En saa hoitaa lapsenlastani

Aikuinen ja oikeustoimikelpoinen kirjoitti:

Sano lapsellesi ettet hyväksy hänen puolisoaan, erota pitää jos meinaa välit sinuun säilyttää.

Ehkä se avartaa hänen maailmankuvaansa hieman.

Itse en todellakaan kysy lapsiltani lupaa elämäni ratkaisuihin.

Ei avarra, se pitää tilanteen entisellään eli välit poikki.

En veisi itsekkään lastani äidille hoitoon, mikäli "isäpuoli" siellä vielä olisi. kyseinen mies käytti minua teininä seksuaalisesti hyväkseen vuosien ajan (äiti tiesi, ei välittänyt) enkä tosiaan aio ottaa sitä riskiä että sama tapahtuu lapselleni.

Mummo eio saa dokailla lasten aikana. Eikä sitä anna sellaiselle mummolle jonka tietää juopottelevan. Tyttärelläsi ilmeisesti hyvä syy miksi ei anna. Eli miesystävässä jotain häikkää. 

Aikuinen ja oikeustoimikelpoinen kirjoitti:

Sano lapsellesi ettet hyväksy hänen puolisoaan, erota pitää jos meinaa välit sinuun säilyttää.

Ehkä se avartaa hänen maailmankuvaansa hieman.

Itse en todellakaan kysy lapsiltani lupaa elämäni ratkaisuihin.

Ei tässä mitään lupia ole kyseltykkään ja ap esittää tahallaan asian tuossa valossa uhriutuen "minun pitää jättää mieheni" vaikka asiassa on vain kyse siitä että lapset eivät luota äitinsä uuteen miesystävään eivätkä siksi uskalla pientä lastaan sinne hoidettavaksi.

Lapsien jättäessä hoitoon tulee aina olla 100% turvallinen olo. Tässä tapauksessa näin ei ole. Luultavasti lapset eivät veisi lapsia hoitoon tuollaiselle ihmiselle vaikkei kenenkään miehen kanssa seurustelisikaan.

En ymmärrä miksi tätä on niin vaikea tajuta. Mummo ei myönnä että hänen käytöksessään on jotain mikä saa lapsensa epäilemään onko lapsi turvassa hänen luonaan.

Mummoilla ei ole mitään "oikeutta" lastenlapsiin jos eivät ole käytöksellään ja toimillaan voittaneet luottamusta siitä että lapsi on turvassa.

Ap ja hänen puolustajansa ovat täysiä itsekeskeisiä sosiopaatteja jotka uhriutuvat ja syyttelevät muita.

Minun mielestäni se että jonkun toisen ihmisen lasta ei saa hoitaa (olkoonkin lapsenlapsi, siskonlapsi, jne.), ei ole ongelma. Kun ei se ole mikään itsestäänselvä asia, että vanhemmat antavat lapsen hoitoon kaikille halukkaille. Meilläkään isovanhemmat eivät "saa" hoitaa lapsia vielä, isompina kyllä, jos vielä haluavat. Syitä tähän on monia, osa isompia juttuja ja osa pienempiä. Loppujen lopuksi niillä syillä ei ole yhtään mitään väliä, koska minkäänlaisia hoito-oikeuksia ei kellään toisen lasta kohtaan ole. 

Minun mielestäni on kyllä osoitus jonkinlaisesti sensitiivisyyden puutteesta, jos olettaa, että vanhemmat jättävät alle vuoden ikäisen hoitoon vain kun kauniisti pyytää. Toki siis jotkut jättävät, mutta ei tuossa vaiheessa ihan pienistä syistä lasta mummolaan viedä. Ja vaikka ne toiset isovanhemmat hetken saisivatkin hoitaa sitä lapsenlasta, niin ei se sitä tarkoita että (6kk vanhaa!) vauvaa vietäisiin heti toiseenkin mummolaan tasapuolisuuden vuoksi. 

