Lue keskustelun säännöt.
Haluisin tavallisen miehen jakamaan arjen. Ei löydy.
18.08.2017 |
Riittää kun on mun silmää miellyttävä olemus, sekä oma ymmärrys miten tavallista elämää vietetään YHDESSÄ arjessa. Ja juhlassa.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat, että naiset luulee, tulot ja menot tulisi tasata menojen mukaan ?
Tottakai se mieskin osallistuu asumis- ym. kustannuksiin jos yhdessä asutaan?
Vai meinaatko, että mies seilaa siinä vaan vapaamatkustajana, että voi pitää omat tulonsa yksin?
Ruoka ilmestyy kaappiin ja maksut tulee maksettua ilman, että mies edes huomaa?
Tottakai kumpikaan ei käytä toista hyväkseen, mutta molemmat kyllä osallistuu yhteisen talouden menoihin, vai mitä?
Problematiikka on siinä, että jos naisen nettotulot on esim 2400 €/kk, miehen nettotulot 4000€/kk ja yhteiset menot (asuminen, sähkö, kotivakuutus, ruoka, pesuaineet jne) 3800€/kk, niin 50-50 jaolla kumpikin maksaa 1900 €/kk, jolloin naiselle jää omiin menoihinsa 500 €/kk ja miehelle 2100€/kk. Tämä ei yleensä naiselle sovi vaan hän haluaa, että molemmille jää 1300 €/kk omiin menoihin tai ainakin, että hänelle jää huomattavasti enemmän ja miehelle huomattavasti vähemmän kuin mitä tuo puoliksi maksaminen tarkoittaisi.
Ihan oma valinta. Jos perheen haluaa perustaa niin rahat on yhteisiä. Muuten kukin eläköön omillaan. Problem solved.
Ei todellaan ole rahat yhteisiä. Vaikka oma vaimo tienaisi yli puolet enemmän, niin ei tulisi mieleenkään ehdottaa, että jaetaanpa menot niin, että kummallekin jää yhtä paljon rahaa käteen. Sehän olisi röyhkeyden huippu. Ihan kuule hankkisin paremmat tulot itselleni, jos asia kovasti kaivertaisi mieltä. Yleensäkin luulen, että miehistä ei ole sillä tavalla kerjuulla olijiksi kuten naisista, eli pyydetään naiselta rahaa välillisesti lompakosta laskujen maksemisen kautta. Esimerkki. Vaimolla tulot noin 2 500 euroa käteen. Minä olin samaan aikaan opiskelijana 5 vuotta. Menot pistettiin tismalleen tasan. Näin sen kuuluukin olla - tasa-arvoisessa parisuhteessa.
Meille taas ei suoraan sanottuna edes tullut mieleenkään muuta vaihtoehtoa kuin jakaa tulot opiskelijapuolison kanssa. Ensin minä olin töissä ja mies opiskelija ja sen jälkeen toisinpäin. Tasa-arvoinen parisuhde on mielestäni sellainen, joissa molemmilla on yhtä hyvä olla - myös taloudellisesti.
Minulla on hyvä olla, kun maksan oman osuuteni. Taloudellisesti voi tehdä vähän tiukkaa, mutta sitten tehdään opiskelijana kesällä töitä ja talvilomalla. Siinä kerkeää tienaaman sen verran, että on varaa lähteä jopa pari kertaa vuodessa kun harrastaa 200 euron äkkilähtöjä tai muutaman kympin lentoja. Minua ei haittaa, vaikka taloudellisesti tekisi tiukkaa, kunhan omat rahat pysyvät omissä käsissä.
Mutta onko puolisollasi hyvä olla, vaikka sinä joudut kituuttamaan vieressä? Minulla ei olisi. Lisäksi haluaisin matkustaa yhdessä mieheni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän tuotiin taas raha keskustelu. Minulle ei ole väliä onko köyhä vai rikas. Jos oletetaan miehen hankkivan vaikka 2000e enemmän kuin minä niin se kodin sähkölasku on kuitenkin vakio. Eli se maksetaan ennen muita menoja ja ostoja. Joko minä tai hän mutta niin ettei toinen vain maksa ja toinen vain käytä. Ja jos siihen miehen harrastukseen kuluu yhdessä kuussa koko tilinsä niin minä maksan sen kuun maksut mutta elintaso on sitten minun tulojeni tasoinen. Eli ei kaviaaria ja shampanjaa. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Mies tietenkin tekee noin mullekkin mutta näistä puhutaan etukäteen.
