkiin, jossa ulkomailla asuva silloinen ihastukseni oli työmatkalla vain, että saan viettää hänen kanssaan 3h ennen kuin hänen paluulentonsa lähtee. Olin vasta aamuyöllä kotona ja seuraavana päivänä oli työpäivä. Jos kyseinen mies olisi oikeasti halunnut viettää aikaa kanssani, hän olisi ihan hyvin voinut tulla päivän aiemmin, jolloin olisimme ehtineet viettää vaikka kokonaisen päivän yhdessä. Ehkä olisi pitänyt jo tuossa vaiheessa tajuta, ettei mies ole hirveän vakavasti kiinnostunut ja lopulta "suhde" kaatuikin aika nopeaan.

Pakko jakaa vielä lisää näitä epätoivoisia juttuja nyt kun aloin oikeasti muistella... Olen kyllä ollut idiootti.

- Jätin menemättä erääseen minulle tärkeään tapahtumaan, koska ihastukseni ehdotti samaan aikaan syömään menoa. Hän tuli vielä paikalle 20 min myöhässä ja jouduin maksamaan ruuat. Eipä tullut siitä jutusta mitään.

- Muutin nykyiselle paikkakunnalle alunperin, koska ajattelin näkeväni useammin erästä ulkomailla asuvaa ihastustani, joka töiden takia kävi täällä usein. No jossain vaiheessa tajusin, että mies vaivautui näkemään minua ehkä joka kymmenes kerta kun oli käymässä ja silloinkin vain pikaisen seksin vuoksi. Miestä en ole tavannut enää vuosiin tajuttuani totuuden tästä "suhteestamme".

- Peruin viime tingassa paljon aiemmin sovitun opiskeluporukan matkan, koska ihastukseni laittoi viestiä, että tulossa samalle paikkakunnalle harjoitteluun. Lopulta en tavannut häntä kertaakaan, kun hänellä aina oli jotain muuta menoa. Opiskelukavereihin meni melkein välit kun tein oharit ja vieläkin on huono omatunto.

- Ostin itselleni ja ihastukselleni liput erääseen tapahtumaan (joka maksoi vieläpä paljon ja olin ostanut liput ihan vain saadakseni viettää aikaa hänen kanssaan). Hän ilmoitti sitten edellisenä päivänä, ettei jaksa tulla kun töissä ollut kiirettä jne ja kysyi saanko myytyä liput jollekin. Valehtelin, että saan. No en tietenkään saanut ja menin sitten yksin tuonne ja postailin somen täyteen, miten siistiä muka on. Ei tietenkään ollut.

Tää on Dobler-Dahmer -skaalalla mielestäni erittäin Dobler. Toivottavasti sinua on lykästänytkin joskus!

Ihastuin päättömästi naimisissa olevaan mieheen, selvitin tämän vaimon kautta miehen somet ja lähetin miehelle noin kuukausi "eromme" jälkeen nolon rakkausviestin. En tiedä, lukiko hän sitä koskaan, koska tili näyttää olevan epäaktiivinen. Seurasin ja lopetin seuraamisen Twitterissä myös ainakin kaksi kertaa.

Säälittävintä oli ihastua mieheen, joka ihan selkeästi näin jälkikäteen ajatellen valehteli minulle ummet ja lammet päästäkseen sänkyyn. Ja sitten häipyi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähetin hänelle viestin Instagranissa, mutta en saanut vastausta. Epätoivoista tästä tekee se, että hän on julkisuudessa enkä siis muuten tunne häntä. Ja ei, en arvota ihmisiä julkisuuden perusteella. Ajattelen, että tekee vain työtään siinä missä muutkin. Kiinnostun vaan todella harvoin kenestäkään, ja tämä ihminen sattuu olemaan juuri täydellisen oloinen sen perusteella mitä antaa itsestään ulos.

Jos on julkisuudessa, oletko tykkäillyt tai kommentoinut hänen kuviaan? Jospa joku muu miehen seuraaja kiinnostuu sinusta, ellei hän itse.

Sinunkin pitäisi päivittää mahdollisimman kiinnostavaa sisältöä. Mitä viestissäsi luki, miksi julkisuuden henkilö olisi sen perusteella kiinnostunut?