Tuossa vaiheessa on ihan ok sanoa "Jos joskus tarvitsette apua, niin minulta voi kysyä". Mutta suoraan hoitoon ei kannata noin pientä vielä pyytää. Tulee vain vanhemmilla vastustusreaktio. Minäkin muistan kun siskoni ehdotteli kovasti että hän voisi viedä vauvaa sinne ja tänne, kun oli vasta 7-8kk vanha. Olisi halunnut kavereille viedä näytille, käyttää jossain vauvakonsertissa toisella paikkakunnalla yms. Siitä jäi outo olo, ja ajattelin että ymmärtääkö sisko kuinka tuon ikäinen vielä tarvitsee vanhempiaan. Ja valitettavasi se söi haluja pyytää häntä tarvittaessa lapsenvahdiksi. Valitettavasti hyvin usein yli-innokuus hoitaa antaa vaikutelman, että toinen ei aidosti ymmärrä mitä lapsi tarvitsee. Kaverini anoppi olisi halunnut hoitaa vauvaa, kun tämä oli viikon vanha. Kyllähän sitä väkisinkin tällöin alkaa miettimään, että kuinka paljon se mummo muistaakaan niistä lapsista, jos olettaa että viikon vanhan on ok jäädä huvikseen mummolle hoitoon. Tulee tunne, että toinen ei kykene tai halua tunnustaa vanhempien merkitystä lapselle.

Mutta ap:n ongelma ei suinkaan ole tuo, vaan se että hänen oma lapsi ei halua olla väleissä hänen kanssaan. Siihen nähden lapsenlapsen hoitaminen on ihan pikku juttu.

Niin, ap voisit vähän kertoa niistä keskusteluista lapsen äidin kanssa kun olette väitelleet onko huudatusunikoulu ihan ok pikkuvauvalle, onko vauvan ok syödä hilloa ja kermavaahtoa, onko vauvan ok matkustaa autossa aikuisen sylissä ilman turvavöitä, onko vauvan ok olla olohuoneessa ilman valvontaa sillä aikaa kun aikuiset ovat saunassa jne, onko ok komentaa itkevää vauvaa että olisi hiljaa lohduttamisen sijaan. Tai väittelyn sijaan voisi kuvata paremmin sanelu teidän puolelta, ja jos suoraan myönnät että et kunnioita hänen mielipidettään näistä asioista, nämä ovat teidän mielestä ok, ja miehesi jopa painostaa tämäntyyppisiin toimintatapoihin joka tilanteessa.

Se päällimäinen syy ei välttämättä ole ainoa syy, vaan se voi myös olla jäävuoren huippu tai oljenkorsi, joka katkaisi kamelin selän. On helppo sanoa, että lapseni ei siedä uutta puolisoani, ja vaikeampi myöntää, että lapseni ei siedä minua.

Nuorena aikuisena voi myös katsoa läpi sormien monia asioita, joita ei pienelle lapselle halua eteen.

Sitten on sellainen inhimillinen puoli, että jos se oma vanhempi on ollut äitinä tunnekylmä ja aina tuuppaamassa lastansa muualle hoitoon, tuntuu myös hiukan epäuskottavalta ja jopa loukkaavalta, että sama ihminen on niin innostunut paapomaan lapsenlasta. Tulee sääli itseä pienenä, enkö minä ollut vauvana yhtä ihana kuin tämä lapseni? Miksi minua sitten hyljeksittiin? Voiko äitini innostus olla aitoa ja kestää kauemmin kuin ne viisi minuuttia, jotka minä olen näkemässä?

Mekin olemme mieheni kanssa isovanhempia alle vuoden ikäiselle taaperolle, ja päin vastoin meitä on pyydetty usein kylään lapseni perheeseen, mutta onneksi matka on sen verran pitkähkö, että emme aina pääse lähtemään, ja etenkään tuosta vaan extempore ei edes olisi mahdollistakaan.

