Oletko uskossa? Jos olet, niin kuinka perustelet valintaasi?

Ei tulisi mieleenkään alkaa perustella. Uskon mitä uskon ja se on yksityisasia.

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään alkaa perustella. Uskon mitä uskon ja se on yksityisasia.

Perinteinen, kaiken nollaava vastaus, kun homma on lapasesta, eikä muuta ole tehtävissä: "Minä juon nyt kahvia!"...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskominen ei ole valinta. Lähdetäänkö siitä?

Se voi olla myös valinta. Voi päättää, haluaako antaa elämänsä Jeesukselle. Miten sinä näet asian?

No ensinnäkin pitää uskoa Jeesuksen olevan Jumalan poika ja sovittanut meidän synnit. Valinta voi olla se, että haluaako antaa elämänsä Jeesukselle. Mutta miten antaa elämäänsä sellaiselle johon ei usko? Ei mitenkään. Eli ensin usko.

Toki, käsityksiä on niin erilaisia. Minä lähden siitä, ettei mikään täällä ole minun omaa ansiotani. En siis ole pelastunut oman toimintani kautta, vaan kaikki se on Jumalan armoa ja Pyhän Hengen työtä minussa.

Uskoa ei saa uskontomarketista. Että valitsenko tässä Jumalan, entä haluanko Jeesus-mallin vai Muhammadin ideoiman? Vaihtoehtona myös Juutalainen malli, joka on vapaa noista edellä mainituista. Vai kiehtoisiko sittenkin uskoa intialaiseen tapaan moniin, jopa miljooniin jumaliin? Ajattele, saat keksiä itse oman jumalasi! Vai mites olisi jos hylkäist kokonaan persoonallisen jumalan ja alkaisit itse pelastajaksesi? Valitse siis buddhalaisuus! Kilvoittele täällä niin kauan ja monessa elämässä, kunnes *pufff* saavutat tavoitteesi ja katoat maailmankaikkeuteen. Yms! Vaihtoehtoja riittää, älä unohda kotoisia Ukko Ylijumalaa, Tapiota, Ahtia jne.

Valinta on myös se, että päättää rukoilla Jumalalta uskoa Häneen. Valintaa voi olla myös se, että päättää uskoa, siitä huolimatta että järki sanoo että joku asia on vaikea uskoa.

Uskoon tuleminen ja uskon saaminen on lahja, sitä et voi noin vaan ostaa kaupasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään alkaa perustella. Uskon mitä uskon ja se on yksityisasia.

Perinteinen, kaiken nollaava vastaus, kun homma on lapasesta, eikä muuta ole tehtävissä: "Minä juon nyt kahvia!"...

No silloin pitää antaa henkilön nauttia kahvinsa rauhassa, eikö niin? Jos henkilö ei halua perustella uskoaa, niin sitten hänen ei tarvitse perustella. Joku voi haluta perustella, joku toinen taas ei.

Vierailija kirjoitti:

Uskoon tuleminen ja uskon saaminen on lahja, sitä et voi noin vaan ostaa kaupasta.

Mutta sitä lahjaa saa pyytää ihan reilusti. Ei tarvitse kainostella.

Lukuunottamatta teini-iän ateismivaihetta, minulla on ollut käytännössä koko elämäni vakaumus siitä, että Jumala on olemassa. Vakaumukseni sai vahvistusta, kun luin kuolemanrajakokemuksista.

Minä vain koen vahvasti, että Jumala rakastaa minua. Yritän elämälläni palvella häntä.

Olen uskossa, mutta omien kokemusteni perusteella en kutsuisi sitä valinnaksi. Evankeliumin totuuden voima oli niin vastustamattoman hyvä, että olisi ollut silkkaa hulluutta ruveta torjumaan sitä.

Luulen , että se raivon valtaan joutuminen johtuu joko

a) pelosta?  b)  on joku oma kuvitelma 'uskovaisesta'?

Itse uskon Jeesukseen ja voin sanoa että oli elämän paras päätös ja kohtalo ja Jumalan armoa se asia. Kiitollinen olen. Elämässä on maku, toisin kuin ennen. Elämässä on merkitys. Hyvillä teoilla on merkitys. Rakkaudella on merkitys. Asiat on eri mittasuhteissa.

Olen uskonut aiemmin enemmän tyyliin 'no sen näkee sitten' vaikka eräskin tapahtuma jäi mieleen. Melkein kymmenen vuotta siitä olin siellä kuuluisalla POHJALLA. Ja missäs muuallakaan sitten koin että Jumala todella on ja vetää minut sieltä ylös. Ja että täällä on sellainen kannattava pohja, siis kun muut asiat romahtaa niin Jumala on ja rakastaa silti. Tuon tapahtuman jälkeen etsiskelin käsiini rippikouluaikaisen raamatun.

Jumalan Sanan lukeminen ja muiden ihmisten todistukset ja heidän elämänsa saivat minut vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, ja Hän on kuollut minunkin syntieni tähden.