Juu tykkäilen toki ahkerasti, mutta kommentointia en harrasta kenenkään muunkaan kanssa. Harmikseni täytyy myöntää, että olen kyllä itse kovin laiska päivittämään mitään. Itse viestin sisältöön en taida tässä nyt mennä

Ihastuin yhteen urheilijaan ja aloin seurata ig:ssä. En uskalla tykätä kuin ehkä puolista hänen julkaisuistaan, etten herätä huomiota. Olen nimittäin nimikaima erään oikean huippujulkkiksen kanssa enkä halua sotkea häntä ja sitten ehkä myös itseäni ihan oikeasti mihinkään, jotten paljastu. Ihan tavis keski-ikäinen nainen olen. Hupsu minä. Ja tietysti nyt joudun seuraamaan myös muita saman lajin urheilijoita ig:ssä, jotta voin osoittaa olevani ihan tavallinen ko lajin ihailija. Niin kuin olenkin pohjimmiltani.

Laihdutin yli 10 kiloa ja treenasin 4-5 kertaa viikossa. Vain kuullakseni, että mies oli pitänyt entisestä olomuodostani enemmän eikä ihastunut tähän uuteen kiinteään minään niinkään:D

En ole tehnyt mitään. Naiset ovat aloitteen tehneet aina mulle.

Pukeuduin polven yli saapikkaihin jotka pistin isäni ostamaan.

Siistit kuteer jotta saisin huomiota, hän olikin urkkinu meiliossuni ja sateli kutsua faceen,,niin en ole facessa kun olin kyyläsin vain toista ihastustani, koska en sitä ajatellut ja kun se suuttui mulle kun en halunu tavata juuri häntä samaan aikaan kun olin synttäreillä. siksi lopetin facen.

Mutta yhä kurkkaan last.fm kuunteleeko just musaa tai milloin kuunnellut..ärsyttää mua kyllä.

En minä mutta tuttavani. Ensin muutti opiskelukaupunkiin hänen takia ja sitten men junalla Portugaliin toisen perässä.

Olen sortunut sellaisiin naurettavuuksiin, että voisin oikeasti muuttaa erakoksi jonnekin kauas häiritsemästä muita ihmisiä ja pysyä siellä loppuelämäni

Minä olen poskettoman ihastunut vanhaan luokkakaveriin, joka oli minuun ihastunut koko kouluajan. Olin vain niin ujo silloin etten uskaltanut olla hänen kanssaan, eikä hän koskaan tunnustanut ihastustaan ihan suoraan. Hän oli ja on komea ja kaikkien naisten suosikki, todella fiksu ja mukava.

Olemme siis kavereita.

Muutama vuosi sitten luokkakokouksessa sain herätyksen, että tuo!

Ja siitä lähtien olen kärvistellyt ihastuksessa ja tietenkin olemme molemmat naimisissa, enkä usko että ikinä tekisin mitään asian eteen, ainakaan niin kauan kun molemmat on varattuja.

Kuvittelen hänet tunnustamassa ihastustaan, meidät yhdessä, sängyssä jne.

Hän on hyvä keskustelija ja luottohenkilö minulle.

Onneksi asuu kaukana ja näemme ehkä kerran vuodessa.

Muistan miten pettynyt olin kun hän kertoi heidän saavan lapsen vaimonsa kanssa, se vei viimeisen toivon että hän joskus muuttaisi lähemmäksi minua. Vaikka samaan aikaan olin todella onnellinen hänen puolestaan.

Asiaa ei yhtään helpota että ihmiset edelleen ihmettelevät miten me emme päätyneet koskaan yhteen, eli sen kemian huomaa muutkin.

No hyvä päiväunikin hän on..

ja itse asiassa miehessäni ja hänessä on paljon samoja piirteitä ja mieheni on aiva mahtava,.

Kun menin yläasteelle olin tosi ujo ja vähän poikatyttö. Minuun ihastui moni ja voi kuinka ahdistunut olin kun meille soiteltiin kotipuhelimeen ja poikia tuntui tulevan ovista ja ikkunoista. En tajunnut mitä ne näki minussa ja ujouttani en uskaltanut ottaa heitä tosissani. Tarvittiin kesä ulkomailla 17 vuotiaana kun sain herätyksen että jotain tässä on oltava ja sen kesän jälkeen sain itsevarmuutta ja uskoa itseeni.

En koskaan osannut seurustella ja hengata pelkän seurustelun takia ja olen niin umpirehellinen, että jätin poikaystävän heti jos alkoi tuntumaan ettei kiinnosta. En pettänyt ketään koskaan ja kaikkiin niihin "tärkeimpiin" poikiin olen ihastunut kuin salama kirkkaalta taivaalta, siis niin että esim. hän on ajanut autolla viereiseen parkkiin ja minä olen ihan  että wau.

Myös mieheeni olen ihastunut aikoinaan niin että hän käveli samaan kahvilaan ja katsoin  vain kaukaa, että kukas se tuo on. Meni 8kk ja olimme yhdessä.

