Haluisin tavallisen miehen jakamaan arjen. Ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkujen perusongelma on se että kaikki hyvät ovat varattuja ja vapaalla ovat ne joita kukaan ei ole huolinut tai on itse pidetty yllä liian korkeaa vaatimustasoa. Pitää myös muistaa että ei jokainen ihminen löydä kumppania. 30-40 vuotiaaksi ehtinyt sinkku on jo ylijäämäihminen, syrjäytynyt alkoholisti/mammanpoika/luonnevikainen tms.

Parisuhteita myös purkautuu jatkuvasti erinäisistä syistä, joten niitä hyviäkin tapauksia voi olla vapaana vielä tuossa iässä. Tosin ne eivät kauaa pyöri vapaana, joten niiden nappaamisessa täytyy olla vähän tuuriakin.

Tavallisia miehiä on suurin osa eli se puoli hoituu helposti.

"Jakamaan" arjen on se ongelma. Miehistä enemmistö etsii naista pyörittämään arkea heidän puolestaan, jotta he voivat omistautua kivemmille jutuille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat, että naiset luulee, tulot ja menot tulisi tasata menojen mukaan ?

Tottakai se mieskin osallistuu asumis- ym. kustannuksiin jos yhdessä asutaan?

Vai meinaatko, että mies seilaa siinä vaan vapaamatkustajana, että voi pitää omat tulonsa yksin?

Ruoka ilmestyy kaappiin ja maksut tulee maksettua ilman, että mies edes huomaa?

Tottakai kumpikaan ei käytä toista hyväkseen, mutta molemmat kyllä osallistuu yhteisen talouden menoihin, vai mitä?

Problematiikka on siinä, että jos naisen nettotulot on esim 2400 €/kk, miehen nettotulot 4000€/kk ja yhteiset menot (asuminen, sähkö, kotivakuutus, ruoka, pesuaineet jne) 3800€/kk, niin 50-50 jaolla kumpikin maksaa 1900 €/kk, jolloin naiselle jää omiin menoihinsa 500 €/kk ja miehelle 2100€/kk. Tämä ei yleensä naiselle sovi vaan hän haluaa, että molemmille jää 1300 €/kk omiin menoihin tai ainakin, että hänelle jää huomattavasti enemmän ja miehelle huomattavasti vähemmän kuin mitä tuo puoliksi maksaminen tarkoittaisi.

Ihan oma valinta. Jos perheen haluaa perustaa niin rahat on yhteisiä. Muuten kukin eläköön omillaan. Problem solved.

Eihän se mitenkään automaattisesti noin mene, vaan asiasta sovitaan pariskunnan kesken. Tosin minusta miehenä tuntuisi oudolta, jos perheeltä jäisi jotain puuttumaan sen takia että haalisin oman osuuteni vain omaan käyttööni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin kirvesmiehen kirjoitti:

Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.

Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin? 

Ei ne muuta vaan sinä muuttaisit pikkupaikkakunnalle. 

No sekin kävisi, jos se pikkupaikkakunnan mies elättäisi minut, koska en voi saada pikkupaikkakunnalta töitä. Mutta jos naisen pitää tuoda kotiin rahaa, tai maksaa omat harrastuksensa, on sen naisen käytävä töissä, koska rahaa ei tipu taivaasta. Ja pikkupaikkakunnalla ei ole töitä. Joten mies, joka ei suostu pois sieltä pikkupaikkakunnalta on vähän mahdoton parisuhde, ellei se mies ole rikas.

Pikkupaikkakuntien poikamiehet yleensä ihan mielellään elättävät vaimonsakin, mutta elintaso ei ole kovin kummoinen yhden palkalla. Joten oletko valmis laskemaan elintasoasi?