Vierailija kirjoitti:

Jumalan Sanan lukeminen ja muiden ihmisten todistukset ja heidän elämänsa saivat minut vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, ja Hän on kuollut minunkin syntieni tähden.

Mutta synnyitkö Sinä Jeesuksen kuoleman vuoksi?

Niin, ja siis pointtini oli että siinä kurjana hetkenä sitten käännyin Jumalaan päin. Mutta tärkein:  oli hetki mikä hyvänsä  niin se on hyvä hetki kääntyä Jumalaan päin.

30

'Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne'

30

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalan Sanan lukeminen ja muiden ihmisten todistukset ja heidän elämänsa saivat minut vakuuttuneiksi siitä, että Jeesus on Jumalan Poika, ja Hän on kuollut minunkin syntieni tähden.

Mutta synnyitkö Sinä Jeesuksen kuoleman vuoksi?

Mitähän tarkoitat kysymykselläsi. Täsmennätkö hieman.

Uskon Jumalaan, kaiken Luojaan. Uskon että Jumala on yksi, eikä Jumalalla ole lasta kuten luoduilla, vaan on loogisesti kaiken luodun yläpuolella, eikä tarvitse ketään, vaan halutessaan voi antaa anteeksi yksin ilman välikäsiä. Jeesus oli Jumalan sanansaattaja, kuten kaikki profeetat.

Ympärille katsominen melkein riittää uskoon, mutta tarvitaan siihen myös Jumalan armoa ja se on kaikille avoin.

Olen muslimi.

Usko on Jumalan antama lahja. Jumala on minua kutsunut ja olen halunnut ottaa tämän kutsun vastaan.

Usko on Jumalan työ alusta asti. Jumalan rauha tulee ihmiselle niin,että elävässä uskossa oleva veli tai sisar saarnaa Pyhän hengen vaikuttamana kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Sen jälkeen Sydämeen laskeutuu onni, rauha ja ilo. Tätä evankeliumia voi pyytää omalle kohdalle toiselta samalla tavalla uskovalta ihmiseltä uudestaan ja uudestaan. Evankeliumi on voima jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Aina kun synti tarttuu painaa tunnolla tai sielunvihollinen kiusaa niin tämä evankeliumi puhdistaa ,antaa voimaa uskomiseen.Tämän evankeliumin saa ottaa vastaan omalle kohdalle myös yleisestä saarnasta Rauhanyhdistyksellä.

Näitä Ry.n seuroja on myös kuunneltavissa netissä ja nettiseurojen kauttakin tarjotaan tätä Syntien anteeksi antamisen evankeliumia. Vielä on mahdollista päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Jos sinulla on hätä omista synneistä ja kuoleman pelko niin

kannattaa olla ahkera ja tehdä parannus. Sen jälkeen elämä muuttuu täysin ja on niin hyvä sekä turvallinen olla. Jumala on luvannut kuuliaiset lapsensa hyvästi siunata.Raamatussa sanotaan ,että elämä on lyhyt niin kuin kämmenen leveys. Iankaikkinen elämä taivaassa on palkka uskovaiselle. Kun jaksaa Uskoa niin pääsee kuoltuaan taivaan kotiin. Jos kuolee epäuskovaisena niin joutuu kadotuksen vaivaan jossa itketään ja kiristellään hampaita. Jokaisella ihmisellä on etsikkoaika jolloin Jumala vetää ihmistä puoleensa. Jumala puhuttelee ihmistä luonnon, onnettomuuksien, sairauksien, kuoleman jne. kautta. Jumala Rakkaudessaan tahtoisi ,että hänen jokainen luomansa ihminen ottaisi vastaan evankeliumin ja pääsisi hänen lapsekseen. Ei ole niin suurta syntistä jolle Jumalan armo ei kuuluisi. Jeesus kuoli ristillä meidän synteimme tähden. Rohkaisen sinuakin kuuntelemaan seuroja menemällä Ry.lle tai sitten internetin välityksellä.

Olen. Uskon Jeesuksen sovittaneen syntini ja avanneen tien Taivaaseen. Jeesuksessa on turva tässä elämässä ja kerran perillä.

Minä kasvoin katolisessa perheessä vahvasti katolisessa kulttuurissa. Uskonto on aina kuulunut elämääni ja se tuntuu luonnolliselta. Välillä olen epäillyt ja kyseenalaistanut, mutta aina palaan takaisin. Uskoni on tärkeä osa minua.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Elämäni aikana karttuneet tiedot ja kokemukset kallistuvat kristinuskon Jumalan olemassaolon puolelle.

Mitkä niissä siitä todistaa? Eikö pikemminkin eläminen pidemmälle saa ymmärtämään kristinuskon olevan vain ihmisen päässän rakentama oppi, ei mikään totuus? Sen oppirakennelman taustoissa voi olla "ikuisia" totuuksia, mutta nepä eivät enää kuulukaan kristinuskolle.