Epätoivoisin asia jonka olet tehnyt ihastuksesi takia

Matkustanut Brasiliaan, vituiks meni mutta tekisin uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi ystävä ihastui mieheen samalta kadulta, mutta ei saanut vastakaikua. Pyysi minua usein kävelemään kanssaan miehen ikkunan alta. En suostunut. Kävi yksin.

Sama ystävä ihastui myös ammattikoulun 15v vanhempaan opettajaansa ja ahdisteli tätä puheluilla niin kauan, että mies uhkasi rikosilmoituksella, jos ei lopeta.

Toinen ystävä halusi kurkkia miehen työpaikan ikkunoista sisään ja mennä kävelylle niihin aikoihin kun pääsee pois töistä. Oli tosi vaivaannuttavaa...

Juu en minä mutta kaikki mun kaverit. Buhahaa....

Aikana ennen kannykoita, en poistunut kampastani koko viikonloppuna kun odotin puhelua. Toisessa kaupungissa asunut 'kesaloma'-rakkaus sanoi tulevansa kaymaan Hesassa ja soittavana. Ei sitten soittanut.. Treffattiin sitten kylla sattumalta baarissa kun olin 'lomakaupungissa' seuraavan kerran ja sankyynhan sita taas paadyttiin!

Vierailija kirjoitti:

Väänsin rautalangasta sydämen.

Oi taa on ihana!!!

Muutin ihastuksen perässä toiseen kaupunkiin vailla työpaikkaa ja asuntoa..

Laihdutin 30 kiloa. Ihastus haihtui, mutta kilot ovat edelleen poissa. :D

normipaino kirjoitti:

Laihdutin 30 kiloa. Ihastus haihtui, mutta kilot ovat edelleen poissa. :D

Mulle kävi myös näin! Lisäksi jätkä paljastui kusipääksi mutta onneksi kilot ei oo tullu takaisin'

Up

Tää on ihan köyhä juttu.

Olin 5-kymppinen yh ja samassa talossa asui belgialais-suomalainen pariskunta, pari lasta. Riitelivät paljon tai lähinnä suomalaisnainen jäkätti kaikesta, hävetti kun taistelivat pihalla ja mies juoksi perässä lepyttämässä. Erosivat ja mä sain päähäni että tää kymmenen vuotta mua mua nuorempi mies olisi ollut musta kiinnostunut. Hymyili ja juttu luisti. Juteltiin aika paljon kun nähtiin.

Minähän sitten aloin mm meikata aina kun lähdin ulos ja katsoin että näytin hyvältä. Vesiperä. Kutsui synttäreille mutta siellä oli muitakin naapureita tietenkin. Petyin, näin unia ja unelmoin muutenkin hänestä. Kunnes huomasin, että hän oli löytänyt belgialaisen tyttöystävän, kun menin soittamaan ovikelloa jossain muka virallisessa asiassa ....ääliö ... hävetti hirveästi koska mies taisi huomata yritykseni ja oli hämillään, koska oltiin oltu kavereita eikä hänellä ollut mielenkiintoa mua kohtaan.

Olin oikeastaan tosi onnellinen että muuttivat yhdessä jonnekin pidemmälle.

Tein aloitteen ja tulin torjutuksi, vieläpä törkeällä tavalla.

Mutta vaikka aikoinaan kirpaisi, nyt jälkeenpäin ajateltuna aloitteen tekeminen kannatti:

1. Ei tarvitse jossitella, ja loppuikäänsä miettiä, että entäpä jos.

2. En olisi muuten saanut selville millaiseen ihmiseen olinkaan hölmöyksissäni hurahtanut.

Eli en kadu.

Lähdin kerran hänen luokseen pakoon pahoja miehiä, vaikken edes heitä osannut pelätä, eikä tekosyy tainnut mennä edes läpi, koska ihastukseni tietää etten pelkää ihmisiä.

Vaaratilanne oli toki todellinen, mutta minkäs teet, jos on tällainen "tunnevammainen" idiootti.

Noin 9-vuotiaana olin ihastunut naapurinpoikaan. Yritin kiinnittää hänen huomionsa itseeni ja esitin kovaa mimmiä. Aloin kiroilemaan tosi rehvakkaasti. Lisäsin kirosanan jokaiseen sopivaksi katsomaani väliin.

Poika katsoi minua hölmistyneenä ja sanoi : ” Hullu! ”.

