Onko reilu meininki maksaa perhemenot 50/50?

Meilläkin yhteiset rahat. Mies työtön ja mun tulot n. 1000kk, välillä on ollut hankalaa mutta aina pärjätty. Ei me rahasta tapella koskaan ja ostan miehelle kaiken tarpeellisen minkä pystyn, ja ihan mielellään :)

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hieman kohtuuttomalta maksaa tuloistaan ensin tähtitieteelliset verot ja vielä sen jälkeen jonkun prosenttisuhteen mukaan yhteisiä kuluja. Tällä matematiikalla ei omasta tsemppaamisesta, kouluttautumisesta ja vaativan työn suorittamisesta saa sitä hedelmää. Mutta tuntuu yhteiskunta olla kommareita pullollaan. Kokonaisveroaste lähenee jo 90 prosenttia, kohtuullista eikö vain?

Mikä se hedelmä sinun mielestä sitten on? Minulle tärkein motivaattori rahan hankkimiseen on elättää perhe ja kustantaa kaikkea mukavaa koko porukalle, ei vain itselleni. T: se 60/40 prosenttiorja.

Ei. Meillä menee prosenttiosuudella tuloista, Eli 50% siirretään yhteiselle tilille ja sieltä tehdään hankinnat, maksetaan asumiskulut jne. Loput jää omaan käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hieman kohtuuttomalta maksaa tuloistaan ensin tähtitieteelliset verot ja vielä sen jälkeen jonkun prosenttisuhteen mukaan yhteisiä kuluja. Tällä matematiikalla ei omasta tsemppaamisesta, kouluttautumisesta ja vaativan työn suorittamisesta saa sitä hedelmää. Mutta tuntuu yhteiskunta olla kommareita pullollaan. Kokonaisveroaste lähenee jo 90 prosenttia, kohtuullista eikö vain?

Mikä se hedelmä sinun mielestä sitten on? Minulle tärkein motivaattori rahan hankkimiseen on elättää perhe ja kustantaa kaikkea mukavaa koko porukalle, ei vain itselleni. T: se 60/40 prosenttiorja.

En ole tuo kenelle kommentoit vaan yksi toinen kommentoija, mutta teillä nyt oikeasti on melko samanlaiset tulot. Helppohan silloin on kommentoida. Enkä mäkään sano, että ne ajatukset jotenkin reiluja olisi, tai loogisia, tai moraalisesti hyväksyttäviä, mutta ajatuksilleen ei useinkaan mitään voi. Itsehän sitä toki puolisonsa valitsee, mutta tilanteet elää. Joskus ihmiset eivät kehitykään siihen suuntaan, mitä oletti. Silloin niitä "tämä on epäreilua" -tuntemuksia tulee. Niiden kieltäminen ei myöskään ole hedelmällistä, koska ei ne kieltämällä häviä. Niiden tunnistaminen ja ääneen sanominen saattaa olla hedelmällisempää, koska ehkä silloin se puoliso tajuaa, että tuolla toisella on paha olla. Olkoonkin itsekkäistä syistä, mutta paha olla yhtä kaikki. Silloin sille asialle voi mahdollisesti tehdä jotain.

Tienataan ilmeisesti tarpeeksi vähän, kun ei tästäkään olla saatu riitaa aikaiseksi. Molemmilla tulee pari tonnia kuussa käteen ja melkein kaikki menee mitä tuleekin, ei sillä ole väliä kenen tililtä tai missä järjestyksessä.

Ahdistunut kirjoitti:

Mitä mieltä olette? Onko reilua, että kaikki ison perheen yhteiset menot maksetaan 50/50? Vaikka toisen nettotulot on 3700e/kk ja toisen 1700e/kk?

Niin, en todellakaan tajua tällaista touhua yhtään. Meillä ei jaeta kuluja koska ollaan yksi perhe ja yhteiset rahat--niillä katetaan koko eläminen niin että kaikki voivat hyvin, se maksaa kellä rahaa on kun sitä tarvitaan jne.Ei ole sinä, minä vaan me.

Meillä lainat, autokulut ja kiinteät kulut maksetaan nettotulojen suhteessa, eli enemmän ansaitseva maksaa enemmän ja vähemmän ansaitseva maksaa vähemmän. Sitten taas yksittäisiä yhdessä suunniteltuja muita hankintoja, jotka vähäisempiä tai vaikka koko perheen junaliput voidaan sopia maksettavaksi puoliksi. Lisäksi meillä on säännöllinen kuukausisäästötili, jossa aina 2000-3000 euroa ja sitäkin kerrytetään samassa suhteessa, eli enemmän ansaitseva laittaa siihen enemmän. Mutta säästötiliä käytetään sitten tarpeen mukaan, kuten vaikka yhteisen viikonloppulentomatkan rahoitukseen tai uuteen kodinkoneeseen. 

