Lue keskustelun säännöt.
En kertakaikkiaan käsitä sitä, miten joku uskaltaa synnyttää!
25.08.2017 |
Kamalan ahdistava ajatus ja koko raskaus ylipäänsä. Huhheijaa! Ihan pahaa tekee :(
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Hyi kauhistus että tekee pahaa edes ajatella mitään kohdunsuun avautumisia, että pitäisi oikeasti työntää vesimelonin kokoinen asia alapäästä. Repeämät, se että joku tikkaisi alapäätäni, seksielämän loppu, ikuiset vaivat sielä alhaalla. Joo ei kiitos koskaan.
Olen 30 vuotias nainen enkä edes harkitse suostuvani. Keisarinleikkaus olisi asia erikseen.
Jostain syystä se "vesimelonin" puskeminen teki ihmeitä seksielämälle. Ennen teki kipeää enkä saanut orgasmeja. Synnytyksen jälkeen olen pystynyt nauttimaan seksistä eri tavalla. Monet ystävät ovat sanoneet samaa, että paikat ovat herkemmät.
En osaa ajatella niin luonnollisesta asiasta, että se olisi jotenkin kauheaa. Eihän se kivaakaan ole, mutta luonnollinen asia, jota naiset ovat tehneet iät ja ajat. Olen synnyttänyt kolmesti ja jokainen synnytys on ollut erilainen. Takana on synnytys, josta jäi todella paha mieli mutta myös synnytys, joka oli hyvin mieluisa kokemus. Ikinä ei voi tietää miten menee, joten en ole osannut pelätä. Halusin lapsen ja kokea raskauden ja sen miltä tuntuu, kun lapsi kasvaa sisällä, joten ei oikein muuta vaihtoehtoa ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se ajatus kylmii siinä, kun h-hetki lähestyy mutta ei sitä peruakaan voi. Kukaan ei edes oikein kommentoi omaa kokemustaankaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä ensimmäistä odottaessa osaakaan pelätä mutta sitten kun on jo kertaalleen synnyttänyt ja vähän tietää mitä odottaa niin sitten sitä jo osaakin pelätä.
Jep, muistan pakokauhun kakkosen kohdalla kun synnytys alkoi lähestyyn.
Kannattaako synnytystä tai juuri mitään muutakaan elämään liittyvää pelätä? Asenne ratkaisee paljon. Synnyttäminen ei ehkä oo pelkästään mukavaa, mutta kokemuksena varsin ainutlaatuinen. Yhtään synnytystä en vaihtaisi pois, mut ei synnyttäminen ole minusta tehnyt myöskään minkään sortin sankaria.
En minäkään. Olen puhunut sektiosta kuukausia, eikä kukaan ole kuunnellut, on kuulema hyvä lantio. Alkuviikosta lääkäri lupaili, että pitää asennoitua siihen, että pari viikkoa ainakin menee. Yöllä alkoi elämäni ensimmäiset supistukset ja limainen vuoto. Toistaiseksi en ole uskaltanut kertoa kenellekään ja yölläkin iski paniikki (mies on työmatkalla). Mietin vain, että tuli elämä sitten pilattua ;) Itsekseni hengittelen ja kellotan ja toivon ihmettä, että nämä loppuisivat. Tosin vaikka ilmeisen säännöllisiä kai nämä ovat (minsa kestävä supistus tulee alle 10 minsassa), ei olo ole mitenkään tukala. Minuutin kestää helvettiä, jonka jälkeen olo on normaali seuraavat 9 minsaa ;) Ja juuh, ilmeisesti en tiedä vielä mistä puhun (eka lapsi kyseessä)... mutta samanlaisena nämä ovat pysyneet nyt viimeiset 8 tuntia. En ole viitsinyt edes sairaalaan soittaa, koska mielummin valmistaudun maailman loppuun kotona ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi kauhistus että tekee pahaa edes ajatella mitään kohdunsuun avautumisia, että pitäisi oikeasti työntää vesimelonin kokoinen asia alapäästä. Repeämät, se että joku tikkaisi alapäätäni, seksielämän loppu, ikuiset vaivat sielä alhaalla. Joo ei kiitos koskaan.
Olen 30 vuotias nainen enkä edes harkitse suostuvani. Keisarinleikkaus olisi asia erikseen.
