Oletko uskossa? Jos olet, niin kuinka perustelet valintaasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskominen ei ole valinta. Lähdetäänkö siitä?

Se voi olla myös valinta. Voi päättää, haluaako antaa elämänsä Jeesukselle. Miten sinä näet asian?

No ensinnäkin pitää uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika ja sovittanut meidän synnit. Valinta voi olla se, että haluaako antaa elämänsä Jeesukselle. Mutta miten antaa elämäänsä sellaiselle johon ei usko? Ei mitenkään. Eli ensin usko.

Toki, käsityksiä on niin erilaisia. Minä lähden siitä, ettei mikään täällä ole minun omaa ansiotani. En siis ole pelastunut oman toimintani kautta, vaan kaikki se on Jumalan armoa ja Pyhän Hengen työtä minussa.

Uskoa ei saa uskontomarketista. Että valitsenko tässä Jumalan, entä haluanko Jeesus-mallin vai Muhammadin ideoiman? Vaihtoehtona myös Juutalainen malli, joka on vapaa noista edellä mainituista. Vai kiehtoisiko sittenkin uskoa intialaiseen tapaan moniin, jopa miljooniin jumaliin? Ajattele, saat keksiä itse oman jumalasi! Vai mites olisi jos hylkäist kokonaan persoonallisen jumalan ja alkaisit itse pelastajaksesi? Valitse siis buddhalaisuus! Kilvoittele täällä niin kauan ja monessa elämässä, kunnes *pufff* saavutat tavoitteesi ja katoat maailmankaikkeuteen. Yms! Vaihtoehtoja riittää, älä unohda kotoisia Ukko Ylijumalaa, Tapiota, Ahtia jne.

Valinta on myös se, että päättää rukoilla Jumalalta uskoa Häneen. Valintaa voi olla myös se, että päättää uskoa, siitä huolimatta että järki sanoo että joku asia on vaikea uskoa.

Miten uskoa sellaiseen, mitä ei usko? Tai minkähänlaista hyötyä ja apua siitä on, että päättää uskoa? Minkähänlaisia vastoinkäymisiä kuvittelet sellaisen henkilön kestävän "Jumalan tuella", tuella, jota ei oikeasti ole, jos ei kerran usko koko jumalahommaankaan oikeasti

Vierailija kirjoitti:

Luulen , että se raivon valtaan joutuminen johtuu joko

a) pelosta?  b)  on joku oma kuvitelma 'uskovaisesta'?

Itse uskon Jeesukseen ja voin sanoa että oli elämän paras päätös ja kohtalo ja Jumalan armoa se asia. Kiitollinen olen. Elämässä on maku, toisin kuin ennen. Elämässä on merkitys. Hyvillä teoilla on merkitys. Rakkaudella on merkitys. Asiat on eri mittasuhteissa.

Olen uskonut aiemmin enemmän tyyliin 'no sen näkee sitten' vaikka eräskin tapahtuma jäi mieleen. Melkein kymmenen vuotta siitä olin siellä kuuluisalla POHJALLA. Ja missäs muuallakaan sitten koin että Jumala todella on ja vetää minut sieltä ylös. Ja että täällä on sellainen kannattava pohja, siis kun muut asiat romahtaa niin Jumala on ja rakastaa silti. Tuon tapahtuman jälkeen etsiskelin käsiini rippikouluaikaisen raamatun.

Silloinkaan sinun ei olisi tarvinnut tukeutua kristinuskoon . Ei siinä mitään, että tukeuduit, tietenkään myöskään, mutta se voima joka sinut nosti ylös tuskin milläänlailla rajoittuu kyseiseen uskontoon.

Nykyään uskon. Turvauduin heikkona hetkenä joitakin vuosia sitten viimeiseen oljenkorteen eli rukoilemiseen, sain vastauksen, ja tässä sitä ollaan, ateistisuvun uskoontullut musta lammas. Kristittynä elämisessä menestyn paskasti ja uskovana lähimmäisenä olen perseestä, mutta Herra on minut suojatikseen ottanut ja hyväksyy tällaisena kuin olen. Usein sentään muistan sitä Häneltä anteeksi pyytää ja kiittää.

