Miksi halusit tai haluat perhe-elämää lapsettoman kahden aikuisen parisuhteen sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Minä en nauttisi lapsettomasta elämästä. Mielestäni se on tylsää. Ymmärrän kyllä, että joku toinen siitä nauttii, eihän ihmisillä muutkaan kiinnostuksen kohteet ole kaikilla samoja. Joku tykkää kesästä, koska voi vain lomailla, rentoutua ja nauttia elämästä ja hyvistä säistä. Minulle riittää pari viikkoa kesää, sitten alan jo pitkästyä kuoliaaksi. Pidän eniten keväästä ja syksystä, koska luonto on jatkuvassa muutoksessa ja sitä on ihanaa seurata ja odottaa seuraavaa vaihetta. Lisäksi saa elää arkea, sitä ihan tavallista elämää. Lomalla aika rupeaa jossain vaiheessa käymään pitkäksi.

Sama juttu lasten kanssa. Lapset ovat söpöjä, niillä on mahtava logiikka, niiden kasvua on upeaa seurata ja nauttia jatkuvasta muutoksesta. Parisuhde tuntuu vain lapsi lapselta paranevan,kun myötätuntoisuutta ja toisen arvostamista oppii kiperissä tilanteissa kuin itsestään. Joissain asioissa tuntee elävänsä omaa lapsuuttaan uudelleen, e

Olet mies, sen huomaa tekstistäsi. Vaimosiko hoitaa lasten kasvatuksen ja sinulla on vain kivaa?

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan vain näin lapset luontaisena jatkumona ihmisen elämässä ja halusin olla vanhempi. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Mun lapset on tuoneet elämään paljon iloa, tehneet minusta paljon kärsivällisemmän ihmisen ja nykyään kun ne on jo teinejä, niin on ihan huikeaa katsoa heitä ja ajatella, että noin fiksut ja nätit ihmiset on minusta peräisin ja olen osaltani vaikuttanut siihen millaisia he on :) 

Narsismia. Etkö itse huomaa sitä?

Asuin itse yksinhuoltajaäidin kanssa kaksin. Isään ei ollut kontaktia, eikä sisaruksia ollut. Äidin suku oli pieni, vain isovanhemmat, veli ja tämän perhe. Halusin "oikean" perheen ja se oli yksi syy lasten "tekemiseen". Oma aikuisena saatu perhe toimi ikään kuin eheyttäjänä lapsuuden kokemuksille. Nyt aikuisilla lapsilla on puolisot ja heillä on lapsia. Perhe kasvaa, mikä on ihanaa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma perhe yksinkertaisesti on tosi kiva asia. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä kivempia heistä tulee.  Ystävät/kaverit eivät heitä ikinä korvaa.

Ei se automaattisesti mene noin. Ystävät/kaverit on itse valittuja, lapsi ei. Eivät ne lapset mitään sinun kavereitasi ole.

Miten niin ei ole? Varsinkin aikuisia lapsia on hyvä kohdella kuin ystäviä, eikä enää "kasvattaa"  heitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan vain näin lapset luontaisena jatkumona ihmisen elämässä ja halusin olla vanhempi. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Mun lapset on tuoneet elämään paljon iloa, tehneet minusta paljon kärsivällisemmän ihmisen ja nykyään kun ne on jo teinejä, niin on ihan huikeaa katsoa heitä ja ajatella, että noin fiksut ja nätit ihmiset on minusta peräisin ja olen osaltani vaikuttanut siihen millaisia he on :) 

Narsismia. Etkö itse huomaa sitä?

Jännä, että kun mun adhd:ta tutkittiin, niin siinä ei psykologi ja psykiatri huomanneet, että oisin narsisti :) mut sä varmasti osasit yhden jutun perusteella antaa mulle just oikeen diagnoosin, kiitos! 

Koen kahden aikuisen elämän tylsänä. 

Siitäkin huolimatta että on sosiaalista elämää, kiinnostuksenkohteita, työtä ja opintoja sekä matkustelua. Harrastuksetkin ovat olleet aina elämän täytettä, nyt ekaa kertaa tänä syksynä olen uskaltanut luopua niistä enkä enää koe sosiaalista painetta että pitää olla harrastus. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on pieni vain hetken ja kasvaa ja kehittyy muutenkin nopeasti. Ei sitä huomaakaan, kun on taas puolison kanssa kaksin. Lapset on mukava juttu elämässä vaikka olisivat muuttaneetkin pois kotoa.

Aika kliseisesti sanottu.

