Lue keskustelun säännöt.
Muita persoonallisuushäiriöisiä?
17.08.2017 |
Loppuviestiä ei edes tarvitse lukea. Kerro vain tarinasi. Luen ne kaikki.
Itselläni on tätä vikaa. Olen tajunnut, että tämä vaikeuttaa elämääni aivan älyttömästi, vaikka on auttanutkin. Yksi perheeni aikuisista oli aika varmasti myös p.häiriöinen. Sanaa "narsisti" on vilauteltu, mutten halua itse sanoa, että se on varmaa, koska hänellä ei ole diagnoosia ja hän on menestyvä ja niin pois päin. Jotain siinä kuitenkin oli. Opin jo lapsena tutkimaan tarkoin muiden motiiveja. Luin kaikki saatavilla olevat kirjat ihmisen kehonkielestä ja psykologiasta pysyäkseni turvassa. Kehitin sellaisen vahingoittumattoman eturintaman. Kotona taivas putosi niskaan joka päivä ja mua kiusattiin koulussa. Lukioon mennessä olin kuitenkin oppinut sellaiseksi, että luikertelin helposti opettajien lellikiksi ja kaverini oli sellaisia, joita pystyin käyttämään ikäänkuin sensoreina. Ne näkivät asioita, joita itse en huomannut, ja ne kertoivat mulle ne asiat, jotka halusin tietää. Ja mä olin todella turvassa. Kaveritkin tutustuivat vain ulkokuoreen, joka oli niin eläväinen, ettei kukaan mitään tajunnut.
Nykyisin vaikutan sellaiselta, että monet yrittävät holhota. Mulla ei kuitenkaan ole läheisiä ihmissuhteita. Edelleen tällaisena alkoholisoituneena yksinäisnä paskana kiertelen baareissa ja kerron tuntemattomille tarinoita, jotka niellään tai ei niellä, ja kerään tietoa. Sanon asioita aiheuttaakseni tietyn reaktion. Jos reaktio oli väärä, mussa on parannuksen varaa. Vääriä reaktioita tulee harvoin, ja ne ovat aina mielenkiintoisia. Heräilen öisin joka kolahdukseen, koska pelkään, että joku on asunnossani. Varaudun pahoinpitelyyn joka hetki. Olen todella säälittävä. Läheisiä suhteita ei ole. Ei mulla tunnu edes olevan oikeasti omaa persoonaa. Muuten kuin kännissä yksin. Pidän huolta siitä, etten vahingoita ketään.
Mulla ei ole halua kontrolloida muita. Haluan vain selvitä. Olen todella vainoharhainen eikä se auta asiaa, että ole usein ollut oikeassa. Enkä pysty ihmissuhteisiin. Mun kanssa halutaan ystävystyä ja kaverustua, mutta sitten mä olen aivan eri asia kuin se sosiaalinen kuori, ja näen linnakkeessani liikaa heikkoja kohtia. Jos mun lähelle pääsee, mua on helppo manipuloida, koska en ole ollut läheisissä suhteissa.
Onko muita kärsijöitä?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Oikeasta psykoterapiasta saa apua! Ei julkisen puolen keskusteluapu aina riitä vaan tarvitaan oikeaa psykoterapiaa.
Mutta se maksaa aika paljon. Jos joskus pystyn, hakeudun kunnon terapeutin vastaanotolle.
Sinänsä jännä, että oikea kunnon terapia on niiden ulottumattomissa, jotka sitä saattaisivat eniten tarvita.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat siltä, että voisit olla DID.
Mitä persoonallisuushäiriötä epäilet itselläsi? Epäluuloista? Onko sinulla voimakkaita tyhjyydenkokemuksia itsessäsi?
Vastaan kohta tarkemmin koskien itseäni. Haluaisin ensin tietää enemmän sinusta. Suhteitan kertomani siihen, muuten tästä ei ole kummalekaan mitään hyötyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
A-klusteriin kuuluvat Epäluuloinen (F60.0) sekä Eristäytyvä persoonallisuushäiriö (F60.1).
Tätä ryhmää leimaa ajoittainen todellisuudentajun heikkeneminen. Epäluuloista persoonallisuutta ilmentävät hyvin epäluuloiset ja ajoittain lähes vainoharhaiset ajatustavat, sekä pitkävihaisuus. Jos tämä persoonallisuushäiriö aiheuttaa hankaluutta pärjätä sosiaalisissa suhteissa esimerkiksi työelämässä, kannattaa hoitoon hakeutua. Eristäytyvälle persoonallisuudelle tyypillisiä on taas potilasta itseään häiritsemätön vetäytyminen ja kiinnostumattomuus ihmiskontakteista. Jos oirekuvat ovat voimakkaita, ja niiden takia arkielämässä pärjääminen on uhattuna, lääkityksestä voi olla hyötyä.