Repeämät ja tikkaamiset ovat ajatuksena inhottavia, mutta todellisuudessa ne eivät välttämättä ole niin hirveitä kuin etukäteen luulee. Minulle tuli jotain pieniä repeytymiä synnytyksiä ja laitettiin varmaan joku vajaa 10 tikkiä. Sinne ne tikit sulivat. Ei ole todellakaan mitään ikuisia vaivoja. Ihan hyvin pystyin istumaan synnytyksen jälkeen. Seksielämä parani. Toki joillekin tulee pahoja synnytysvaurioita, joita joudutaan korjaamaan, eikä niitä saada välttämättä kokonaan korjattua koskaan, mutta suurimmalla osalla ei todellakaan käy niin.
Synnytysvaurioista on tärkeä puhua, mutta älkää maalatko piruja seinille. Sektiossa tarvitaan aina tikkejä. Alatiesynnytyksessä ei välttämättä tarvita yhtä ainutta tikkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minä en ymmärrä miten jotkut uskaltavat käydä ottamassa rokotuksia. Synnyttää uskallan ihan hyvin.
Rokotevastaisuus perustuu lukemani mukaan lähinnä tietämättömyyteen. Kannattaa siis käydä lukemassa eri rokotuksien periaatteet niin vältytään jatkossa niiltä tuhkarokkotapauksilta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse osannut pelätä ja synnytyskokemus oli kyllä ihana vaikka toki kivulias.
Palkinnoksi jäi kuitenkin lapsi ja säännöllistynyt kierto joka muuttui kivuttomaksi, lisäksi jotain muuttui alakerrassa niin, että seksielämä nousi aivan uusiin sfääreihin.
Odotan oikeastaan innolla seuraavaa synnytystä.
Vierailija kirjoitti:
Vitsailetko? no ei se nyt mitään lempipuuhaa ole mutta pakollinen paha. Aika ihana palkinto :)
Mä en lähtis juoksee maratonia.
Ihan tiedoksi, ei ole pakollista, vaan oma valinta.
Mitä tarkoitat palkinnolla, ilmeisesti tarkoitat ilmaista rahaa Kelalta, sekä oikeuden lusmuilla töissä. Työpaikoilla pitäis ottaa tiukka linja tuohon, ei kenenkään kakara voi olla joka viikko kipeä. Ja sama kun muillekkin, jos tieten tahtoen hommaudut raskaaksi, niin jos se aiheuttaa yhtään päivää poissaoloja, niin työsopimus loppuu siihen. Vai mitä luulet jos joku muu menisi pomolle ilmoittamaan, että hei mä aion olla nyt poissa puoli vuotta ainakin, ehkä jopa useamman vuoden, katotaan nyt milloin tuun takaisin, niin ihan taatusti seurauksena olisi irtisanominen.
En voisi edes kuvitella, että suostuisin moiseen kipuun vain saadakseni olla poissa töistä tai että
Tehkööt ja hoitakoot ihmiset lapsia omalla ajallaan ja omilla rahoillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme helppoa raskautta takana. Raskauksissa oksentanut 2-4 kertaa. Aina on saanut nukkua ja vauva maha ei oo painanut tai muutakaan kipua oo ollut. Eka synnytys kesti 17h ja 30min ponnistus. Kaks ollut tunnin supistelua ja 2-5min ponnistus. Koen et on ollut tosi helppoja. Vois hankkia vielä yhen lisää.
Itse en ole lapsia ainakaan vielä synnyttänyt, mutta oon aina ihmetellyt, miksi moni haluaa sektion. Mä olen aina enemmänkin pelännyt sitä, että jos se synnytyksen aika joskus koittaa, eikä vauvaa saakaan alakautta ulos pusketuksi. Mua kauhistuttaa hirveästi ajatus siitä vatsan auki leikkaamisesta ja hereilläkin vieläpä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyi kauhistus että tekee pahaa edes ajatella mitään kohdunsuun avautumisia, että pitäisi oikeasti työntää vesimelonin kokoinen asia alapäästä. Repeämät, se että joku tikkaisi alapäätäni, seksielämän loppu, ikuiset vaivat sielä alhaalla. Joo ei kiitos koskaan.
Olen 30 vuotias nainen enkä edes harkitse suostuvani. Keisarinleikkaus olisi asia erikseen.
Miten luulet saaneen alkunsa suurperheiden 7. tai peräti 17. lapsen, jos seksielämä on loppunut ensimmäiseen synnytykseen?
Meille syntyi sukuun vaikeasti vammautunut lapsi, joka sitten menehtyi muutaman päivän ikäisenä.
