Miksi halusit tai haluat perhe-elämää lapsettoman kahden aikuisen parisuhteen sijaan?

Tiesin jo teininä että haluan lapsia. Miehen valinnassakin tärkeimpiä kriteerejä olivat millainen isä hänestä tulisi, pystyisinkö kuvittelemaan lapsiperhe-elämää hänen kanssaan. Elettiin pitkään kahdestaan ilman lapsia. Olen aina kuitenkin tykännyt siitä että kotona on eloa ja iloa, ennen lapsia tykkäsin järjestää kaveriporukalla illanistujaisia, kutsua ihmisiä kylään ja majoittaa pidemmäksikin aikaa. Olen aina tykännyt myös eläimistä ja meillä on ollutkin paljon lemmikkejä vuosien varrella, lisäksi sijaiskissoja järjestön kautta. Kai minä vaan tykkään sellaisesta hääräämisestä, hoitamisesta ja vuorovaikutuksesta. Nyt kun lapsia on niin odotan innolla että kasvavat vähän isommiksi ja tuovat omiakin kavereitaan kotiin. Meillä on avoimet ovet. Lasten kanssa on hupsua, hauskaa, pääsee itsekin hulluttelemaan ja ihmettelemään niitä elämän pieniä asioita kuten oravaa pihalla tai erikoista kiveä. Kyllähän lapset myös haastaa ja pistää miettimään omaa ajatusmaailmaa. Mutta on hieno tunne kun voi tarjota toiselle turvallisen ympäristön ihmetellä ja kasvaa omaksi ainutlaatuiseksi yksilökseen. Eikä ne juhlapyhät vaan tunnu samalta kahdestaan kuin isolla porukalla. 

En itse asiassa ollut vielä päättänyt, haluanko vai en, kun yllätäin olin pakosti sen valinnan edessä. Minulla oli hyvä parisuhde, ja kun vahinko oli jo niin sanotusti tapahtunut, meistä molemmista se tuntui vain luonnolliselta valinnalta.

Rakkaus esikoiseen ja tietty näkökulman muutos elämään sekä onnellisuus siinä elämäntilanteessa synnytti sitten päätöksen vielä toisesta lapsesta. 

En tiedä, olisimmeko koskaan muuten tietoisesti lähteneet tavoittelemaan perhe-elämää, olimme molemmat hyvin uraorientoituneita ja ihan tyytyväisiä silloiseen elämäämme kahden. Jälkikäteen on mietitty, että ei varmaan oltaisi, mutta nyt tietäen, miten hyvin lapsiperhe-elämä meille sitten sopikin ja kuinka paljon iloa ja merkitystä se tuo elämään, emme valitsisi enää toisin.

Kun olin ensimmäistä päivää esikoisen kanssa synnytysosastolla niin tajusin, että tässä minulla on kaikki ja muuta en kaipaa.

Lapseni on ihana. Söpö, hauskat jutut, saa mut nauramaan joka päivä, saa tuntemaan niin suurta rakkautta. En tiedä mikä muu voisi tuoda näin paljon iloa elämään. Minulle on luontaista huolehtia muista ihmisistä, oman lapsen kohdalla sitä saa toteuttaa päivittäin niin kauan kun hän kotona asuu. On mukava tarjota uusia  kokemuksia lapselle. 

Monet mammat ei taas ymmärtäneet kysymystä. Kehuvat vauvojaan ja lapsiaan eivätkä kerro miksi niitä alunperin halusivat.

Olen aina vaan tiennyt haluavani äidiksi. Jo lapsena/nuorena hoidin mielelläni pikkuisia. Rakastan lapsia edelleen, ja lapset ovat suurin saavutuksesi ja onneni. Ennen kuin olin löytänyt puolison, ajattelin että kamalin kohtalo elämässä olisi jäädä lapsettomaksi. Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että sain perheen ja ihanat terveet lapset. Kyllä elämä olisi tyhjää ilman heitä.

Upp

Me vain haluttiin lapsia. Mielellään monta. En osaa selittää miksi näin. Vähän kuin en osaa selittää miksi tykkään kookoksesta. Tykkään siitä silti.

Upp

Uppp

Nosto

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikea kysymys. Vähän sama kuin pitäisi selittää miksi pitää makeasta :) itse koin haluavani lapsen, koin vauvakuumetta ja halusin oman jälkeläisen. Ei siihen mitään järjellistä selitystä ole, päätös perustui tunteeseen jonka onneksi mieheni koki myös.

Onpa hyvin kuvattu! Vähän sama kuin selittäisi miksi tykkää makeasta eikä suolaisesta. Molemmat ihan ok, mutta makea on se mun juttu. Kiitos tästä mielikuvasta.

Minkä takia AP tällaista tenttaa?

Voitko itse selittää, miksi kenenkään sulle pitäisi selitellä tämmöisiä asioita?

Miksi ihmeessä haluat tietää, teetkö jotain tutkimusta?

Minä ainakaan en kerro omista motiiveistani sulle enkä juuri monelle muullekaan.  Ei ole velvollisuutta siihen.  

Meillä on lapsia ja leegio eläimiä.  Niistä on tietenkin vaivaa, mutta ei elämä vaivatonta ole kenellekään.  Myös työssä käymisestä on vaivaa ja siitä, että on mattoja, koska matonpesu on vaivalloista.  Silti haluan lattialleni mattoja.  

Uppp