Toisaalta noin pienen kuten puolivuotiaan, ja saatika pienemmän vauvan hoitajina ovat omat vanhemmat, ja etenkin äiti tärkein hoitaja, eikä sivullisia tarvita, jos ei sitten päiväaikaan pariksi tunniksi jonkin pakollisen menon vuoksi, joita lapsen omille vanhemmille saattaa tulla lapsen ollessa vielä pikkuinen.  Mutta ymmärrän jollain tasolla aloittajan kaltaista tilannetta, että isoäidillä on miesystävä, joka ei ole isoisä suhteessa lapseen, niin ehkä siinä sitten on jotain syytä pakko olla, ettei aloittajan lapsi halua isoäidin uutta miesystävää lapsensa likelle.

Itse kun olin omien lastemme ollessa noin pieniä, en halunnutkaan omia isovanhempia vahtimaan vauvaikäistä lastani, vaikka toiset isovanhemmat asuivatkin samalla paikkakunnalla, ja ei ollut mitään syitä siihen, vaan yksinkertaisesti halusin hoitaa vauvaikäiset itse tai lastemme isä oli heidän kanssaan, jos itselläni oli jotain tärkeää menoa.  Sitten kun lapsemme kasvoivat ja olivat jo vauvaiän yli kasvaneita, otin mielelläni hoitoavun vastaan isoäidiltään ja isoisältään eli omilta vanhemmiltani, jotka asuivat lähellä.

Varmaankin nuo tilanteet ovat vaikeampia, jossa isoäidillä tai -isällä on uusi kumppani, koska onhan se isoäidin tai -isän uusi kumppani aivan vieras henkilö, eikä ns. oikea ns. verisukulainen suhteessa lapseenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni samantyylinen tapaus, mies huomattavasti nuorempi ja ilmiselvä auervaara, siellä on jo tehty testamentit sun muut miehen hyväksi ja lainat otettu naisen nimiin mies ei tieteysti ole maksanut yhtään mitään vaan siipeilee. Kämppä vaihtunutpaljon kalliimpaan ja miehelle hankittu oma harrasteauo. Ongelmana on, ettei nainen halua kuulla mitään huolestuneita sukulaisten huomioita asiasta, vaan uskoo ja luottaa rakkauteen. Uskon tietäväni, miten siinä käy lopulta, mutta naine ei sitä halua kuulla. Suuttuuennemmin meille, jotka olemma yrittäneet sanoa asiasta.

Tuntuuhan se tietysti epäreilulta, mutta mitä sitten. Kyseessä on naisen OMA elämä ja OMAT rahat, jotka hän saa heittää vaikka kaivosta alas tai käyttää rakastamansa ihmisen hyväksi, vaikkei rakkaus olisikaan aitoa molemmin puolin. Jokainen tekee itse valintansa, ja toivottavaa olisi, että sukulaiset pitäisivät nokkansa omissa asioissaan.

Jep, haitallisiin ja lähimmäisen kannalta tuhoisiin asioihin ei siis saa puuttua, vai mitä? Vertailun vuoksi sama asetelma pienellä variaatiolla:

"Tuntuuhan se tietysti epäreilulta, mutta mitä sitten. Kyseessä on perheenjäsenen OMA elämä ja OMAT rahat, jotka hän saa heittää vaikka kaivosta alas tai käyttää päihteiden hankkimiseen, vaikka addiktio veisi pitemmällä aikavälillä hautaan. Jokainen tekee itse valintansa, ja toivottavaa olisi, että sukulaiset pitäisivät nokkansa omissa asioissaan."

Sikäli, että esitit täysin vertailukelvottoman rinnastuksen, sanoisin silti että jopa sinun esimerkissäsi paras mitä voisi puhumisen jälkeen tehdä olisi katkaista välit. Se on ainoaa puuttumista mitä aikuiseen ihmiseen voi soveltaa, jos häntä ei voi poliisille osoittaa. 

Mutta tuohon alkuperäiseen versioon. Omien rahojen käyttö löytämäänsä auervaaraan on ihan jokaisen oma asia. Voihan siitä sanoa oman jyrkänkin mielipiteensä, mutta ei se ole mikään syy alkaa kiristää välien säilymisellä. Välien katkominen sen perusteella mihin joku omat rahansa käyttää osoittaa, että välien katkoja pitää rahoja ominaan, mikä on ymmärrettävää, kun kyseessä ovat perilliset, mutta silti täysin moraalitonta. 