Käyttäjä3500 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen , että se raivon valtaan joutuminen johtuu joko

a) pelosta?  b)  on joku oma kuvitelma 'uskovaisesta'?

Itse uskon Jeesukseen ja voin sanoa että oli elämän paras päätös ja kohtalo ja Jumalan armoa se asia. Kiitollinen olen. Elämässä on maku, toisin kuin ennen. Elämässä on merkitys. Hyvillä teoilla on merkitys. Rakkaudella on merkitys. Asiat on eri mittasuhteissa.

Olen uskonut aiemmin enemmän tyyliin 'no sen näkee sitten' vaikka eräskin tapahtuma jäi mieleen. Melkein kymmenen vuotta siitä olin siellä kuuluisalla POHJALLA. Ja missäs muuallakaan sitten koin että Jumala todella on ja vetää minut sieltä ylös. Ja että täällä on sellainen kannattava pohja, siis kun muut asiat romahtaa niin Jumala on ja rakastaa silti. Tuon tapahtuman jälkeen etsiskelin käsiini rippikouluaikaisen raamatun.

Silloinkaan sinun ei olisi tarvinnut tukeutua kristinuskoon . Ei siinä mitään, että tukeuduit, tietenkään myöskään, mutta se voima joka sinut nosti ylös tuskin milläänlailla rajoittuu kyseiseen uskontoon.

Se voima, joka minut ylös nosti, on nimenomaan Jumalan armo, jonka tunsin. Tunsin sen. En teologisena käsitteeän vaan konkreettisena. Minua ei nostettu siksi, että olisin ollut niin hyvä siinä mielessä että olisin tehnyt hyvää, itseasiassa päinvastoin. Koin, että puolestani on rukoiltu siinä hetkessä kun sanoin mielessäni tai Jumalalle, että selvä, minä uskon.Se armo perustuu Jeesuksen sovitukseen. Ne pahat teot joita olin tehnyt, on Jeesus kärsinyt ristillä ja sovittanut. Sen vuoksi olen Jumalalle kelpaava.

Vierailija kirjoitti:

Uskominen ei ole valinta. Lähdetäänkö siitä?

Ja jatketaan siitä että se on henk.koht juttu jota ei tarvi joka hemmetin AP:lle perustella.

Usko on kuin ateismi, eli siinä on kyse henk.koht kokemuksesta että jumala on (tai ei ole) olemassa. Kumpikaan ei ole rationaalisesti perusteltavissa oleva uskomus eikä kumpaakaan voi mitenkään tieteellisesti tai muuten todistaa oikeaksi muussa kuin omien uskomusten ja maailmankuvan viitekehyksessä.

Vierailija kirjoitti:

Uskominen ei ole valinta. Lähdetäänkö siitä?

No on se valitakin, mutta ennen kaikkea se on opittu tapa.

En siis ole uskossa.

Vierailija kirjoitti:

Jumalan Sanan lukeminen ja muiden ihmisten todistukset ja heidän elämänsa saivat minut vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, ja Hän on kuollut minunkin syntieni tähden.

En ole koskaan ymmärtänyt että miten Jeesuksen kuolema sovitti ihmisten syntejä. Aivan skitso ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskominen ei ole valinta. Lähdetäänkö siitä?

Ja jatketaan siitä että se on henk.koht juttu jota ei tarvi joka hemmetin AP:lle perustella.

Usko on kuin ateismi, eli siinä on kyse henk.koht kokemuksesta että jumala on (tai ei ole) olemassa. Kumpikaan ei ole rationaalisesti perusteltavissa oleva uskomus eikä kumpaakaan voi mitenkään tieteellisesti tai muuten todistaa oikeaksi muussa kuin omien uskomusten ja maailmankuvan viitekehyksessä.

Ateismi ei ole kuin uskonto, vaan ateismi on pelkästään sitä että ei usko julaluuksiin.

Olen agnostikko. En kiellä, en myönnä. Voisin uskoa jonkin ylemmän olennon/olentojen olemassa oloon, mutta en yhteenkään kirkkoon tai uskonlahkoon tai heidän teksteihinsä.

Raamattu ja Koraani on ihmisten kokoamia kansan taruja, ei jumalan sana. Samoja tekstejä on löydetty paljon ennen Jeesuksen tai Muhammedin hengailua. Ihmisethän sen on päättäneet mitkä päätyy "Pyhään Kirjaan".

