Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Ihania!!

Pakko oli kaivaa tämä aloitus, kun haluan typerästä ihastuksestani eroon.

Olen varattu, mutta ihastunut varattuun työkaveriini. Kyttään töissä onko hän koneella, missä vuoroissa on ja milloin hän mahdollisesti menee lounaalle niin että voisin mennä lounasravintolaan yhtäaikaa. Ja olen aivan innoissani jos hän istuu palavereissa viereeni ja kuvittelen siinä olevan jotain. Netistä olen luonnollisestikin tutkinut kaiken mitä hänestä löytyy.

Samaan aikaan kuitenkin tiedän, että ei tässä mitään todellista ole. En tunne häntä hirveän hyvin, joten hyvin todennäköisesti minulla on aika fantasioitu mielikuva millainen hän on. Enkä missään nimessä ole eroamassa miehestäni. Ja hän päinvastoin voi olla että välttelee minua (vaikka istuukin viereen ym. ), esim. yhdellä työreissulla suurinpiirtein pakeni huoneeseensa ennen kuin ehdin ehdottaa lasillisella käymistä (mitä teen kyllä muiden nais- ja mieskollegojenkin kanssa). Mitä en hirveästi ihmettele, jos ihastukseni näkyy ulospäin :D Kovasti toivon että ei näy enkä tästä kenellekään voi puhuakaan.

Mutta miten tästä pääsee eroon? Tiedän olevani typerä ja että tämä ihastus on todella lapsellista. Tätä on kuitenkin jatkunut jo melkein kaksi vuotta, vaikka luulin että kyllä tämä ajan kanssa ohi menee. Oman puolison kanssa on mennyt huonosti, ihastus voi johtua siitäkin, mutta nyt menee taas paremmin eikä ihastus vain lopahda.

Näiden juttujen lukeminen kyllä vähän auttaa :D

Avasin sydämeni. Hän läimäytti sen takaisin kiinni.

Olinpa epätoivoinen hölmö, kun en tajunnut että oli pelimies, eikä vakaa turvallinen suomimies. Niin se ulkonäkö pettää.

Olin 14v ja aivan mahdottoman ihastunut yhteen poikaan meidän koulusta. Mulla oli silloin huulessa sellainen pieni luomi, jonka leikkautin pois, koska ajattelin, ettei hän tykkää siitä... Huuliini pistettiin operaatiossa kaksi piikkiä, ja sattui niin xlflsldo sti, että lääkäri sanoi että "Voidaan lopettaa heti, sinun ei ole pakko tehdä tätä" mutta halusin jatkaa. Taisin vastatakin jotain, että "tää ei oo kovaa valuuttaa jos haluaa poikaystävän"...

Alettiin pojan kanssa seurustelemaan ja hän halusi, että laihdun. Painoin 60kg (163cm) ja tämä selvisi hänelle jonkun painoon perustuvan lääkkekuurin yhteydessä. Hän totesi että "Mä luulin että sä painat 50kg" ja pari pv myöhemmin palasi asiaan toteamalla että "Ootko ajatellut laihduttaa siihen viiteenkymppiin? Se on naisten normaali paino."... No, minä uskoin tämän ja aloin laihduttamaan, eli käytännössä skippasin aamupalan, lounaan ja sitten iltapäivällä kotona vedin varmaan 3000kcal kerralla. Vaalensin hiukset, rusketin ihoni hänen toiveestaan jne.

Kerran hän kysyi minulta että "Miks et osta ikinä merkkivaatteita? Saisit tolla kuukausirahalla joka kuukausi merkin X ja Y kengät ja hupparin." Selitin, että kk-rahani on tarkoitettu myös bussilippuun, puheaikaan, hygieniajuttuihin ym., johon hän vastasi, että "No ei se estä sua käyttämästä värikkäämpiä vaatteita. Sulla on melkeen aina pelkkää mustaa." Äiti oli kuullut tämän keskustelun (onneksi!), arvasi heti, miksi olin muuttunut niin paljon niin lyhyessä ajassa ja pisti lopun koko touhulle. Täytyykin kiittää häntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvitin millainen hänen exänsä oli ja yritin muuttua hänen kaltaisekseen..