Minusta aika lapsen syntymästä koulun alkuun kuluu tosi hitaasti. Silloin tuntuu että lapsi on ikuisuuden pieni. Mutta kun hän on aloittanut koulun, vuodet kuluvat vauhdilla. Yhtäkkiä hän on abi ja koulun päättäjäisten aikaan huomaa, kuinka vanhoilta itse ja kaikki muutkin abien vanhemmat näyttävät. Sitten ihmettelee pöllämystyneenä, että mihin se aika meni.

Halusin perheen, koska minulla oli vauvakuume.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma perhe yksinkertaisesti on tosi kiva asia. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä kivempia heistä tulee.  Ystävät/kaverit eivät heitä ikinä korvaa.

Ei se automaattisesti mene noin. Ystävät/kaverit on itse valittuja, lapsi ei. Eivät ne lapset mitään sinun kavereitasi ole.

Tämä on totta. Lapsi voi olla luonteeltaan ihan erilainen kuin toivoisi ja millainen itse on.

Vierailija kirjoitti:

Tuntui, että oli vielä rakkautta jaettavaksi. Todellisuus ylitti odotukseni. Ei tätä vaan pystynyt kuvittelemaan ennen kuin koki.  Kymmenen vuotta jo ihmetellyt oman lapsen ihanuutta :)

Tämä. Näihin lapsettomien kysymyksiin on aina niin vaikea vastata, koska äitinä kaikki on toisin, kuin ennen äitiyttä. Ja joo, olen samanlainen persoona jne. Mutta äitiys silti muuttaa sen oman maailman niin totaalisesti. Se oma jälkeläinen on vain niin tärkeä ja rakas. Edes sanat, tärkeä ja rakas ei pysty täysin kuvaamaan sitä tunnetta, jonka juuret on syvällä jossain biologiassa. Lapsen vertaaminen ystäviin ja jopa lemmikkeihin on ihan absurdia ja kuitenkin lapsettomat sitä jatkuvasti tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui, että oli vielä rakkautta jaettavaksi. Todellisuus ylitti odotukseni. Ei tätä vaan pystynyt kuvittelemaan ennen kuin koki.  Kymmenen vuotta jo ihmetellyt oman lapsen ihanuutta :)

 

Tämä. Näihin lapsettomien kysymyksiin on aina niin vaikea vastata, koska äitinä kaikki on toisin, kuin ennen äitiyttä. Ja joo, olen samanlainen persoona jne. Mutta äitiys silti muuttaa sen oman maailman niin totaalisesti. Se oma jälkeläinen on vain niin tärkeä ja rakas. Edes sanat, tärkeä ja rakas ei pysty täysin kuvaamaan sitä tunnetta, jonka juuret on syvällä jossain biologiassa. Lapsen vertaaminen ystäviin ja jopa lemmikkeihin on ihan absurdia ja kuitenkin lapsettomat sitä jatkuvasti tekee. 

 

Ystävät ja lemmikit tms. voivat olla paljon enemmän onnea tuovia kuin lapset olisivat. Minulle olisi painajainen tulla äidiksi. En halua olla vastuussa toisesta, en halua hoitaa ja kasvattaa ketään, en halua seurata toisen kasvua. Olemme kaikki erilaisia ja saamme ollakin.

Elämä kaksin on se, mitä kaikkein vähiten haluan. 

Joko sinkkuelämä tai lapsiperhe-elämä on minua varten ja kummankin olen kokenut, onneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma perhe yksinkertaisesti on tosi kiva asia. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä kivempia heistä tulee.  Ystävät/kaverit eivät heitä ikinä korvaa.

Ei se automaattisesti mene noin. Ystävät/kaverit on itse valittuja, lapsi ei. Eivät ne lapset mitään sinun kavereitasi ole.

No sitähän tuossa kommentissa sanottiin. Lapset on eri asia kuin kaverit. Lapset ei korvaa kavereita eikä kaverit lapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma perhe yksinkertaisesti on tosi kiva asia. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä kivempia heistä tulee.  Ystävät/kaverit eivät heitä ikinä korvaa.

Ei se automaattisesti mene noin. Ystävät/kaverit on itse valittuja, lapsi ei. Eivät ne lapset mitään sinun kavereitasi ole.

No sitähän tuossa kommentissa sanottiin. Lapset on eri asia kuin kaverit. Lapset ei korvaa kavereita eikä kaverit lapsia. 

Ja lisättiin vielä että lapsia voi kohdella ystävinä. Oikeat ystävät ovat ihan toista kuin lapset.