Uskonnoista suurin osa on niin ahdasmielisiä ja kapeakatseisia, se ei istu minun näkemykseen jumalasta/jumalista. Toivon että jos joku suurempi voima on olemassa niin se on kuin karma. Rukoilemalla jotain f'king ikonia tai huutamalla hallelujaa et saa mitään anteeksi, vaan vasta kiirastulessa ne synnit punnitaan. Sen jälkeen kärsit tai et, itsepä olet elämäsi elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskominen ei ole valinta. Lähdetäänkö siitä?

Ja jatketaan siitä että se on henk.koht juttu jota ei tarvi joka hemmetin AP:lle perustella.

Usko on kuin ateismi, eli siinä on kyse henk.koht kokemuksesta että jumala on (tai ei ole) olemassa. Kumpikaan ei ole rationaalisesti perusteltavissa oleva uskomus eikä kumpaakaan voi mitenkään tieteellisesti tai muuten todistaa oikeaksi muussa kuin omien uskomusten ja maailmankuvan viitekehyksessä.

Ateismi ei ole kuin uskonto, vaan ateismi on pelkästään sitä että ei usko julaluuksiin.

Ateismi on uskomus ettei jumalia ole olemassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan Sanan lukeminen ja muiden ihmisten todistukset ja heidän elämänsa saivat minut vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, ja Hän on kuollut minunkin syntieni tähden.

En ole koskaan ymmärtänyt että miten Jeesuksen kuolema sovitti ihmisten syntejä. Aivan skitso ajatus.

Voit yrittää ymmärtää ajatusta lukemalla siitä asiasta Raamatusta?

'Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. 22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. 23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, 24 mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 25 Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.

Nyt innostun :D mutta vielä tämän kohdan laitan isosta kirjasta tuolle, jonka oli vaikea ymmärtää.

'Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. 28 Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin.'

Entä jos uskoo muinaisiin jumaliin, Ahtiin, Näkkiin, Tapioon... Voiko sanoa olevansa uskossa?

Minusta luonnon jumalat on todempia kun kristinuskon jumala. En uhraa eläimiä Tapiolle, mutta kiitän häntä jokaisesta ateriastani, sillä ilman häntä emme olisi saaneet ruokaa pöytään.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos uskoo muinaisiin jumaliin, Ahtiin, Näkkiin, Tapioon... Voiko sanoa olevansa uskossa?

Minusta luonnon jumalat on todempia kun kristinuskon jumala. En uhraa eläimiä Tapiolle, mutta kiitän häntä jokaisesta ateriastani, sillä ilman häntä emme olisi saaneet ruokaa pöytään.

Eikö sinua häiritse se, että kaikille eri kulttuureissa ihmisten tärkeinä pitämille asioille on omat hahmonsa? Pitäisikö samalla logiikalla vaikka ruokapöydille olla omat pöytä'jumalansa' tai internetille oma netti'jumala'..?

Omasta mielestä tämä kohta on kaunis ja tämän myös uskon:  'hänessä me elämme, liikumme ja olemme'.

22 Paavali astui keskelle Areiopagia ja alkoi puhua:

"Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta. 23 Kun kiertelin kaupungilla ja katselin teidän pyhiä paikkojanne, löysin sellaisenkin alttarin, jossa oli kirjoitus: 'Tuntemattomalle jumalalle.' Juuri sitä, mitä te tuntemattanne palvotte, minä teille julistan.

24 "Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. 25 Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin -- itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. 26 Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, 27 jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet.

"Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: 28 hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.' 29 Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos uskoo muinaisiin jumaliin, Ahtiin, Näkkiin, Tapioon... Voiko sanoa olevansa uskossa?

Minusta luonnon jumalat on todempia kun kristinuskon jumala. En uhraa eläimiä Tapiolle, mutta kiitän häntä jokaisesta ateriastani, sillä ilman häntä emme olisi saaneet ruokaa pöytään.

YKSI UHRI ON Jeesus Kristus Jumalan Poika että me pelastumme. Siinä on uhri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos uskoo muinaisiin jumaliin, Ahtiin, Näkkiin, Tapioon... Voiko sanoa olevansa uskossa?

