Lue keskustelun säännöt.
Haluisin tavallisen miehen jakamaan arjen. Ei löydy.
18.08.2017 |
Riittää kun on mun silmää miellyttävä olemus, sekä oma ymmärrys miten tavallista elämää vietetään YHDESSÄ arjessa. Ja juhlassa.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat, että naiset luulee, tulot ja menot tulisi tasata menojen mukaan ?
Tottakai se mieskin osallistuu asumis- ym. kustannuksiin jos yhdessä asutaan?
Vai meinaatko, että mies seilaa siinä vaan vapaamatkustajana, että voi pitää omat tulonsa yksin?
Ruoka ilmestyy kaappiin ja maksut tulee maksettua ilman, että mies edes huomaa?
Tottakai kumpikaan ei käytä toista hyväkseen, mutta molemmat kyllä osallistuu yhteisen talouden menoihin, vai mitä?
Problematiikka on siinä, että jos naisen nettotulot on esim 2400 €/kk, miehen nettotulot 4000€/kk ja yhteiset menot (asuminen, sähkö, kotivakuutus, ruoka, pesuaineet jne) 3800€/kk, niin 50-50 jaolla kumpikin maksaa 1900 €/kk, jolloin naiselle jää omiin menoihinsa 500 €/kk ja miehelle 2100€/kk. Tämä ei yleensä naiselle sovi vaan hän haluaa, että molemmille jää 1300 €/kk omiin menoihin tai ainakin, että hänelle jää huomattavasti enemmän ja miehelle huomattavasti vähemmän kuin mitä tuo puoliksi maksaminen tarkoittaisi.
Ihan oma valinta. Jos perheen haluaa perustaa niin rahat on yhteisiä. Muuten kukin eläköön omillaan. Problem solved.
T. Lokkiemo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan täysin.Normaalia,fiksua ja ok näköistä kaveria ei vaan tule vastaan.
Oletko sinä itse normaali, fiksu ja OK-näköinen? Siis muiden mielestä, omasta mielestäänhän jokainen voi olla paras ja ihanin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä miehellä jota haen arkeeni on nimenomaan oma tahto elää elämäänsä. Hänen ei tarvitse passata minua eikä minun häntä vain siksi että näin perheessä tehdäään
Mutta ei myöskään niin että molemmilla on omat ruuat ja harrastukset ja rahat. Vaan YHTEISET ASIAT ARJESSA. Että jos mies lähtee aiksemmin työhön hän laittaa aamupalan kaikille eikä niin että hän tekee itselle ja nainen sitten itselle ja lapsille. Tai jos taapero tulee kipeäksi niin myös isä voi mennä sinne päivystykseen. Tai jos vaimo on väsynyt työputkesta ja mies normaali työssä, mies osaa sanomatta vaikka täyttämään astianpesukoneen. Tai mies lähtee vkl reissuun niin menee omilla rahoilla ja hoitaa itse vaattet ja kun tulee nii pesee vaateesa ite. Tällästä pientä. Arjen asiaa.
Minä olettaisin, että jos lähden aiemmin töihin niin vaimo on tehnyt mulle aamiaisen valmiiksi illalla! Miksi ihmeessä aiemmin työhön lähtevät pitäisi alkaa ruokkimaan kotona lorvivia?
T. Japi
Suomessa on miesten markkinat, tarjontaa löytyy. Naisille on tarjolla vain vihaisia miehiä tai alkoholisteja.
Vierailija kirjoitti:
Jos ikä alkaa kolmosella, olet haasteiden edessä. Tai jos pystyt tinkimään päihdeongelmien ja monien muidenkin moniongelmien suhteen, tarjontaa voi olla
Hah, alkoi ikä kolmosella ja oli useammastakin täysipäisestä työssäkäyvästä valita. Enkä voi edes koulutuksella leuhkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle komppi. Olen eronnut ja yh, ja kyllä ihmettelen mistä muut yh:t löytävät muka fiksuja miehiä lapsiarkea jakamaan. Ei ole tullut vastaan. Ei lapsettomilla miehillä ole harmainta haisua, miten lapsiperheen arki pyörii. Luullaan (ja toivotaan) että lapsen voi aina lykätä mummolaan ja jotenkin ajatellaan, että se lapsi on minullekin riesa. Että minäkin haluaisin lapsesta koko ajan eroon, heti kun tilaisuus on. Huoh.