Eli tuon epäluuloisuuden rinnalla kulkee myös eristäytyvä.
T. 5
Minulla on vahvimmillaan epäluuloinen ja estynyt persoonallisuushäiriö kaikkien muiden ongelmien lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat siltä, että voisit olla DID.
Tätä olen joskus pohtinut, koska mulla on muistikatkoksia ja myöskin kuulen ääniä ja näen harhoja, eikä antipsykooteilla ollut asiaan mitään vaikutusta. Koitin joskus jopa jättää viestejä mahdolliselle sivupersoonalle, mutta vastausta ei tullut. Saatan vain löytää joskus itseni jostain, jos jotain ahdistavaa on ollut tapahtumassa. Muistan hämärästä tapahtumaketjun alun, ja sitten vaan havahdun jostain ihan muualta. Hämmentävää. Siinä on myös ollut selittämistä. Tämä on tapahtunut monta kertaa, enkä aina edes muista, miksi. Tämä puolustusmekanismi tuntuu käynnistyvän vain, jos olen ollut mahdollisesti fyysisesti vaarassa ja olen tuntenut oloni avuttomaksi. Pystyn myös keskustelemaan äänieni kanssa eri tavalla kuin skitsofreenikko esimerkiksi pystyisi. En tiedä. Onneksi se on iän myötä vähentynyt ja paljon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla eristäytynyt ja viitteitä epäsosiaalisesta. Olen aika piittaamaton muista. Ainut dg. on eräs muu psyykkinen häiriö.
Jos olisit parisuhteessa tai läheisessä suhteessa, miten uskoisit sen vaikuttavan sinuun? Uskotko, että epäluuloisuutesi voisi johtaa manipulointiin ja kontrolliin (määräilyyn, hallintaan, jopa alistamiseen). Millaisen henkilön valitsisit vastapuoleksi?
Trust me. Mä olen vielä säälittävämpi.
T. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä persoonallisuushäiriötä epäilet itselläsi? Epäluuloista? Onko sinulla voimakkaita tyhjyydenkokemuksia itsessäsi?
Vastaan kohta tarkemmin koskien itseäni. Haluaisin ensin tietää enemmän sinusta. Suhteitan kertomani siihen, muuten tästä ei ole kummalekaan mitään hyötyä.
Huomaan, että mun on vaikea kertoa itsestäni. Mulla näköjään estää. Mulle on sanottu, että mulla todennäköisesti on epäluuloinen p.häiriö. en halunnut diagnoosia, koska olen... epäluuloinen. Mulla on tunne tyhjyydestä sekä itsessäni että ympäristön suhteen. Koko elämä tuntuu vähän unelta.
Hah, itsekin suhteutan aina kaiken siihen, mitä muut sanovat. En, koska mua sattuisi ikävät kommentit vaan koska se on aina helpointa. Ja ihminen on muutenkin niin laaja kokonaisuus, että rajaus on aina tarpeellinen. Mua itseäni ei haittaisi, jos vaikka kauan kassa päättäisi avata mulle sielunsa yhtäkkiä, kuuntelisin vaikka vuorokauden tai kaksi. Jokaiselta oppii jotain kultaakin kalliimpaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit parisuhteessa tai läheisessä suhteessa, miten uskoisit sen vaikuttavan sinuun? Uskotko, että epäluuloisuutesi voisi johtaa manipulointiin ja kontrolliin (määräilyyn, hallintaan, jopa alistamiseen). Millaisen henkilön valitsisit vastapuoleksi?
Trust me. Mä olen vielä säälittävämpi.
T. 5
Mä olen ollutkin parisuhtessa. Se ei mennyt hyvin. Olen lapsuudenkodissani nähnyt paljon pahaa, ja päätin olla kaiken sen pahan vastakohta. Lopulta olin sitten kumppanina äärimmäisen epäluuloinen, koska uskoin toisen pelaavan sosiaalisia pelejä kun itse koitin olla avoin. Näin kumppanin pelaavan valtapelejä suhteessa ja näin, että hän ei ollut rehellinen. Ja olin oikeassakin lopulta. Sopuisan eron jälkeen puhuttiin "asiat halki" ilman tunteita, enkä kokenut yllätyksiä. Toisaalta mä olen tyytyväinen, koska hänelläkin oli ongelmia, ja mä kuulemma opetin häntä paljon. Esim. jos tekee virheen, on parasta vain myöntää se ja pyyt anteeksi. Yleensä ihminen ottaa anteeksipyynnön hyvn/hämmentyneenä vastaan, koska se on erittäin harvinainen tilanne.
