Miksi on niin vaikeaa löytää mies?
Haluaisin todella kovasti poikaystävän, mutta en vaan löydä! Olen mielestäni hyvn nätti, enkä nyt tarkoita että ulkonäkö on syy miksi jonkun kanssa ollaan, vaan lähinnä tarkoitan että en usko että siitä on kiinni että olisin niin vastenmielisen näköinen. Minulla on paljon ystäviä ja tilanteita joissa on mahdollista tutustua uusiin ihmisiin, mutta en vain löydä ketään! On ollut tilanteita joissa puolitutut ja myös vieraat miehet ovat kertoneet olevansa kiinnostuneita, usein humalassa, mutta näistä kyseisistä miehistä en ole ollut kiinnostunut ollenkaan vaikka kuinka olen koittanut ajatella avoimesti. En tiedä olenko sitten kuitenkin vain liian kriittinen. Toisaalta koen olevani avoin tutustumaan uusiin ihmisiin, mutta en sitten tiedä. Kaksi kertaa olen kokenut olevani todella ihastunut, mutta molemmissa tapauksissa selvisi että miehellä olikin jo suhde, vaikka osoitti itsekin olevansa kiinnostunut. On vaan niin turhauttavaa kun ei ole ketään!
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla tosissasi. Nettideitithän ovat pullollaan sinkkumiehiä. Kuvattomallakin ilmoituksella saisit varmaan kymmeniä viestejä
Minulle, ihan tavalliselle ja 23-vuotiaalle naiselle on tarjolla kehitysvammaisia, pappoja, alkkiksia tai muita päihdeongelmaisia ja susirumia. Jippijei.
Nettideitti sivusto on kuin menisi baariin puhumaan mehukatista.
Nettideittailu on typerää. Kasvokkain tehty ensitapaaminen on paljon fiksumpi ja varmempi tapa saada jotain aikaan. Rohkeutta vain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis 21
Tuossa iässä ei vielä kannata olla asiasta huolissaan. Ootapas kun pääset minun ikään (50v), sitten alkaa jo epätoivo vähitellen iskeä.
Haluan nimenomaan nuorena miehen jonka kanssa voimme yhdessä nauttia nuoruudesta. Haluan tulevaisuudessa lapsia mutta en halua että se on ensimmäinen asia kun olen parisuhteessa eikä sitä sitten kun on 30v voi oikeen kauheasti enää venyttää. Toivottavasti löytäisit sinäkin miehen!
Ajattelet juuri oikein. Mutta jos sinulla on jo nyt pysyvä suhde mielessä, kannattaa harkita hieman vanhempia myös. Esim 27-29v hyvää uraa tekevä joka tietää että haluaa lapsia, esim kun itse on 35v. Toki voit ottaa oman ikäisesi, 21-23 vuotiaan, mutta todennäköisyys suhteen kestämiselle ovat huomattavasti heikommat.
Meillä on ap sama ongelma, vaikka täytin jo 40v. Tapailen aktiivisesti 30-40v naisia, mutta en vaan tunne kemiaa heidän kanssaan. Joudun nätisti ilmoittamaan etten näe syytä jatkaa kerta toisensa jälkeen. Sitten taas kun minä tunnen kemiaa, eli 20-25v fitness typyjen kanssa, niin he eivät ole samaa mieltä.
En vaan ymmärrä mistä johtuu, on se outoa. Ehkä syy on että kaupunki on iso ja täällä on paljon muitakin miehiä, tai että olen miesvaltaisella alla koulussa/töissä. Tai kenties syy on että juon vähän tai kohtuullisesti, tai en ollenkaan. Tai mitä muuta hyviä arvauksia viestissä nro 6 oli.
Ehkä se on vaan taivaaseen kirjoitettu.
Näitä netissä pyöriviä pariutumisteorioita voisi yksinkertaistaa esim. niin, että aika monet miehet toivovat voivansa saada suhteen mahdollisimman nuoren ja kauniin naisen kanssa, jonka kanssa kaikki muukin sitten matchaisi kuin taikaiskusta. He eivät välttämättä osaa eritellä toivomuksiaan naisten suhteen, koska heillä ei ole kokemusta näitä. Koska sä oot nuori, sulla pitäisi näiden mukaan olla varaa mistä valita, mutta monet sosiaalisesti kehittymättömät miehet eivät mitenkään ymmärrä sitä, että nainen toivoo sitä kemiaa tai yhteenkuuluvutta miehen kanssa, eikä kovin moni nainen tee valintaansa minkään miesmissimittarin perusteella kuten aika monet miehet tekevät (eivät toki kaikki, ja yleensä näillä mallista poikkeavilla onkin sitten jo naiskokemuksia ja naisia riittävästi).
