Olen etä-äiti ja koen etten edes ole äiti

Saat siis olla vapaa. Mitä valitat?

Vierailija kirjoitti:

Saat siis olla vapaa. Mitä valitat?

Joo. Sen takia tein lapsia, että saan joskus sitten olla vapaa.. Asiat eivät vain mene aina niin kuin suunnittelee. Ap

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Millaiset tapaamiset teillä on sovittuna?

Ota yhteyttä ensin isään. Kerro, että tuntuu epäreilulta olla niin vähän tekemisissä lasten kanssa. Kerro, että olet valmis viemään harrastuksiin, hakemaan pk:sta jne. Tuo esiin lasten etu, että heillekin on tärkeää olla yhteydessä äitiin ja muodostaa kiinteä ja turvallinen suhde sinuun. Kerro haluavasi sopia jotkin kiinteät ajat, jolloin näet lapsia. Kysy, onko miehellä toiveita ja esitä omat toiveesi hänelle.

Ota yhteys lastenvalvojaan. Mielellään kerro siitä etukäteen miehelle. Sopikaa tapaamisessa milloin lapset ovat luonasi/näet heitä. Tärkeintä on muodostaa hyvä suhde lapsiin, vaikka näkisikin harvemmin. Kerro aina, miten tärkeitä he sinulle ovat, miten sinulle voi soittaa koska vain haluaa ja että he ovat elämäsi paras asia.

Joko sinulla on suurempia ongelmia, jotka jätit kertomatta tai miehesi on hyvin voimakastahtoinen ja sinä enemmän alistuva. Jos omassa elämässäsi kaikki on kohdallaan niin, että voit ottaa isomman roolin ja vastuun lasten elämässä, varaudu taisteluun. Ole aina asiallinen ja ajattele aina lasten parasta. Ole rohkea. Älä anna periksi tai suostu jäämään taka-alalle: sinä olet lasten äiti, sinulla on oikeus ja velvollisuus olla lasten elämässä mukana. 

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Millaiset tapaamiset teillä on sovittuna?

Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu. Ennen näin useammin, mutta nyt asumme vähän kauempina toisistamme ja lapsilla on alkanut jo niin paljon harrastuksia. Puuh. En edes tiedä miksi en näe useammin. Enää en jaksa edes tapella tai vääntää.

Joskus silloin kun erosimmme ja haimme tätä rytmiä, lapset olivat luonani aina kun minulla oli vapaata (3 kertaa viikossa about). Opiskelin ja tein osa-aikatyötä ja pari kertaa kysyin mieheltä, jos hakisin ne aikaisemmin, tai toisin toisena päivänä, kun ollaan sovittu. Aina siis "Jos se on OK, jos ei, kaikki hyvin". Koska sain vaihdettua työvuoroa parempaan tai muuta vastaavaa. Mies koki tämän etten ole luotettava, eikä enää luota siihen, että pidän kiinni sovituista hoitopäivistä ja näitä näkemisiä on supistettu jatkuvasti, eikä mies enää pyydä että otan lapset.

Ja siis kysyin aina vain mieheltä, voidaanko tehdä näin, eikä koskaan ilmaissut, että teen väärin tai hänelle ei sovi...

Ero ei ollut kaikista helpoin, että ehkä se liittyy siihen. Ja alan vain luovuttamaan itsekin, kun ei luoteta, vaikka yritin vain selvitä opiskelijana, osa-aikatyöläisenä ja tehdä valinnat niin, että näkisin lapsia...

ap

Eikö tuo ole normaalia etäisän elämää?

Miehille vaan sanotaan miten helpolla pääsee, kun on paljon vapaa-aikaa eikä tarvitse pyörittää lapsiarkea. Siinä vaan on myös tuo kääntöpuoli minkä AP hyvin tuo esiin. Pikkuhiljaa lapsista etääntyy. Miehille on vain tupattu sanomaan, ettei heitä lasten elämä kiinnosta tai ovat huonoja vanhempia, kun eivät sitä tai tätä lasten elämästä tiedä. Ehkä näitä etä-äitejä ja heidän avautumisiaan tarvitaan lisää, jotta etävanhemman näkökulmaakin alettaisiin ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Millaiset tapaamiset teillä on sovittuna?

Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu. Ennen näin useammin, mutta nyt asumme vähän kauempina toisistamme ja lapsilla on alkanut jo niin paljon harrastuksia. Puuh. En edes tiedä miksi en näe useammin. Enää en jaksa edes tapella tai vääntää.