Yksi esimerkki arkipakoisesta oli muuten ihan tavallinen eronut mies, mutta ei halunut nähdä lastaan vaan viettää kanssani aikaa. Ihmettelin että jos olisimme siitä jatkaneet esim avioon, olisiko sitten aika riittänyt myös lapselle? En minä olisi mihinkään karannut joka toinen vkl jolloin hän oli lapsensa kanssa.
Tai se että mies oletti minun sanovan roskapussista. Se kyllä nauratti. "Et sanonu että se oli täysi".
Ja nämäkin miehet kyllä tarjosivat ravintolassa ja olivat hyviä sängyssä ja kutsuivat kullaksi yms. Toinen jopa toi kukkia tapaamisilla mikä nauratti myös. Tunsin itseni Suomi filmin vanhapiiaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä miehellä jota haen arkeeni on nimenomaan oma tahto elää elämäänsä. Hänen ei tarvitse passata minua eikä minun häntä vain siksi että näin perheessä tehdäään
Mutta ei myöskään niin että molemmilla on omat ruuat ja harrastukset ja rahat. Vaan YHTEISET ASIAT ARJESSA. Että jos mies lähtee aiksemmin työhön hän laittaa aamupalan kaikille eikä niin että hän tekee itselle ja nainen sitten itselle ja lapsille. Tai jos taapero tulee kipeäksi niin myös isä voi mennä sinne päivystykseen. Tai jos vaimo on väsynyt työputkesta ja mies normaali työssä, mies osaa sanomatta vaikka täyttämään astianpesukoneen. Tai mies lähtee vkl reissuun niin menee omilla rahoilla ja hoitaa itse vaattet ja kun tulee nii pesee vaateesa ite. Tällästä pientä. Arjen asiaa.
Toimiiko tuo myös toisinpäin? Eli kun mies on väsynyt työputkesta, nainen tekee kotihommat? Tai jos nainen lähtee vkl reissuun tai vaikka shoppailemaan, menee omilla rahoillaan?
Löysin kirvesmiehen kirjoitti:
Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.
Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin?
Vierailija kirjoitti:
Löysin kirvesmiehen kirjoitti:
Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.
Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin?
Ei ne muuta vaan sinä muuttaisit pikkupaikkakunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etkö selviä itse arjestasi, vai miksi se pitää jakaa? Oletko varma, ettei kiva kämppäkaveri olisi sinulle parempi ratkaisu?
Minä haen parisuhteelta ensisijaisesti hauskanpitoa, älyllistä ja emotionaalista yhteyttä, syvällisiä keskusteluja ja hyvää seksiä. Näitä voi edesaauttaa se, että asuu samassa asunnossa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Sekä yhteisasumisessa että omissa kodeissa on omat puolensa.
t. se kunnollinen, fiksu ja normaali mies
Tällaisia miehiä pitäisi olla enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ei löydy? Tee aloitteita. Olen mies, ja kokeilin baarissa ja yökerhossa lähes selvinpäin oloa koko illan. En istunut missään nurkkapöydässä piilossa. Monet naiset katsoivat kiinnostuneen näköisinä, mutta ei muuta. Jos siellä oikeasti joku heistä haluaisi normaalin, ihan hyvän näköisenkin miehen, niin miksi he eivät tule juttelemaan?
Älkääkä nyt sanoko, että ette käy baareissa, vaan olette mielummin kotona yksin.
Hyvä testi, joka todistaa, ettei naiset halua normaali, ok-näköistä miestä. He haluavat toimitusjohtaja urheilijan vartalolla.
Kun naiset eivät kiinnostu yksin yökerhossa naisia tiirailevasta miehestä niin he haluavat toimitusjohtajan urheilijan vartalolla? Taisit myöhästyä paikalta, kun loogista ajattelua jaettiin.
Ei ollut yksin, ei tiiraillut naisia. Tyhmyytesi ylittää kaikki rajat. Mene nurkkaan häpeämään ja pyydä anteeksi kaikilta, joille olet koskaan puhunut. Olet satuttanut heitä olemalla äärityhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin kirvesmiehen kirjoitti:
Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.
Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin?
Ei ne muuta vaan sinä muuttaisit pikkupaikkakunnalle.