Naiset toivovat kumppaniltaan samankaltaisuutta tai samankaltaisia arvoja, mitä heillä itsellään on; esim. jos on kyseessä hippinainen, niin hän etsii varmaan itselleen kaltaistaan hippimiestä, jos taas kokkarinuoriin kuuluva nainen etsii miestä, niin hän etsii omillaan toimeentulevaa/rikasta miestä itselleen tai sellaista, joka jakaa naisen arvot ja näkemykset esim. työnteosta, ja jos taas korkeakoulutettu humanisti etsii itselleen kumppania, niin hän arvostaa todennäköisesti sellaista ihmistä, jolle vaikka kirjallisuus tai taide-elokuvat ovat entuudestaan jo tuttua juttua tai sitten sellaista, joka tykkää vaikka kielistä tai historiasta, ja edelleen yhteiskuntatieteiden maisteri varmaan toivoo kumppaninsa seuraavan politiikkaa ja omaavan edes joitakin perusteltuja näkemyksiä siitä, statusalojen opiskelijat toivovat varmaan mahdollisen kumppaninsa olevan vähintään korkeakoulutettuja, ja mitä arvostetummalta alalta kumppanin tutkinto on, sitä parempi ehdokas on tämä niille, joille tällaiset seikat johtivat alan valintaan tai sit sellaista, joka ymmärtäisi ko. alaa tai olisi samalla alalla jne. Kampaaja, malli tai kosmetologi sitten ehkä toivoo näitä laasaslaisia juttuja kumppaniltaan, eli ulkonäön avulla toivoo lyövänsä rahoiksi, koska sellaiseen satsatusta työstä hän saa palkkansa ja sen alan hän on itselleen valinnut.
Ehkä erikseen pitäisi vielä todeta kommentin alkuun palaten, että moensti mitä miehisempi ala sitä yhtenevämpi näkemys ihanteellisesta kumppaniehdokkaasta, tällöin naisen tulisi olla nuori, mahdollisimman kaunis, ehkä jopa neitsyt tai uskovainen, ja valitettavan monen matlun ja DI:n (kuten myös liki kaikkien patrikarkaalisten äijäuskontojen edustajien mielestä - siis samoin esim. myös kouluja käymättömän pitsoja paistavan muslimin mielestä - naisen pitää olla pieni, sievä ja siveä käskytettävä miehen kunnian kilpi, ja tämän kontrolloitavissa, ja yleisesti mitä heikompi koulutus tai sivistys miehellä on sitä aabrahamilaismaisempi näkemys tällä on naisen roolista) mielestä naisen on oltava monesti miestään tyhmempi, heikompi, avuttomampi jne. Koska näissä tieteissä porukka on monesti sosiaalisesti ns.heikompaa ainesta, jolla ei ole välttämättä stereotypioita lukuunottamatta kokemusta ihmisten välisistä suhteista, jolloin naiskuva pohjatuu pornoon tai uskontoon. Tämän näkemyksen jakavat myös osittain ammattikoulun käyneet miehet, tosin heillä sukupuolijärjestys ei perustu välttämättä yhtä sovinistiseen näkemykseen mitä näiden luonnontieteiden pahimpien märkäpäiden parista löytyy (eli nainen on luonnostaan vähä-älyisempi olento kuin mies), vaan näkemys pohjautuu tällöin biologiseen eroon raa'assa voimassa. Siksi monet korkeakoulutetut naiset ottavat puolisokseen ennemmin amiksen kuin sovinistisen insinöörin tai minkä tahansa muun alan rassukan, joka on omaksunut vähä-älyiset sovinistiset oppinsa jostain netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis 21
Tuossa iässä ei vielä kannata olla asiasta huolissaan. Ootapas kun pääset minun ikään (50v), sitten alkaa jo epätoivo vähitellen iskeä.