Minusta luonnon jumalat on todempia kun kristinuskon jumala. En uhraa eläimiä Tapiolle, mutta kiitän häntä jokaisesta ateriastani, sillä ilman häntä emme olisi saaneet ruokaa pöytään.

Eikö sinua häiritse se, että kaikille eri kulttuureissa ihmisten tärkeinä pitämille asioille on omat hahmonsa? Pitäisikö samalla logiikalla vaikka ruokapöydille olla omat pöytä'jumalansa' tai internetille oma netti'jumala'..?

Omasta mielestä tämä kohta on kaunis ja tämän myös uskon:  'hänessä me elämme, liikumme ja olemme'.

.

Poistin turhaa lässytystä jotta ketju on lyhyempi.

Loppujen lopuksi ihmisellä on vain muutama oikeasti välttämätön  asia. Se on vesi, ravinto ja lisääntyminen.

Näille löytyy omat jumalansa tuolta luonnosta. Ilman vettä kuivut, ilman ruokaa näännyt, ilman lapsia sukusi loppuu. Ja luonnostahan me olemme tulleet, ei kukaan ole meitä tänne luonut. Jokaisesta ateriastani, vesipisarastani ja mahdollisesti tulevista lapsestani kiitän jumalia. He antavat minulle elämän edellytykset eli ruoan ja veden.

Miksei tuo raamatun kohtasi voisi olla "heissä me elämme, liikumme ja olemme"?

En tiedä kenelle sitä pitäisi perustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos uskoo muinaisiin jumaliin, Ahtiin, Näkkiin, Tapioon... Voiko sanoa olevansa uskossa?

Minusta luonnon jumalat on todempia kun kristinuskon jumala. En uhraa eläimiä Tapiolle, mutta kiitän häntä jokaisesta ateriastani, sillä ilman häntä emme olisi saaneet ruokaa pöytään.

YKSI UHRI ON Jeesus Kristus Jumalan Poika että me pelastumme. Siinä on uhri.

Niin, teidän jumala vaati uhrin, ja te muut saatte sen siivellä tehdä syntiä niin paljon kun huvittaa. Jesse kuittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskominen ei ole valinta. Lähdetäänkö siitä?

Ja jatketaan siitä että se on henk.koht juttu jota ei tarvi joka hemmetin AP:lle perustella.

Usko on kuin ateismi, eli siinä on kyse henk.koht kokemuksesta että jumala on (tai ei ole) olemassa. Kumpikaan ei ole rationaalisesti perusteltavissa oleva uskomus eikä kumpaakaan voi mitenkään tieteellisesti tai muuten todistaa oikeaksi muussa kuin omien uskomusten ja maailmankuvan viitekehyksessä.

Ateismi ei ole kuin uskonto, vaan ateismi on pelkästään sitä että ei usko julaluuksiin.

Ateismi on uskomus ettei jumalia ole olemassa.

Ateismi tarkoittaa jumaluskon puuttumista. Usko siis puuttuu, ei ole uskoa. Tajuatko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan Sanan lukeminen ja muiden ihmisten todistukset ja heidän elämänsa saivat minut vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, ja Hän on kuollut minunkin syntieni tähden.

En ole koskaan ymmärtänyt että miten Jeesuksen kuolema sovitti ihmisten syntejä. Aivan skitso ajatus.

Voit yrittää ymmärtää ajatusta lukemalla siitä asiasta Raamatusta?

'Jumala on kyllä osoittanut viisautensa, mutta kun maailma ei omassa viisaudessaan oppinut tuntemaan Jumalaa, Jumala katsoi hyväksi julistaa hulluutta ja näin pelastaa ne, jotka uskovat. 22 Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta. 23 Me sen sijaan julistamme ristiinnaulittua Kristusta. Juutalaiset torjuvat sen herjauksena, ja muiden mielestä se on hulluutta, 24 mutta kutsutuille, niin juutalaisille kuin kreikkalaisillekin, ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus. 25 Jumalan hulluus on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous ihmisiä voimakkaampi.

No en tullut yhtään hullua huskaammaksi. Miten se Jeesuksen kuolema hyvittää syntejä? Eihän siinä ole mitään järkeä.