Teinien aivoituksia=)) Tämä meillä tänään..

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti musta ei tule ihan kamalaa teiniä, nää kuulostaa kauheilta. :D

T. 12v

Älä vaan! XD

T. 8v

Kannattaa joskus vaikka kokeilla sitä teinin luokse menemistä, ei aina tarvitse huutaa jostain toisesta huoneesta:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Veisitkö koiran ulos" (äiti teinille normaalilla puheäänellä)

"Veisitkö koiran ulos" (hiukan kovemmalla äänellä hetken kuluttua)

"Nyt Jaakko sen koiran kanssa ulos" (kovalla äänellä viiden minuutin päästä)

"Aina mulle huudetaan"

Miksi äiti kysyy, että veisitkö koiran ulos? Jos Jaakko vastaa, että en vie, niin se on siinä sitten. Tuskin jaakko sitä koiraa omistaa ja ainakin minä aikuinen oletan, että kysymykseen voi vastata myös ei, jos se noin esitetään.

Sulla ei kyllä selkeesti oo teinejä. Ne aivot vaan jostain syystä toimii erilailla. Ihan turha sanoa, että "minä aikuinen oletan". Juu, niin minäkin aikuinen oletan tosi monta asiaa, mutta tää on just tyypillinen esimerkki teinielämästä. Jos en ole kuullut sataa kertaa "ihan just, kohta, no oota nyt edes vähän, joo, siis ihan kohta..." niin en kertaakaan. Ja vielä toi: "Siis voi paska, xxx on pissannut mun huoneesen!!! Ja siis vielä kyseessä kilpaurheileva teini, joka meni lukioon 9,7 keskiarvolla. Kotona ollut aina normi settiä tehdä kotitöitä ja ne on aina myös sujuneet. . Teinit vaan jotenkin käy hirmu hitaalla näissä tavallisissa askareissa, en tajua miten ne taantuukin niin.

Minulla on enää yksi teini, kaksi lasta on jo aikuisia. Ei meillä yksikään lapsi ole sanonut, että ihan just kohta tai odota vähän. Näin siksi, että olen selkeä enkä kysy, että veisitkö roskat. Siihen voi vastata ei, joten sanon, että "kun olet syönyt, viet roskat".Selkeää, ymmärretävää ja toimivaa.

Meillä on se ja sama käytänkö konditionaalia vai imperatiivia. Lapsi ei vastaa kohta eikä odota vähän, vaan vastaa heti kauniisti myöntävästi joo, kun kehotan tekemään jotain. Tämän jälkeen ei sitten tapahdukaan mitään. On kyllä todennut itsekin, että sanomalla joo, saa minut pois niskastaan ja sen jälkeen voi unohtaa mitä piti tehdä.

Meillä ihan sama, pyysi mitä tahansa, vastauksena tulee "joo" tai "joo joo". Mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tapana tervehtiä ihmisiä sanalla"Terve". Tämä on teinin mielestä todella nolo ilmaus. Lisäksi kiellettyä olisi muiden kuulumisten kysyminen/muu kommunikointi, kun kuskaan porukkaa harkkoihin.

Tuttua on myös aikamääre "kohta", joka on hyvin liukuva käsite. Jos teini on jostain erimieltä ja korottaa ääntään, totean että älä huuda. Teini vastaa aina etten ole huutanut.

Kotitöitä tehdään nihkeästi ja hyvin suurella draamalla väritettynä mm. tiskatessa käsin otsaa nojataan kaapinoveen, huokaillaan ja kolisutellaan astioita.

Satunnaisesti ollaan mukavia ja oma-aloitteisia kotitöissä. Silloin jo kysyn suoraan mitä tällä yritetään saada ostamaan :D

Buahhaa, vähänkö naurattaa toi kuva siitä, kun teini tiskaa otsaa kaapinoveen nojaten ja huokaillen tiskatessaan.

Rippijuhlat. Kutsuvieraita n.40 ja tarjoilut tietenkin tilattu vierasmäärän mukaan, hieman yläkanttiin. Juhlapäivänä ovelle ilmestyy teinin urheiluseurasta puolituttuja kavereita poikaystävineen ja vanhempineen.

