Lue keskustelun säännöt.
Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia
Minä aloitan: Hain Turun yliopistoon, koska hänkin haki sinne. Luoja kiitos en päässyt sinne, sain paikan muualta. Saa laittaa sairaitakin :D
Kommentit (1695)
No itse en tehnyr näin mutta:
Mun miestäni piiritti useamman kuukauden yhtisen tutun kaveri, tunki kokoajan seuraan, lähetteli lukemattomia viestejä vaikkeai saanut vastausta, kerjäsi päästä yöksi(me ollaan avopari tosin se ei ehkä tiennyt tätä) ja tekeytyi uhriksi, koitti olla nainen hädässä jota vain mieheni 8v ajalta voisi auttaa.
Mies on niin kiltti ettei sanonut tarpeeksi lujasti, kertoi kyllä seurustelevansa mutta sepä ei naita haitannut ollenkaan.
Mieheni veli jopa sanoi naiselle asiasta, että rauhottuisi ja jättäisi mieheni rauhaan mutta ei kun ei.
Ajatteli väsyttää miehen nussimaan häntä 😁
Joo ei pikkasen ärsyttänyt kun meillä väliaikaisesti vain mun phone käytössä, niin jouduin sitten omasta phonesta katsomaan toisen munankerjmistä, vaikka faktat hällä tiedossa.
Työasioissa välillä väkisinkin tekemisissä kyseisen naisen kanssa mieheni.
No, tää piina ainakin vähän helpoti kun menin mukaan tapaamaan naista mieheni kanssa.
En vihjannut mitään tästä munankerjuusta ja perheeneikkomisyrityksistä, mutta ainakin hieman rauhottui kun näimme.
Voisi sanoa että olemme hieman eei tyyliä ja ulkonäöltä hyvinkin erimalliset ja piirteiset, joten hän ehkä ymmärsi että mieheni hakee naisessa jotain hieman muuta kuin hänellä tarjota.
Vieläkin tosin vähän väliä tulee viestiä mutta nyt lähinnä työasioita vain onneksi.
Oli todella loukkaavaa minua kohtaan kun nainen tiesi minusta ja ihmettelimme yhdessä miten hän kehtasi niin pommittaa ja tyrkyttää seksiä miehelleni,vaikka laittoi yksin viestiä toisen perään ilman mitään vastakaikua.
Huh mikä tapaus 😀👌
Ihan mukavalta vaikuttaa muuten mutta arvojaan en hyväksy. Puolipakottaa varattu mies toiseen petiin ja vieläpä avovaimon kanssa yhteisen asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloin sabotoida ihastukseni ja hänen silloisen vaimonsa suhdetta saadakseni heidät eroamaan. Lähetin tuolle vaimolle anonyymeja viestejä, joissa paljastin ihastukseni mukamas pettävän häntä, yms. Lisäksi yritin kaikella pienellä sabotaasilla saada heidät näyttämään huonoilta toistensa silmissä. Tätä jatkui parin vuoden ajan ja se sisälsi oikeasti ihan kaikkea älytöntä heidän kotiinsa soluttautumisesta lähtien... Mutta se kannatti, sillä ero tuli ja nyt olemme olleet ihastukseni kanssa yhdessä monta vuotta. Hävettää vaan näin jälkeenpäin, enää en samaan sortuisi... Onneksi täällä pystyi avautumaan. :)
Tämä on ansaitusti saanut yli 600 ALApeukkua. Törkeää toimintaa!
En voi kuin toivoa tuon kirjoittaneelle samaa kokemusta kuin miehen ex-vaimolle, että oikeasti tajuaisi tekojensa vaikutukset!
Oletko kertonut rehellisesti miehelle ja tämän vaimolle, millainen kiero olet heitä kohtaan ollut?
Jos mies sen tietäisi, tai tuon kirjoittamasi lukisi, niin ei saattaisi sietää enää avioliittonsa rikkojaa!
Toivon, ettei kenellekään puolisoonsa luottavalle ja toisilleen uskollisille aviopuolisoille tapahdu tuollaista, paitsi niille toisten avion rikkojille, jotka PETOKSELLA ovat toisten liiton särkeneet.
Tää on nolo. Olin joskus 25 vuotta sitten tosi ihastunut Jörn Donneriin ja partioin kuukausitolkulla Pohjoisrantaa odottaen, josko häntä näkyisi. Donner siis asuu siellä. Olin alta parikymppinen opiskelija ja yritin kirjoittaa romaania. Näin Donnerin pari kertaa mutta aina silloin jäädyin enkä kehdannut lähestyä. Enkä kirjoittanut sitä romaaniakaan :)
Aika jäätäviä osa tarinoista täällä, toisaalta myös hellyttäviä.