Olen se, joka tuossa aiemmin kirjoitti, että pikkupaikkakunnan mies olisi ok, mutta työni on Helsingissä. En siis ole ap, jos joku niin kuvitteli. Minulle kyllä kelpaisi nykyistä paljon matalampi elintaso siellä pikkupaikkakunnalla, ja voisin hyvin vaihtaa nykyiset kalliit harrastukseni ilmaisiin luontoharrastuksiin tms, joita pikkupaikkakunnalla olisi. Mutta miehen pitäisi kyllä maksaa minulle silti eläkettä vastaavaa sijoitusvarallisuutta, koska en voi ottaa sitä riskiä, että mies kuolee ja jään puille paljaille työurani tuhonneena tai että eroamme ja minä olen ollut elättinä niin pitkään, että minulle ei ole kertynyt eläkettä. 

Se, että mies elättää naisensa ei tarkoita vain jokapäiväisen ruoan ja vaatetuksen tarjoamista, vaan se tarkoittaa myös työuraa vastaavan eläkkeen maksamista sille naiselle.

Mitä helvettiä sinä oikein selität?

Minä en tarvitse naista jakamaan arkea vaan mukavammat hetket.

M

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä, että sinulla on todennäköisesti niin vittumainen ymmärrys arjesta ja juhlasta, ettei sitä kukaan normaali halua jakaa. Sinun ymmärrys on myös sellainen, että muiden ymmärryksille ei ole tilaa.

Ja tämän tiedät tuntematta minua? Ainakaan tuolla ajattelumallilla olevaa ihmistä en halua arkeeni. Mutta miehen joka ei tarvitse äitiä ja kodinhoitajaa vaan tasavertaisen ihmisen. Ei haittaa jos tekee ruuaksi purkkihernekeittoa tai pesee pyykit väärin kunhan tekee. Omasta tahdostaan ja ymmärtää milloin asioita on tehtävä. Esim että jääkaappi ei täyty itsestään.

Lasten murheet ja ongelmat kuuluu isällekkin. Että nainen voi vaihdattaa oman autonsa renkaat ja öljyn liikkeessä jos itse ei osaa. Että siis arki on sujuvaa. Rahat riittää kummankin omiin ja yhteisiin menoihin tasapuolisesti. Että seksin voi alottaa molemmat ja tuoda siihen uutta ilman toisen epäilyjä.

Ehkä eivät usko tuota todeksi vaan luulevat sinua oman mielikuvituksensa tuotteeksi. Ainakin lähipiirin kokemuksien mukaan tuollaisia naisia ei löydy vaan useimmat asiat pitää tehdä juuri tietyllä tavalla ja tiettyyn aikaan, jonka juuri nainen määrittelee. Kokeile nuoremmista miehistä. Heitä ei ole elämän raadollinen arki vielä niin pahasti kyynistänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö selviä itse arjestasi, vai miksi se pitää jakaa? Oletko varma, ettei kiva kämppäkaveri olisi sinulle parempi ratkaisu?

Minä haen parisuhteelta ensisijaisesti hauskanpitoa, älyllistä ja emotionaalista yhteyttä, syvällisiä keskusteluja ja hyvää seksiä. Näitä voi edesaauttaa se, että asuu samassa asunnossa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Sekä yhteisasumisessa että omissa kodeissa on omat puolensa.

t. se kunnollinen, fiksu ja normaali mies

Ei siinä auta hauskanpito ja emotionaalinen yhteys, jos jatkuvasti on eripuraa arkisista asioista ja mies on kuin lapsi.

Sinkkumiehen arki on yleensä paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa (koska he eivät tee pikkuasioista norsunkokoisia), joten naisen ei ole tarkoitus tuoda arkeen lisää vaivaa ja vaikeuksia vaan naisen kanssa olemiselta odotetaan nimenomaan em kirjoittajan mainitsemia asioita. 

Sinkkumiehen pitäisi myös ymmärtää, että jos arkiset asiat eivät suju, mieslapsi tuo sinkkunaisen elämään vaivaa ja vaikeuksia. Miksi kukaan nainen haluaisi sellaista vaivoikseen.

