Olen etä-äiti ja koen etten edes ole äiti

No tuonhan suurin osa avioeroisistä joutuu kokemaan.Kerran noinkin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä ensin isään. Kerro, että tuntuu epäreilulta olla niin vähän tekemisissä lasten kanssa. Kerro, että olet valmis viemään harrastuksiin, hakemaan pk:sta jne. Tuo esiin lasten etu, että heillekin on tärkeää olla yhteydessä äitiin ja muodostaa kiinteä ja turvallinen suhde sinuun. Kerro haluavasi sopia jotkin kiinteät ajat, jolloin näet lapsia. Kysy, onko miehellä toiveita ja esitä omat toiveesi hänelle.

Ota yhteys lastenvalvojaan. Mielellään kerro siitä etukäteen miehelle. Sopikaa tapaamisessa milloin lapset ovat luonasi/näet heitä. Tärkeintä on muodostaa hyvä suhde lapsiin, vaikka näkisikin harvemmin. Kerro aina, miten tärkeitä he sinulle ovat, miten sinulle voi soittaa koska vain haluaa ja että he ovat elämäsi paras asia.

Joko sinulla on suurempia ongelmia, jotka jätit kertomatta tai miehesi on hyvin voimakastahtoinen ja sinä enemmän alistuva. Jos omassa elämässäsi kaikki on kohdallaan niin, että voit ottaa isomman roolin ja vastuun lasten elämässä, varaudu taisteluun. Ole aina asiallinen ja ajattele aina lasten parasta. Ole rohkea. Älä anna periksi tai suostu jäämään taka-alalle: sinä olet lasten äiti, sinulla on oikeus ja velvollisuus olla lasten elämässä mukana. 

Mies on aina ollut todella omistava lapsia kohtaan, ja minä en ole osannut tehdä asioita oikein. Ihan normaaleja kummatkin ollaan. Yliopistot käyneitä ja asiantuntijatyössä. Miehen tapa on vain se oikea tapa, enkä enää jaksa kaikesta vääntää  tai taistella. En jaksa mennä oikeuteen tai lastenvalvojalle. Minulla on takki tyhjä .. Tiedän että lapsilla on ihan hyvä olla ja nyt olemme kuitenkin saaneet sovittua raha-asiatkin jne yhteisymmärryksessä emmekä ns. tappele mistään.  Ap.

Ilmeisesti kuitenkin siis olet tyytyväinen tilanteeseen. Tai siis minun on vaikea ymmärtää, ettet halua taistella lasten puolesta enää. Ymmärrän toki väsymyksen, mutta jos toisena vaihtoehtona on jäädä etäiseksi omille lapsille, niin se olisi pahinta mitä minulle voisi tapahtua. 

Äidin rooleja on erilaisia. Jos ajattelet, että tämä sopii sinulle ja olet tyytyväinen tilanteeseen, niin kaikkihan on hyvin. Älä liikaa mieti, mitä muu yhteiskunta ajattelee. Lasten näkökulmaa toki kannattaa ajatella ja myös tulevaisuutta eli kestätkö sen, että aikuiset lapset ovat sinulle vähän katkeria etäisestä suhteesta. Toisaalta tietysti voit omalla esimerkilläsi näyttää, että äitejä on monenlaisia ja rohkaista siten lapsia tekemään tulevaisuudessa poikkeavia, itselle sopivia valintoja. 

Se etten jaksa taistella, ei tarkoita että olisin tyytyväinen tilanteeseen, mutta jossain vaiheessa on vain luovutettava ja keskityttävä tekemään tästä ratkaisusta toimivampi. Tämä järjestely on kestänyt jo muutaman vuoden. Jos lähden oikeuteen, minulla ei ole mitenkään suuria mahdollisuuksia "voittaa" lapsia minun luokseni, koska ovat jo tottuneet asumaan isällään (ja haluavatkin sitä). Mutta tämä on niitä asioita, joita on vaikea käsittää, ellei itse ole kokenut samaa.

Luuletko että tein lapsia, jotta voisin olla etä-äiti, maksumies ja saisin heidät luokseni joka toinen joulu..

Koen etten voi enää tehdä lapsia, koska olen entiset lapset "hylännyt". Ja kovasti haluaisin kasvattaa edes yhden kokonaan itse.. Tämä tilanne on erittäin tukala, mutta sitä pitää myös miettiä lasten parasta.

Mieti jos olisit eronnut ja lapset olisivat aina asuneet sinun luonasi, ja yhtäkkiä eksä vain ottaisi ne ja kaikkien elämä muuttuisi radikaalisti? Ei niin voi tehdä lapsille. He tarvitsevat pysyvyyttä elämäänsä..

