Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoisen lapsettomuuden yleistyminen johtuu nykysukupolvien itsekkyydestä
24.08.2017 |
Nykypäivänä on muotia todeta, että maailma on niin kamala paikka ettei tänne kannata tehdä lisää lapsia. On jokseenkin ironista, että tämän lauseen kuulee aina vauraassa länsimaisessa hyvinvointivaltiossa kasvaneiden suusta. Näen, että tämä nykypäivän moraaliton ja nihilistinen "tehdään mitä huvittaa" -ajattelu on liian helpon elämän tulosta. Nämä ihmiset eivät myöskään tule koskaan saavuttamaan onnellisuutta. Ei vain siksi, että he eivät tee lapsia, vaan siksi että he eivät ole valmiita sitoutumaan mihinkään mikä vaatii pitkäaikaista työtä ja kärsivällisyyttä sekä oman mukavuuden uhraamista jonkin suuremman eteen.
Kysykää rintamalla Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleelta veteraanilta, onko maailma niin kamala paikka että tänne ei kannata tehdä lapsia. He ovat katsoneet pahuutta silmiin, nähneet kenties lapsuudenystävänsä kuolevan vihollisen luoteihin... Jotain mitä te kakkavaippoja kammoavat älypuhelinta räpeltävät hipsterit ette voi ymmärtää.
Myöntäkää edes olevanne pilalle hemmoteltuja itsekkäitä paskoja älkääkä jeesustelko kehitysmaiden nälänhädästä yms. mikä teitä ei todellisuudessa kiinnosta pätkääkään!
Kommentit (75)
Mun mielestä ihmisiä pitäisi enemmän rohkaista olemaan tekemättä lapsia. Ensinnä päihde- ja narkkijengi pitäisi saattaa steriileiksi. Naisille kapseli tai kierukka, koska sitä pilleriä ei joka päivä muista ottaa, jos elää miten sattuu. Miehille niks ja naks tiedätte mihin. Näin syntyy vähemmän FAS-lapsia, jotka tarvitsevat hoitajan loppuelämäkseen, jos nyt aikuisiksi selviävät. Tällä hetkellä kai syntyy satoja lapsia, jotka eivät pysty elämään itsenäisesti koskaan.
Mieti sitä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkäs syytä on se, että nykypolvet omistaa ja perii paljon vähemmän ja hitaammin kuin edelliset?
Eli on itsekästä tehdä lapsia ja on itsekästä olla tekemättä niitä
Minä en halua lapsia, koska en halua. Ei se ole yhtään sen aatteellisempaa tai itsekkäämpää kuin mikään muukaan.
Minun lapsuudenkotini oli väkivaltainen ja minulla ei ole mitään kykyä terveisiin ihmissuhteisiin. Pitäisikö tähän vielä lapsia hankkia ja laittaa mielenterveysvahinko kiertämään? Miksi olet niin raivoissasi siitä, ettei noin käy - vihaatko lapsia niin tulisesti?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti oma lapsi on se tärkein ja rakkain asia.
Hei nyt nostat sen perseesi penkiltä ja menet kertomaan tuon minun vanhemmilleni. Toinen peilaa arvoani sen mukaan mitä hyötyä minusta on ja toinen pitää minua muuten vaan vihollisena joka on saatava alistettua. Mene kertomaan heille, että olen tärkein ja rakkain asia, niin saat kuulla kuinka tärkein on se oma napa. Rakkaudesta he eivät tiedä senpuoleen yhtään mitään.
Sen jälkeen tulet kertomaan, miten meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset hankkivat lapsia tilanteeseen jossa on jonkinlainen taloudellinen turva ja mahdollisuus suunnitella omaa tulevaisuuttaan. Nykyisenä pätkätöiden ja pakkoyrittäjyyden aikana sopii miettiä miten hyvin nuo kaksi asiaa ihmisillä oikein toteutuu. Jos kaikesta räpiköimisestä huolimatta tuntuu siltä että hädin tuskin itsekään pysyy pinnalla, niin on aivan ymmärrettävää ettei siihen tilanteeseen haluta mitään lasta enää tehdä. Ei edes ne eläimetkään parittele ihan missä oloissa hyvänsä, miksi sitten minäkään?