Minä en ymmärrä, että mikä siinä menee pieleen. Ensin on kumpikin hoitanut kaikki taloustyöt yksin ilman ongelmia, mutta kun mennään yhteen niin niistä tulee ylitsepääsemätön ja eroon johtava ongelma. Kaipa sitä miehenä tuppaa monesti jättämään sen peruspyörityksen naisen niskoille, kun tuntuu että ensinnäkin nainen osaa tehdä samat asiat kolme kertaa nopeammin ja paremmin ja lisäksi nainen tuntuu haluavan määritellä sen, miten kaikki asiat tehdään. Siinä on aika helppo sitten pikkuhiljaa sanoa, että tee sinä sitten kun paremmin tiedät. Ja moni nainen ei yksinkertaisesti pysty olemaan, jos kaikkea ei ole tehty prikulleen hänen mallillaan, joten miehen tekemä ei lopulta kuitenkaan kelpaa.

Vielä kun löytäisi tavallisen katseenkestävän naisen joka itsekin pystyisi noihin samoihin asioihin. Sellaiset naiset ovat harvassa ja suurin osa jo naimisissa.

SeOliMurha♪♪♪♪ kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ei löydy? Tee aloitteita. Olen mies, ja kokeilin baarissa ja yökerhossa lähes selvinpäin oloa koko illan. En istunut missään nurkkapöydässä piilossa. Monet naiset katsoivat kiinnostuneen näköisinä, mutta ei muuta. Jos siellä oikeasti joku heistä haluaisi normaalin, ihan hyvän näköisenkin miehen, niin miksi he eivät tule juttelemaan?

Älkääkä nyt sanoko, että ette käy baareissa, vaan olette mielummin kotona yksin.

Baareissa käyvät ihmiset ovat säälittäviä, paitsi silloin jos on joku yhteinen juhla tms. harvinainen tilanne.

En ole ollenkaan säälittävä, vaan juurikin normaaliin arkeen kykenevä, hyvä tyyppi. Aivan typerä yleistys. Baarissa käy monenlaisia ihmisiä, ja paikkanan se on paljon helpompi lähestymisille kuin joku arkinen kauppa tai kirjasto.

Paikkana tavallinen arkinen paikka on helpompi lähestymiselle, kuin baari. Tavallisessa paikassa on yleensä pakko olla täysin selvinpäin ja se vastaa olosuhteiltaan normaalia. JOten normaalius vie pois olosuhteiden luoman paineen. Baarissa se paine tulee siitä kun sen mieltää iskupaikaksi, ainakin minulla. Lisäksi aatoksina on kaikki sellainen hälinä päässä, että "nyt tuo nainen ajattelee minun iskevän sitä....mitähän minä nyt....onnistunko....mitä puhun....voi helvetti, nyt en keksikään mitään järkevää?". Lisäksi pienikin humalatila haittaa. Sitten, kun ekan kerran on nähtävä ilman viinan tuomaa rohkaisua, niin jännitys, puheenaiheiden keksiminen yms. on vain lykätty siihen hetkeen.

 

Päinvastoin. Tavallisissa paikoissa ihmiset ovat keskittyneitä arjen pyöritykseen ja siellä olisi tosi outoa, jos joku alkaisi lähestyä jotenkin romanttisessa mielessä. Lisäksi ei ole alkoholia voitelemassa sosiaalisia rattaita, joten kukaan ei uskalla puhua kenellekään mitään ylimääräistä, kuten suomalaiseen tapaan kuuluu. Baarissa taas kaikki olosuhteet ovat suopeat tutustumiselle ja tiedät jo valmiiksi, että siellä on ihmisiä jotka ovat seuraa vailla, sen sijaan että miettisit jossain marketissa että onkohan tuokin ostoksiin keskittynyt mamma varattu vai ei.

Ei baaria kannata ajatella pelkkänä iskupaikkana, eikä se sitä olekaan. Siellä vain on rennompi meno, koska ihmiset ovat tulleet sinne viihteelle. Ja jos jonkun kanssa saa pienessä huppelissa sen jään rikottua, on paljon helpompi lähteä siihen mahdolliseen seuraavaan tapaamiseen selvin päin, koska pohja on jo luotu.