Yhtään lapsellista miestä en ole tavannut, siksi en ole tapaillut lapsellisia. Voisin hyvin ottaa sellaisen, ei vaan ole kävellyt vastaan. Ehkä heillä olisi enemmän älyä päässä.
Eikä kyllä yhtään nappaa se seksin perässä oleminen. Heti ekoilla treffeillä pitäisi saada, moni jopa ehdottaa suoraan, että siirrytäänkö makkarin puolelle. Etenkin jos mies on ollut pidempään sinkku ja naiskokemus on vähäistä, sitä enemmän tulee sellainen olo, että miehelle on yksi ja sama kuka minä olen. Kunhan on "joku nainen" ja saa sitä seksiä. Se mielistely kyllä paistaa monesta läpi. Ällöttävää.
Oma juttunsa on myös kyvyttömyys muutenkaan pyörittää arkea. Ei tajuta, että ruokaa on tehtävä, kaupassa käytävä, vessapaperia ostettava jne. Odotetaan, että joku (minä) hoitaa kyllä.
Kaipa ne järkevät 28-40v miehet on kaikki jo varattu.
Ei sellaista kuin "normaali mies" ole olemassa. Ihmiet ovat kaikki eritavalla kieroutuneita yksilöitä. Ap:lle vihjeeksi, että en koskaan lähtisi edes treffeille kenenkään kanssa, joka käyttää jatkuvasti ISOJA kirjaimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle komppi. Olen eronnut ja yh, ja kyllä ihmettelen mistä muut yh:t löytävät muka fiksuja miehiä lapsiarkea jakamaan. Ei ole tullut vastaan. Ei lapsettomilla miehillä ole harmainta haisua, miten lapsiperheen arki pyörii. Luullaan (ja toivotaan) että lapsen voi aina lykätä mummolaan ja jotenkin ajatellaan, että se lapsi on minullekin riesa. Että minäkin haluaisin lapsesta koko ajan eroon, heti kun tilaisuus on. Huoh.
Yhtään lapsellista miestä en ole tavannut, siksi en ole tapaillut lapsellisia. Voisin hyvin ottaa sellaisen, ei vaan ole kävellyt vastaan. Ehkä heillä olisi enemmän älyä päässä.
Eikä kyllä yhtään nappaa se seksin perässä oleminen. Heti ekoilla treffeillä pitäisi saada, moni jopa ehdottaa suoraan, että siirrytäänkö makkarin puolelle. Etenkin jos mies on ollut pidempään sinkku ja naiskokemus on vähäistä, sitä enemmän tulee sellainen olo, että miehelle on yksi ja sama kuka minä olen. Kunhan on "joku nainen" ja saa sitä seksiä. Se mielistely kyllä paistaa monesta läpi. Ällöttävää.
Oma juttunsa on myös kyvyttömyys muutenkaan pyörittää arkea. Ei tajuta, että ruokaa on tehtävä, kaupassa käytävä, vessapaperia ostettava jne. Odotetaan, että joku (minä) hoitaa kyllä.
Kaipa ne järkevät 28-40v miehet on kaikki jo varattu.
Niin juuri. Tätä tarkoitan. Vaikka mulla ei lapsia. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle komppi. Olen eronnut ja yh, ja kyllä ihmettelen mistä muut yh:t löytävät muka fiksuja miehiä lapsiarkea jakamaan. Ei ole tullut vastaan. Ei lapsettomilla miehillä ole harmainta haisua, miten lapsiperheen arki pyörii. Luullaan (ja toivotaan) että lapsen voi aina lykätä mummolaan ja jotenkin ajatellaan, että se lapsi on minullekin riesa. Että minäkin haluaisin lapsesta koko ajan eroon, heti kun tilaisuus on. Huoh.
Yhtään lapsellista miestä en ole tavannut, siksi en ole tapaillut lapsellisia. Voisin hyvin ottaa sellaisen, ei vaan ole kävellyt vastaan. Ehkä heillä olisi enemmän älyä päässä.