Siihen loppui ihastus ja tilalle tuli nolostuminen. Samaa temppua en ole enää sen jälkeen yrittänyt. :))

Pyykkipäivänä vuosia sitten kirjoitin facebookiin statuksen tyyliin "kuka lainaisi pyykkinaruaan että saan kaikki pyykit kuivumaan kun kotona ei ole enää tilaa?" siinä toivossa että ihastus pyytäisi että tuon märät pyykit hänen luokseen. No ei pyytänyt. Apua :----D

Ihania nämä. Jotkut tosi pieniä ja viattomia tekoja, joillakin on ollut kauaskantoiset seuraukset.

Kiinnostaisi tietää, mitä on käynyt heille, jotka on muuttaneet ihastuksen perässä ja jutusta ei ole tullut mitään tai ihastus on jopa päätynyt asumaan ihan muualle. Onko alkuperäinen muuton syy ikinä selvinnyt kavereille ja perheelle? Onko uudelta paikkakunnalta löytynyt sittenkin uusi, oman näköinen elämä tai jopa se uusi rakkaus?

Vierailija kirjoitti:

Pyykkipäivänä vuosia sitten kirjoitin facebookiin statuksen tyyliin "kuka lainaisi pyykkinaruaan että saan kaikki pyykit kuivumaan kun kotona ei ole enää tilaa?" siinä toivossa että ihastus pyytäisi että tuon märät pyykit hänen luokseen. No ei pyytänyt. Apua :----D

Hassu :) Naurahdin.

Aikaa ennen kännyköitä postasin puhelimen vieressä kun jokin ihastus oli luvannut että soittaa. Ei koskaan soittanut ja harmitti jälkikäteen että en lähtenyt ulos kävelylle sen sijaan, kun oli tosi hieno ilma.

Tämän jälkeen hommasin puhelinvastaajan. Ja sitten enää harmitti kuinka vähän ihmiset oikeasti soittelivat minulle, kun musta jotenkin tuntui että missasin aina kaikki puhelut. :-D

En muista olenko jo vastannut, ja ehkä tämä ei ole ihan ketjun epätoivoimmasta päästä, mutta muutin kyllä ulkonäköäni ihastuttuani yhteen mieheen, johon törmäsin töissä.

Kasvatin hiukseni pitkiksi, aloin käyttämään lähes aina korkokenkiä, hameita ja mekkoja töissä (käytin toki aikaisemminkin, mutta housuja myös) jne.

Mitään ei koskaan tapahtunut välillämme, ja mieskin on kadonnut jo pari vuotta sitten johonkin muualle, mutta tyyli on säilynyt. Pidän tästä itsekin:)

Näitä kun lukee, niin omat teot ei enää vaikuta kovinkaan epätoivoisilta..

Mutta onhan näitä perinteisiä, olen mm. stalkannut ihastuksen aikatauluja, ja sitten ihan "vahingossa" osunut samaan paikkaan samaan aikaan ja sellaista. 

Olen suhteessa varattuun mieheen, koska saan häneltä enemmän huomiota ja rakkautta ja parempaa seksiä kuin keneltäkään. Hän ei tule jättämään vaimoaan. Olen korviani myöten rakastunut enkä pysty edes ajattelemaan lopettamista.

Toinen ihastus teki oharit tuntia ennen tapaamista. Olin juuri ehtinyt viedä lapsen hoitoon, mulla oli seuraavana päivänä vielä työpäivä ja olisin joutunut heräämään kuudelta. Silti olin kovaa vauhtia menossa ihastuksen luo yöksi. Vielä noiden ohareiden jälkeenkin tapasin hänet kerran, minun aloitteestani tietysti.

Olin etäsuhteessa, välimatkaa n. 160 km. Minä reissasin aina miehen luo, mies kävi minun luonani kai kaksi kertaa.

Menin äkillisen sairastumisen takia päivystykseen joitakin vuosia sitten, ja vuorossa oli aivan järkyttävän komea nuori mieslääkäri, johon ihastuin päätä pahkaa. Hän määräsi minut jatkotutkimuksiin, ja stalkattuani hänet facebookista, laitoin viestin, jossa kysyin, voisiko hän tehdä minulle ne jatkotutkimuksetkin. Yllätys yllätys, en koskaan saanut vastausta :D Soitin jopa sairaalaan tiedustellakseni, minkä niminen lääkäri tulevissa tutkimuksissani olisi :D Minulla oli tuolloin hoitsuopinnot kesken, ja mielessäni kävi, että hankkiutuisin työharjoitteluun samaan sairaalaan, jossa tämä mies oli lääkärinä. Onneksi siinä kohtaa kuitenkin järki voitti, enkä tehnyt sitä :D