Tämä ei minusta ole epätoivoinen vaan ihan hauska, vaikka vähän creepy:

tein sovelluksella Face swapin hänen "salaisen ystävättärensä" kuvalla.

Olen vaimo, tuo toinen oli toinen. Se toimi kyllä hirvittävän hyvin keskustelussa, mies huomasi miten suttuinen huulipuna, korkea otsa ja syvät suupielen uurteet tuolla naisella on verrattuna minuun. Saimme yhdessä nauraa tuskaista oloa pois.

En tiedä oliko sillä vaikutusta lopputulokseen, koska mies oli jo aikaisemmin sanonut että häntä hävettää koska ei nyt edes ymmärrä mitä tuossa naisessa aiemmin oli näkevinään.

Tämä oli lähinnä säälittävää sinulta.

Lensin tuhansia kilometrejä ihastukseni perään ja opiskelin yliopistossa uuden kielen. Neljä vuotta sitä kesti ja alunperinkin oli lomakaveri ja kirjekaveri. Enkä oikeastaan kadu mitään. Olosuhteet ja taustat liian erilaiset.

Opettelin hiihtämään, hiihdin yhden kauden aikana yli 200 km ja laihduin samalla 8 kg. Muutama hyvä urheiluaiheinen keskustelu saatiin aikaiseksi ihastuksen kanssa, mut vihjeistä huolimatta ei koskaan pyytänyt lenkkikaveriksi, en itsekään uskaltanut eikä ihastus sattunut ladulla vastaankaan :D

Vegaani ruokavalio....

Muutin ulkomaille ja hankin sieltä työpaikan. Ja syy oli todellakin ihastus jota vastapuoli ei varmaan edes tiennyt. Kanssakäymisemme oli kaksi tervehdys sanaa puolenvuden aikana...:). Reissu venyi kymmeneksi vuodeksi mutta ihan työ-harrastusasioiden vuoksi.

Hahhah, ei ehkä mun epätoivoisin mut muistu ekana mieleen😂 ...Ostin samanlaisen takin kuin ihastuksellani ja yritin näin viestittää hänelle kiinnostustani.

Rakastuin aikanaan sukulaistyttöön. Vietimme ensin kesälomia yhdessä ja myöhemmin tiiviisti viikonloppuja välimatkasta huolimatta.

Vanhempamme eivät taitaneet olla suhteestamme mitenkään ihastuksissaan, joskaan eivät suoraan kiellelletkään.

Välillä tuntui, että pakahdun rakkauden tunteeseen. Myös seksuaalinen vetovoima oli kova. Varsinaista yhdyntää emme harrastaneet, mutta muuta kivaa kyllä. Viikot erossa hänestä olivat tuskastuttavia. Viikonloppuna taas tuntui, että kello tikittää kymmenkertaisella nopeudella. Kirjoitin hänelle varmaan säkillisen rakkauskirjeitä.

Sitten eräänä viikonloppuna tuli uutinen. Hän kertoi kierrellen ja kaarrellen, että haluaisi lopettaa, koska ei ole vielä valmis mihinkään vakavampaan suhteeseen ( oli muutaman vuoden nuorempi ). Ilmeisesti hänen äitinsä oli myös tehnyt taustalla myyräntyötä ja saanut tytön pään kääntymään.

Olin epätoivoinen. Käytin kaikki mahdolliset tilaisuudet tavatakseni häntä ja toivoin, että asiat muuttuisivat. Eivät muuttuneet ja minun piti jatkaa särkyneen sydämeni kanssa eteenpäin.

Näimme toisiamme aika-ajoin ja hänellä poikakaverit vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Minun piti porukassa näytellä välinpitämätöntä, vaikka rinnassani kuohui. Elämäni oli muutaman vuoden ihan tuuliajolla. Pämpättyäkin tuli liikaa.

Kerran hänellä oli viikonloppuna mennyt mokailun puolelle ja hän kirjoitti minulle kirjeen purkaakseen tuntojaan. Ajoin viikonloppuna satoja kilometrejä lohduttamaan häntä ja ihan sen vuoksi, että saisin pitää häntä sylissäni ja suudella häntä.