Joskus silloin kun erosimmme ja haimme tätä rytmiä, lapset olivat luonani aina kun minulla oli vapaata (3 kertaa viikossa about). Opiskelin ja tein osa-aikatyötä ja pari kertaa kysyin mieheltä, jos hakisin ne aikaisemmin, tai toisin toisena päivänä, kun ollaan sovittu. Aina siis "Jos se on OK, jos ei, kaikki hyvin". Koska sain vaihdettua työvuoroa parempaan tai muuta vastaavaa. Mies koki tämän etten ole luotettava, eikä enää luota siihen, että pidän kiinni sovituista hoitopäivistä ja näitä näkemisiä on supistettu jatkuvasti, eikä mies enää pyydä että otan lapset.

Ja siis kysyin aina vain mieheltä, voidaanko tehdä näin, eikä koskaan ilmaissut, että teen väärin tai hänelle ei sovi...

Ero ei ollut kaikista helpoin, että ehkä se liittyy siihen. Ja alan vain luovuttamaan itsekin, kun ei luoteta, vaikka yritin vain selvitä opiskelijana, osa-aikatyöläisenä ja tehdä valinnat niin, että näkisin lapsia...

ap

Tuosta jo ymmärtää, että ero ei ollut helppo. Miehesi hoitaa leiviskänsä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä ensin isään. Kerro, että tuntuu epäreilulta olla niin vähän tekemisissä lasten kanssa. Kerro, että olet valmis viemään harrastuksiin, hakemaan pk:sta jne. Tuo esiin lasten etu, että heillekin on tärkeää olla yhteydessä äitiin ja muodostaa kiinteä ja turvallinen suhde sinuun. Kerro haluavasi sopia jotkin kiinteät ajat, jolloin näet lapsia. Kysy, onko miehellä toiveita ja esitä omat toiveesi hänelle.

Ota yhteys lastenvalvojaan. Mielellään kerro siitä etukäteen miehelle. Sopikaa tapaamisessa milloin lapset ovat luonasi/näet heitä. Tärkeintä on muodostaa hyvä suhde lapsiin, vaikka näkisikin harvemmin. Kerro aina, miten tärkeitä he sinulle ovat, miten sinulle voi soittaa koska vain haluaa ja että he ovat elämäsi paras asia.

Joko sinulla on suurempia ongelmia, jotka jätit kertomatta tai miehesi on hyvin voimakastahtoinen ja sinä enemmän alistuva. Jos omassa elämässäsi kaikki on kohdallaan niin, että voit ottaa isomman roolin ja vastuun lasten elämässä, varaudu taisteluun. Ole aina asiallinen ja ajattele aina lasten parasta. Ole rohkea. Älä anna periksi tai suostu jäämään taka-alalle: sinä olet lasten äiti, sinulla on oikeus ja velvollisuus olla lasten elämässä mukana. 

Mies on aina ollut todella omistava lapsia kohtaan, ja minä en ole osannut tehdä asioita oikein. Ihan normaaleja kummatkin ollaan. Yliopistot käyneitä ja asiantuntijatyössä. Miehen tapa on vain se oikea tapa, enkä enää jaksa kaikesta vääntää  tai taistella. En jaksa mennä oikeuteen tai lastenvalvojalle. Minulla on takki tyhjä .. Tiedän että lapsilla on ihan hyvä olla ja nyt olemme kuitenkin saaneet sovittua raha-asiatkin jne yhteisymmärryksessä emmekä ns. tappele mistään.  Ap.

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole normaalia etäisän elämää?

Miehille vaan sanotaan miten helpolla pääsee, kun on paljon vapaa-aikaa eikä tarvitse pyörittää lapsiarkea. Siinä vaan on myös tuo kääntöpuoli minkä AP hyvin tuo esiin. Pikkuhiljaa lapsista etääntyy. Miehille on vain tupattu sanomaan, ettei heitä lasten elämä kiinnosta tai ovat huonoja vanhempia, kun eivät sitä tai tätä lasten elämästä tiedä. Ehkä näitä etä-äitejä ja heidän avautumisiaan tarvitaan lisää, jotta etävanhemman näkökulmaakin alettaisiin ymmärtämään.