Kyllä, teini oli iloisesti kutsunut 15 lisävierasta perheineen ilmoittamatta siitä meille vanhemmille. Kun kysyin mitä me heille tarjoamme ja teinille valkeni ettei syötävää ollut tarpeeksi, hän ehdotti kirkkain silmin, että ilmoitamme osalle vieraista (pääosin kutsun saaneille sukulaisille) etteivät saa ottaa ruokaa pitopöydästä.

Ihan uteliaisuudesta, miten rippijuhlien tarjoilusta sitten lopulta selvisitte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiiiii, miksei meillä ole mitään ruokaa? Katson kaappiin, löytyy eilistä ruokaa, leipää ja erilaisia päällisiä, salaattitarvikkeita, kananmunia, pakkasessa vaikka mitä...

No, saan lopulta raivottaresta (15v) irti, että haluaisi kananmakuista mamanuudelia.

Annan teinille vitosen ja totean, että menee sitten hakemaan nuudelinsa, jos siitä onnelliseksi tulee. "En tasan mee mihinkään kauppaan, mikset ikinä voi ostaa mitään mitä haluan? "

Kristallipallostako tämä olisi pitänyt kaupassa päätellä?

Tästä saa palkinnon kun lapsi muuttaa pois ja tulee ekan kerran käymään, avaa jääkaapin oven ja huokaisee ihastuneena: Näin paljon ruokaa!

Tämä! :) Oli niin liikuttavaa katsoa, kun yksin ulkomailla asunut 19-vuotias tyttäreni kurkkasi ekaa kertaa jääkaappiimme kotona vieraillessaan. Sitä haltioitumisen määrää :D. "Oi, teillä on juustoa! Ja makkaraa! Ja vihanneksia ja hedelmiä ja......" Siitä voikkarista tuli ihan supersuuri...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Hei voisit antaa mulle 100 euroo.... " Siis mitä? Miksi? " No sulla on rahaa! Mä näin kun ennen ruokakauppaan menoa nostit!!!! HAH HA " Niin ennen kauppaan menoa... Mitä sinä äsken söit?  ...

" Mutku eihän maksa paljoo ja... "

Teini 15v. Kaupasta ostin ruokaa, pesuaineita....

T: Isä

Samaan aihepiiriin liittyen meillä taivastellaan aina, miksi ostan" järjettömiä määriä ruokaa" kerralla. Esim. pussillisen banaania, pussillisen perunoita, 3 pakettia leipää... Joka kerta kysyn, aikooko kysyjä kuolla jo tänään, jos kuvittelee, etteivät ruuat lopu ollenkaan. Yleensä ne loppuvat alta aikayksikön.

Tulee mieleen ne Ylen Teinipomo -jaksot, jossa teinit rahankiilto silmissään kuvittelivat perheen ruokamenoiksi jotain parin euron päiväbudjettia 👍

Oli varmaan aikamoinen shokki nähdä se todellisuus 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti musta ei tule ihan kamalaa teiniä, nää kuulostaa kauheilta. :D

T. 12v

Älä vaan! XD

T. 8v

Äbwlääwlbä!

T. 2v

Vierailija kirjoitti:

Meillä tänään ruualla 13v "mä en syö jos ei ole ketsuppia"

Minä: *Hakee ketsupin pöytään*

Teini: Tää on vääränlaista, pitää olla Felixiä

Minä "No se ketsuppi onkin jo vähissä, ota mun kukkarosta rahat ja hae lähikaupasta jos haluat"

Teini: *Lähtee kauppaan mutisten" tulee takaisin, plöräyttää felixiä lautaselleen kunnon klöntin (itse pusersi täysillä voimilla reunoilta)

"Paska pullo, nyt mä en ainakaan syö"

Ja painui huoneeseensa.

Kyllä se nyt äsken vaivihkaa hiipi ruokapöytään, mutten viitsinyt mainita mitään ettei saa enempää aihetta kiehua tälle päivää :D rakas tuo on silti <3

Itse olisin todennut jo tuossa väärästä ketsuppimerkistä natkuttamiseen todennut tyynesti, että herra/neiti on sitten hyvä ja poistuu pöydästä jos ei ruoka kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa joskus vaikka kokeilla sitä teinin luokse menemistä, ei aina tarvitse huutaa jostain toisesta huoneesta:)

Ei. Lapsi tulee luokse kutsuttaessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa joskus vaikka kokeilla sitä teinin luokse menemistä, ei aina tarvitse huutaa jostain toisesta huoneesta:)

Ei. Lapsi tulee luokse kutsuttaessa.

