Haluisin tavallisen miehen jakamaan arjen. Ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle komppi. Olen eronnut ja yh, ja kyllä ihmettelen mistä muut yh:t löytävät muka fiksuja miehiä lapsiarkea jakamaan. Ei ole tullut vastaan. Ei lapsettomilla miehillä ole harmainta haisua, miten lapsiperheen arki pyörii. Luullaan (ja toivotaan) että lapsen voi aina lykätä mummolaan ja jotenkin ajatellaan, että se lapsi on minullekin riesa. Että minäkin haluaisin lapsesta koko ajan eroon, heti kun tilaisuus on. Huoh.

Yhtään lapsellista miestä en ole tavannut, siksi en ole tapaillut lapsellisia. Voisin hyvin ottaa sellaisen, ei vaan ole kävellyt vastaan. Ehkä heillä olisi enemmän älyä päässä.

Eikä kyllä yhtään nappaa se seksin perässä oleminen. Heti ekoilla treffeillä pitäisi saada, moni jopa ehdottaa suoraan, että siirrytäänkö makkarin puolelle. Etenkin jos mies on ollut pidempään sinkku ja naiskokemus on vähäistä, sitä enemmän tulee sellainen olo, että miehelle on yksi ja sama kuka minä olen. Kunhan on "joku nainen" ja saa sitä seksiä. Se mielistely kyllä paistaa monesta läpi. Ällöttävää.

Oma juttunsa on myös kyvyttömyys muutenkaan pyörittää arkea. Ei tajuta, että ruokaa on tehtävä, kaupassa käytävä, vessapaperia ostettava jne. Odotetaan, että joku (minä) hoitaa kyllä.

Kaipa ne järkevät 28-40v miehet on kaikki jo varattu.

Harva mies etsii juuri sellaista naista, jolla on jo lapsia. Ehkä vain ne, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät pysty niitä saamaan. Yh:lla on aina olemassa jo taakka, jota mies ei oikein haluaisi. Sen vuoksi yh joutuu laskemaan rimaa siinä, millaista miestä pitää hyvänä miehenä. 

Totta on, että tuon ikäiset perhekeskeiset miehet elävät yleensä perheidensä kanssa. Kuka nyt sellaisesta miehestä haluaisi erotakaan? Omassa lähipiirissäni tällaiset miehet ovat löytäneet tyttöystävänsä jo opiskeluvaiheessa eli alle 25-vuotiaina, vaikka lapsia onkin hankittu vasta kolmenkympin tienoilla. 

Silti todella monet yh:t pariutuvat ja jopa lapsettomien miesten kanssa, jotka sitten ottavat naisen lapset kuin omikseen. Mistähän sellaisia löytää, kun itselle on tullut vastaan juuri vain niitä, joille lapsi on riesa? Kyllä minä sen tiedän, ettei yleensä ole ihanteellista että toisella on lapsia. Enkä sellaista miestä tietenkään ottaisikaan, joka kokee lapseni rasitteena. En oikein käsitä miten joutuisin laskemaan rimaa, koska olen yh? Päinvastoinhan rima on pidettävä korkealla, koska mitä tahansa kalja-seppoa ei voi lapsen elämään tuoda. No ehkä joku epätoivoisesti miestä etsivä kelpuuttaa kenet tahansa, joka jotenkuten sietää lapsia. Itse en ole sellainen.

Todella monet yh:t pariutuvat ja todella monet uusperheet EIVÄT ole mitään onneloita vaan perheissä on pientä ja isoa skismaa sekä lasten välistä eriarvoisuutta. Varsinkin sitten, jos perheeseen syntyy myös yhteisiä lapsia. Monelle yh:lle riittää, ettei puoliso kohtele naisen lasta varsinaisesti huonostikaan, mutta eivät edellytä, että mies kohtelisi naisen lasta kuin omaansa. Tämä on sitä "riman laskemista". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin kirvesmiehen kirjoitti:

Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.

Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin? 

Ei ne muuta vaan sinä muuttaisit pikkupaikkakunnalle. 

No sekin kävisi, jos se pikkupaikkakunnan mies elättäisi minut, koska en voi saada pikkupaikkakunnalta töitä. Mutta jos naisen pitää tuoda kotiin rahaa, tai maksaa omat harrastuksensa, on sen naisen käytävä töissä, koska rahaa ei tipu taivaasta. Ja pikkupaikkakunnalla ei ole töitä. Joten mies, joka ei suostu pois sieltä pikkupaikkakunnalta on vähän mahdoton parisuhde, ellei se mies ole rikas.