Yritin vain avata tunteitani siitä, millaista on olla etävanhempi. AP

Ymmärrän kyllä, että tilanne on todella raskas ja olet väsynyt. Ymmärrän, että koet huonoja äitifiiliksiä ja että olet etääntynyt lapsista. Tilanteesi ei kuitenkaan vaikuta niin kurjalta kuin itse tunnut kuvittelevan. Tai siis et ole missään kertonut, että miehesi olisi estänyt sinua kokonaan näkemästä lapsiasi tai hän ei suostuisi lastenvalvojalle sopimaan jonkinlaiset yhteiset säännöt. Olette saaneet sovittua raha-asioista, joten varmasti tapaamisiinkin olisi mahdollista saada sovittua jotkin raamit. Olisi kaikkien etujen mukaista, että tapaamiset olisivat tiheämmin kuin kerran kuussa. Nyt vain etäännyt lapsista koko ajan enemmän, jollon tilanteen korjaaminen vaikeutuu. Ei lasten tarvitse vuoroviikkosysteemiin lähteä, ja olisihan se heti aluksi outoakin heille. 

Millainen keskuteluyhteys sinulla tällä hetkellä on lasten isään? Onko hän tietoinen ajatuksistasi ja surustasi? 

 

Tietää kyllä, mutta sanoo että olen epäluotettava ja siksi pidämme tämän yhden viikonlopun kuukaudessa. En nyt ala vaatimaan lapsia itselleni joka toinen viikko. Tai muuta. Tässä on kyse vain etän tunteista. Ei siitä miten pystyisin nähdä enemmä lapsiani.  AP

Siinä tapauksessa minun on vaikea olla empaattinen. Tuntuu ehkä vähän siltä, että salaa olet tilanteeseen tyytyväinen, vaikka se toki pahalta sinusta tuntuukin. Ehkä kyseessä on osaltasi vain luopumisprosessista sellaisesta äitiydestä, joka mielestäsi olisi lapselle oikeasti hyväksi. 

Sanon tämän ihan rakentavalla mielellä. En halua loukata tai mitään. En myöskään tuomitse. Kehotan kuitenkin ajattelemaan asiaa vielä tarkkaan ja vaikka kirjaamaan paperille ylös, millaisia toiveita sinulla on äitiyteen liittyen ja miten niiden eteen voisi vähitellen tehdä. Tämä siksi, ettet myöhemmin katuisi mitään. Ole itsellesi myös rehellinen eli jos tuntuu, ettei sinusta ole tämän enempään, myönnä se itsellesi ja ota siitä vastuu. Älä työnnä kaikkea vikaa lasten isän syyksi. 

Tsemppiä! 

Sä  et voi vain muuttaa lapsien elämää kertaheitolla, vain koska koet olevasi huono äiti. Sinä kun et ole eronnut tai kokenut etä-äitinä olemista - et voi mitenkään ymmärtää, ettei tilannetta noin vain muuteta. Eli olen salaa tyytyväinen, etten näe ikinä lapsia, en tunne heitä kohtaan mitään ja maksan 500e kuukaudessa heidän elämistään, ja minulta on ns. viety oikeus kokea kunnon perhe-elämää? En todellakaan ole tyytyväinen. Mielummin olisin täysin lapseton, kuin tälläinen 1/4-osa-äiti. Mutta tämä on se etävanhemman menetys: normaali arki.

Tätä on vain monen vaikea käsittää koska olen se _äiti_, eli automaattisesti olen hylännyt lapseni. Miehenä ymmärrettäisiin enemmän näitä tunteita. AP

Niin miehenä olisit vain juuri sellainen lapset hylkäävä sika kuin kaikki muutkin exät. Toisaalta mies ei tuon asenteen takia juuri koskaan voi olla se hyvä vanhempi, oli millainen hyvänsä.

Jotenkin lohduttavaa, että etä-äitikin tuntee olevansa maksuautomaatti. Etäisillä yleinen tunne. Ja asia, josta mainitseminen nostaa aina metelin siitä, miten vähällä etävanhempi pääsee.

En oikein tajua miksi maisteri tekee kolmivuorotyötä? Lääkäri?

Onko tuon arvoista? Hae uutta työtä tai perusta toiminimi.

Ap:llä on iso pakka pyöritettävänä ja se pakka ei ole pysynyt kasassa. Me muut joudutaan jostain usein luopumaan, jos niitä lapsia halutaan hoitaa.

Tsemppiä ap! Tämä avasi silmäni. Lapset on tässä ja nyt.