Ja sitten jos kuitenkin toinen ostaa enemmän ruokaa kotiin ja sen vuoksi tili tyhjänä, niin sitten se jolla on tilillä rahaa, niin siirtää tarvittavan määrän toiselle, ettei kenenkään tarvitse arkielämässä pihistellä, että ostanko 19 sentin muovipussin vai en jne.

Kun on seurannut sivusta näitä keskusteluja aiemmin olen huomannut että miehen tulot on miehen tuloja ja vaimon pienet tulot perheen tuloja. Näin käytännössä koska vaimo ostaa ruuat, vaatteet, maksaa lasten kulut jne. on rahaa tai ei. Vaikka lapset on yhteisiä ja perhe yksikkö. Mies sensijaan kasvattaa omaisuuttaan, sijoittaa ja ostaa hienon auton itselleen. Pahimmassa tapauksessa vaimo kuljettaa lapset julkisilla tarhaan ja kouluun...

Mun mies sanoi jo heti alussa että me olemme perhe ja kaikki on yhteistä. Hänelle on kunnia asia elättää perheensä ja huolehtia kaikkien hyvinvoinnista. Aiemmin minä tienasin 40% tuloistamme joten ero ei ollut hirveän suuri mutta urakehityksen myötä (jota minä tukenut ja sparrannut taustalla) suhde on nyt 28/72%. Kaikki rahani menisivät elämiseen eikä mulle jäisi edes extraan kahvikupposeen rahaa jos molemmat laittaisivat saman verran taloustilille. Miehelle sensijaan jäisi useampi tonni ihan vaan omaksi iloksi.

Ahdistunut kirjoitti:

Mitä mieltä olette? Onko reilua, että kaikki ison perheen yhteiset menot maksetaan 50/50? Vaikka toisen nettotulot on 3700e/kk ja toisen 1700e/kk?

Ap hei, se lapsiluku mitoitetaan AINA sen vähemmän ansaitsevan tulojen mukaan. Unohtuiko  tämä sinulta?

Elatusvastuu kun on sinullakin, ei vaan sillä miehellä.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistunut kirjoitti:

Mitä mieltä olette? Onko reilua, että kaikki ison perheen yhteiset menot maksetaan 50/50? Vaikka toisen nettotulot on 3700e/kk ja toisen 1700e/kk?

Ap hei, se lapsiluku mitoitetaan AINA sen vähemmän ansaitsevan tulojen mukaan. Unohtuiko  tämä sinulta?

Elatusvastuu kun on sinullakin, ei vaan sillä miehellä.

Mitä, jos se tulotaso muuttuu lasten syntymän jälkeen? Oletko sinä huomioinut, että kahden vuoden kuluttua oma palkkasi on alle tonnin kuukaudessa? Eiku ai niin, sinä olet tietysti erittäin kysytyn alan johtava asiantuntija, joka saa rekrytarjouksia ulkomaita myöten ja osinkotuloja on vähintään kymppitonni vuodessa. Näinhän se on aina palstan besserwissereillä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteiset rahat. Mulla (nainen) isommat tulot kuin miehellä. Ihan kaikki on yhteistä, en todellakaan jaksaisi mitään laskelmia siitä kuka siirtää minkäkin verran yhteiselle tilille.

No en minäkään jaksa, turhan vaivalloista 😂 Suurimman osan meidän suhteessa minä olen ollut parempituloinen kuin mies ja maksanut enemmän menoista. Arjessa ei siis näy, että meillä olisi ollut mitään tuloeroja, ainoastaan siinä, että minulla on säästössä enemmän kuin miehellä.

Aina näitä keskusteluja lukiessa olen onnellinen siitä, miten helppoa meillä on. Molempien palkat menee samalle tilille ja kaikki ostot tehdään sieltä. Ei tarvitse miettiä kuka ostaa mitäkin. Yhteiset säästötilit ja rahastot löytyy myös. Molemmat järkeviä rahankäyttäjiä niin tämä toimii. (Ja ennenkuin joku ehtii huutelemaan niin kyllä, tienaan muutaman satasen vähemmän kuin puolisoni)

Ei pakollinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On, jos elintaso määritellään pienempituloisen mukaan. Tuossa myös kotityöt ja lastenhoito pitää jakaa 50/50, toisen ajalla ei saa loisia.

Eli pienempituloinen katsoo vierestä, kun toinen ostelee itselleen kaikkea kivaa ja vähän tarpeetontakin, käy ravintoloissa syömässä ja kavereiden kanssa baareissa ja tulee taksilla kotiin. Se toinen on aina kotona, kun ei ole rahaa mennä mihinkään ja joutuu luopumaan jopa harrastuksistaan?