Pikkupaikkakuntien poikamiehet yleensä ihan mielellään elättävät vaimonsakin, mutta elintaso ei ole kovin kummoinen yhden palkalla. Joten oletko valmis laskemaan elintasoasi?

Olen se, joka tuossa aiemmin kirjoitti, että pikkupaikkakunnan mies olisi ok, mutta työni on Helsingissä. En siis ole ap, jos joku niin kuvitteli. Minulle kyllä kelpaisi nykyistä paljon matalampi elintaso siellä pikkupaikkakunnalla, ja voisin hyvin vaihtaa nykyiset kalliit harrastukseni ilmaisiin luontoharrastuksiin tms, joita pikkupaikkakunnalla olisi. Mutta miehen pitäisi kyllä maksaa minulle silti eläkettä vastaavaa sijoitusvarallisuutta, koska en voi ottaa sitä riskiä, että mies kuolee ja jään puille paljaille työurani tuhonneena tai että eroamme ja minä olen ollut elättinä niin pitkään, että minulle ei ole kertynyt eläkettä. 

Se, että mies elättää naisensa ei tarkoita vain jokapäiväisen ruoan ja vaatetuksen tarjoamista, vaan se tarkoittaa myös työuraa vastaavan eläkkeen maksamista sille naiselle.

Saisithan sä työttömyyskorvausta, josta voisit maksaa itsellesi sijoituksia tai eläkettä.

Saisinko todella työttömyyskorvausta? Oma-aloitteisesti irtisanoutuisin koulutustani vastaavasta työstäni Helsingissä, muuttaisin jonnekin pikkupaikkakunnalle, josta en voi saada töitä enkä myöskään läheisistä pikkukaupungeista. Saisin ensin karenssin, ja noin vuoden päästä irtisanoutumisestani ansiosidonnaiseni päättyisi. Jossain vaiheessa työkkäri sanoisi, että heidän mielestään en ole työmarkkinoiden käytettävissä kun olen itse väkisin muuttanut jonnekin hevonkuuseen, josta en voi saada töitä, ja he lakkauttaisivat tukeni.

Oikeastiko sä kuvittelet, että jossain Kainuun korvessa elävät eivät saa työttömyyskorvausta sen vuoksi, että asuvat Kainuun korvessa? Kyllä saavat. Tietenkin tulisi ensin karenssi, mutta ei se kestä kuin muutamia kuukausia. 

Olisi varmaan tosi hienoa suunnitella elämänsä työttömyyskorvauksen varaan. Ammattisuoja ei taida nykyisin kestää montaakaan kuukautta, sen jälkeen olisi velvollinen ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Ja jos ja kun töitä ei olisi, niin työkokeiluja ja työvoimakursseja. Kunnes lopulta katsottaisiin, että on niin pitkäaikaistyötön, että laitetaanpa kuntouttavaan työtoimintaan.

Enpä ihan äkkiä vaihtaisi nykyistä tilannettani tuohon.  Sen takia en myöskään vähässä kummassa olisi valmis muuttamaan maalla asuvan miesystäväni luo, vaan suhteemme saa jatkua toistaiseksi etäsuhteena. Valitettavasti läheskään kaikki maalla asuvat miehet eivät siihenkään suostuisi, että ollaan suhteessa mutta vietetään yhdessä pääsääntöisesti vain viikonloput ja lomat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö selviä itse arjestasi, vai miksi se pitää jakaa? Oletko varma, ettei kiva kämppäkaveri olisi sinulle parempi ratkaisu?

Minä haen parisuhteelta ensisijaisesti hauskanpitoa, älyllistä ja emotionaalista yhteyttä, syvällisiä keskusteluja ja hyvää seksiä. Näitä voi edesaauttaa se, että asuu samassa asunnossa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Sekä yhteisasumisessa että omissa kodeissa on omat puolensa.

t. se kunnollinen, fiksu ja normaali mies

Ei siinä auta hauskanpito ja emotionaalinen yhteys, jos jatkuvasti on eripuraa arkisista asioista ja mies on kuin lapsi.