N27, 2 pk-ikäistä, 30h työt ja yliopisto, ja vielä se ihana mies.

Mulle voisi käydä juuri noin. Yritä vielä <3

Kaksi vuottaon lyhyt aika ja kun lapset ovat vielä pieniä, paljon on tehtävissä. Ap varaa aika itsellesi vaikka perheneuvolaan. Sieltä voit saada konkreettisia ohjeita, miten saat suhteen lasten kanssa taas toimivaksi. Olisi ehkä hyvä nähdä muutaman kerran vaikka iltaisin arkena tuon viikonlopun lisäksi. Kun tämä paketti alkaa toimia lähtin lasten kanssa viikoksi jonnekin ihan kolmisin, vuokraisin mökin, menisin pohjoiseen tai etelään, mutta paikkaan, missä sitä yhdessäoloa olisi taas aamusta iltaan. Tsemppiä, älä luovuta, koska lapset ovat loppupelissä häviäjiä jos eivät ole äitiinsä kunnon kontaktissa.

Erolapsen vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta on katala kaava – lastenpsykiatri: ”Erittäin vahingollista”

http://www.is.fi/perhe/art-2000005339213.html?utm_source=copy+to+clipbo…

Yleisesti ottaen ihmisten kanssa jotka koko ajan säätä tapamiisia, sopii ja peruu, ei jaksa pidemmän päälle sitten säätää eli homma jää. Oli syy kuinka hyvä tahansa. Kuitenkin lasten kanssa liikkuminenkin on jo prosessi itsessään, vaatteet ja muut jutut yms. mukana ja vaatii aina valmistelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ota yhteyttä ensin isään. Kerro, että tuntuu epäreilulta olla niin vähän tekemisissä lasten kanssa. Kerro, että olet valmis viemään harrastuksiin, hakemaan pk:sta jne. Tuo esiin lasten etu, että heillekin on tärkeää olla yhteydessä äitiin ja muodostaa kiinteä ja turvallinen suhde sinuun. Kerro haluavasi sopia jotkin kiinteät ajat, jolloin näet lapsia. Kysy, onko miehellä toiveita ja esitä omat toiveesi hänelle.

Ota yhteys lastenvalvojaan. Mielellään kerro siitä etukäteen miehelle. Sopikaa tapaamisessa milloin lapset ovat luonasi/näet heitä. Tärkeintä on muodostaa hyvä suhde lapsiin, vaikka näkisikin harvemmin. Kerro aina, miten tärkeitä he sinulle ovat, miten sinulle voi soittaa koska vain haluaa ja että he ovat elämäsi paras asia.

Joko sinulla on suurempia ongelmia, jotka jätit kertomatta tai miehesi on hyvin voimakastahtoinen ja sinä enemmän alistuva. Jos omassa elämässäsi kaikki on kohdallaan niin, että voit ottaa isomman roolin ja vastuun lasten elämässä, varaudu taisteluun. Ole aina asiallinen ja ajattele aina lasten parasta. Ole rohkea. Älä anna periksi tai suostu jäämään taka-alalle: sinä olet lasten äiti, sinulla on oikeus ja velvollisuus olla lasten elämässä mukana. 

Mies on aina ollut todella omistava lapsia kohtaan, ja minä en ole osannut tehdä asioita oikein. Ihan normaaleja kummatkin ollaan. Yliopistot käyneitä ja asiantuntijatyössä. Miehen tapa on vain se oikea tapa, enkä enää jaksa kaikesta vääntää  tai taistella. En jaksa mennä oikeuteen tai lastenvalvojalle. Minulla on takki tyhjä .. Tiedän että lapsilla on ihan hyvä olla ja nyt olemme kuitenkin saaneet sovittua raha-asiatkin jne yhteisymmärryksessä emmekä ns. tappele mistään.  Ap.

Ilmeisesti kuitenkin siis olet tyytyväinen tilanteeseen. Tai siis minun on vaikea ymmärtää, ettet halua taistella lasten puolesta enää. Ymmärrän toki väsymyksen, mutta jos toisena vaihtoehtona on jäädä etäiseksi omille lapsille, niin se olisi pahinta mitä minulle voisi tapahtua. 

Äidin rooleja on erilaisia. Jos ajattelet, että tämä sopii sinulle ja olet tyytyväinen tilanteeseen, niin kaikkihan on hyvin. Älä liikaa mieti, mitä muu yhteiskunta ajattelee. Lasten näkökulmaa toki kannattaa ajatella ja myös tulevaisuutta eli kestätkö sen, että aikuiset lapset ovat sinulle vähän katkeria etäisestä suhteesta. Toisaalta tietysti voit omalla esimerkilläsi näyttää, että äitejä on monenlaisia ja rohkaista siten lapsia tekemään tulevaisuudessa poikkeavia, itselle sopivia valintoja. 