Olen miettinyt, miksi osa ihmisistä "hankkii" lapsia, vaikka eivät osaa olla heidän kanssaan (joskus sitä enemmän, mitä heikoimmat taidot). Ehkä on niin, että suuri perhe on itseisarvo: ihanne, toivomus normaaliudesta ja pyrkimys konkretisoida sitä, oli se laadullisesti mitä vain.
Asenne muodostuu lapsuudessa, eikä sitä voi muuttaa, ainakaan niin ettei se asenne kuitenkin ilmenisi. Asenne tulee suhteesta vanhempiin. Eli kun tarkastelet "nykysukupolvea", tarkastele edellistä sukupolvea, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet sotaveteraanien lapsista ovatkin varmaan kiitollisia kun isä oli sodasta sekaisin, masentunut, väkivaltainen alkoholisti. Tämä oli monen lapsen kohtalo. Sitä traumaa ja pahaa oloa on siirretty eteenpäin, sukupolvelta toiselle, aina näihin päiviin asti.
Itse haluaisin ehkä yhden lapsen mutta mies ei halua, enkä myöskään itse toisaalta koe, että mulla olisi lapselle mitään tarjottavaa. Olen pätkätyöläinen, pienipalkkainen, vakavasti mt-ongelmainen..... Mitä lapsi saisi siis minulta?
Lapsettomuus ei tarkoita ettei olisi valmis sitoutumaan mihinkään pitkäaikaista työtä vaativaan!
T. Omaishoitaja ja vela
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli on itsekästä tehdä lapsia ja on itsekästä olla tekemättä niitä
Alkupuoli meni oikein! 8+
:D
Menkää katsomaan Redditin manosphere osastoja. Sinäkin voit päätyä 20 vuoden päästä ventovieraiden ihmeteltäväksi. Hyvää (ennalta)ehkäisyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna minulle yksi järjellä perusteltu syy miksi lisääntyisin yksilön näkökulmasta niin teen heti kaksi lasta.
Lastenteko valitettavasti on elämän isoimpia päätöksiä mitä ei voi järjellä perustella. Taustalla on aina itsekkyys, halu ja oma tahto - ei järki, tilastot ja faktat.
No on varmaan muitakin syitä. Ensinnäkin nykynuoriso suhtautuu vanhemmuuteen aiempia vakavammin ja vastuullisemmin. Ei kaikista ole vanhemmiksi tai eivät usko heistä olevan ja silloin on hyvä jättää lastenteko muille. Lapset eivät ole ainoa ja koko elämän sisältö, elämällä säilyy muutakin annettavaa. Itse olen saanut lapseni poikkeuksellisen nuorena enkä kadu yhtään. En silti tuputa elämäntapaani kaikille koska ihmiset ovat erilaisia eikä äitiys/isyys sovi kaikille ja lastenkin etu on, että vanhempi kokee roolinsa mielekkääksi, että ovat toivottuja. Itse saan äitiydestä valtavasti iloa ja onnea, mutta ei minua ollenkaan kiinnosta jos joku toinen vapaaehtoisesti jää samasta paitsi varsinkin kun se joku toinen kokisi asiat varmasti omalla tavallaan. On siis jokaisen oma valinta. Varsinkin jos itse on saanut lapsia siinä keskimääräisessä kolmenkympin iässä kun elämän peruspalikat ovat järjestyksessä ja kaikki lasta ajatellen kunnossa niin miten sitä edes ehtii ajatella jonkun muun lapsettomuutta? Eikö aika kulu oman kullannupun kaitsemiseen keskittymisessä? Vai pitääkö se sitten paikkansa, että toiset menevät vain massan mukana kuten on tapana eivätkä ole ollenkaan tulleet ajatelleeksi, että toisinkin voisi elää? Ihminen, joka on toteuttanut omia, oikeita unelmiaan harvemmin varmaan on sitä vastaan, että toiset toteuttavat omiaan. Sitä vain tässä mietin. Mitä jos se oma lapsi onkin sitten vaikka vela...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhankinta on maailman itsekäin teko. MINUN geenit, MINUN kakara, MINÄMINÄMINÄ.
Mummoiksi haluavat eivät tunnu ymmärtävän omaa jälkikasvuaan, ei kukaan toivottavasti tee lasta siksi koska joku tahtoo mummoksi.