Osaan hoitaa arkeeni liittyvät asiat oikein hyvin itsekin, ja niin ovat kanssani seurustelleet naisetkin osanneet hoitaa omansa. Jos käsitykset asumisesta ovat hyvin erilaiset, omien asuntojen pitäminen on ihan hyvä vaihtoehto. Jää sitten enemmän energiaa noihin oleellisiin asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Komppaan täysin.Normaalia,fiksua ja ok näköistä kaveria ei vaan tule vastaan.

Tuleehan näitä, mutta ovat jo varattuja.

N40

Tämänkin olen huomannut. Miettinyt myös mikä liitoissa on vikana että vähän vilkaistaan vierastakin ja jopa suhteeseen halutaan mutta ei haluta erota edellisestä. Saako kotona siis niin hyvän palvelun? Jos saa eikö mies haluisi saman palvelun seuraavan kanssa? Miksi mies ei sitten paneudu siihen liittoonsa kaikilta osin täysillä? Juuri tuollaista miestä en halua. Liiton pitää olla myös sellainen että molemmat nauttivat liitostaan kaikin osin ja haluavat olla vapaaehtoosesti siinä. ARKENAKIN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että naiset luulee, tulot ja menot tulisi tasata menojen mukaan ?

Tottakai se mieskin osallistuu asumis- ym. kustannuksiin jos yhdessä asutaan?

Vai meinaatko, että mies seilaa siinä vaan vapaamatkustajana, että voi pitää omat tulonsa yksin?

Ruoka ilmestyy kaappiin ja maksut tulee maksettua ilman, että mies edes huomaa?

Tottakai kumpikaan ei käytä toista hyväkseen, mutta molemmat kyllä osallistuu yhteisen talouden menoihin, vai mitä?

Problematiikka on siinä, että jos naisen nettotulot on esim 2400 €/kk, miehen nettotulot 4000€/kk ja yhteiset menot (asuminen, sähkö, kotivakuutus, ruoka, pesuaineet jne) 3800€/kk, niin 50-50 jaolla kumpikin maksaa 1900 €/kk, jolloin naiselle jää omiin menoihinsa 500 €/kk ja miehelle 2100€/kk. Tämä ei yleensä naiselle sovi vaan hän haluaa, että molemmille jää 1300 €/kk omiin menoihin tai ainakin, että hänelle jää huomattavasti enemmän ja miehelle huomattavasti vähemmän kuin mitä tuo puoliksi maksaminen tarkoittaisi.

TÄTÄ EN YMMÄRRÄ. Jos on naimisissa, niin tottakai molemmilla pitää olla sama elintaso. Ja olen se parempituloinen mies.

Elintaso ja elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä, että molemmilla on saman verran rahaa mm. omiin harrastuksiin. 

Elatusvelvollisuudesta avioliitossa: jos nainen tekee  omasta tahdostaan puolikasta työaikaa, niin hänhän ei täytä velvollisuutta "ottaa osaa perheen elatukseen kykyjensä mukaan". Hän laiminlyö perheen tulonteon "koska vähemmälläkin työllä pärjää"

Ei me olla todellakaan mitään "elatusvelvollisuuksia" laskeskeltu mieheni kanssa! Jos on noin tarkkaa rahasta niin ei kyllä ole mikään oikea perhe tai suhde edes kysymyksessä. Me tienataan nykyään yhtä paljon (ja onneksi varsin riittävästi), mutta tilanne on ollut toinenkin - molemmat ollaan oltu vuoron perään se vähemmän tienaava. Silloin on  se maksanut jolla on millä maksaa, ja on tietysti tasattu muutenkin menoja jotta molemmilla on mahdollisuus samanlaiseen elintasoon. Varsinkin kun on lapsia, ei tulisi kuuloonkaan, että olisi eri elintaso perheenjäsenillä. 20 vuotta on menty tällä menetelmällä joten toimii meillä ja tuntuu molemmista oikeudenmukaiselta.

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan, että tämän palstan miehet ovat niitä keskivertomiehiä, siis verrattavissa niihin, joita myös vapailla markkinoilla pyörii niin voin naisena todeta:

- vihaisia

- pihejä

- itsekkäitä

- epäempaattisia

- eivät ymmärrä tai halua ymmärtää naisesta hevon humppaa

- eivät edes ansaitse mukavaa ja fiksua naista

Sorry!

Ja te muutamat, erilaiset ja kivat miehet täällä, tämä ei kuvaile teitä.