Juuri tämä on se pointti. Tämä on sitä etän elämää. Tämä on se lopputulos. Ja monen silmään voin vaikuttaa äidiltä ketä ei kiinnosta, mutta kyse ei ole siitä. Vaikea olla samanlainen äiti, kun silloin kun lapset olivat joka päivä lähellä. Nykyään en tiedä heidän elämästään oikeastaan mitään. Ainoastaan mitä vaatteita tai harrastustamineita tarvitaan. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Millaiset tapaamiset teillä on sovittuna?

Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu. Ennen näin useammin, mutta nyt asumme vähän kauempina toisistamme ja lapsilla on alkanut jo niin paljon harrastuksia. Puuh. En edes tiedä miksi en näe useammin. Enää en jaksa edes tapella tai vääntää.

Joskus silloin kun erosimmme ja haimme tätä rytmiä, lapset olivat luonani aina kun minulla oli vapaata (3 kertaa viikossa about). Opiskelin ja tein osa-aikatyötä ja pari kertaa kysyin mieheltä, jos hakisin ne aikaisemmin, tai toisin toisena päivänä, kun ollaan sovittu. Aina siis "Jos se on OK, jos ei, kaikki hyvin". Koska sain vaihdettua työvuoroa parempaan tai muuta vastaavaa. Mies koki tämän etten ole luotettava, eikä enää luota siihen, että pidän kiinni sovituista hoitopäivistä ja näitä näkemisiä on supistettu jatkuvasti, eikä mies enää pyydä että otan lapset.

Ja siis kysyin aina vain mieheltä, voidaanko tehdä näin, eikä koskaan ilmaissut, että teen väärin tai hänelle ei sovi...

Ero ei ollut kaikista helpoin, että ehkä se liittyy siihen. Ja alan vain luovuttamaan itsekin, kun ei luoteta, vaikka yritin vain selvitä opiskelijana, osa-aikatyöläisenä ja tehdä valinnat niin, että näkisin lapsia...

ap

Siis palautitko sä ne lapset jo aiemmis omien työvuorojesi muuttuessa vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä ensin isään. Kerro, että tuntuu epäreilulta olla niin vähän tekemisissä lasten kanssa. Kerro, että olet valmis viemään harrastuksiin, hakemaan pk:sta jne. Tuo esiin lasten etu, että heillekin on tärkeää olla yhteydessä äitiin ja muodostaa kiinteä ja turvallinen suhde sinuun. Kerro haluavasi sopia jotkin kiinteät ajat, jolloin näet lapsia. Kysy, onko miehellä toiveita ja esitä omat toiveesi hänelle.

Ota yhteys lastenvalvojaan. Mielellään kerro siitä etukäteen miehelle. Sopikaa tapaamisessa milloin lapset ovat luonasi/näet heitä. Tärkeintä on muodostaa hyvä suhde lapsiin, vaikka näkisikin harvemmin. Kerro aina, miten tärkeitä he sinulle ovat, miten sinulle voi soittaa koska vain haluaa ja että he ovat elämäsi paras asia.

Joko sinulla on suurempia ongelmia, jotka jätit kertomatta tai miehesi on hyvin voimakastahtoinen ja sinä enemmän alistuva. Jos omassa elämässäsi kaikki on kohdallaan niin, että voit ottaa isomman roolin ja vastuun lasten elämässä, varaudu taisteluun. Ole aina asiallinen ja ajattele aina lasten parasta. Ole rohkea. Älä anna periksi tai suostu jäämään taka-alalle: sinä olet lasten äiti, sinulla on oikeus ja velvollisuus olla lasten elämässä mukana. 

Mies on aina ollut todella omistava lapsia kohtaan, ja minä en ole osannut tehdä asioita oikein. Ihan normaaleja kummatkin ollaan. Yliopistot käyneitä ja asiantuntijatyössä. Miehen tapa on vain se oikea tapa, enkä enää jaksa kaikesta vääntää  tai taistella. En jaksa mennä oikeuteen tai lastenvalvojalle. Minulla on takki tyhjä .. Tiedän että lapsilla on ihan hyvä olla ja nyt olemme kuitenkin saaneet sovittua raha-asiatkin jne yhteisymmärryksessä emmekä ns. tappele mistään.  Ap.

Ilmeisesti kuitenkin siis olet tyytyväinen tilanteeseen. Tai siis minun on vaikea ymmärtää, ettet halua taistella lasten puolesta enää. Ymmärrän toki väsymyksen, mutta jos toisena vaihtoehtona on jäädä etäiseksi omille lapsille, niin se olisi pahinta mitä minulle voisi tapahtua. 