Lueskelin netistä erilaisista trisomioista ja ajattelin , että on se melkoista lottoa, että sattuu syntymään terve lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään. Olen puhunut sektiosta kuukausia, eikä kukaan ole kuunnellut, on kuulema hyvä lantio. Alkuviikosta lääkäri lupaili, että pitää asennoitua siihen, että pari viikkoa ainakin menee. Yöllä alkoi elämäni ensimmäiset supistukset ja limainen vuoto. Toistaiseksi en ole uskaltanut kertoa kenellekään ja yölläkin iski paniikki (mies on työmatkalla). Mietin vain, että tuli elämä sitten pilattua ;) Itsekseni hengittelen ja kellotan ja toivon ihmettä, että nämä loppuisivat. Tosin vaikka ilmeisen säännöllisiä kai nämä ovat (minsa kestävä supistus tulee alle 10 minsassa), ei olo ole mitenkään tukala. Minuutin kestää helvettiä, jonka jälkeen olo on normaali seuraavat 9 minsaa ;) Ja juuh, ilmeisesti en tiedä vielä mistä puhun (eka lapsi kyseessä)... mutta samanlaisena nämä ovat pysyneet nyt viimeiset 8 tuntia. En ole viitsinyt edes sairaalaan soittaa, koska mielummin valmistaudun maailman loppuun kotona ;)
Miten menee? Vieläkö olet kotona? Tsemppiä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi kauhistus että tekee pahaa edes ajatella mitään kohdunsuun avautumisia, että pitäisi oikeasti työntää vesimelonin kokoinen asia alapäästä. Repeämät, se että joku tikkaisi alapäätäni, seksielämän loppu, ikuiset vaivat sielä alhaalla. Joo ei kiitos koskaan.
Olen 30 vuotias nainen enkä edes harkitse suostuvani. Keisarinleikkaus olisi asia erikseen.Miten luulet saaneen alkunsa suurperheiden 7. tai peräti 17. lapsen, jos seksielämä on loppunut ensimmäiseen synnytykseen?
Siten, ettei tällaisissa perheissä kauheasti kysellä vaimolta, että nauttiiko se seksistä. "Velvollisuus" vain pitää hoitaa.
No eipä sitä mitenkään ilolla odota, mutta kyllä siitä (todennäköisesti) hengissä selviää. Itselläni kai auttoi se, kun en pelkää kipua. Jos sattuu niin sekin loppuu kyllä jossakin kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitsailetko? no ei se nyt mitään lempipuuhaa ole mutta pakollinen paha. Aika ihana palkinto :)
Mä en lähtis juoksee maratonia.Se mikään pakollinen paha ole. Ihan vapaaehtoista touhua.
Siinä vaiheessa kun olet raskaana, niin ei se synnyttäminen kyllä enää vapaaehtoista touhua ole. Ja sitähän tässä ihmeteltiin, miten kukaan uskaltaa synnyttää.
Miten kukaan uskaltaa kuolla????!
Kolme helppoa raskautta, ihan kuin ei raskaana olisi ollutkaan. Vähän jotain närästystä, loppuvaiheessa lonkkakipuja ja toki kumartelut ym oli hankalaa kun maha tiellä. Jotkut ovat vapaaehtoisesti ylipainoisia ja elämä on aina tuollaista, raskaana ollessa sentään vain pari-kolme viimeistä kuukautta.
Mulla paino nousi maltillisesti 10-13kg/raskaus. En saanut yhtään raskausarpea, rinnat on lähes ennallaan vaikka jokaista vauvaa imetin 8-12kk.
Ensimmäisen synnytin puudutuksesta, mutta kaksi viimeistä luomuna. Mikään ennen eikä jälkeen ole tuntunut niin mielettömältä kuin synnyttäminen! Voisin vaikka synnyttää toisten puolesta, jos se olisi mahdollista.
Harmi vaan, kestän todella huonosti univajetta ja olen masennukseen taipuvainen ja meidän lapsiluku jäi kolmeen. Muuten varmaan olisi lisäännytty kanien lailla. ;)
"Silkka kidutus" on liioittelua, kiputuntemukset vaihtelevat kovasti, saman äidin jokainen synnytyskin on erilainen, kokemus auttaa tässäkin, ja käytössä on jo hyviä kivunlievityskeinoja. Se mikä pitäisi varmistaa on, että tehokkaan kivunlievityksen saa missä vaiheessa synnytystä hyvänsä.
Jos synnyttäminen olis niin hirveää kuin sitä siunaillaan, ihmiset olisivat kuolleet sukupuuttoon jo aika päiviä sitten.