Onko reilu meininki maksaa perhemenot 50/50?
Mitä mieltä olette? Onko reilua, että kaikki ison perheen yhteiset menot maksetaan 50/50? Vaikka toisen nettotulot on 3700e/kk ja toisen 1700e/kk?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Ei pakollinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On, jos elintaso määritellään pienempituloisen mukaan. Tuossa myös kotityöt ja lastenhoito pitää jakaa 50/50, toisen ajalla ei saa loisia.
Eli pienempituloinen katsoo vierestä, kun toinen ostelee itselleen kaikkea kivaa ja vähän tarpeetontakin, käy ravintoloissa syömässä ja kavereiden kanssa baareissa ja tulee taksilla kotiin. Se toinen on aina kotona, kun ei ole rahaa mennä mihinkään ja joutuu luopumaan jopa harrastuksistaan?
Naisen logiikka... Pystyisikö tämä vähemmän tienaava yksin samaan elintasoon?
Asianhan voisi ajatella myös toisinpäin. Toinen tekee vaativaa työtä josta saa asiallisen korvauksen. Pitääkö hänen luopua työnsä itselle tuottamasta lisäarvosta sen vuoksi, että kumppani ei ole huolehtinut tulotasostaan?
Kyllä se vain niin menee, että 50/50 on kaikkien kannalta reiluin ja pidemmän päälle selvin järjestely, joka ei tuota katkeruutta myöhemminkään.
Edellytys on tietenkin se, että elintaso valitaan yhteisellä päätöksellä, eikä niin että pankinjohtaja hankkii siivoojan kanssa 300 neliön rantatalon, vaikka tämä epäilee tulotasonsa riittävyyttä.
Toki, esim. asunto-osaketta yhdessä maksettaessa voidaan sopia niin, että toinen maksaa enemmän, mutta saa suhteessa suuremman osuuden osakkeista?
M40
Mutta ketä ihmettä varten se parempiosainen tekee työtä? Perhe on yksi yksikkö. Joten kaikki on yhteistä, rahat, lapset yms.
Minä mietin ihan samaa. Ei ole yhteisiä rahoja, ei ole yhteisiä ostoja. Kumpikin tietää tarkalleen oman taloutensa ja vain aidosti yhteiset menot jaetaan tasan puoliksi (vaikka mies tienaa 5 x sen mitä minä). Molemmat olemme järkeviä rahankäyttäjiä, joten ei tule ongelmia sen kanssa, että toiselta on rahat loppu. Toisaalta eipä tule ongelmia senkään kanssa, että mietitään yhteistä elintasoa. Jos haluan jotain, niin varmistan, että minulla on rahaa se maksaa, oli se sitten koko perheen matka Pariisiin tai uusi televisio. Ei käy edes mielessä, että ryhtyisin mieheltä kärttämään matkaa Karibialle vedoten siihen, että hänellä on rahaa.