Äidin rooleja on erilaisia. Jos ajattelet, että tämä sopii sinulle ja olet tyytyväinen tilanteeseen, niin kaikkihan on hyvin. Älä liikaa mieti, mitä muu yhteiskunta ajattelee. Lasten näkökulmaa toki kannattaa ajatella ja myös tulevaisuutta eli kestätkö sen, että aikuiset lapset ovat sinulle vähän katkeria etäisestä suhteesta. Toisaalta tietysti voit omalla esimerkilläsi näyttää, että äitejä on monenlaisia ja rohkaista siten lapsia tekemään tulevaisuudessa poikkeavia, itselle sopivia valintoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Millaiset tapaamiset teillä on sovittuna?

Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu. Ennen näin useammin, mutta nyt asumme vähän kauempina toisistamme ja lapsilla on alkanut jo niin paljon harrastuksia. Puuh. En edes tiedä miksi en näe useammin. Enää en jaksa edes tapella tai vääntää.

Joskus silloin kun erosimmme ja haimme tätä rytmiä, lapset olivat luonani aina kun minulla oli vapaata (3 kertaa viikossa about). Opiskelin ja tein osa-aikatyötä ja pari kertaa kysyin mieheltä, jos hakisin ne aikaisemmin, tai toisin toisena päivänä, kun ollaan sovittu. Aina siis "Jos se on OK, jos ei, kaikki hyvin". Koska sain vaihdettua työvuoroa parempaan tai muuta vastaavaa. Mies koki tämän etten ole luotettava, eikä enää luota siihen, että pidän kiinni sovituista hoitopäivistä ja näitä näkemisiä on supistettu jatkuvasti, eikä mies enää pyydä että otan lapset.

Ja siis kysyin aina vain mieheltä, voidaanko tehdä näin, eikä koskaan ilmaissut, että teen väärin tai hänelle ei sovi...

Ero ei ollut kaikista helpoin, että ehkä se liittyy siihen. Ja alan vain luovuttamaan itsekin, kun ei luoteta, vaikka yritin vain selvitä opiskelijana, osa-aikatyöläisenä ja tehdä valinnat niin, että näkisin lapsia...

ap

Siis palautitko sä ne lapset jo aiemmis omien työvuorojesi muuttuessa vai?

Ei vaan alussa sovimme viikon kerrallaan lasten hoidot. Oli tosi sekavaa aikaa ja monesti lapset olivat vain kaksi päivää, päivän luonani, kaksi isällä ja yksi minun luona (siinä ei ollut mitään järkeä), koska tein viimeisiä opintojan ja tätä kolmivuorotyötä. Sovittiin miehen kanssa esim ke, että otan lapset ma ja ti. Torstaina laitoin viestiä, että "hei, sopisiko mielummin että haen lapset ti ja voin pitää loppu viikon? Ei tarvitse rampata edes takas. Saisin vaihdettua vuoron paremmaksi". Mies vastaa "sopii!" ja vaihdan vuoron. Jälkikäteen tämä oli kuulemma sitä, että olen epäluotettava hakuaikojen suhteen. Itse vain yritin saada toimivammat viikot meille.. Mies olisi voinut sanoa "ei, pidetään sovittu" ja asia olisi ollut OK, mutta ei koskaan tuonut ilmi, ettei tämä järjestely ole OK. Sen takia ei soita minulle ja pyydä hoitamaan tai hakemaan lapsia muulloin kuin kerran kuukaudessa pe-ma.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuo ole normaalia etäisän elämää?

Miehille vaan sanotaan miten helpolla pääsee, kun on paljon vapaa-aikaa eikä tarvitse pyörittää lapsiarkea. Siinä vaan on myös tuo kääntöpuoli minkä AP hyvin tuo esiin. Pikkuhiljaa lapsista etääntyy. Miehille on vain tupattu sanomaan, ettei heitä lasten elämä kiinnosta tai ovat huonoja vanhempia, kun eivät sitä tai tätä lasten elämästä tiedä. Ehkä näitä etä-äitejä ja heidän avautumisiaan tarvitaan lisää, jotta etävanhemman näkökulmaakin alettaisiin ymmärtämään.