Haluan nimenomaan nuorena miehen jonka kanssa voimme yhdessä nauttia nuoruudesta. Haluan tulevaisuudessa lapsia mutta en halua että se on ensimmäinen asia kun olen parisuhteessa eikä sitä sitten kun on 30v voi oikeen kauheasti enää venyttää. Toivottavasti löytäisit sinäkin miehen!
Ajattelet juuri oikein. Mutta jos sinulla on jo nyt pysyvä suhde mielessä, kannattaa harkita hieman vanhempia myös. Esim 27-29v hyvää uraa tekevä joka tietää että haluaa lapsia, esim kun itse on 35v. Toki voit ottaa oman ikäisesi, 21-23 vuotiaan, mutta todennäköisyys suhteen kestämiselle ovat huomattavasti heikommat.
Lisätään tuohon, että jos ap seuraa näitä neuvoja jossa "elämää pitää elää" eikä ottaa kumppania nuorena, niin pitäisi sitten myös ymmärtää ettet 27 vuotiaana juoksut juosseena enää saa läheskään yhtä korkean statuksen omaavan, rikkaan, komean miehen itsellesi, mitä saat nyt, ja vielä pari, kolme vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Koska sä oot nuori, sulla pitäisi näiden mukaan olla varaa mistä valita, mutta monet sosiaalisesti kehittymättömät miehet eivät mitenkään ymmärrä sitä, että nainen toivoo sitä kemiaa tai yhteenkuuluvutta miehen kanssa, eikä kovin moni nainen tee valintaansa minkään miesmissimittarin perusteella kuten aika monet miehet tekevät (eivät toki kaikki, ja yleensä näillä mallista poikkeavilla onkin sitten jo naiskokemuksia ja naisia riittävästi).
Ai kato, tekstin kirjoitti mode, koska osuva vastaus hävisi heti. Kirpasiko? No, nyt pääset poistamaan tämänkin viestin.
Koska kukaan ei uskalla tehdä aloitetta.
Parikymppisenä on helppo löytää mies koska suurin osa heistä on vapaita. Lisäksi vanhemmiten omat vaatimukset ja toisaalta kriittisyys lisääntyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi olla tosissasi. Nettideitithän ovat pullollaan sinkkumiehiä. Kuvattomallakin ilmoituksella saisit varmaan kymmeniä viestejä
Minulle, ihan tavalliselle ja 23-vuotiaalle naiselle on tarjolla kehitysvammaisia, pappoja, alkkiksia tai muita päihdeongelmaisia ja susirumia. Jippijei.
No missä ajattelet niiden tavallisten miesten olevan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis 21
Tuossa iässä ei vielä kannata olla asiasta huolissaan. Ootapas kun pääset minun ikään (50v), sitten alkaa jo epätoivo vähitellen iskeä.
Haluan nimenomaan nuorena miehen jonka kanssa voimme yhdessä nauttia nuoruudesta. Haluan tulevaisuudessa lapsia mutta en halua että se on ensimmäinen asia kun olen parisuhteessa eikä sitä sitten kun on 30v voi oikeen kauheasti enää venyttää. Toivottavasti löytäisit sinäkin miehen!
Ajattelet juuri oikein. Mutta jos sinulla on jo nyt pysyvä suhde mielessä, kannattaa harkita hieman vanhempia myös. Esim 27-29v hyvää uraa tekevä joka tietää että haluaa lapsia, esim kun itse on 35v. Toki voit ottaa oman ikäisesi, 21-23 vuotiaan, mutta todennäköisyys suhteen kestämiselle ovat huomattavasti heikommat.
Lisätään tuohon, että jos ap seuraa näitä neuvoja jossa "elämää pitää elää" eikä ottaa kumppania nuorena, niin pitäisi sitten myös ymmärtää ettet 27 vuotiaana juoksut juosseena enää saa läheskään yhtä korkean statuksen omaavan, rikkaan, komean miehen itsellesi, mitä saat nyt, ja vielä pari, kolme vuotta.