Minulla ei koskaan ole ollut vauvakuumetta. Halusin lapsen, semmoisen pikkutyypin jota kasvattaa ja jonka kanssa tehdä juttuja, ja jonka kasvua saa seurata ja nähdä millainen tyyppi siitä tulee. Vauvat ei erityisemmin kiinnostaneet eikä kiinnosta vieläkään, vaikka toki omani hoidin parhaan kykyni mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle on aina ollut käsittämätön ajatus, että jotkut eivät halua lapsia. Jos pitäisi valita lapseton parisuhde tai yksineläminen lasten kanssa, valitsisin ilman muuta lapset. Olen aina viihtynyt lasten seurassa, minua kiinnostaa lasten psykologia, kehitys, ajatukset, leikit, puuhat. Ikinä en ole kokenut äitiyttä raskaaksi, en kauheasti koe paineita tai ota stressiä asiasta. Arkielämä lasten kanssa on enimmäkseen hauskaa ja kivaa. Sain elää vapaan aikuisen elämää 10 vuotta ennen lapsia, se oli enemmän kuin tarpeeksi. En edes tiedä, mitä tekisin ilman lapsia, tai mistä saisin elämään mielekkyyttä. Matkustaminen ei kauheasti kiinnosta, enkä ole työn suhteen kovin kunnianhimoinen. Minua ei kiinnosta syödä ravintoloissa tai käydä yöelämässä. Lapseni (ja heidän ystävänsä) tuovat iloa elämääni joka päivä, olen heidän kanssaan oppinut iloitsemaan pienistä asioista, ihmettelemään matoja ja muurahaisia, miettimään syntyjä syviä. Mi

Samaa mieltä. Minusta naisella on oletus se, että hän haluaa lapsia. Tiedän, että aina on ollut joitakin naisia, jotka eivät ole halunneet, mutta näitä on ollut pieni vähemmistö. Nyt kuitenkin on tuotu (kyllä, uskon, että se on nimenomaan varta vasten tuotu ideologia) ajatus, että jokaisen naisen pitää pystyä erikseen uskottavasti selittämään se, että kokee tarvetta lisääntyä :) Luulen, että tulevaisuudessa, kun nämä nykyiset velat ovat liian vanhoja saamaan lapsia, meille tulee näistä uusi ryhmä mielenterveyspalvelujen käyttäjiä. No niin, lynkatkaa. 

Edelliselle: Kaikki eivät vain HALUA lapsia. Eivät edes naiset. Jos heidät laitettaisiin väkisin hankkimaan lapsia, heistä todennäköisemmin tulisi niitä mielenterveyspalveluiden käyttäjiä. Useimmat fiksut ihmiset ymmärtävät, että olemme erilaisia. Sinä et selvästikään ole tarpeeksi fiksu.

Kiinnostaisi tietää, mikä tuossa oikein ihmisiä viehättää.

Ja ennen kuin kuin kukaan ehtii kommentoimaan: minulla oli kiva lapsuus, mutta en näe lapsiperheen elämässä mitään sellaista, mikä saisi minut haluamaan sitä aikuisen roolissa. :)

No, aloitetaan itsestäänselvydestä, joka kuitenkin nykyään tuntuu olevan kaikkea muuta:

Lasten saaminen ja kasvattaminen on ihmiskunnan luonnollinen tila. Ilman tätä asiaintilaa ihmiskunta olisi kadonnut jo ennen kuin pääsi alkuunkaan. Tämä on ihan biologisena faktana.

Sitten käytännöstä... Pikkuveljeni on minua 14 vuotta nuorempi. Olen kotoisin alkoholistiperheestä ja sain nuorena aika pitkälle vastata hänen kasvattamisestaan. Käytiin kävelyillä, pyöräiltiin, katsottiin elokuvia, kuunneltiin musiikkia. Sain omalta osaltani kasvattaa merkittävän osan siitä, mitä hän vielä tänäänkin, 40-vuotiaana on. Hänestä kasvoi toki oma ihmisensä, mutta minun osuuteni siitä että hänestä ei tullut samanlainen kuin vanhemmistamme, on merkittävä. Toisin sanoen: opin teini-iässä millaista on kasvattaa lasta, eikä se ollut ensinkään ikävää kun otti sen asenteella että pikkuveljelle näytän kaikki parhaat jutut.