No sekin kävisi, jos se pikkupaikkakunnan mies elättäisi minut, koska en voi saada pikkupaikkakunnalta töitä. Mutta jos naisen pitää tuoda kotiin rahaa, tai maksaa omat harrastuksensa, on sen naisen käytävä töissä, koska rahaa ei tipu taivaasta. Ja pikkupaikkakunnalla ei ole töitä. Joten mies, joka ei suostu pois sieltä pikkupaikkakunnalta on vähän mahdoton parisuhde, ellei se mies ole rikas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö selviä itse arjestasi, vai miksi se pitää jakaa? Oletko varma, ettei kiva kämppäkaveri olisi sinulle parempi ratkaisu?
Minä haen parisuhteelta ensisijaisesti hauskanpitoa, älyllistä ja emotionaalista yhteyttä, syvällisiä keskusteluja ja hyvää seksiä. Näitä voi edesaauttaa se, että asuu samassa asunnossa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole. Sekä yhteisasumisessa että omissa kodeissa on omat puolensa.
t. se kunnollinen, fiksu ja normaali mies
Tällaisia miehiä pitäisi olla enemmän.
Mutta kulta rakas pieni kun sinä et ole heidän arvoisensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmasi on, ettei pääkaupunkiseudulla ole kuvailemasi kaltaisia sinkkumiehiä, jotka haluaisivat tuollaisen parisuhteen. Joko he ovat jo parisuhteessa tai sitten poikamieselämä on heidän näkökulmastaan niin mukavaa, ettei sitä kannata vaihtaa perheellisen työntäyteiseksi arjeksi. Mitä sulla olisi tarjota hyvännäköiselle helsinkiläismiehelle, jotta hänen kannattaisi vaihtaa nykyinen elämänsä arkeen kanssasi? Mun helsinkiläinen serkkuni vietti villiä poikamieslämää viiskymppiseksi asti ja vasta sitten otti itseään 17 vuotta nuoremman vaimon ja perusti perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin kirvesmiehen kirjoitti:
Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.
Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin?
Ei ne muuta vaan sinä muuttaisit pikkupaikkakunnalle.
No sekin kävisi, jos se pikkupaikkakunnan mies elättäisi minut, koska en voi saada pikkupaikkakunnalta töitä. Mutta jos naisen pitää tuoda kotiin rahaa, tai maksaa omat harrastuksensa, on sen naisen käytävä töissä, koska rahaa ei tipu taivaasta. Ja pikkupaikkakunnalla ei ole töitä. Joten mies, joka ei suostu pois sieltä pikkupaikkakunnalta on vähän mahdoton parisuhde, ellei se mies ole rikas.
Pikkupaikkakuntien poikamiehet yleensä ihan mielellään elättävät vaimonsakin, mutta elintaso ei ole kovin kummoinen yhden palkalla. Joten oletko valmis laskemaan elintasoasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on, ettei pääkaupunkiseudulla ole kuvailemasi kaltaisia sinkkumiehiä, jotka haluaisivat tuollaisen parisuhteen. Joko he ovat jo parisuhteessa tai sitten poikamieselämä on heidän näkökulmastaan niin mukavaa, ettei sitä kannata vaihtaa perheellisen työntäyteiseksi arjeksi. Mitä sulla olisi tarjota hyvännäköiselle helsinkiläismiehelle, jotta hänen kannattaisi vaihtaa nykyinen elämänsä arkeen kanssasi? Mun helsinkiläinen serkkuni vietti villiä poikamieslämää viiskymppiseksi asti ja vasta sitten otti itseään 17 vuotta nuoremman vaimon ja perusti perheen.
Taas tämä outo vastakkainasettelu sinkkuuden ja ankean lapsiperhearjen välillä. Mihin unohtui vaihtoehdoista nautinnollinen kahden aikuisen suhde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmasi on, ettei pääkaupunkiseudulla ole kuvailemasi kaltaisia sinkkumiehiä, jotka haluaisivat tuollaisen parisuhteen. Joko he ovat jo parisuhteessa tai sitten poikamieselämä on heidän näkökulmastaan niin mukavaa, ettei sitä kannata vaihtaa perheellisen työntäyteiseksi arjeksi. Mitä sulla olisi tarjota hyvännäköiselle helsinkiläismiehelle, jotta hänen kannattaisi vaihtaa nykyinen elämänsä arkeen kanssasi? Mun helsinkiläinen serkkuni vietti villiä poikamieslämää viiskymppiseksi asti ja vasta sitten otti itseään 17 vuotta nuoremman vaimon ja perusti perheen.