Älä tuo miestä lapsen lähelle jos vanhemmat niin toivovat. Heillä on siihen syynsä.

Vierailija kirjoitti:

A) en ymmärrä miten puolivuotias edes pitäisi antaa hoitoon ja B) miten ap ei yhtään kanna huolta lapsestaan vaan kokee tämän vihollisekseen ja C) millainen on parisuhde jossa roikutaan vain koska muuten olisi yksinäistä

Tuo A-kohta minuakin mietitti ap:n kirjoituksessaan, että miksi ylipäätänsä puolivuotias pitäisi jo antaa isovanhemmille hoitoon? 

Vierailija kirjoitti:

Huomaa, että tässä ketjussa ovat äänessä suurten ikäluokkien lapset.  Suuret ikäluokat oli niin itsekkäitä, että kasvattivat tunnekylmät ja kovilla arvoilla varustetut lapset. Nyt ne ei enää tule millään juttuun keskenään kun pitäisi pitää yhteyttä lapsenlapsien takia.

Niin makaa kuin petaa pätee sitten kyllä näihin lapsiinkin. Kun jatkatte eteenpäin sillä vanhempienne viitoittamalla tiellä niin ei tule seuraavastakaan sukupolvesta sen parempaa.  Kovuus, kylmyys ja anteeksiantamattomuus jatkuvat.

Mikä sinä olet tuomitsemaan muita tuntematta taustoja?

Äitini kuuluu suuriin ikäluokkiin ja on ihana, lämmin ihminen joka on lapsiani hoitanut omasta halustaan sen verran kuin on voinut. En yhdy  näkemyksiisi itsekkäistä ikäluokista, sillä tunnen niiden edustajia todella monta.Joukossa on toki aina poikkeuksia mutta niiden ei pidä antaa leimata koko joukkoa.

Ehkä sinunkin kannattaisi laajentaa näkökulmaasi eikä  niputtaa kaikkia samaan nippuun omien traumojesi takia. Jos sulle ei mummo tai äiti maksanut ajokorttia, ei se heistä itsekkäitä vaan viisaita.

ohis

Onko tämän mummin nykyinen mies lähennellyt mummin tytärtä/miniää? Ja mummille ei kohdata kertoa sitä vaikka pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni samantyylinen tapaus, mies huomattavasti nuorempi ja ilmiselvä auervaara, siellä on jo tehty testamentit sun muut miehen hyväksi ja lainat otettu naisen nimiin mies ei tieteysti ole maksanut yhtään mitään vaan siipeilee. Kämppä vaihtunutpaljon kalliimpaan ja miehelle hankittu oma harrasteauo. Ongelmana on, ettei nainen halua kuulla mitään huolestuneita sukulaisten huomioita asiasta, vaan uskoo ja luottaa rakkauteen. Uskon tietäväni, miten siinä käy lopulta, mutta naine ei sitä halua kuulla. Suuttuuennemmin meille, jotka olemma yrittäneet sanoa asiasta.

Tuntuuhan se tietysti epäreilulta, mutta mitä sitten. Kyseessä on naisen OMA elämä ja OMAT rahat, jotka hän saa heittää vaikka kaivosta alas tai käyttää rakastamansa ihmisen hyväksi, vaikkei rakkaus olisikaan aitoa molemmin puolin. Jokainen tekee itse valintansa, ja toivottavaa olisi, että sukulaiset pitäisivät nokkansa omissa asioissaan.

Jep, haitallisiin ja lähimmäisen kannalta tuhoisiin asioihin ei siis saa puuttua, vai mitä? Vertailun vuoksi sama asetelma pienellä variaatiolla:

"Tuntuuhan se tietysti epäreilulta, mutta mitä sitten. Kyseessä on perheenjäsenen OMA elämä ja OMAT rahat, jotka hän saa heittää vaikka kaivosta alas tai käyttää päihteiden hankkimiseen, vaikka addiktio veisi pitemmällä aikavälillä hautaan. Jokainen tekee itse valintansa, ja toivottavaa olisi, että sukulaiset pitäisivät nokkansa omissa asioissaan."