Lisää vain paineita. Mutta on varmasti totta että muutaman vuoden vanhempi mies on kypsempi ja haluaa myös todennäköisemmin kestävän suhteen. Edelleen on silti sama ongelma eli miten tapaan sellaisen miehen kenen kanssa juttu toimii..Kai vaan pitää rohkaistua tekemään alotteita. Ensin pitäisi vaan löytää joku kenen kanssa aloite tehdä
Minulla on sama ongelma. En edes jaksa enää yrittää. Hyväksyn sen että miestä ei ole. Tulee jos on tullakseen
Minua kiinnostaa, mitä aloittaja on tehnyt löytääkseen mieleisensä miehen? Millaisia aloitteita hän on tehnyt ja millaisille miehille?
Minä löysin elämäni miehen 27-vuotiaana, että menepä siitä vaikka tekemään asioita joita nuorena kuuluu tehdä! Jee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis 21
Tuossa iässä ei vielä kannata olla asiasta huolissaan. Ootapas kun pääset minun ikään (50v), sitten alkaa jo epätoivo vähitellen iskeä.
Haluan nimenomaan nuorena miehen jonka kanssa voimme yhdessä nauttia nuoruudesta. Haluan tulevaisuudessa lapsia mutta en halua että se on ensimmäinen asia kun olen parisuhteessa eikä sitä sitten kun on 30v voi oikeen kauheasti enää venyttää. Toivottavasti löytäisit sinäkin miehen!
Ajattelet juuri oikein. Mutta jos sinulla on jo nyt pysyvä suhde mielessä, kannattaa harkita hieman vanhempia myös. Esim 27-29v hyvää uraa tekevä joka tietää että haluaa lapsia, esim kun itse on 35v. Toki voit ottaa oman ikäisesi, 21-23 vuotiaan, mutta todennäköisyys suhteen kestämiselle ovat huomattavasti heikommat.
Lisätään tuohon, että jos ap seuraa näitä neuvoja jossa "elämää pitää elää" eikä ottaa kumppania nuorena, niin pitäisi sitten myös ymmärtää ettet 27 vuotiaana juoksut juosseena enää saa läheskään yhtä korkean statuksen omaavan, rikkaan, komean miehen itsellesi, mitä saat nyt, ja vielä pari, kolme vuotta.
Lisää vain paineita. Mutta on varmasti totta että muutaman vuoden vanhempi mies on kypsempi ja haluaa myös todennäköisemmin kestävän suhteen. Edelleen on silti sama ongelma eli miten tapaan sellaisen miehen kenen kanssa juttu toimii..Kai vaan pitää rohkaistua tekemään alotteita. Ensin pitäisi vaan löytää joku kenen kanssa aloite tehdä
Jos tunnet tai edes tiedät jonkun fiksun sinua ainakin 10v (mieluiten 20v) vanhemman naisen joka on tehnyt kuten sinä haluaisit tehdä, joka on pitänyt nuorena solmitun liittonsa kasassa eikä eronnut, kysy häneltä neuvoja ja näkemyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis 21
Tuossa iässä ei vielä kannata olla asiasta huolissaan. Ootapas kun pääset minun ikään (50v), sitten alkaa jo epätoivo vähitellen iskeä.
Haluan nimenomaan nuorena miehen jonka kanssa voimme yhdessä nauttia nuoruudesta. Haluan tulevaisuudessa lapsia mutta en halua että se on ensimmäinen asia kun olen parisuhteessa eikä sitä sitten kun on 30v voi oikeen kauheasti enää venyttää. Toivottavasti löytäisit sinäkin miehen!
Ajattelet juuri oikein. Mutta jos sinulla on jo nyt pysyvä suhde mielessä, kannattaa harkita hieman vanhempia myös. Esim 27-29v hyvää uraa tekevä joka tietää että haluaa lapsia, esim kun itse on 35v. Toki voit ottaa oman ikäisesi, 21-23 vuotiaan, mutta todennäköisyys suhteen kestämiselle ovat huomattavasti heikommat.
Lisätään tuohon, että jos ap seuraa näitä neuvoja jossa "elämää pitää elää" eikä ottaa kumppania nuorena, niin pitäisi sitten myös ymmärtää ettet 27 vuotiaana juoksut juosseena enää saa läheskään yhtä korkean statuksen omaavan, rikkaan, komean miehen itsellesi, mitä saat nyt, ja vielä pari, kolme vuotta.