Taas tämä outo vastakkainasettelu sinkkuuden ja ankean lapsiperhearjen välillä. Mihin unohtui vaihtoehdoista nautinnollinen kahden aikuisen suhde?
Totta, mutta jos aloittaja puhuu taaperon viemisestä päivystykseen, oletettavasti kyse ei ole kissasta eikä koirasta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin kirvesmiehen kirjoitti:
Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.
Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin?
Ei ne muuta vaan sinä muuttaisit pikkupaikkakunnalle.
No sekin kävisi, jos se pikkupaikkakunnan mies elättäisi minut, koska en voi saada pikkupaikkakunnalta töitä. Mutta jos naisen pitää tuoda kotiin rahaa, tai maksaa omat harrastuksensa, on sen naisen käytävä töissä, koska rahaa ei tipu taivaasta. Ja pikkupaikkakunnalla ei ole töitä. Joten mies, joka ei suostu pois sieltä pikkupaikkakunnalta on vähän mahdoton parisuhde, ellei se mies ole rikas.
Pikkupaikkakuntien poikamiehet yleensä ihan mielellään elättävät vaimonsakin, mutta elintaso ei ole kovin kummoinen yhden palkalla. Joten oletko valmis laskemaan elintasoasi?
Olen se, joka tuossa aiemmin kirjoitti, että pikkupaikkakunnan mies olisi ok, mutta työni on Helsingissä. En siis ole ap, jos joku niin kuvitteli. Minulle kyllä kelpaisi nykyistä paljon matalampi elintaso siellä pikkupaikkakunnalla, ja voisin hyvin vaihtaa nykyiset kalliit harrastukseni ilmaisiin luontoharrastuksiin tms, joita pikkupaikkakunnalla olisi. Mutta miehen pitäisi kyllä maksaa minulle silti eläkettä vastaavaa sijoitusvarallisuutta, koska en voi ottaa sitä riskiä, että mies kuolee ja jään puille paljaille työurani tuhonneena tai että eroamme ja minä olen ollut elättinä niin pitkään, että minulle ei ole kertynyt eläkettä.
Se, että mies elättää naisensa ei tarkoita vain jokapäiväisen ruoan ja vaatetuksen tarjoamista, vaan se tarkoittaa myös työuraa vastaavan eläkkeen maksamista sille naiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin kirvesmiehen kirjoitti:
Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.
Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin?
Ei ne muuta vaan sinä muuttaisit pikkupaikkakunnalle.
No sekin kävisi, jos se pikkupaikkakunnan mies elättäisi minut, koska en voi saada pikkupaikkakunnalta töitä. Mutta jos naisen pitää tuoda kotiin rahaa, tai maksaa omat harrastuksensa, on sen naisen käytävä töissä, koska rahaa ei tipu taivaasta. Ja pikkupaikkakunnalla ei ole töitä. Joten mies, joka ei suostu pois sieltä pikkupaikkakunnalta on vähän mahdoton parisuhde, ellei se mies ole rikas.
Pikkupaikkakuntien poikamiehet yleensä ihan mielellään elättävät vaimonsakin, mutta elintaso ei ole kovin kummoinen yhden palkalla. Joten oletko valmis laskemaan elintasoasi?
Olen se, joka tuossa aiemmin kirjoitti, että pikkupaikkakunnan mies olisi ok, mutta työni on Helsingissä. En siis ole ap, jos joku niin kuvitteli. Minulle kyllä kelpaisi nykyistä paljon matalampi elintaso siellä pikkupaikkakunnalla, ja voisin hyvin vaihtaa nykyiset kalliit harrastukseni ilmaisiin luontoharrastuksiin tms, joita pikkupaikkakunnalla olisi. Mutta miehen pitäisi kyllä maksaa minulle silti eläkettä vastaavaa sijoitusvarallisuutta, koska en voi ottaa sitä riskiä, että mies kuolee ja jään puille paljaille työurani tuhonneena tai että eroamme ja minä olen ollut elättinä niin pitkään, että minulle ei ole kertynyt eläkettä.