Se etten jaksa taistella, ei tarkoita että olisin tyytyväinen tilanteeseen, mutta jossain vaiheessa on vain luovutettava ja keskityttävä tekemään tästä ratkaisusta toimivampi. Tämä järjestely on kestänyt jo muutaman vuoden. Jos lähden oikeuteen, minulla ei ole mitenkään suuria mahdollisuuksia "voittaa" lapsia minun luokseni, koska ovat jo tottuneet asumaan isällään (ja haluavatkin sitä). Mutta tämä on niitä asioita, joita on vaikea käsittää, ellei itse ole kokenut samaa.

Luuletko että tein lapsia, jotta voisin olla etä-äiti, maksumies ja saisin heidät luokseni joka toinen joulu..

Koen etten voi enää tehdä lapsia, koska olen entiset lapset "hylännyt". Ja kovasti haluaisin kasvattaa edes yhden kokonaan itse.. Tämä tilanne on erittäin tukala, mutta sitä pitää myös miettiä lasten parasta.

Mieti jos olisit eronnut ja lapset olisivat aina asuneet sinun luonasi, ja yhtäkkiä eksä vain ottaisi ne ja kaikkien elämä muuttuisi radikaalisti? Ei niin voi tehdä lapsille. He tarvitsevat pysyvyyttä elämäänsä..

Yritin vain avata tunteitani siitä, millaista on olla etävanhempi. AP

Ymmärrän kyllä, että tilanne on todella raskas ja olet väsynyt. Ymmärrän, että koet huonoja äitifiiliksiä ja että olet etääntynyt lapsista. Tilanteesi ei kuitenkaan vaikuta niin kurjalta kuin itse tunnut kuvittelevan. Tai siis et ole missään kertonut, että miehesi olisi estänyt sinua kokonaan näkemästä lapsiasi tai hän ei suostuisi lastenvalvojalle sopimaan jonkinlaiset yhteiset säännöt. Olette saaneet sovittua raha-asioista, joten varmasti tapaamisiinkin olisi mahdollista saada sovittua jotkin raamit. Olisi kaikkien etujen mukaista, että tapaamiset olisivat tiheämmin kuin kerran kuussa. Nyt vain etäännyt lapsista koko ajan enemmän, jollon tilanteen korjaaminen vaikeutuu. Ei lasten tarvitse vuoroviikkosysteemiin lähteä, ja olisihan se heti aluksi outoakin heille. 

Millainen keskuteluyhteys sinulla tällä hetkellä on lasten isään? Onko hän tietoinen ajatuksistasi ja surustasi? 

 

Tietää kyllä, mutta sanoo että olen epäluotettava ja siksi pidämme tämän yhden viikonlopun kuukaudessa. En nyt ala vaatimaan lapsia itselleni joka toinen viikko. Tai muuta. Tässä on kyse vain etän tunteista. Ei siitä miten pystyisin nähdä enemmä lapsiani.  AP

Siinä tapauksessa minun on vaikea olla empaattinen. Tuntuu ehkä vähän siltä, että salaa olet tilanteeseen tyytyväinen, vaikka se toki pahalta sinusta tuntuukin. Ehkä kyseessä on osaltasi vain luopumisprosessista sellaisesta äitiydestä, joka mielestäsi olisi lapselle oikeasti hyväksi. 

Sanon tämän ihan rakentavalla mielellä. En halua loukata tai mitään. En myöskään tuomitse. Kehotan kuitenkin ajattelemaan asiaa vielä tarkkaan ja vaikka kirjaamaan paperille ylös, millaisia toiveita sinulla on äitiyteen liittyen ja miten niiden eteen voisi vähitellen tehdä. Tämä siksi, ettet myöhemmin katuisi mitään. Ole itsellesi myös rehellinen eli jos tuntuu, ettei sinusta ole tämän enempään, myönnä se itsellesi ja ota siitä vastuu. Älä työnnä kaikkea vikaa lasten isän syyksi. 

Tsemppiä! 

Sä  et voi vain muuttaa lapsien elämää kertaheitolla, vain koska koet olevasi huono äiti. Sinä kun et ole eronnut tai kokenut etä-äitinä olemista - et voi mitenkään ymmärtää, ettei tilannetta noin vain muuteta. Eli olen salaa tyytyväinen, etten näe ikinä lapsia, en tunne heitä kohtaan mitään ja maksan 500e kuukaudessa heidän elämistään, ja minulta on ns. viety oikeus kokea kunnon perhe-elämää? En todellakaan ole tyytyväinen. Mielummin olisin täysin lapseton, kuin tälläinen 1/4-osa-äiti. Mutta tämä on se etävanhemman menetys: normaali arki.