Juuri tämä on se pointti. Tämä on sitä etän elämää. Tämä on se lopputulos. Ja monen silmään voin vaikuttaa äidiltä ketä ei kiinnosta, mutta kyse ei ole siitä. Vaikea olla samanlainen äiti, kun silloin kun lapset olivat joka päivä lähellä. Nykyään en tiedä heidän elämästään oikeastaan mitään. Ainoastaan mitä vaatteita tai harrastustamineita tarvitaan. Ap.

On erilaisia tapoja ja käytäntöjä olla vanhempi ihan ydinperheessäkin. Samalla tavalla etävanhemman rooli ja käytännöt voivat olla hyvin erilaisia. On varmasti tuhansia etävanhempia, jotka tietävät hyvin lastensa asioista ja heillä on läheinen suhde lapseen. Kyse on siitä, millaisen roolin ottaa ja miten yhteistyö lähivanhemman kanssa sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Millaiset tapaamiset teillä on sovittuna?

Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu. Ennen näin useammin, mutta nyt asumme vähän kauempina toisistamme ja lapsilla on alkanut jo niin paljon harrastuksia. Puuh. En edes tiedä miksi en näe useammin. Enää en jaksa edes tapella tai vääntää.

Joskus silloin kun erosimmme ja haimme tätä rytmiä, lapset olivat luonani aina kun minulla oli vapaata (3 kertaa viikossa about). Opiskelin ja tein osa-aikatyötä ja pari kertaa kysyin mieheltä, jos hakisin ne aikaisemmin, tai toisin toisena päivänä, kun ollaan sovittu. Aina siis "Jos se on OK, jos ei, kaikki hyvin". Koska sain vaihdettua työvuoroa parempaan tai muuta vastaavaa. Mies koki tämän etten ole luotettava, eikä enää luota siihen, että pidän kiinni sovituista hoitopäivistä ja näitä näkemisiä on supistettu jatkuvasti, eikä mies enää pyydä että otan lapset.

Ja siis kysyin aina vain mieheltä, voidaanko tehdä näin, eikä koskaan ilmaissut, että teen väärin tai hänelle ei sovi...

Ero ei ollut kaikista helpoin, että ehkä se liittyy siihen. Ja alan vain luovuttamaan itsekin, kun ei luoteta, vaikka yritin vain selvitä opiskelijana, osa-aikatyöläisenä ja tehdä valinnat niin, että näkisin lapsia...

ap

Siis palautitko sä ne lapset jo aiemmis omien työvuorojesi muuttuessa vai?

Ei vaan alussa sovimme viikon kerrallaan lasten hoidot. Oli tosi sekavaa aikaa ja monesti lapset olivat vain kaksi päivää, päivän luonani, kaksi isällä ja yksi minun luona (siinä ei ollut mitään järkeä), koska tein viimeisiä opintojan ja tätä kolmivuorotyötä. Sovittiin miehen kanssa esim ke, että otan lapset ma ja ti. Torstaina laitoin viestiä, että "hei, sopisiko mielummin että haen lapset ti ja voin pitää loppu viikon? Ei tarvitse rampata edes takas. Saisin vaihdettua vuoron paremmaksi". Mies vastaa "sopii!" ja vaihdan vuoron. Jälkikäteen tämä oli kuulemma sitä, että olen epäluotettava hakuaikojen suhteen. Itse vain yritin saada toimivammat viikot meille.. Mies olisi voinut sanoa "ei, pidetään sovittu" ja asia olisi ollut OK, mutta ei koskaan tuonut ilmi, ettei tämä järjestely ole OK. Sen takia ei soita minulle ja pyydä hoitamaan tai hakemaan lapsia muulloin kuin kerran kuukaudessa pe-ma.

Ap.

Järjestelmä oli epäluotettava myös lapsia kohtaan, koska heitä pompoteltiin miten sattui kodista toiseen. Teet nyt siis vuorotyötä? Kuinka pitkästi tiedät työvuorosi etukäteen? Voitteko sopia esim kuukausi tai kaksi kerrallaan etukäteen viikonloput, jolloin lapset ovat luonasi. 