Se, että mies elättää naisensa ei tarkoita vain jokapäiväisen ruoan ja vaatetuksen tarjoamista, vaan se tarkoittaa myös työuraa vastaavan eläkkeen maksamista sille naiselle.
Saisithan sä työttömyyskorvausta, josta voisit maksaa itsellesi sijoituksia tai eläkettä.
Hoidan oman arkeni ihan hyvin, kiitos. Naiselta odotan ihan muita juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin kirvesmiehen kirjoitti:
Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.
Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin?
Ei ne muuta vaan sinä muuttaisit pikkupaikkakunnalle.
No sekin kävisi, jos se pikkupaikkakunnan mies elättäisi minut, koska en voi saada pikkupaikkakunnalta töitä. Mutta jos naisen pitää tuoda kotiin rahaa, tai maksaa omat harrastuksensa, on sen naisen käytävä töissä, koska rahaa ei tipu taivaasta. Ja pikkupaikkakunnalla ei ole töitä. Joten mies, joka ei suostu pois sieltä pikkupaikkakunnalta on vähän mahdoton parisuhde, ellei se mies ole rikas.
Pikkupaikkakuntien poikamiehet yleensä ihan mielellään elättävät vaimonsakin, mutta elintaso ei ole kovin kummoinen yhden palkalla. Joten oletko valmis laskemaan elintasoasi?
Olen se, joka tuossa aiemmin kirjoitti, että pikkupaikkakunnan mies olisi ok, mutta työni on Helsingissä. En siis ole ap, jos joku niin kuvitteli. Minulle kyllä kelpaisi nykyistä paljon matalampi elintaso siellä pikkupaikkakunnalla, ja voisin hyvin vaihtaa nykyiset kalliit harrastukseni ilmaisiin luontoharrastuksiin tms, joita pikkupaikkakunnalla olisi. Mutta miehen pitäisi kyllä maksaa minulle silti eläkettä vastaavaa sijoitusvarallisuutta, koska en voi ottaa sitä riskiä, että mies kuolee ja jään puille paljaille työurani tuhonneena tai että eroamme ja minä olen ollut elättinä niin pitkään, että minulle ei ole kertynyt eläkettä.
Se, että mies elättää naisensa ei tarkoita vain jokapäiväisen ruoan ja vaatetuksen tarjoamista, vaan se tarkoittaa myös työuraa vastaavan eläkkeen maksamista sille naiselle.
Saisithan sä työttömyyskorvausta, josta voisit maksaa itsellesi sijoituksia tai eläkettä.
Saisinko todella työttömyyskorvausta? Oma-aloitteisesti irtisanoutuisin koulutustani vastaavasta työstäni Helsingissä, muuttaisin jonnekin pikkupaikkakunnalle, josta en voi saada töitä enkä myöskään läheisistä pikkukaupungeista. Saisin ensin karenssin, ja noin vuoden päästä irtisanoutumisestani ansiosidonnaiseni päättyisi. Jossain vaiheessa työkkäri sanoisi, että heidän mielestään en ole työmarkkinoiden käytettävissä kun olen itse väkisin muuttanut jonnekin hevonkuuseen, josta en voi saada töitä, ja he lakkauttaisivat tukeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tarkoitat, että naiset luulee, tulot ja menot tulisi tasata menojen mukaan ?
Tottakai se mieskin osallistuu asumis- ym. kustannuksiin jos yhdessä asutaan?
Vai meinaatko, että mies seilaa siinä vaan vapaamatkustajana, että voi pitää omat tulonsa yksin?
Ruoka ilmestyy kaappiin ja maksut tulee maksettua ilman, että mies edes huomaa?
Tottakai kumpikaan ei käytä toista hyväkseen, mutta molemmat kyllä osallistuu yhteisen talouden menoihin, vai mitä?
Problematiikka on siinä, että jos naisen nettotulot on esim 2400 €/kk, miehen nettotulot 4000€/kk ja yhteiset menot (asuminen, sähkö, kotivakuutus, ruoka, pesuaineet jne) 3800€/kk, niin 50-50 jaolla kumpikin maksaa 1900 €/kk, jolloin naiselle jää omiin menoihinsa 500 €/kk ja miehelle 2100€/kk. Tämä ei yleensä naiselle sovi vaan hän haluaa, että molemmille jää 1300 €/kk omiin menoihin tai ainakin, että hänelle jää huomattavasti enemmän ja miehelle huomattavasti vähemmän kuin mitä tuo puoliksi maksaminen tarkoittaisi.