Eikä kyllä yhtään nappaa se seksin perässä oleminen. Heti ekoilla treffeillä pitäisi saada, moni jopa ehdottaa suoraan, että siirrytäänkö makkarin puolelle. Etenkin jos mies on ollut pidempään sinkku ja naiskokemus on vähäistä, sitä enemmän tulee sellainen olo, että miehelle on yksi ja sama kuka minä olen. Kunhan on "joku nainen" ja saa sitä seksiä. Se mielistely kyllä paistaa monesta läpi. Ällöttävää.
Oma juttunsa on myös kyvyttömyys muutenkaan pyörittää arkea. Ei tajuta, että ruokaa on tehtävä, kaupassa käytävä, vessapaperia ostettava jne. Odotetaan, että joku (minä) hoitaa kyllä.
Kaipa ne järkevät 28-40v miehet on kaikki jo varattu.
Harva mies etsii juuri sellaista naista, jolla on jo lapsia. Ehkä vain ne, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät pysty niitä saamaan. Yh:lla on aina olemassa jo taakka, jota mies ei oikein haluaisi. Sen vuoksi yh joutuu laskemaan rimaa siinä, millaista miestä pitää hyvänä miehenä.
Totta on, että tuon ikäiset perhekeskeiset miehet elävät yleensä perheidensä kanssa. Kuka nyt sellaisesta miehestä haluaisi erotakaan? Omassa lähipiirissäni tällaiset miehet ovat löytäneet tyttöystävänsä jo opiskeluvaiheessa eli alle 25-vuotiaina, vaikka lapsia onkin hankittu vasta kolmenkympin tienoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat, että naiset luulee, tulot ja menot tulisi tasata menojen mukaan ?
Tottakai se mieskin osallistuu asumis- ym. kustannuksiin jos yhdessä asutaan?
Vai meinaatko, että mies seilaa siinä vaan vapaamatkustajana, että voi pitää omat tulonsa yksin?
Ruoka ilmestyy kaappiin ja maksut tulee maksettua ilman, että mies edes huomaa?
Tottakai kumpikaan ei käytä toista hyväkseen, mutta molemmat kyllä osallistuu yhteisen talouden menoihin, vai mitä?
Problematiikka on siinä, että jos naisen nettotulot on esim 2400 €/kk, miehen nettotulot 4000€/kk ja yhteiset menot (asuminen, sähkö, kotivakuutus, ruoka, pesuaineet jne) 3800€/kk, niin 50-50 jaolla kumpikin maksaa 1900 €/kk, jolloin naiselle jää omiin menoihinsa 500 €/kk ja miehelle 2100€/kk. Tämä ei yleensä naiselle sovi vaan hän haluaa, että molemmille jää 1300 €/kk omiin menoihin tai ainakin, että hänelle jää huomattavasti enemmän ja miehelle huomattavasti vähemmän kuin mitä tuo puoliksi maksaminen tarkoittaisi.
TÄTÄ EN YMMÄRRÄ. Jos on naimisissa, niin tottakai molemmilla pitää olla sama elintaso. Ja olen se parempituloinen mies.
Elintaso ja elatusvelvollisuus ei tarkoita sitä, että molemmilla on saman verran rahaa mm. omiin harrastuksiin.
Elatusvelvollisuudesta avioliitossa: jos nainen tekee omasta tahdostaan puolikasta työaikaa, niin hänhän ei täytä velvollisuutta "ottaa osaa perheen elatukseen kykyjensä mukaan". Hän laiminlyö perheen tulonteon "koska vähemmälläkin työllä pärjää"
Vierailija kirjoitti:
Etkö selviä itse arjestasi, vai miksi se pitää jakaa? Oletko varma, ettei kiva kämppäkaveri olisi sinulle parempi ratkaisu?
Minä haen parisuhteelta ensisijaisesti hauskanpitoa, älyllistä ja emotionaalista yhteyttä, syvällisiä keskusteluja ja hyvää seksiä. Näitä voi edesaauttaa se, että asuu samassa asunnossa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Sekä yhteisasumisessa että omissa kodeissa on omat puolensa.
t. se kunnollinen, fiksu ja normaali mies
Ei siinä auta hauskanpito ja emotionaalinen yhteys, jos jatkuvasti on eripuraa arkisista asioista ja mies on kuin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö selviä itse arjestasi, vai miksi se pitää jakaa? Oletko varma, ettei kiva kämppäkaveri olisi sinulle parempi ratkaisu?