Tulee mieleen, onkohan nämä yksipuoliset ihastukset sellaisia juttuja, jotka liittyvät sellaiseen elämänvaiheeseen, että oikeassa suhteessa ei vielä osattaisikaan olla. Yksipuolinen ihastus on tapa välttää aito läheisyys. Siinä tavallaan harjoitellaan tunnesuhteessa olemista, kokien se tunteen intensiteetti, mutta kuitenkin joutumatta oikeasti läheiseen suhteeseen.
Mietin jopa, että moni ihastus olisi lopahtanut, jos vastakaikua olisikin yllättäen tullut.
🇺🇦🇮🇱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Voisi sanoa että olemme hieman eei tyyliä ja ulkonäöltä hyvinkin erimalliset ja piirteiset, joten hän ehkä ymmärsi että mieheni hakee naisessa jotain hieman muuta kuin hänellä tarjota."
Näin haksahtaa moni nainen ajattelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Tää on nolo. Olin joskus 25 vuotta sitten tosi ihastunut Jörn Donneriin ja partioin kuukausitolkulla Pohjoisrantaa odottaen, josko häntä näkyisi. Donner siis asuu siellä. Olin alta parikymppinen opiskelija ja yritin kirjoittaa romaania. Näin Donnerin pari kertaa mutta aina silloin jäädyin enkä kehdannut lähestyä. Enkä kirjoittanut sitä romaaniakaan :)
Moi Jörni. Sittenkö heräsit ja päästit kissan ulos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Voisi sanoa että olemme hieman eei tyyliä ja ulkonäöltä hyvinkin erimalliset ja piirteiset, joten hän ehkä ymmärsi että mieheni hakee naisessa jotain hieman muuta kuin hänellä tarjota."
Näin haksahtaa moni nainen ajattelemaan.
Niin nimenomaan noin että kuvittelee itse tietävänsä mistä mies tykkää. Se että se tykkää sinusta, ei tarkoita ettei voisi tykätä toisenlaisestakin.
Ihastumisen ja epätoivon raja on hyvin häilyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lueskelin joskus av-fooruumia siinä toivossa että näkisin ihastuksen kohteeni aloittamia ketjuja. Ei se edes käytä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Ei oma kokemus, mutta kaverin :D Se meni ja ihastui ihan hulluna kukkakauppiaan pojaksi osoittautuneeseen kundiin ja haki sen äidille töihin vain saadakseen sen kundin. Me naurettiin kippurassa sen kaikille pyrkimyksille olla miniä from heaven ja se oli just sitä sen kundin äidin mielestä. Aina kun kundi tuli kukkakaupassa käymään, sen äiti kehui vuolaasti tätä mun kaveria pojalleen ja poika oli aina aivan super ystävällinen ja kiva tälle mun kaverille. Sitä kesti muutaman kuukauden kunnes tuli kukkakauppiaan 50v-synttärit. Kaverini ja toinen kukkakaupan työntekijä oli kutsuttu sinne. Huolellisen pakkeloinnin jälkeen kaveri veti päälleen uuden vaatekerran alusvaatteineen ja oli valmis taistoon. Juhlat oli kukkakauppiaan kotona puutarhassa ja porukkaa oli paljon, myös kukkakauppiaan pojan ystäviä. Ihastuksen kohde oli ystävällinen, hauska ja flirttaileva. Sellainen TOSI kiva tyyppi, kuten kaveri aina tässä vaiheessa tarinaa sanoo. Miehelään siirtyminen koki karvaan pettymisen siinä vaiheessa iltaa, kun kukkakauppias oli iloisessa hutikassa vetänyt kaverini käsikynkkää mukaansa pissareissulle ja sillä reissulla sitten maininnut, että hän niiiiiin toivoisi poikansa tulleen järkiinsä ja ettei pojan "erityinen ystävä" olisi tullut juhliin, muttei hän voi kieltää sellaista, koska omaa lasta rakastaa vaikka lapsi ei olisikaan ihan kuten "me muut" ja että kukkakauppias niiiiin näkisi kaverini ja poikansa parina ja miten niiiiiiin kauniita lapsia heille syntyisi, mutta minkäs teet kun poika on homo. Tässä vaiheessa kaverini oli purskauttanut huulilleen tuupatun kuoharipullon sisältöä kaaressa työnantajansa päälle reveten hysteeriseen nauruun.