Jokainen tutkailkoon itseään kumpaan ryhmään kuuluu.

Mitä se miehen pihiys sinua haittaa jos et yritä hyötyä hänen rahoistaan? 

Pihit ihmiset ovat ärsyttäviä, niin naiset kuin miehetkin.

Heidän kanssaan ei huvita mennä mihinkään kun koko ajan vertailevat hintoja ja siunailevat, että herrajee kun on kallista!

Maksan siis itse osuuteni, ja joskus sen toisenkin, mutta kauhea rutina kun vastavuoroisesti tarjoaa: mikäs mahtais olla täällä halvinta...

Ja se ikuinen tinkiminen on kamalaa kuunnella vierestä.

Mulla olis. Ihan tavallinen. Pitää itsestään huolta, pituutta reilu 180, osaa tehdä ruokaa ja panna.

Tunnollinen, uskollinen ja ei juo juuri ikinä.

Jotenkin vaan ei silti kiinnostele.

Pistä Av, yv,

Vierailija kirjoitti:

Riittää kun on mun silmää miellyttävä olemus, sekä oma ymmärrys miten tavallista elämää vietetään YHDESSÄ arjessa. Ja juhlassa.

vaaditko että on työssäkäyvä? tai muuten omillaan toimeentuleva. 

Vierailija kirjoitti:

Miten ei löydy? Tee aloitteita. Olen mies, ja kokeilin baarissa ja yökerhossa lähes selvinpäin oloa koko illan. En istunut missään nurkkapöydässä piilossa. Monet naiset katsoivat kiinnostuneen näköisinä, mutta ei muuta. Jos siellä oikeasti joku heistä haluaisi normaalin, ihan hyvän näköisenkin miehen, niin miksi he eivät tule juttelemaan?

Älkääkä nyt sanoko, että ette käy baareissa, vaan olette mielummin kotona yksin.

Kokeilit baarissa ja yökerhossa yhden kerran selvinpäin oloa. Miten ne aikaisemmat kerrat, oletko juonut itsesi ihan tuhannen känniin? Jos naiset ovat nähneet sinut aiemmin kymmenellä edellisellä kerralla tolkuttomassa humalassa, ei se yhden kerran selvinpäin olo mitään pelasta.

Minä uskaltaisin väittää olevani aika jees tapaus mieheksi, jos pienet mielenterveysongelmat ei haittaa.

Olen sisäsiisti, tykkään tiskata, pidän tavarat järjestyksessä, talous on kunnossa, en juo, en polta, luen kirjoja.

Keskustelen mielelläni asioista laajasti ja monipuolisesti. Rakastan psykologisia pohdintoja. 

Tuo että olemuksen pitää miellyttää sinun silmää on varsin laveasti sanottu.

Kuka sen tietää oletko samanlainen kuin suurin osa naisista, että niitä sinun silmää miellyttäviä olemuksia on ehkä kourallisella miehiä koko maailmassa.

Moni nainen haluaisi kunnollisen miehen, joka ei esim. suurkuluta alkoholia ja joka on keskusteleva ja luotettava. Päihteettömyys tai se, ettei käytä päihteitä usein / paljon, tekee miehestä otollisemman vakavaan suhteeseen.

nirsoilitko nuorena? halusit sen kehonrakentaja miljonäärin?

Nyt kun mietin, tunnen kyllä ap:n kuvaamia miehiä. Tarkkaan ottaen tunnen heitä kolme (3) kappaletta. Tunnen myös toisenlaisia. Heitä on enemmän.  

Paljon enemmän.

Hyvin, hyvin paljon enemmän.

Sana kirjoitti:

Moni nainen haluaisi kunnollisen miehen, joka ei esim. suurkuluta alkoholia ja joka on keskusteleva ja luotettava. Päihteettömyys tai se, ettei käytä päihteitä usein / paljon, tekee miehestä otollisemman vakavaan suhteeseen.

Tämä on ainakin minulle hyvin tärkeä asia. Ex-mies on alkoholisti ja sain ihan riittävästi kokea sitä meininkiä siinä liitossa. Vaikka haluaisinkin, en enää voisi olla sellaisen miehen kanssa, joka vetää kännit useammin kuin pari kertaa vuodessa (jos silloinkaan). Tulee niin vahvasti huonot muistot mieleen. Enkä todellakaan halua lapselleni sitä mallia, että on ihan normaalia, että Japi ottaa viikonloppuisin vähän kaljaa sohvan pohjalla. Tissutteluakin on vaikea katsoa, tulee hankala olo ja pelottaa, jos toinen kuitenkin juo enemmän.