Olemme nykyään facekavereita ja vielä vuosikymmenten jälkeen hänen kuvansa hetkauttaa jotain rinnassani. Olen monesti mietiskellyt, että mahtaako hän koskaan ajatella minua.

En nyt tiedä epätoivoisin, mutta älyttömin tempaus oli lentää lomaromanssin perässä monen tunnin lento kahden päivän johdosta. Jäi kyllä niiin ihanat muistot, että...

Soitin nuorena (noin 17 v.) ihastukseni parhaan ystävän kotiin, jossa vastasi tämän ystävän äiti. Kysyin, tietääkö hän, missä tämä ihastukseni on, kun ei ole vastannut puhelimeen koko iltana. Silloin oli vain lankapuhelimia. Ei tiennyt, ja oli mennyt kertomaan ihastukseni äidille, että minä olen soitellut ja ollut huolissani, kun en tavoita, ei kai mitään vakavaa vain ole sattunut. Ihastukseni äiti oli sitten puhelun jälkeen sanonut tälle ihastukselleni, että minun kanssani ei kannata alkaa mihinkään vakavampiin suhteisiin, kun tunnun olevan täysin hysteerinen! Voi jestas että minä vihasin sitä ämmää sydämeni pohjasta.

Roikkunut Suomi24:lla vuosikausia. Lähetellyt viestejä ikään kuin väärään numeroon. Pyytänyt lapulla vierailulle ja pitänyt mykkäkoulua ikuisuuksia, kun ei HETI reagoinut siihen lappuun. Katunut mykkäkoulua. Pyytänyt anteeksi viestillä saamatta koskaan vastausta siihen. Vaihtanut näppäimistöjä. Lukinnut näytön ettei sammu. Taitellut origameja ja jättänyt sen pöydälle. Tullut töihin vain nähdäkseni sen (esim. lomalla tulostamaan). Tullut töihin samasta syystä, vaikka voisin olla etänäkin. Tehnyt tikusta asiaa. Kysellyt apua typerissä asioissa. Jne. jne. jne. Kehtaa edes enempää kertoa, kun kohta kaikki tunnistaa mut. :)

Eikä tilanne ole yhtään parantunut... Edelleen raahaudun työpaikalle, jotta näkisin sen miehen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Levitin huhuja että tämän ihastuksen tyttöystävällä oli ollut sivusuhde. Viilasin tarinani niin yksityiskohtaiseksi ja uskottavaksi että erohan niille tuli kun mies viskasi tuon naisen asunnostaan ja haukkui tätä huoraksi.

Sitten kun mies kiinnostui minusta niin oma kiinnostukseni jotenkin lopahti. Kaduttaa että rikoin yli viiden vuoden suhteen mutta en ole uskaltanut tunnustaa kenellekkään.

Minusta tällainen ei ole enää epätoivoista, vaan sairasta. Saatoit tuhota tuon tytön elämän aika pahasti.

Minusta tuossa ei ole nainen menettänyt yhtään mitään. Kuka mies nyt huhujen perusteella katkaisee suhteen? 

Nainen saattoi menettää maineensa, riippuen siitä kuinka pitkälle huhu leviää ja kuinka monelle ex-mies valittaa naisen pettäneen... Naisen voi olla vaikeaa löytää uutta poikaystävää :/

Olin muka-kiinnostunut ko. ihastukseni harrastuksesta ja muista kiinnostuksen kohteista, vaikka todellisuudessa en pitänyt niistä juuri lainkaan.