Samoja havaintoja kuin ap:lla. Olen tosin mies. Silloin kun harvoin lasta näen, saan oikeastaan vain kuulla mikä meni pieleen. Ei oikein kannusta yrittämääkään enää. Joskus yritin. Jälkikäteen ajateltuna liikaakin. Miltään viranomaisilta ei apua saa. Turha huudella mitään lastenvalvojaa. Jos alunperinkin koko huoltovastuu annettiin äidille, joka ei sitä halunnut jakaa, tietenkin lapsi oppi sen myös. Tuskinpa haluaa vuosien päästä enempää nähdäkään. Lapsi alkaa olla minulle sama kuin kuka tahansa naapurin kersoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä ensin isään. Kerro, että tuntuu epäreilulta olla niin vähän tekemisissä lasten kanssa. Kerro, että olet valmis viemään harrastuksiin, hakemaan pk:sta jne. Tuo esiin lasten etu, että heillekin on tärkeää olla yhteydessä äitiin ja muodostaa kiinteä ja turvallinen suhde sinuun. Kerro haluavasi sopia jotkin kiinteät ajat, jolloin näet lapsia. Kysy, onko miehellä toiveita ja esitä omat toiveesi hänelle.

Ota yhteys lastenvalvojaan. Mielellään kerro siitä etukäteen miehelle. Sopikaa tapaamisessa milloin lapset ovat luonasi/näet heitä. Tärkeintä on muodostaa hyvä suhde lapsiin, vaikka näkisikin harvemmin. Kerro aina, miten tärkeitä he sinulle ovat, miten sinulle voi soittaa koska vain haluaa ja että he ovat elämäsi paras asia.

Joko sinulla on suurempia ongelmia, jotka jätit kertomatta tai miehesi on hyvin voimakastahtoinen ja sinä enemmän alistuva. Jos omassa elämässäsi kaikki on kohdallaan niin, että voit ottaa isomman roolin ja vastuun lasten elämässä, varaudu taisteluun. Ole aina asiallinen ja ajattele aina lasten parasta. Ole rohkea. Älä anna periksi tai suostu jäämään taka-alalle: sinä olet lasten äiti, sinulla on oikeus ja velvollisuus olla lasten elämässä mukana. 

Mies on aina ollut todella omistava lapsia kohtaan, ja minä en ole osannut tehdä asioita oikein. Ihan normaaleja kummatkin ollaan. Yliopistot käyneitä ja asiantuntijatyössä. Miehen tapa on vain se oikea tapa, enkä enää jaksa kaikesta vääntää  tai taistella. En jaksa mennä oikeuteen tai lastenvalvojalle. Minulla on takki tyhjä .. Tiedän että lapsilla on ihan hyvä olla ja nyt olemme kuitenkin saaneet sovittua raha-asiatkin jne yhteisymmärryksessä emmekä ns. tappele mistään.  Ap.

Ilmeisesti kuitenkin siis olet tyytyväinen tilanteeseen. Tai siis minun on vaikea ymmärtää, ettet halua taistella lasten puolesta enää. Ymmärrän toki väsymyksen, mutta jos toisena vaihtoehtona on jäädä etäiseksi omille lapsille, niin se olisi pahinta mitä minulle voisi tapahtua. 

Äidin rooleja on erilaisia. Jos ajattelet, että tämä sopii sinulle ja olet tyytyväinen tilanteeseen, niin kaikkihan on hyvin. Älä liikaa mieti, mitä muu yhteiskunta ajattelee. Lasten näkökulmaa toki kannattaa ajatella ja myös tulevaisuutta eli kestätkö sen, että aikuiset lapset ovat sinulle vähän katkeria etäisestä suhteesta. Toisaalta tietysti voit omalla esimerkilläsi näyttää, että äitejä on monenlaisia ja rohkaista siten lapsia tekemään tulevaisuudessa poikkeavia, itselle sopivia valintoja. 

Se etten jaksa taistella, ei tarkoita että olisin tyytyväinen tilanteeseen, mutta jossain vaiheessa on vain luovutettava ja keskityttävä tekemään tästä ratkaisusta toimivampi. Tämä järjestely on kestänyt jo muutaman vuoden. Jos lähden oikeuteen, minulla ei ole mitenkään suuria mahdollisuuksia "voittaa" lapsia minun luokseni, koska ovat jo tottuneet asumaan isällään (ja haluavatkin sitä). Mutta tämä on niitä asioita, joita on vaikea käsittää, ellei itse ole kokenut samaa.

Luuletko että tein lapsia, jotta voisin olla etä-äiti, maksumies ja saisin heidät luokseni joka toinen joulu..

Koen etten voi enää tehdä lapsia, koska olen entiset lapset "hylännyt". Ja kovasti haluaisin kasvattaa edes yhden kokonaan itse.. Tämä tilanne on erittäin tukala, mutta sitä pitää myös miettiä lasten parasta.