Sikäli, että esitit täysin vertailukelvottoman rinnastuksen, sanoisin silti että jopa sinun esimerkissäsi paras mitä voisi puhumisen jälkeen tehdä olisi katkaista välit. Se on ainoaa puuttumista mitä aikuiseen ihmiseen voi soveltaa, jos häntä ei voi poliisille osoittaa. 

Mutta tuohon alkuperäiseen versioon. Omien rahojen käyttö löytämäänsä auervaaraan on ihan jokaisen oma asia. Voihan siitä sanoa oman jyrkänkin mielipiteensä, mutta ei se ole mikään syy alkaa kiristää välien säilymisellä. Välien katkominen sen perusteella mihin joku omat rahansa käyttää osoittaa, että välien katkoja pitää rahoja ominaan, mikä on ymmärrettävää, kun kyseessä ovat perilliset, mutta silti täysin moraalitonta. 

Ahneet perilliset alapeukuttaa. Amusing.! :)

Joku edempänä kiteytti osuvasti, että pääongelma on aloittajalla siinä, ettei oma lapsi halua olla hänen kanssaan tekemisissä. Veisin tämän vielä hiukan pitemmälle.

Pääongelma on siinä, että oma lapsi sivuutetaan merkityksettömänä. Aloittaja ei hirveästi välitä siitä, onko mitään välejä omaan lapseen. Lapsenlapseen sen sijaan pitäisi saada läheiset välit alusta asti. Miten voi kuvitella tuon onnistuvan? Kukaan lapsi ei (aikuisenakaan) opi kovin helposti pitämään omaa äitiään niin merkityksettömänä, etteikö tuollainen mitätöinti satuttaisi. Jos oppii, niin miksi antaisi lapsensa rakentaa moiseen tyyppiin suhdetta?

Vierailija kirjoitti:

En veisi itsekkään lastani äidille hoitoon, mikäli "isäpuoli" siellä vielä olisi. kyseinen mies käytti minua teininä seksuaalisesti hyväkseen vuosien ajan (äiti tiesi, ei välittänyt) enkä tosiaan aio ottaa sitä riskiä että sama tapahtuu lapselleni.

Järkyttävää, vetää sanattomaksi :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni samantyylinen tapaus, mies huomattavasti nuorempi ja ilmiselvä auervaara, siellä on jo tehty testamentit sun muut miehen hyväksi ja lainat otettu naisen nimiin mies ei tieteysti ole maksanut yhtään mitään vaan siipeilee. Kämppä vaihtunutpaljon kalliimpaan ja miehelle hankittu oma harrasteauo. Ongelmana on, ettei nainen halua kuulla mitään huolestuneita sukulaisten huomioita asiasta, vaan uskoo ja luottaa rakkauteen. Uskon tietäväni, miten siinä käy lopulta, mutta naine ei sitä halua kuulla. Suuttuuennemmin meille, jotka olemma yrittäneet sanoa asiasta.

Tuntuuhan se tietysti epäreilulta, mutta mitä sitten. Kyseessä on naisen OMA elämä ja OMAT rahat, jotka hän saa heittää vaikka kaivosta alas tai käyttää rakastamansa ihmisen hyväksi, vaikkei rakkaus olisikaan aitoa molemmin puolin. Jokainen tekee itse valintansa, ja toivottavaa olisi, että sukulaiset pitäisivät nokkansa omissa asioissaan.

Jep, haitallisiin ja lähimmäisen kannalta tuhoisiin asioihin ei siis saa puuttua, vai mitä? Vertailun vuoksi sama asetelma pienellä variaatiolla:

"Tuntuuhan se tietysti epäreilulta, mutta mitä sitten. Kyseessä on perheenjäsenen OMA elämä ja OMAT rahat, jotka hän saa heittää vaikka kaivosta alas tai käyttää päihteiden hankkimiseen, vaikka addiktio veisi pitemmällä aikavälillä hautaan. Jokainen tekee itse valintansa, ja toivottavaa olisi, että sukulaiset pitäisivät nokkansa omissa asioissaan."