Minulle oli varhaisaikuisuuden jälkeen ihan selvää, että suvun tulee jatkua. En minä siitä kakkavaippavaiheesta välitä pätkääkään, se on ihan paskaa. Mutta siitä eteen päin kun muksut täyttävät kaksi vuotta ja oppivat puhumaan, he ovat keskimäärin aivan tavattoman hauskaa seuraa. Vaikka ihan aina ei jaksaisi viettää aikaa lapsen kanssa, niin onhan Legojan kanssa leikkiminen tai Aku Ankan ja Astrid Lindgrenin lukeminen, tai Totoron katsominen ensimmäistä kertaa, tai Särkänniemessä käyminen innosta pomppivan lapsen kanssa aika hemmetin kivaa. Ja pyöräilyn, hiihtämisen, uimisen, luistelun ja vaikka minkä opettelu. On hienoa nähdä uuden ihmisalun imevän itseensä kaikkea kiinnostavaa ja kasvavan siitä sitten hitaasti omaksi ihmisekseen. Tämä on sellainen maailma jossa haluan elää.

En arvostele niitä, jotka joko päättävät tai muista syistä kuten sairauksien takia toimivat toisin. Jokainen saa tehdä omalla tyylillään. Mutta mietin kyllä hiljaa mielessäni, riittääkö mustan suorakaiteen katseleminen ja muut korvikeaktiviteetit aidosti korvaamaan sen, mitä vanhemmuus antaa. Ehkä sitten.

- 8- ja 19-vuotiaan poikien yksinhuoltajaisä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ihan vain näin lapset luontaisena jatkumona ihmisen elämässä ja halusin olla vanhempi. Olen erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Mun lapset on tuoneet elämään paljon iloa, tehneet minusta paljon kärsivällisemmän ihmisen ja nykyään kun ne on jo teinejä, niin on ihan huikeaa katsoa heitä ja ajatella, että noin fiksut ja nätit ihmiset on minusta peräisin ja olen osaltani vaikuttanut siihen millaisia he on :) 

Narsismia. Etkö itse huomaa sitä?

Ei huomannut kirjoittaja eivätkä muutkaan. Sinulla näyttää olevan muita paljon tehokkaampi narsistitutka.

Vierailija kirjoitti:

Edelliselle: Kaikki eivät vain HALUA lapsia. Eivät edes naiset. Jos heidät laitettaisiin väkisin hankkimaan lapsia, heistä todennäköisemmin tulisi niitä mielenterveyspalveluiden käyttäjiä. Useimmat fiksut ihmiset ymmärtävät, että olemme erilaisia. Sinä et selvästikään ole tarpeeksi fiksu.

Höpsis. Ja kuka heidät "laittaisi väkisin hankkimaan lapsia"? Miksi juuri ihmislajin naaras olisi sellainen, että se ei halua lisääntyä? :) Mikä älytön ajatus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntui, että oli vielä rakkautta jaettavaksi. Todellisuus ylitti odotukseni. Ei tätä vaan pystynyt kuvittelemaan ennen kuin koki.  Kymmenen vuotta jo ihmetellyt oman lapsen ihanuutta :)

Tämä. Näihin lapsettomien kysymyksiin on aina niin vaikea vastata, koska äitinä kaikki on toisin, kuin ennen äitiyttä. Ja joo, olen samanlainen persoona jne. Mutta äitiys silti muuttaa sen oman maailman niin totaalisesti. Se oma jälkeläinen on vain niin tärkeä ja rakas. Edes sanat, tärkeä ja rakas ei pysty täysin kuvaamaan sitä tunnetta, jonka juuret on syvällä jossain biologiassa. Lapsen vertaaminen ystäviin ja jopa lemmikkeihin on ihan absurdia ja kuitenkin lapsettomat sitä jatkuvasti tekee.

Ystävät ja lemmikit tms. voivat olla paljon enemmän onnea tuovia kuin lapset olisivat. Minulle olisi painajainen tulla äidiksi. En halua olla vastuussa toisesta, en halua hoitaa ja kasvattaa ketään, en halua seurata toisen kasvua. Olemme kaikki erilaisia ja saamme ollakin.

Voihan sitä aikaansa kuluttaa korviketoimintoihinkin, kuten eläinten pitämiseen. Mitään hyötyä niistä ei toki ole, paitsi ehkä vapaana kulkevista kissoista, jotka pitävät jyrsijäkantaa kurissa. Niistä ei tule uusien keksintöjen keksijöitä eikä maailmaa eteenpäin vieviä filosofeja tai poliitikoita. Ne vain ovat ja kuolevat. Mutta kaipa niiden silittämisestä tulee hyvä mieli. Ja saahan eläinterviketeollisuus ja eläinlääkärit toki tuloja.