Mieti jos olisit eronnut ja lapset olisivat aina asuneet sinun luonasi, ja yhtäkkiä eksä vain ottaisi ne ja kaikkien elämä muuttuisi radikaalisti? Ei niin voi tehdä lapsille. He tarvitsevat pysyvyyttä elämäänsä..

Yritin vain avata tunteitani siitä, millaista on olla etävanhempi. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Millaiset tapaamiset teillä on sovittuna?

Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu. Ennen näin useammin, mutta nyt asumme vähän kauempina toisistamme ja lapsilla on alkanut jo niin paljon harrastuksia. Puuh. En edes tiedä miksi en näe useammin. Enää en jaksa edes tapella tai vääntää.

Joskus silloin kun erosimmme ja haimme tätä rytmiä, lapset olivat luonani aina kun minulla oli vapaata (3 kertaa viikossa about). Opiskelin ja tein osa-aikatyötä ja pari kertaa kysyin mieheltä, jos hakisin ne aikaisemmin, tai toisin toisena päivänä, kun ollaan sovittu. Aina siis "Jos se on OK, jos ei, kaikki hyvin". Koska sain vaihdettua työvuoroa parempaan tai muuta vastaavaa. Mies koki tämän etten ole luotettava, eikä enää luota siihen, että pidän kiinni sovituista hoitopäivistä ja näitä näkemisiä on supistettu jatkuvasti, eikä mies enää pyydä että otan lapset.

Ja siis kysyin aina vain mieheltä, voidaanko tehdä näin, eikä koskaan ilmaissut, että teen väärin tai hänelle ei sovi...

Ero ei ollut kaikista helpoin, että ehkä se liittyy siihen. Ja alan vain luovuttamaan itsekin, kun ei luoteta, vaikka yritin vain selvitä opiskelijana, osa-aikatyöläisenä ja tehdä valinnat niin, että näkisin lapsia...

ap

Siis palautitko sä ne lapset jo aiemmis omien työvuorojesi muuttuessa vai?

Ei vaan alussa sovimme viikon kerrallaan lasten hoidot. Oli tosi sekavaa aikaa ja monesti lapset olivat vain kaksi päivää, päivän luonani, kaksi isällä ja yksi minun luona (siinä ei ollut mitään järkeä), koska tein viimeisiä opintojan ja tätä kolmivuorotyötä. Sovittiin miehen kanssa esim ke, että otan lapset ma ja ti. Torstaina laitoin viestiä, että "hei, sopisiko mielummin että haen lapset ti ja voin pitää loppu viikon? Ei tarvitse rampata edes takas. Saisin vaihdettua vuoron paremmaksi". Mies vastaa "sopii!" ja vaihdan vuoron. Jälkikäteen tämä oli kuulemma sitä, että olen epäluotettava hakuaikojen suhteen. Itse vain yritin saada toimivammat viikot meille.. Mies olisi voinut sanoa "ei, pidetään sovittu" ja asia olisi ollut OK, mutta ei koskaan tuonut ilmi, ettei tämä järjestely ole OK. Sen takia ei soita minulle ja pyydä hoitamaan tai hakemaan lapsia muulloin kuin kerran kuukaudessa pe-ma.

Ap.

En kyllä soittelisi itsekkään jos lastenhoito on ollut jatkuvasti muuttuvia tilanteita. Oletko sä itse pyytänyt ja ollut aktiivinen lasten hoitoon pyytämisessä tuon jälkeen?

Ymmärrän kyllä, jos lasten isä ei luota sinuun. Meillä on toisin päin tilanne. Exällä on sovittu tapaamisvkl lasten kanssa. Hän on vuorotyössä ja vaihtelee jatkuvasti vuoroja sen mukaan, että saa itselleen järjestettyä vapaaksi lapsettoman vkl. Tämä tarkoittaa peruuntuneita tapaamisia ja jatkuvaa vääntämistä, koska ilmoittelee aina yhtäkkiä muutoksista. Ja arvata saa kuka tai ketkä kärsii. Lapset, jotka eivät koskaan tiedä, näkeekö iskää sovittuna vkl vai ei.

Tarinasi perusteella on epävarmaa, kuinka vanhoja lapsesi ovat, mutta varmaan he ovat jo aika isoja. Siitä huolimatta uskon, että ei kannata missään nimessä luovuttaa. Suhdetta lapsiin kannattaa pitää yllä, vaikka voisi nähdä vain harvoin. Onhan se mahdollista, että lapsilla on läheinen suhde isovanhempiin, vaikka heitä näkisi vain kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi kannattaa muistaa, että lapsesi ovat lapsiasi vielä aikuisenakin. Teillä on siis vielä kymmeniä vuosia aikaa olla yhdessä.