Ai mikä tässä oli epätoivoista? Ei ehkä vielä oikeastaan mikään, paitsi se duunipaikan valinta hottiksen vuoksi, mutta mitä tapahtui sitten monen monta, liian monta kuoharillista myöhemmin oli kaverini roikkumassa ihastuksensa kaulassa tanssin verukkeella kysellen "Ootsä kokoaikahomo vai voistsä koskaan kuvitella panevasi naista, tällaista naista!" :D
Olen varma, että poika ei oikeasti ollutkaan homo ja koko juttu oli keino karistaa ei-toivottu miniäehdokas poikansa kimpusta. Todennäköisesti poikakin oli havainnut kyseisen tytön epäsopivaksi, joten oli juonessa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisin olla 16 kun amiksessa ihastuin n. 30-vuotiaaseen opiskelijaan (jolla oli kotona nainen ja lapsi...). Asuin asuntolassa koulun alueella joten pyörin kaikki iltapäivät alueella ja tupakkipaikalla jos vaikka törmäisin häneen. Käytävillä oli kaikkien ryhmien lukkareista kopioita, joten otin aina hänenkin lukujärjestyksensä että tietäisin mihin aikoihin hyödyttää yrittää etsiä häntä. Juttelimme useahkosti ja kerran hän pyysi kaverinsa kanssa minua lähtemään heidän kyydissään viereiselle ostarille ja pössyttelemään. Lähdin vaikka n. 10 min päästä oli tärkeä matematiikantentti. Ei siitä onneksi mitään kummoisempaa seurannut.
Käänteisesti, elämäni nyrjähti raiteiltaan vuosia sitten todella pahasti, paljon isoja vastoinkäymisiä lyhyen ajan sisällä ja lopputuloksena sairastuin vakavaan mielenterveyden häiriöön. Akuuttina potilaana mut kiidätettiin mielisairaalaan, jossa työskenteli eräs komea urheilullinen nuori mies. Mun tunteet oli herkillä ja vaistosinkin, että hän saattaisi olla minuun ihastunut ja itsellänikin oli pieniä tunteita.
Käyttäidyin sairaalajakson alkuvaiheessa mitä kummallisemmin sairaudesta johtuen ja kotiuduttua olikin iso yllätys, kun sain postia sairaalalta (logo) ja sisällä oli dvd elokuva sellaisessa pahviläpyskässä. Katsoin alun, joka alkoi sillä että sairaanhoitaja oli ihastunut potilaaseen ja tajusin heti mistä kyse, vaikka kirjeessä ei ollut nimeä taikka muuta viestiä.
Toki joku saattaisi pitää creepynä ja tunkeilevalta kielletyltä teolta, mutta minä vaalin vieläkin tuota dvd:tä yhtenä tärkeimpänä esineenä ja muistona ja en lähestulkoon kestäisi jos sille tapahtuisi jotain. Yksi kauneimmista asioista mitä minulle on tehty. <3
Ei koskaan tavattu jälkeenpäin, mutta lämmöllä muistelen häntä silloin tällöin, varsinkin, kun dvd tulee vastaan hyllyjen uumenista. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käänteisesti, elämäni nyrjähti raiteiltaan vuosia sitten todella pahasti, paljon isoja vastoinkäymisiä lyhyen ajan sisällä ja lopputuloksena sairastuin vakavaan mielenterveyden häiriöön. Akuuttina potilaana mut kiidätettiin mielisairaalaan, jossa työskenteli eräs komea urheilullinen nuori mies. Mun tunteet oli herkillä ja vaistosinkin, että hän saattaisi olla minuun ihastunut ja itsellänikin oli pieniä tunteita.
Käyttäidyin sairaalajakson alkuvaiheessa mitä kummallisemmin sairaudesta johtuen ja kotiuduttua olikin iso yllätys, kun sain postia sairaalalta (logo) ja sisällä oli dvd elokuva sellaisessa pahviläpyskässä. Katsoin alun, joka alkoi sillä että sairaanhoitaja oli ihastunut potilaaseen ja tajusin heti mistä kyse, vaikka kirjeessä ei ollut nimeä taikka muuta viestiä.