Tätä on vain monen vaikea käsittää koska olen se _äiti_, eli automaattisesti olen hylännyt lapseni. Miehenä ymmärrettäisiin enemmän näitä tunteita. AP

Väärin. Miehenä olisit vain samanlainen lapsien hylkääjä kuin kaikki muutkin ex-miehet.

Vierailija kirjoitti:

Mä luovutan nyt.

..

 Etä-äiti on automaattisesti paska ja jotenkin ongelmatapaus.

..

AP

Tuohan on ihan normaalin parisuhteessa olevan isän määritelmä. Etäisä on sitten tuosta vielä alempana.

On hienoa että kerrot tarinasi. Se voi avata monen naisen silmät etävanhemman kokemuksille. Ehkä se vika ei aina olekaan siinä etäisässä miehenä vaan siinä etävanhemman roolissa.

Toivottavasti äitimyytti pikkuhiljaa alkaa murentua. Koen että se pitää tapahtua ennen kuin vanhemmuudessa voidaan edes alkaa keskustella tasa-arvosta tai roolijaon muuttamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä luovutan nyt.

..

 Etä-äiti on automaattisesti paska ja jotenkin ongelmatapaus.

..

AP

Tuohan on ihan normaalin parisuhteessa olevan isän määritelmä. Etäisä on sitten tuosta vielä alempana.

On hienoa että kerrot tarinasi. Se voi avata monen naisen silmät etävanhemman kokemuksille. Ehkä se vika ei aina olekaan siinä etäisässä miehenä vaan siinä etävanhemman roolissa.

Toivottavasti äitimyytti pikkuhiljaa alkaa murentua. Koen että se pitää tapahtua ennen kuin vanhemmuudessa voidaan edes alkaa keskustella tasa-arvosta tai roolijaon muuttamisesta.

Kyllä se niin on, että etä-ÄITIÄ katsotaan huomattavasti enemmän kieroon kun etä-ISÄÄ, näin se vaan menee.

t: etä-äiti

Mitäs olet päätynyt tuohon tilanteeseen?? Vuorotyö... no mikäs pakko olla sellasessa työssä, oisit lopettanut tai hankkinut jotain muuta! Tekosyitä joista nyt nariset. Olet oikeassa siinä että Sä Mikään Äiti Ole! Lakkaisit narisemasta ja antaisit olla.... jos vielä äiti haluut olla nii ole sitä vaikka jollekkin eläimelle mielummin.

Vierailija kirjoitti:

Mitäs olet päätynyt tuohon tilanteeseen?? Vuorotyö... no mikäs pakko olla sellasessa työssä, oisit lopettanut tai hankkinut jotain muuta! Tekosyitä joista nyt nariset. Olet oikeassa siinä että Sä Mikään Äiti Ole! Lakkaisit narisemasta ja antaisit olla.... jos vielä äiti haluut olla nii ole sitä vaikka jollekkin eläimelle mielummin.

Vanha aloitus, joten piipityksesi menee kuuroille korville.

Jos olet luovuttaja, tilanne menee noin ja onkin sitten parempi, että lapset ovat enemmän isällään. Leijonaemo ei jätä taistelua lähtöviivalle kuten sinä olet tehnyt. Jos ei jaksa mennä oikeuteen ym, sitten tilanne on vaan että voi voi ja koita kestää. Sinä itse valitsit tuon tien. Tsemppiä kuitenkin, mutta valittamalla ja marttyyriasenteella et paranna omaa oloasia mitenkään. Jospa aloittaisit positiivisen suhtautumisen elämääsi ja miettisit asioita positiivisemmista näkökulmista. Jos positiivinen ajattelu ei onnistu, olet ehkä jollakin tavalla masentunut ja siihen kannattaa hankkia apua. Olet kuitenkin ilmeisesti hyvässä ammatissa, elätät itsesi ja sinulla on koti sekä ruokaa ja vaatteita eli elämänhallintasi ei ole ollenkaan huonolla tolalla. Näkisin, että henkinen kanttisi kohdata elämän vastoinkäymisiä tarvitsee voimakasta vahvistusta ja siihen et välttämättä yksin kykene, muttei sekään tarkoita, että olisit huono tai epäonnistunut ihminen ja äiti. Voimia ja tsemppiä, ap!

VANHA ALOITUS! Uskokaa jo!