Harmi kyllä näitä lähes raittiita ei tunnu löytyvän mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ei löydy? Tee aloitteita. Olen mies, ja kokeilin baarissa ja yökerhossa lähes selvinpäin oloa koko illan. En istunut missään nurkkapöydässä piilossa. Monet naiset katsoivat kiinnostuneen näköisinä, mutta ei muuta. Jos siellä oikeasti joku heistä haluaisi normaalin, ihan hyvän näköisenkin miehen, niin miksi he eivät tule juttelemaan?

Älkääkä nyt sanoko, että ette käy baareissa, vaan olette mielummin kotona yksin.

Baareissa käyvät ihmiset ovat säälittäviä, paitsi silloin jos on joku yhteinen juhla tms. harvinainen tilanne.

En ole ollenkaan säälittävä, vaan juurikin normaaliin arkeen kykenevä, hyvä tyyppi. Aivan typerä yleistys. Baarissa käy monenlaisia ihmisiä, ja paikkanan se on paljon helpompi lähestymisille kuin joku arkinen kauppa tai kirjasto.

Paikkana tavallinen arkinen paikka on helpompi lähestymiselle, kuin baari. Tavallisessa paikassa on yleensä pakko olla täysin selvinpäin ja se vastaa olosuhteiltaan normaalia. JOten normaalius vie pois olosuhteiden luoman paineen. Baarissa se paine tulee siitä kun sen mieltää iskupaikaksi, ainakin minulla. Lisäksi aatoksina on kaikki sellainen hälinä päässä, että "nyt tuo nainen ajattelee minun iskevän sitä....mitähän minä nyt....onnistunko....mitä puhun....voi helvetti, nyt en keksikään mitään järkevää?". Lisäksi pienikin humalatila haittaa. Sitten, kun ekan kerran on nähtävä ilman viinan tuomaa rohkaisua, niin jännitys, puheenaiheiden keksiminen yms. on vain lykätty siihen hetkeen.

VihaajatVihaa kirjoitti:

Minä uskaltaisin väittää olevani aika jees tapaus mieheksi, jos pienet mielenterveysongelmat ei haittaa.

Olen sisäsiisti, tykkään tiskata, pidän tavarat järjestyksessä, talous on kunnossa, en juo, en polta, luen kirjoja.

Keskustelen mielelläni asioista laajasti ja monipuolisesti. Rakastan psykologisia pohdintoja. 

Kaikilla ihmisillä on mielenterveysongelmia, enemmän tai vähemmän. Ne ovat lähes veteen piirrettyjä viivoja. Normaaliuden määrittäminen on hankalaa, paitsi jos on pahoja harhoja. Todellisuuskin on kaikille hieman erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oletetaan, että tämän palstan miehet ovat niitä keskivertomiehiä, siis verrattavissa niihin, joita myös vapailla markkinoilla pyörii niin voin naisena todeta:

- vihaisia

- pihejä

- itsekkäitä

- epäempaattisia

- eivät ymmärrä tai halua ymmärtää naisesta hevon humppaa

- eivät edes ansaitse mukavaa ja fiksua naista

Sorry!

Ja te muutamat, erilaiset ja kivat miehet täällä, tämä ei kuvaile teitä.

Jokainen tutkailkoon itseään kumpaan ryhmään kuuluu.

Mitä se miehen pihiys sinua haittaa jos et yritä hyötyä hänen rahoistaan? 

Pihin ihmisen kanssa on raskasta tehdä mitään, koska hän haluaa aina valita sen halvimman paikan mihin mennään kahville, syömään jne. Voin kyllä tarjota kahvit tai jopa ruoan välillä ihan omilla rahoillani (yleensä maksamme kaiken yhteiseltä tililtä, jonne molemmat tallettavat täsmälleen saman verran), mutta en ole niin hyvätuloinen että voisin tarjota kalliimman hotellin tai paremmat lennot.

eri

Kaksi kysymystä AP:lle:

1) Oletko lapseton?

2) Oletko normaalipainoinen?

Jos vastaus molempiin on kyllä, sinulla on vielä toivoa, muuten ei.