Koirako sun lapsesi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järjestin pojalle rippijuhlia ja pyysin leikkaamaan nurmikon, vastaus "miksi?". 

Ihan relevantti kysymys. Miksi nurmikko oli leikattava? Siksikö, että sinä halusit vai oliko joku relevantimpi syy? Suurin osa nuorten kysymyksistä kumpuaa siitä, että he eivät osaa lukea ajatuksia ja aika moni aikuinen keskittyy käskyttämään selittämisen sijaan. Meillä teini leikkasi nurmikon ihan mielellään,kun totesin, "että piha näyttää siistimmältä ja vieraiden on mukavampi istuskella puutarhatuoleissa, kun nurmikko on leikattu, Nämä ovat sinun juhlasi, sinun tehtäväsi on juhlien isäntänä huolehtia vieraiden viihtymisestä, joten hae ajettava ruohonleikkuti ja ryhdy hommiin."

Kyllä jotain on pahasti pielessä, jos rippikouluikäiselle on selitettävä kuin pikkulapselle, että juhlia ennen on tapana kohteliaisuudesta vieraita kohtaan siistiä kaikki paikat mahdollisimman kivannäköisiksi.  Outoa on, jos tämä asia tulee ensimmäistä kertaa esille ripille päästessä.

Kuinkahan monta kertaa tämä mamma selittää kakskytvuotiaalle, että kuule tiskata tarttee sen takia, että sunkin on sitten kivempi syödä puhtailta astiolta.

No ei ole mitään "pahasti pielessä", ei tuollainen välttämättä tule viistoistaveelle ekana mieleen. Jos 25-vuotiaalle pitää tiskauksen tarpeellisuudesta selittää, niin sitten ollaan jo aika eri sfääreissä, mutta ei tuo sitä indikoi.

PS. iPhone ois halunnut korjata tiskauksen -> raiskauksen. Olisi tullu hieman sisällöltään erilainen viesti 😨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa joskus vaikka kokeilla sitä teinin luokse menemistä, ei aina tarvitse huutaa jostain toisesta huoneesta:)

Ei. Lapsi tulee luokse kutsuttaessa.

Ja jos ei tule niin saa näpeilleen, eiks jeh (sarkasmi).

Vierailija kirjoitti:

Wtf. Miksi ruokien ostaminen on teineistä noloa? Ihme villitys taas. Ei mun teini-iässä vaan.. Tosin liikuin vähän älykkäämmissä piireissä kuin luokan pissisten kanssa. :D Moni porukassa osasi tehdäkin sitä ruokaa jo joskus 13-14v.

Ilmeisemmin se älykkyys jäi sinne piireihin, kun vanhenit?

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä teinit ragee, mutta itse huomasin heittäytyväni sille linjalle että tivasin jotta kuka helkkari teidät on opettanut perustelemaan väitteenne niin etten pärjää teille väittelyssä...

Minä alentunut tuohon myös!!! Ja saatoinpa vahingossa sanoa, että älä intä vaan kuuntele äitiäsi.. Lapsi silloin 19v. ja fiksumpi kuin äitinsä. Kuhan ketutti..=)

Vierailija kirjoitti:

Heti kättelyssä tunnustan, etten meinannut saada mitään rotia teinin öiseen pelaamiseen. Sitten aloin käyttää sähköpääkytkintä. Käskin kertoa muille pelaajille, että sähköt katkesi yllättäen.

Oma lapsi oli muuten aika "säyseä" ja totteli kyllä muissa asioissa. Tosin jossain välissä kuului aika usein, että "viddu sä oot tyhmä" ja että "nyt ei enää eletä mitään 80-lukua". Jälkimmäisen lausahduksen syvin olemus kyllä jäi avautumatta, mutta toki vuonna 2008 ei eletty 80-lukua.