Niin ja muistan edelleen sen hetken kun olen tavannut tuon luokkakaveri-ihastuksen, hän tuli myöhemmin luokalleni ja muistan mitä hänellä oli päällä jne.

En ole koskaan tehnyt mitään yrityksiä saadakseni vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen heräämään.

Tytöt / naiset sen sijaan ovat olleet aina kovastikin kiinnostuneita.

Show alkoi jo kouluaikana kun tytöt soittelivat ovikelloa ja sitten menivät pusikkoon piiloon katselemaan kun tulen ovelle.

Lukioaikana kun luin kokeisiin rivarin pihalla niin neidit istuskelivat jotkut lehdet käsissään ja mukalukivat niitä vastapäisessä rinteessä.

Aikuisena eri työpaikoissa on tullut vastaan mitä ihmeellisempiä lähellepyrkimisytityksiä; saanko kyydin, voitko lainata jotain, tanssitko mun kanssa jos laitan jonkun biisin spotifyista päälle, työmatkalla: mennääks uimaan - no ei mullakaan ole biksuja mukana . . .

Terv. Mies 64 v ja naimisissa 25 v ikäisestä lähtien ja vielä saman naisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Hävettää tunnustaa, soitin eräälle miehelle johon olin ihastunut pyytäen lähtemään kanssani baariin istumaan iltaa.

Näin juuri pitääkin toimia👍 kannustan myös muita tähän.

Hävettää myöntää, mutta suurin syy miksi muutin 200 kilometrin päähän kotikaupungistani ei ollut todellakaan tarve vaihtaa maisemaa, vaan ihan sairas yksipuolinen ihastuminen varattuun mieheen. En edes kyseistä ihmistä parisuhteeseen haluaisi, eli ketään en ole toisesta suhteesta varastamassa. Halusin vain mahdollisuuden törmätä tähän mieheen useammin.

Ja hän on siis käynyt tässä tammikuun jälkeen yhden kerran kahvilla, eli siis muuttaminen oli voittajan veto multa..?

Lähetin muutaman emailin eräälle miehelle, jonka luulin ihastuneen minuun. Viimeisin viesti viime viikolla. Kävikin ilmi, että henkilö jolle lähetin emailit ei ollut sama henkilö. Lähetin ne henkilölle, johon olen ihastunut, mutta hän ei ollut minuun ihastunut vaan eräs toinen. Kieltämättä nolottaa. En kehtaa enää ikinä nähdä tuota miestä tai olla missään tekemisissä. Ei ihmekään ettei vastannut viesteihin kun varmaan katsoi, että joku seko niitä lähettää. 

Lähetin tulisen rakkauskirjeen ja siinä samalla lahjaksi saamani kultaisen sormuksen pienellä timantilla. 

Olin ehkä 13-vuotias ja ihastuksen kohde 16-17 vuotias, kevaripoika.  Sanomattakin oli selvää ettei hän minua noteerannut, sormuksen piti ja antoi varmaan tyttöystävälleen. Tämä tapahti 80 luvulla, Helsingissä.

Aivan ihana ketju! ❤ Niin inhimillisiä tarinoita rohkeilta kirjoittajilta, joista monenkaan ei kyllä tarvitsisi tekojaan hävetä, päinvastoin, ovatpa rohkeasti yrittäneet ja olleet valmiita laittamaan itsensä likoon haaveidensa eteen 👍

Kävin peniksen suurennusleikkauksessa.

Tapahtui 70-luvulla. Olin silloin 17-18 vanha. Kampissa Simonkentän vierestä oli nakkikioski. Myyjänä oli kaunis vaalea nainen. Asuin Espoossa joten kuljin linja-autoaseman kautta päivittäin. Usein vain seurasin myyjää katseella. Mutta aina kun oli rahaa kävin ostamassa hodarin. Katsoin suoraan silmiin ja varmasti punastuin kun hän hymyili takaisin.

Onko täällä joku toinen joka muistaa kyseistä naista?

Otin velkaa ja ostin uusia hienoja vaatteita, koska ihastus oli rikkaasta perheestä. Olin juuri täyttänyt 18 vuotta. Onneksi olen jo saanut maksettua velat pois.

Kirjoitin kryptisiä viestejä sanomalehden nuorten liitteeseen., siinä oli sellanen viestiosio.

Ihan kun se ihastus olisi niitä tajunnut.

Olen kirjoittanut päiväkirjaa ja kun aikuisena ajattelin miten kiva teini-ikä minulla oli, niin päiväkirjojen valossa se vaikuttaa kovinkin masentavalle. Onneksi en muista sitä niin.

Onhan näitä