Minä haen parisuhteelta ensisijaisesti hauskanpitoa, älyllistä ja emotionaalista yhteyttä, syvällisiä keskusteluja ja hyvää seksiä. Näitä voi edesaauttaa se, että asuu samassa asunnossa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Sekä yhteisasumisessa että omissa kodeissa on omat puolensa.
t. se kunnollinen, fiksu ja normaali mies
Ei siinä auta hauskanpito ja emotionaalinen yhteys, jos jatkuvasti on eripuraa arkisista asioista ja mies on kuin lapsi.
Sinkkumiehen arki on yleensä paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa (koska he eivät tee pikkuasioista norsunkokoisia), joten naisen ei ole tarkoitus tuoda arkeen lisää vaivaa ja vaikeuksia vaan naisen kanssa olemiselta odotetaan nimenomaan em kirjoittajan mainitsemia asioita.
Palstan naisia on on seurannut niin ei ei ihme jos ei ne "kunnolliset miehet" näistä kiinnostu. Ei edes huomata kuinka tiukat omat vaatimukset ovat joka asiassa ja kuinka se oma käsitys on ainoa oikea. Jos "unelmien prinssi" osaa kantaa vastuun yhteisistä asioista, se "unelmien prinsessa" olisi kompromissikykyinen, joustava ja avarakatseinen. Nuo ominaisuudet palstan naisissa taitaa olla aika harvinaisia, näin sivustaseuranneena ja kirjoitusten perusteella päätelleenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Komppaan täysin.Normaalia,fiksua ja ok näköistä kaveria ei vaan tule vastaan.
Tuleehan näitä, mutta ovat jo varattuja.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle komppi. Olen eronnut ja yh, ja kyllä ihmettelen mistä muut yh:t löytävät muka fiksuja miehiä lapsiarkea jakamaan. Ei ole tullut vastaan. Ei lapsettomilla miehillä ole harmainta haisua, miten lapsiperheen arki pyörii. Luullaan (ja toivotaan) että lapsen voi aina lykätä mummolaan ja jotenkin ajatellaan, että se lapsi on minullekin riesa. Että minäkin haluaisin lapsesta koko ajan eroon, heti kun tilaisuus on. Huoh.
Yhtään lapsellista miestä en ole tavannut, siksi en ole tapaillut lapsellisia. Voisin hyvin ottaa sellaisen, ei vaan ole kävellyt vastaan. Ehkä heillä olisi enemmän älyä päässä.
Eikä kyllä yhtään nappaa se seksin perässä oleminen. Heti ekoilla treffeillä pitäisi saada, moni jopa ehdottaa suoraan, että siirrytäänkö makkarin puolelle. Etenkin jos mies on ollut pidempään sinkku ja naiskokemus on vähäistä, sitä enemmän tulee sellainen olo, että miehelle on yksi ja sama kuka minä olen. Kunhan on "joku nainen" ja saa sitä seksiä. Se mielistely kyllä paistaa monesta läpi. Ällöttävää.
Oma juttunsa on myös kyvyttömyys muutenkaan pyörittää arkea. Ei tajuta, että ruokaa on tehtävä, kaupassa käytävä, vessapaperia ostettava jne. Odotetaan, että joku (minä) hoitaa kyllä.
Kaipa ne järkevät 28-40v miehet on kaikki jo varattu.
Harva mies etsii juuri sellaista naista, jolla on jo lapsia. Ehkä vain ne, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät pysty niitä saamaan. Yh:lla on aina olemassa jo taakka, jota mies ei oikein haluaisi. Sen vuoksi yh joutuu laskemaan rimaa siinä, millaista miestä pitää hyvänä miehenä.
Totta on, että tuon ikäiset perhekeskeiset miehet elävät yleensä perheidensä kanssa. Kuka nyt sellaisesta miehestä haluaisi erotakaan? Omassa lähipiirissäni tällaiset miehet ovat löytäneet tyttöystävänsä jo opiskeluvaiheessa eli alle 25-vuotiaina, vaikka lapsia onkin hankittu vasta kolmenkympin tienoilla.