Toki joku saattaisi pitää creepynä ja tunkeilevalta kielletyltä teolta, mutta minä vaalin vieläkin tuota dvd:tä yhtenä tärkeimpänä esineenä ja muistona ja en lähestulkoon kestäisi jos sille tapahtuisi jotain. Yksi kauneimmista asioista mitä minulle on tehty. <3
Ei koskaan tavattu jälkeenpäin, mutta lämmöllä muistelen häntä silloin tällöin, varsinkin, kun dvd tulee vastaan hyllyjen uumenista. :)
Muistan, että olet täällä joskus kertonut tämän tarinan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käänteisesti, elämäni nyrjähti raiteiltaan vuosia sitten todella pahasti, paljon isoja vastoinkäymisiä lyhyen ajan sisällä ja lopputuloksena sairastuin vakavaan mielenterveyden häiriöön. Akuuttina potilaana mut kiidätettiin mielisairaalaan, jossa työskenteli eräs komea urheilullinen nuori mies. Mun tunteet oli herkillä ja vaistosinkin, että hän saattaisi olla minuun ihastunut ja itsellänikin oli pieniä tunteita.
Käyttäidyin sairaalajakson alkuvaiheessa mitä kummallisemmin sairaudesta johtuen ja kotiuduttua olikin iso yllätys, kun sain postia sairaalalta (logo) ja sisällä oli dvd elokuva sellaisessa pahviläpyskässä. Katsoin alun, joka alkoi sillä että sairaanhoitaja oli ihastunut potilaaseen ja tajusin heti mistä kyse, vaikka kirjeessä ei ollut nimeä taikka muuta viestiä.
Toki joku saattaisi pitää creepynä ja tunkeilevalta kielletyltä teolta, mutta minä vaalin vieläkin tuota dvd:tä yhtenä tärkeimpänä esineenä ja muistona ja en lähestulkoon kestäisi jos sille tapahtuisi jotain. Yksi kauneimmista asioista mitä minulle on tehty. <3
Ei koskaan tavattu jälkeenpäin, mutta lämmöllä muistelen häntä silloin tällöin, varsinkin, kun dvd tulee vastaan hyllyjen uumenista. :)
Muistan, että olet täällä joskus kertonut tämän tarinan.
Haa, mietinkin mahtaisiko joku muistaa ja pitäisikö lisätä, että olen kertonut aikaisemminkin. :D
Ei kyllä epätoivoisin, mutta uusin säälittävä juttu... Menin tänään kauppaan vaikka ei ollut mitään ostettavaa, vain jos hän sattuisi olemaan siellä samaan aikaan... Ei ollut. :/ Meinasin myös mennä "kävelylle" hänen kotinsa lähelle, mutta sain juuri ja juuri hillittyä itseni.
Tämä ketju sai muistot ensirakkaudesta palaamaan. Olin tuolloin ala-asteella ja kyseiset tunteilutkin ehti loppua ennen yläasteelle siirtymistä, jonka jälkeen en häntä enää tavannut. Vaan mitäpä teen minä. Nyt ketjun innoittamana sain aivan päinvastaisen vaikutuksen mitä pitäisi, ja googletin kyseisen hepun josko jotain kuulumisiaan löytyisi. Löytyihän niitä, hänellä näyttäis olevan oma yritys ja kivasti näyttäisi menevän, se teki iloiseksi. Sehän tässä on hassua että ikää meillä on jo lähemmäs 50v enkä kunnolla muista edes miltä näytti tuolloin poikasena, joten saattaa olla että olen tässä tuijotellut ihan väärän tyypin kuvia ja iloinnut tuikituntemattoman elämän menestyksistä. Etenkin kun paikkakuntakaan ei ollut enää sama mitä tuolloin menneisyydessä :D
Lupaan lopettaa tämän tähän.
Kun lukee näitä lehtien uutisointeja jätetyistä miehistä ja heidän tekosistaan (lapset tapettu, vaimo tapettu, itsemurha, talo poltettu, uhkailua, kiristystä, petoksia ymym) ihmettelee mistä on syntynyt sanonta "naiset ajattelee tunteella ja miehet järjellä". Tätähän sinäkin ajat takaa kun naisia syyllistät tunteilusta. Itse en ole tehnyt mitään sen radikaalimpaa kuin luopunut työpaikasta ihastukseni vuoksi. Oli siihen toki muitakin syitä mutta hän ehkä eniten. Kerron sulle salaisuuden: KAIKKI maailman ihmiset elää elämäänsä tunteella. Ja mistä muuten päättelet että kaikki kommentoijat on naisia tai ovat ihastuneet mieheen?