Lisää vain paineita. Mutta on varmasti totta että muutaman vuoden vanhempi mies on kypsempi ja haluaa myös todennäköisemmin kestävän suhteen. Edelleen on silti sama ongelma eli miten tapaan sellaisen miehen kenen kanssa juttu toimii..Kai vaan pitää rohkaistua tekemään alotteita. Ensin pitäisi vaan löytää joku kenen kanssa aloite tehdä
Jos tunnet tai edes tiedät jonkun fiksun sinua ainakin 10v (mieluiten 20v) vanhemman naisen joka on tehnyt kuten sinä haluaisit tehdä, joka on pitänyt nuorena solmitun liittonsa kasassa eikä eronnut, kysy häneltä neuvoja ja näkemyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis 21
Tuossa iässä ei vielä kannata olla asiasta huolissaan. Ootapas kun pääset minun ikään (50v), sitten alkaa jo epätoivo vähitellen iskeä.
Haluan nimenomaan nuorena miehen jonka kanssa voimme yhdessä nauttia nuoruudesta. Haluan tulevaisuudessa lapsia mutta en halua että se on ensimmäinen asia kun olen parisuhteessa eikä sitä sitten kun on 30v voi oikeen kauheasti enää venyttää. Toivottavasti löytäisit sinäkin miehen!
Ajattelet juuri oikein. Mutta jos sinulla on jo nyt pysyvä suhde mielessä, kannattaa harkita hieman vanhempia myös. Esim 27-29v hyvää uraa tekevä joka tietää että haluaa lapsia, esim kun itse on 35v. Toki voit ottaa oman ikäisesi, 21-23 vuotiaan, mutta todennäköisyys suhteen kestämiselle ovat huomattavasti heikommat.
Lisätään tuohon, että jos ap seuraa näitä neuvoja jossa "elämää pitää elää" eikä ottaa kumppania nuorena, niin pitäisi sitten myös ymmärtää ettet 27 vuotiaana juoksut juosseena enää saa läheskään yhtä korkean statuksen omaavan, rikkaan, komean miehen itsellesi, mitä saat nyt, ja vielä pari, kolme vuotta.
Kenellä 23-25-vuotiaalla miehellä edes on korkea status ja rikkauksia...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja olen siis 21
Tuossa iässä ei vielä kannata olla asiasta huolissaan. Ootapas kun pääset minun ikään (50v), sitten alkaa jo epätoivo vähitellen iskeä.
Haluan nimenomaan nuorena miehen jonka kanssa voimme yhdessä nauttia nuoruudesta. Haluan tulevaisuudessa lapsia mutta en halua että se on ensimmäinen asia kun olen parisuhteessa eikä sitä sitten kun on 30v voi oikeen kauheasti enää venyttää. Toivottavasti löytäisit sinäkin miehen!
Ajattelet juuri oikein. Mutta jos sinulla on jo nyt pysyvä suhde mielessä, kannattaa harkita hieman vanhempia myös. Esim 27-29v hyvää uraa tekevä joka tietää että haluaa lapsia, esim kun itse on 35v. Toki voit ottaa oman ikäisesi, 21-23 vuotiaan, mutta todennäköisyys suhteen kestämiselle ovat huomattavasti heikommat.
Lisätään tuohon, että jos ap seuraa näitä neuvoja jossa "elämää pitää elää" eikä ottaa kumppania nuorena, niin pitäisi sitten myös ymmärtää ettet 27 vuotiaana juoksut juosseena enää saa läheskään yhtä korkean statuksen omaavan, rikkaan, komean miehen itsellesi, mitä saat nyt, ja vielä pari, kolme vuotta.
Kenellä 23-25-vuotiaalla miehellä edes on korkea status ja rikkauksia...?
Et tainnut ymmärtää, joten selitän. Kun ap on 27, hän ei saa yhtä hyvää 27-33 vuotiasta miestä kun saisi nyt, 21-23 vuotiaana.
Nainen on vastuussa lapsestaan, jos ei käytetä ehkäisyä, ehkäisy pettää, ei oteta jälkiehkäisyä, ei tehdä aborttia eikä anneta adoptioon. Sitten valtio maksaa lapsilisät, elarit, terveydenhuollon, koulutuksen ja kaikki. Siinä on naisen vastuut.