Silti todella monet yh:t pariutuvat ja jopa lapsettomien miesten kanssa, jotka sitten ottavat naisen lapset kuin omikseen. Mistähän sellaisia löytää, kun itselle on tullut vastaan juuri vain niitä, joille lapsi on riesa? Kyllä minä sen tiedän, ettei yleensä ole ihanteellista että toisella on lapsia. Enkä sellaista miestä tietenkään ottaisikaan, joka kokee lapseni rasitteena. En oikein käsitä miten joutuisin laskemaan rimaa, koska olen yh? Päinvastoinhan rima on pidettävä korkealla, koska mitä tahansa kalja-seppoa ei voi lapsen elämään tuoda. No ehkä joku epätoivoisesti miestä etsivä kelpuuttaa kenet tahansa, joka jotenkuten sietää lapsia. Itse en ole sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö selviä itse arjestasi, vai miksi se pitää jakaa? Oletko varma, ettei kiva kämppäkaveri olisi sinulle parempi ratkaisu?
Minä haen parisuhteelta ensisijaisesti hauskanpitoa, älyllistä ja emotionaalista yhteyttä, syvällisiä keskusteluja ja hyvää seksiä. Näitä voi edesaauttaa se, että asuu samassa asunnossa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Sekä yhteisasumisessa että omissa kodeissa on omat puolensa.
t. se kunnollinen, fiksu ja normaali mies
Ei siinä auta hauskanpito ja emotionaalinen yhteys, jos jatkuvasti on eripuraa arkisista asioista ja mies on kuin lapsi.
Sinkkumiehen arki on yleensä paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa (koska he eivät tee pikkuasioista norsunkokoisia), joten naisen ei ole tarkoitus tuoda arkeen lisää vaivaa ja vaikeuksia vaan naisen kanssa olemiselta odotetaan nimenomaan em kirjoittajan mainitsemia asioita.
Sinkkumiehen pitäisi myös ymmärtää, että jos arkiset asiat eivät suju, mieslapsi tuo sinkkunaisen elämään vaivaa ja vaikeuksia. Miksi kukaan nainen haluaisi sellaista vaivoikseen.
Unelmien prinssi muuten on juuri avarakatseinen, joustava ja kompromissikykyinen. Aivan kuten unelmien prinsessakin.
Mutta asiaan. Minä löysin unelmieni miehen pikkukaupungista, jossa hän opiskeli yliopistossa. Hänen alallaan työtä sai helpoiten Helsingistä, joten ei ollut vaikeaa suostutella häntä muuttamaan luokseni pääkaupunkiseudulle. Hän tajusi, että on viisaampaa muuttaa minun luokseni kuin minun muuttaa hänen luokseen. Minun koulutuksellani ei olisi pikkukaupungissa tehnyt mitään enkä halua olla kenenkään elätti.
Mieheni ei kuitenkaan ollut stereotyyppinen maalaispoika. Hän ei ollut jäänyt synnyinkyläänsä odottamaan sen rapautumista vaan oli jo muuttanut kylästä pikkukaupunkiin yliopistopaikan perässä. Jotain oma-aloitteisuutta ja rohkeutta siis oli jo ennen minun tapaamistani. Minä olen itse samanlainen ihminen. Jos olisin syntynyt kylässä, olisin hakeutunut kaupunkiin. Nytkin tuntuu, ettei Helsinki ole tarpeeksi iso meille vaan haaveilemme elämästä ulkomailla.
Kaikkein hassuinta on, että äitini teki aikanaan samoin. Myös isäni on pikkukylästä pikkukaupunkiin muuttanut maalaispoika, joka muutti lopulta äitini kanssa pääkaupunkiseudulle ja he saivat yhdessä minut ja siskoni. Tein alitajuisesti valinnan, joka oli toiminut äidillänikin. Ja se oli paras mahdollinen valinta.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä testi, joka todistaa, ettei naiset halua normaali, ok-näköistä miestä. He haluavat toimitusjohtaja urheilijan vartalolla.