TÄTÄ EN YMMÄRRÄ. Jos on naimisissa, niin tottakai molemmilla pitää olla sama elintaso. Ja olen se parempituloinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysin kirvesmiehen kirjoitti:
Älkää etsikö vain isoista kaupungeista. Paljon hyviä miehiä on pikkupaikkakunnilla. Ja eivät useimmiten ole ns. kädettömiä tyyppejä.
Pikkupaikkakunnan mies kelpaisi ainakin minulle erittäin hyvin, jos olisi tavallisen kunnollinen hyvä mies, mistään pintaliidosta en edes pidä. Mutta työni on Helsingissä, eikä minun alalla ole töitä tarjolla muualla. Onko se pikkupaikkakunnan mies valmis sitten muuttamaan tänne pk-seudulle jonnekin, mistä pääsen Helsingin keskustaan töihin?
Ei ne muuta vaan sinä muuttaisit pikkupaikkakunnalle.
No sekin kävisi, jos se pikkupaikkakunnan mies elättäisi minut, koska en voi saada pikkupaikkakunnalta töitä. Mutta jos naisen pitää tuoda kotiin rahaa, tai maksaa omat harrastuksensa, on sen naisen käytävä töissä, koska rahaa ei tipu taivaasta. Ja pikkupaikkakunnalla ei ole töitä. Joten mies, joka ei suostu pois sieltä pikkupaikkakunnalta on vähän mahdoton parisuhde, ellei se mies ole rikas.
Pikkupaikkakuntien poikamiehet yleensä ihan mielellään elättävät vaimonsakin, mutta elintaso ei ole kovin kummoinen yhden palkalla. Joten oletko valmis laskemaan elintasoasi?
Olen se, joka tuossa aiemmin kirjoitti, että pikkupaikkakunnan mies olisi ok, mutta työni on Helsingissä. En siis ole ap, jos joku niin kuvitteli. Minulle kyllä kelpaisi nykyistä paljon matalampi elintaso siellä pikkupaikkakunnalla, ja voisin hyvin vaihtaa nykyiset kalliit harrastukseni ilmaisiin luontoharrastuksiin tms, joita pikkupaikkakunnalla olisi. Mutta miehen pitäisi kyllä maksaa minulle silti eläkettä vastaavaa sijoitusvarallisuutta, koska en voi ottaa sitä riskiä, että mies kuolee ja jään puille paljaille työurani tuhonneena tai että eroamme ja minä olen ollut elättinä niin pitkään, että minulle ei ole kertynyt eläkettä.
Se, että mies elättää naisensa ei tarkoita vain jokapäiväisen ruoan ja vaatetuksen tarjoamista, vaan se tarkoittaa myös työuraa vastaavan eläkkeen maksamista sille naiselle.
Saisithan sä työttömyyskorvausta, josta voisit maksaa itsellesi sijoituksia tai eläkettä.
Saisinko todella työttömyyskorvausta? Oma-aloitteisesti irtisanoutuisin koulutustani vastaavasta työstäni Helsingissä, muuttaisin jonnekin pikkupaikkakunnalle, josta en voi saada töitä enkä myöskään läheisistä pikkukaupungeista. Saisin ensin karenssin, ja noin vuoden päästä irtisanoutumisestani ansiosidonnaiseni päättyisi. Jossain vaiheessa työkkäri sanoisi, että heidän mielestään en ole työmarkkinoiden käytettävissä kun olen itse väkisin muuttanut jonnekin hevonkuuseen, josta en voi saada töitä, ja he lakkauttaisivat tukeni.
Oikeastiko sä kuvittelet, että jossain Kainuun korvessa elävät eivät saa työttömyyskorvausta sen vuoksi, että asuvat Kainuun korvessa? Kyllä saavat. Tietenkin tulisi ensin karenssi, mutta ei se kestä kuin muutamia kuukausia.
Miehen pitää siis pyytämättä ymmärtää tehdä kaikki, silloin kun sinä et jaksa? Tällaista miestä ei löydy, koska ajatusten lukijoita ei ole olemassa. Ehkä kannattaisi sanoa että hei, olen väsynyt, voisitko tehdä tämän ja tuon asian? Toimii meillä ja olemme onnellisia.