Suosittelen kuitenkin, että keskustelette miehenne kanssa siitä, että näet jatkossa lapsiasi joka toinen viikonloppu. Itse tapasin aikoinaan isääni tuolla rytmillä ja koin aina, että olemme samaa perhettä ja että hän on minulle rakas. Tuota samaa tunnetta toivon myös sinun lapsillesi (ja kaikkien muiden etävanhempien lapsille).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä lapsesi ovat? Millaiset tapaamiset teillä on sovittuna?

Kerran kuukaudessa yksi viikonloppu. Ennen näin useammin, mutta nyt asumme vähän kauempina toisistamme ja lapsilla on alkanut jo niin paljon harrastuksia. Puuh. En edes tiedä miksi en näe useammin. Enää en jaksa edes tapella tai vääntää.

Joskus silloin kun erosimmme ja haimme tätä rytmiä, lapset olivat luonani aina kun minulla oli vapaata (3 kertaa viikossa about). Opiskelin ja tein osa-aikatyötä ja pari kertaa kysyin mieheltä, jos hakisin ne aikaisemmin, tai toisin toisena päivänä, kun ollaan sovittu. Aina siis "Jos se on OK, jos ei, kaikki hyvin". Koska sain vaihdettua työvuoroa parempaan tai muuta vastaavaa. Mies koki tämän etten ole luotettava, eikä enää luota siihen, että pidän kiinni sovituista hoitopäivistä ja näitä näkemisiä on supistettu jatkuvasti, eikä mies enää pyydä että otan lapset.

Ja siis kysyin aina vain mieheltä, voidaanko tehdä näin, eikä koskaan ilmaissut, että teen väärin tai hänelle ei sovi...

Ero ei ollut kaikista helpoin, että ehkä se liittyy siihen. Ja alan vain luovuttamaan itsekin, kun ei luoteta, vaikka yritin vain selvitä opiskelijana, osa-aikatyöläisenä ja tehdä valinnat niin, että näkisin lapsia...

ap

Siis palautitko sä ne lapset jo aiemmis omien työvuorojesi muuttuessa vai?

Ei vaan alussa sovimme viikon kerrallaan lasten hoidot. Oli tosi sekavaa aikaa ja monesti lapset olivat vain kaksi päivää, päivän luonani, kaksi isällä ja yksi minun luona (siinä ei ollut mitään järkeä), koska tein viimeisiä opintojan ja tätä kolmivuorotyötä. Sovittiin miehen kanssa esim ke, että otan lapset ma ja ti. Torstaina laitoin viestiä, että "hei, sopisiko mielummin että haen lapset ti ja voin pitää loppu viikon? Ei tarvitse rampata edes takas. Saisin vaihdettua vuoron paremmaksi". Mies vastaa "sopii!" ja vaihdan vuoron. Jälkikäteen tämä oli kuulemma sitä, että olen epäluotettava hakuaikojen suhteen. Itse vain yritin saada toimivammat viikot meille.. Mies olisi voinut sanoa "ei, pidetään sovittu" ja asia olisi ollut OK, mutta ei koskaan tuonut ilmi, ettei tämä järjestely ole OK. Sen takia ei soita minulle ja pyydä hoitamaan tai hakemaan lapsia muulloin kuin kerran kuukaudessa pe-ma.

Ap.

Järjestelmä oli epäluotettava myös lapsia kohtaan, koska heitä pompoteltiin miten sattui kodista toiseen. Teet nyt siis vuorotyötä? Kuinka pitkästi tiedät työvuorosi etukäteen? Voitteko sopia esim kuukausi tai kaksi kerrallaan etukäteen viikonloput, jolloin lapset ovat luonasi. 

Ja juuri sen takia jäin etävanhemmaksi, jotta lapset saavat PYSYVYYTTÄ elämäänsä. Ja olen nyt ollut etä 2 vuotta. Lapset ovat kuun ensimmäisen luonani (vapaapäivät aina). Asiat ovat siis olleet jo selvitettyinä kaksi vuotta. Mutta mies silti kokee että olen epäluotettava, mitä tapahtui kaksi-kolme vuotta sitten. AP