No ilmankos oon edelleen poikamies kun oon urheilija toimitusjohtajan vartalolla. Ei tällälailla suju sen puoleen työt ku naisetkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle komppi. Olen eronnut ja yh, ja kyllä ihmettelen mistä muut yh:t löytävät muka fiksuja miehiä lapsiarkea jakamaan. Ei ole tullut vastaan. Ei lapsettomilla miehillä ole harmainta haisua, miten lapsiperheen arki pyörii. Luullaan (ja toivotaan) että lapsen voi aina lykätä mummolaan ja jotenkin ajatellaan, että se lapsi on minullekin riesa. Että minäkin haluaisin lapsesta koko ajan eroon, heti kun tilaisuus on. Huoh.
Yhtään lapsellista miestä en ole tavannut, siksi en ole tapaillut lapsellisia. Voisin hyvin ottaa sellaisen, ei vaan ole kävellyt vastaan. Ehkä heillä olisi enemmän älyä päässä.
Eikä kyllä yhtään nappaa se seksin perässä oleminen. Heti ekoilla treffeillä pitäisi saada, moni jopa ehdottaa suoraan, että siirrytäänkö makkarin puolelle. Etenkin jos mies on ollut pidempään sinkku ja naiskokemus on vähäistä, sitä enemmän tulee sellainen olo, että miehelle on yksi ja sama kuka minä olen. Kunhan on "joku nainen" ja saa sitä seksiä. Se mielistely kyllä paistaa monesta läpi. Ällöttävää.
Oma juttunsa on myös kyvyttömyys muutenkaan pyörittää arkea. Ei tajuta, että ruokaa on tehtävä, kaupassa käytävä, vessapaperia ostettava jne. Odotetaan, että joku (minä) hoitaa kyllä.
Kaipa ne järkevät 28-40v miehet on kaikki jo varattu.
Harva mies etsii juuri sellaista naista, jolla on jo lapsia. Ehkä vain ne, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät pysty niitä saamaan. Yh:lla on aina olemassa jo taakka, jota mies ei oikein haluaisi. Sen vuoksi yh joutuu laskemaan rimaa siinä, millaista miestä pitää hyvänä miehenä.
Totta on, että tuon ikäiset perhekeskeiset miehet elävät yleensä perheidensä kanssa. Kuka nyt sellaisesta miehestä haluaisi erotakaan? Omassa lähipiirissäni tällaiset miehet ovat löytäneet tyttöystävänsä jo opiskeluvaiheessa eli alle 25-vuotiaina, vaikka lapsia onkin hankittu vasta kolmenkympin tienoilla.
Silti todella monet yh:t pariutuvat ja jopa lapsettomien miesten kanssa, jotka sitten ottavat naisen lapset kuin omikseen. Mistähän sellaisia löytää, kun itselle on tullut vastaan juuri vain niitä, joille lapsi on riesa? Kyllä minä sen tiedän, ettei yleensä ole ihanteellista että toisella on lapsia. Enkä sellaista miestä tietenkään ottaisikaan, joka kokee lapseni rasitteena. En oikein käsitä miten joutuisin laskemaan rimaa, koska olen yh? Päinvastoinhan rima on pidettävä korkealla, koska mitä tahansa kalja-seppoa ei voi lapsen elämään tuoda. No ehkä joku epätoivoisesti miestä etsivä kelpuuttaa kenet tahansa, joka jotenkuten sietää lapsia. Itse en ole sellainen.
Jos palstan tasoteoreetikoilta kysytään niin sellainen yh, joka saa hyvän miehen lapsesta huolimatta, on sinkkunakin ollut todella kovatasoinen. Hän on kaunis, itsestään huolta pitävä, timmi ja omaa miellyttävän ja sopuisan luonteen. Siksi hänen lapsensa eivät ole este. Lisäksi lapsetkin ovat luultavasti mukavia. Hänkään ei kuitenkaan saa enää niitä miehiä, joita sinkkuna saisi eli juristeja, lääkäreitä, toimitusjohtajia ym. Nämä eivät välttämättä valitse älykkäitä naisia. Lähinnä mukavia ja nättejä. Mikäli palstamiehiä uskoo. Todellisuus voi sitten kyllä olla jotain aivan muuta.
Kannattaa opetella ymmärtämään, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia kuin sinä.