Sikäli, että esitit täysin vertailukelvottoman rinnastuksen, sanoisin silti että jopa sinun esimerkissäsi paras mitä voisi puhumisen jälkeen tehdä olisi katkaista välit. Se on ainoaa puuttumista mitä aikuiseen ihmiseen voi soveltaa, jos häntä ei voi poliisille osoittaa. 

Mutta tuohon alkuperäiseen versioon. Omien rahojen käyttö löytämäänsä auervaaraan on ihan jokaisen oma asia. Voihan siitä sanoa oman jyrkänkin mielipiteensä, mutta ei se ole mikään syy alkaa kiristää välien säilymisellä. Välien katkominen sen perusteella mihin joku omat rahansa käyttää osoittaa, että välien katkoja pitää rahoja ominaan, mikä on ymmärrettävää, kun kyseessä ovat perilliset, mutta silti täysin moraalitonta. 

Ahneet perilliset alapeukuttaa. Amusing.! :)

Tai sitten ne, joille on jälkeenpäin itketty, kun kukaan ei muka varoittanut.

Vierailija kirjoitti:

En veisi itsekkään lastani äidille hoitoon, mikäli "isäpuoli" siellä vielä olisi. kyseinen mies käytti minua teininä seksuaalisesti hyväkseen vuosien ajan (äiti tiesi, ei välittänyt) enkä tosiaan aio ottaa sitä riskiä että sama tapahtuu lapselleni.

No en veisi tuollaiselle äidille hoitoon, vaikka olisi ihan yksinänsä, enkä kyllä kävisi edes itsekseni kylässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska mummo kirjoitti:

Minulla on puolivuotias lapsenlapsi ja nyt oma lapseni on laittanut välit poikki minuun, koska ei hyväksy miesystävääni. Lapsi on ollut hoidossa toisilla isovanhemmillaan jotka myös ovat paljon yhteydessä lapseni perheeseen. Minut on viskattu sivuun kuin roska. Vaatimuksena on, että jätän miesystäväni, sitten kelpaan mummona ja saan hoitaa. Olin vuosia, vuosia yksin ja nyt on muutaman vuoden ollut tämä miesystävä jota eivät hyväksy. Jos jätän hänet, on edessä loppuelämän yksinäisyys. Luulisi että minullakin on oikeus parisuhteeseen, läheisyyteen ja naisena olemiseen. Mutta ilmeisesti ei. Minun pitäisi elää ja olla yksin että kelpaisin. Miestä eivät hyväksy lapsensa lähelle ollenkaan.

Olen kahden tulen välissä ja se ahdistaa. Hylätäkkö parisuhde vaiko isovanhemmuus. Lapsenlapseni on ainoa. Millä selitän esim. töissä kun muut mummot näyttelevät kuviaan lapsenlapsistaan kuinka ovat heitä hoitaneet ym. enkä itse pysty sanomaan siihen mitään. Mitä kun he utelevat olenko ollut lapsenlastani hoitamassa viime aikoina? Mitä sanoa syyksi etten ole? Ehdin jo iloitsemaan siitä, että minusta tuli mummo, mutta nyt saan unohtaa kaiken.

Se nyt vaan on niin ettei sulla ole mitään subjektiivista oikeutta hoitaa lastenlastasi tai edes nähdä  häntä. Jos miesystäväsi ei  jälkikasvuasi miellytä, on sinun tehtävä valinta sen mukaan mitä itse arvotat korkeammalle.

Oikeastiko? Ellei miesystävä lapsia miellytä, niin sitten hylätään äiti?

Olette kyllä uskomattoman kovia ja hemmoteltuja.

Muista sitten kun oma lapsesi alkaa asetella sinulle erilaisia ehtoja jotta voit olla yhteyksissä, että tämä oli sinunkin politiikkasi.

Varo ettet vain sairastu tai muuten tee mitään vääriä liikkeitä elämässäsi ettei lapset pistä välejä poikki ja estä lastenlapsia myös näkemästä sinua.

Arvaan että ajattelet olevasi niin fiksu ettei niin käy. Mutta kun sitä et päätäkään sinä vaan lapsesi. Ja sinä annat mallin.