Vihaan manipulointia ja kontrollointia. Paitsi, jos mulle annetaan se valta vapaaehtoisesti. Silloin se on ok. Muutoin haluaisin pyrkiä pois eläimellisyydestä ja olla oikeudenmukainen. Exä sanoi joskus, että musta jää helposti mieleen juuri tuo oikeudenmukaisuus. Lapsenakin menin sanomaan opettajalle pari kertaa, että mulle on kokeessa annettu liikaa pisteitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vitonen jatkaa:
Tämäkö?
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…
Juurikin tämä. Epäluuloinen persoonallisuushäiriö.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä persoonallisuushäiriötä epäilet itselläsi? Epäluuloista? Onko sinulla voimakkaita tyhjyydenkokemuksia itsessäsi?
Vastaan kohta tarkemmin koskien itseäni. Haluaisin ensin tietää enemmän sinusta. Suhteitan kertomani siihen, muuten tästä ei ole kummalekaan mitään hyötyä.
Huomaan, että mun on vaikea kertoa itsestäni. Mulla näköjään estää. Mulle on sanottu, että mulla todennäköisesti on epäluuloinen p.häiriö. en halunnut diagnoosia, koska olen... epäluuloinen. Mulla on tunne tyhjyydestä sekä itsessäni että ympäristön suhteen. Koko elämä tuntuu vähän unelta.
Hah, itsekin suhteutan aina kaiken siihen, mitä muut sanovat. En, koska mua sattuisi ikävät kommentit vaan koska se on aina helpointa. Ja ihminen on muutenkin niin laaja kokonaisuus, että rajaus on aina tarpeellinen. Mua itseäni ei haittaisi, jos vaikka kauan kassa päättäisi avata mulle sielunsa yhtäkkiä, kuuntelisin vaikka vuorokauden tai kaksi. Jokaiselta oppii jotain kultaakin kalliimpaa.
Ap
Epäluuloisuudesta voi parantua ja lopulta aika helpostikin.
Mä luulen, että me ollaan samanlaisia ainakin kahdessa asiassa. Toi kiinnostus ihmisiin tiedon ja teorian alueella on ensimmäinen. Itsekin aloin perehtyä psykologiaan ja psykiatriaan jo todella nuorena. Ja se on itse asiassa vaan kiihtynyt, nykyisin luen lähinnä neurotieteitä, tietoisuudentutkimusta ja kaikkea psykoanalyyttisesti kriittisesti suhtautuvaa ajattelua (mikä kumpuaa psykoanalyyttisen tradition sisältä). Haluan selittää itselleni aukottomasti, miten ihmiskunta meni vikaan peruuttamattomasti, kun se alkoi pitämään tiedostamattomia prosesseja tietoisia merkittävimpinä mm.(!). Tämä todellakin vain yksi esimerkki. Teen omia tutkimuksiani joskus jopa tunteja päivässä ja sen voisi jopa sanoa olevan jopa isoin olemistani määrittävä tekijä. Voisin keskustella havainnoistani ja ihmistietämyksestäni kanssasi loputtomasti.
Mussa on eristyneisyyttä paljon, en ole kiinnostunut ylläpitämään ihmissuhteita, huolimatta siitä, että ihminen on suurin mielenkiinnon kohteeni. Muodostan huonosti kiintymyssuhteita ja olen ollut hyvin estynyt emotionaalisesti. Olen ikään kuin ihmetellyt läpi elämäni sitä, miksi ihmiset eivät osaa lukea minua. Olettanut että niin pitäisi tapahtua ilman, että näytän tunteitani tai puhun ajatuksistani. Tunnelukoistani isoin on ollut emotionaalinen estyneisyys ja kiintymystyypiltäni olen välttelevästi kiintyvä tyyppi.
Olen epäsosiaalinen ihminen, mutta en häiriöksi asti. Epäsosiaalisuuteni syyt on toisaalla.
Se toinen yhdistävä tekijä on se, että olen narsistin lapsi.
minulla epäsosiaalinen persoonallisuushäiriö eli ASPD.
16, eikö teistä voisi tulla hyviä psykoterapeutteja kun parannutte? Toki koulutuskin maksaa.
Kiintyykö terapeuttl terapoitavaan, milln tasolla?
Täällä teitä varmasti paljon onkin.
Moni persoonallisuushäiriöinen on myös nettikiusaaja.
Yrittäkää olla ihmisiksi, vaikka paskalta tuntuisikin.
Mulla on pershärö, jonka nimike on jotain tyyliin" vaativa persoonallisuus". Lähinnä häiritsee itseäni. Olen liian tunnollinen ja pikkutarkka sekä työkeskeinen. Iän myötä ongelmat lisääntyvät, kun ei kykene enää siihen, mitä ennen.
Oikeasta psykoterapiasta saa apua! Ei julkisen puolen keskusteluapu aina riitä vaan tarvitaan oikeaa psykoterapiaa.