Meillä tuttavaperheen teini tapasi myös pelailla yötä myöten huoneessaan tietsikalla (tämä oli aikaa ennen älykännyköitä). Sähkömies isä laittoi oman sänkynsä viereen katkaisijan, josta painamalla teinin huoneesta katkesivat sähköt samaan aikaan, kun isä meni nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Veisitkö koiran ulos" (äiti teinille normaalilla puheäänellä)

"Veisitkö koiran ulos" (hiukan kovemmalla äänellä hetken kuluttua)

"Nyt Jaakko sen koiran kanssa ulos" (kovalla äänellä viiden minuutin päästä)

"Aina mulle huudetaan"

Miksi äiti kysyy, että veisitkö koiran ulos? Jos Jaakko vastaa, että en vie, niin se on siinä sitten. Tuskin jaakko sitä koiraa omistaa ja ainakin minä aikuinen oletan, että kysymykseen voi vastata myös ei, jos se noin esitetään.

Sulla ei kyllä selkeesti oo teinejä. Ne aivot vaan jostain syystä toimii erilailla. Ihan turha sanoa, että "minä aikuinen oletan". Juu, niin minäkin aikuinen oletan tosi monta asiaa, mutta tää on just tyypillinen esimerkki teinielämästä. Jos en ole kuullut sataa kertaa "ihan just, kohta, no oota nyt edes vähän, joo, siis ihan kohta..." niin en kertaakaan. Ja vielä toi: "Siis voi paska, xxx on pissannut mun huoneesen!!! Ja siis vielä kyseessä kilpaurheileva teini, joka meni lukioon 9,7 keskiarvolla. Kotona ollut aina normi settiä tehdä kotitöitä ja ne on aina myös sujuneet. . Teinit vaan jotenkin käy hirmu hitaalla näissä tavallisissa askareissa, en tajua miten ne taantuukin niin.

Minulla on enää yksi teini, kaksi lasta on jo aikuisia. Ei meillä yksikään lapsi ole sanonut, että ihan just kohta tai odota vähän. Näin siksi, että olen selkeä enkä kysy, että veisitkö roskat. Siihen voi vastata ei, joten sanon, että "kun olet syönyt, viet roskat".Selkeää, ymmärretävää ja toimivaa.

Meillä on se ja sama käytänkö konditionaalia vai imperatiivia. Lapsi ei vastaa kohta eikä odota vähän, vaan vastaa heti kauniisti myöntävästi joo, kun kehotan tekemään jotain. Tämän jälkeen ei sitten tapahdukaan mitään. On kyllä todennut itsekin, että sanomalla joo, saa minut pois niskastaan ja sen jälkeen voi unohtaa mitä piti tehdä.

Meillä ihan sama, pyysi mitä tahansa, vastauksena tulee "joo" tai "joo joo". Mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Tuo muuten pätee iästä riippumatta kaikkien kohdalla. Mikäli ihminen vastaa sulle "joo, joo", voit olla sata varma, että mitään sen suuntaistakaan ei tapahdu mitä pyysit.

"Kävisitkö kaupassa"

"En voi"

"Mikset?"

"Mä mittasin kuumeen ja sitä oli melkein!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitiiiii, miksei meillä ole mitään ruokaa? Katson kaappiin, löytyy eilistä ruokaa, leipää ja erilaisia päällisiä, salaattitarvikkeita, kananmunia, pakkasessa vaikka mitä...

No, saan lopulta raivottaresta (15v) irti, että haluaisi kananmakuista mamanuudelia.

Annan teinille vitosen ja totean, että menee sitten hakemaan nuudelinsa, jos siitä onnelliseksi tulee. "En tasan mee mihinkään kauppaan, mikset ikinä voi ostaa mitään mitä haluan? "

Kristallipallostako tämä olisi pitänyt kaupassa päätellä?

Tästä saa palkinnon kun lapsi muuttaa pois ja tulee ekan kerran käymään, avaa jääkaapin oven ja huokaisee ihastuneena: Näin paljon ruokaa!

Tämä! :) Oli niin liikuttavaa katsoa, kun yksin ulkomailla asunut 19-vuotias tyttäreni kurkkasi ekaa kertaa jääkaappiimme kotona vieraillessaan. Sitä haltioitumisen määrää :D. "Oi, teillä on juustoa! Ja makkaraa! Ja vihanneksia ja hedelmiä ja......" Siitä voikkarista tuli ihan supersuuri...

Tämä toistuu meilläkin, kun opiskelijatytär tulee kotona käymään. Haltioituneita huudahduksia jääkaapin äärellä:)