Kyllä. Se on se huoltaja, joka päättää. Isovanhemman kannattaa oppia suhtautua lapseensa kuin aikuiseen.

Ja tämä myös toisinpäin. Aikuisen jälkeläisen kuuluu suhtautua vanhempiinsa aikuismaisesti eikä niin kuin uhmaikäinen äitiin ja isiin.

Ja kontrolloida ja sanella ehtoja tyyliin jos teet näin tai noin, et saa nähdä lapsenlapsiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska mummo kirjoitti:

Minulla on puolivuotias lapsenlapsi ja nyt oma lapseni on laittanut välit poikki minuun, koska ei hyväksy miesystävääni. Lapsi on ollut hoidossa toisilla isovanhemmillaan jotka myös ovat paljon yhteydessä lapseni perheeseen. Minut on viskattu sivuun kuin roska. Vaatimuksena on, että jätän miesystäväni, sitten kelpaan mummona ja saan hoitaa. Olin vuosia, vuosia yksin ja nyt on muutaman vuoden ollut tämä miesystävä jota eivät hyväksy. Jos jätän hänet, on edessä loppuelämän yksinäisyys. Luulisi että minullakin on oikeus parisuhteeseen, läheisyyteen ja naisena olemiseen. Mutta ilmeisesti ei. Minun pitäisi elää ja olla yksin että kelpaisin. Miestä eivät hyväksy lapsensa lähelle ollenkaan.

Olen kahden tulen välissä ja se ahdistaa. Hylätäkkö parisuhde vaiko isovanhemmuus. Lapsenlapseni on ainoa. Millä selitän esim. töissä kun muut mummot näyttelevät kuviaan lapsenlapsistaan kuinka ovat heitä hoitaneet ym. enkä itse pysty sanomaan siihen mitään. Mitä kun he utelevat olenko ollut lapsenlastani hoitamassa viime aikoina? Mitä sanoa syyksi etten ole? Ehdin jo iloitsemaan siitä, että minusta tuli mummo, mutta nyt saan unohtaa kaiken.

Se nyt vaan on niin ettei sulla ole mitään subjektiivista oikeutta hoitaa lastenlastasi tai edes nähdä  häntä. Jos miesystäväsi ei  jälkikasvuasi miellytä, on sinun tehtävä valinta sen mukaan mitä itse arvotat korkeammalle.

Oikeastiko? Ellei miesystävä lapsia miellytä, niin sitten hylätään äiti?

Olette kyllä uskomattoman kovia ja hemmoteltuja.

Muista sitten kun oma lapsesi alkaa asetella sinulle erilaisia ehtoja jotta voit olla yhteyksissä, että tämä oli sinunkin politiikkasi.

Varo ettet vain sairastu tai muuten tee mitään vääriä liikkeitä elämässäsi ettei lapset pistä välejä poikki ja estä lastenlapsia myös näkemästä sinua.

Arvaan että ajattelet olevasi niin fiksu ettei niin käy. Mutta kun sitä et päätäkään sinä vaan lapsesi. Ja sinä annat mallin.

Kyllä. Se on se huoltaja, joka päättää. Isovanhemman kannattaa oppia suhtautua lapseensa kuin aikuiseen.

Ja tämä myös toisinpäin. Aikuisen jälkeläisen kuuluu suhtautua vanhempiinsa aikuismaisesti eikä niin kuin uhmaikäinen äitiin ja isiin.

Ja kontrolloida ja sanella ehtoja tyyliin jos teet näin tai noin, et saa nähdä lapsenlapsiasi.

Sinulla on väärä lähtökohta. Se ei ole kontrollointia tai ehtojen asettamista, ettei halua tavata vanhempaa eikä anna lasta vanhemmalleen. Ei ole mitään pakkoa toimittaa lastansa mummolaan käskyn tullen. Ei ole mitään velvollisuutta tavata vanhempaansa ikinä, jos ei halua. Kaikki tuollainen perustuu vapaaehtoisuuteen ja omaan haluun olla vanhemman kanssa tekemisissä.