Tavattiin pari kertaa, ekan kerran jälkeen hän perui tapaamisen ja olin todella pettynyt kun olin koko viikon odottanut. Seuraavaan tapaamiskertaan sain maanitella häntä varmaan kuukauden, ja sekin oli hirveän työn ja tuskan takana, lopulta keksin laittaa hänelle harrastukseensa liittyvän jutun, josta kiinnostuneena hän sitten tuli. Typerintä tässä oli se, että harrastettiin ekalla tapaamiskerralla suuseksiä yms. ja olisi pitänyt itse ymmärtää ettei häntä kiinnosta yhtään, kun ei enää suostunut tapaamaan ja seksi-aiheiset vihjailut yms loppuivat kuin sienään, sitten kun uudelleen tavattiin niin pikainen 3min suikkari tyyliin ja äkkiä tämän harrastuksen pariin, jonka jälkeen tyyppi häipyy ja ilmottaa ettei halua olla tekemisissä. Itse olin jo haaveillut suhteesta ja koitin kaikin keinoin maanitella ja jopa sanoin että voisi pelkkään seksisuhteeseen ryhtyä yms. mutta hän ei halunnut jonka jälkeen epätoivoisena halusin olla kuitenkin kaveri :D se mies oli muutenkin ihan hirveä idiootti, kohteli tosi tylysti ja muutenkin tuntui jollain lailla narsistilta tai autistilta näin jälkikäteen. Sitten lopetettiin tuo säätö ja olin pari viikkoa ihan tosi masentunut, kunnes tapasin nykyisen poikaystävän. Sen jälkeen tajusin kuinka epätoivoinen olin tuon aiemman säädön kanssa ollut ja ettei häntä kyllä kiinnostanut pätkääkään, mutten silloin vaan halunnut ymmärtää koska olin epätoivoisesti ihastunut, hänen ulkonäköön ja omiin odotuksiini ja kuplaani hänestä. Nyt jo vähän hävettää. En voinut ihan kaikkea tähän laittaa, koska olisi tunnistusvaara =D varmaan kyllä tästäkin jo joku saattaa, ainakin asianosainen tunnistaa. mutta ihan sama :D

Pidin itseäni hänelle "varattuna" monta vuotta, ikävuodet 19-26... Annoin pakit (tosin lempeästi) monelle hyvälle miehelle, koska olin kiinnostunut vain tästä yhdestä miehestä. Todellisuudessa olin hänelle pelkkä reikä, jolle hän lirkutteli vain silloin, kun ei saanut baarista seuraa. Olin niin toivottoman ihastunut, että olin riemuissani pelkästä "Moi" -viestistä, joten tietty pidin seksiä jonain suurena kiintymyksen osoituksena myös hänen puolestaan.

Mä olisin kyl tosi Ilonen jos joku kiva nainen olis musta niin kiinnostunut että tekis jotain juttuja jotta sais mut. Mutta ei, ei edes tulla juttelemaan. M26

Olinpa minäkin helppo nakki parin vuoden ajan. Peruin esim. ystävien tapaamisia ja hammaslääkäriaikoja, jos ko mies vaan laittoi viestiä, että sopisiko nähdä silloin ja silloin. Minun tapaamisehdotukset hän torjui lähes

aina. Kävin ennen tapaamista ottamassa pikakampauksen lähikampaamossa ja vahautin alapäätäni jne. Aina minun puolelta kauhea töpinä ja vaivannäkö ja joka kerta hän lähti heti kun oli saanut. Osa minusta tiesi, että olin vain pano, mutta en halunnut hyväksyä sitä. Olisin halunnut seurustella hänen kanssaan, nukkua vierekkäin jne, mutta hän ei edes kertonut minusta kavereilleen.

Tajusin vasta suhteen päätyttyä, miten epätoivoinen olin ja miten itseäni nöyryytin. En saanut edes seksistä muuta mielihyvää kuin ilon siitä, että hän oli minua vasten.

Stalkkasin somessa häntä ja kaikkia hänen naispuolisia kavereita ja laskin mielessäni todennäköisyyksiä sille, voisiko heillä olla jotain, tyyliin "Tuolla naisella on just sellaiset hiukset, joista Mikko* tykkää..." tai "Tolla on koira, hähää, Mikko on koirille allerginen, JES!" :D

Ajoitin koulussa omat kävelyreitit ja jutut Mikon sijainnin mukaan ja olin usein myöhässä ja ihan levälläni pitkin koulua. Kerran Mikko oli jättänyt liikkatunnin ajaksi vaatteensa naulakkoon ja minä muina miehinä feikkasin penkovani reppua siinä Mikon kamojen vieressä. Kun kukaan ei nähnyt, nuuhkaisin Mikon vaatteita.

Mutta me ollaan oltu yhdessä nyt kaksi vuotta. Mikko kattoo SuomiAreenaa olkkarissa ja minä dataan makkarissa. <3