Elintaso pitää määritellä niin, että myös pienituloisemmalle jää mahdollisuus johonkin kivaan ja/tai säästämiseen. Ei siis niin, että kun on maksettu 50/50, toiselle ei jää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistunut kirjoitti:

Mitä mieltä olette? Onko reilua, että kaikki ison perheen yhteiset menot maksetaan 50/50? Vaikka toisen nettotulot on 3700e/kk ja toisen 1700e/kk?

Ap hei, se lapsiluku mitoitetaan AINA sen vähemmän ansaitsevan tulojen mukaan. Unohtuiko  tämä sinulta?

Elatusvastuu kun on sinullakin, ei vaan sillä miehellä.

Mitä, jos se tulotaso muuttuu lasten syntymän jälkeen? Oletko sinä huomioinut, että kahden vuoden kuluttua oma palkkasi on alle tonnin kuukaudessa? Eiku ai niin, sinä olet tietysti erittäin kysytyn alan johtava asiantuntija, joka saa rekrytarjouksia ulkomaita myöten ja osinkotuloja on vähintään kymppitonni vuodessa. Näinhän se on aina palstan besserwissereillä.

Siksipä asiaan pitääkin varautua. Mitä, jos puoliso kuolee tai tulee ero? Lapsia hankitaan vain sen verran kuin siinäkin tapauksessa pystytään elättämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistunut kirjoitti:

Mitä mieltä olette? Onko reilua, että kaikki ison perheen yhteiset menot maksetaan 50/50? Vaikka toisen nettotulot on 3700e/kk ja toisen 1700e/kk?

Ap hei, se lapsiluku mitoitetaan AINA sen vähemmän ansaitsevan tulojen mukaan. Unohtuiko  tämä sinulta?

Elatusvastuu kun on sinullakin, ei vaan sillä miehellä.

Mitä, jos se tulotaso muuttuu lasten syntymän jälkeen? Oletko sinä huomioinut, että kahden vuoden kuluttua oma palkkasi on alle tonnin kuukaudessa? Eiku ai niin, sinä olet tietysti erittäin kysytyn alan johtava asiantuntija, joka saa rekrytarjouksia ulkomaita myöten ja osinkotuloja on vähintään kymppitonni vuodessa. Näinhän se on aina palstan besserwissereillä.

Mites uuden työpaikan/lisätyön hankkiminen? Ja kyllä, palkkani oli  useita vuosia  alle 1000 euroa joten siksipä en multipirttiviljellytkään kuten ap.Silti  pyrin pitämään pientä puskuria hädän varalle ja luottotiedotkin säilyivät.

Toki nykyisin on palkka toista tasoa ja osinkotulojakin tulee.

Onko sulla kitisijä koskaan käynyt mielessä että aika moni täällä jakelee neuvoja ihan omasta kokemuksestaan, ei kettuilun takia?

Reiluus 50/50 jaosta riippuu säännöllisistä menoista. Jos perheen säännölliset menot kuukaudessa ovat vaikka 2000e niin tuo tasajako on ihan reilu. Sille köyhemmällekin jää 700e säästöön ja muuhun kulutukseen. Mikäli taas kulut ovat 3000 euroa kuukaudessa niin silloin pitäisin hieman epäreiluna tuota jakoa. 

Meillä on ollut koko sen ajan yhteiset tulot, kun yhdessä ollaan asuttu. Ei ole koettu tämän olevan mikään ongelma. Kummatkin tietävät paljon rahaa on jäljellä ja mihin on milloinkin varaa. Ei kumpikaan mitenkään ylettömästi törsää rahoja. Säästöt. rahastot, velat ja omaisuus on yhteistä meillä. Miehen nettotulot 1700e/kk ja omat 3100e/kk. Ei tässä kumpikaan varsinaisesti mitään häviä.

Eikö pienituloisempaa häiritsisi elää toisen siivellä jos kustannukset jaettaisiin tienatun palkan mukaan suhteessa?

Miten tämä perustelee itselleen, että minulle nyt kuuluu tällainen järjestely.

On reilua jos tulot ovat samaa luokkaa ja kumpikaan ei ole kotona lasten kanssa, muuten ei. Ja oli reilua tai ei, niin en usko, että käytännössä kovin moni suhde voi toimia niin, että puolisoilla on eri elintasot. Ihmiset eivät ole rationaalisia laskukoneita, vaan tuntevia olentoja.

Minä olen aina ajatellut että jos on naimisissa tai jos on lapsia niin enemmän tienaava myös maksaa enemmän eli tavallaan "elättää" pienituloisempaa ilman että pienituloisemmalle syntyy velvollisuutta kompensoida sitä tekemällä omien lisäksi suurituloisemmankin kotityöt.

Esim. jos vaimo tienaa 2800€ nettona ja mies on kotihoidontuella lasten kanssa kotona niin vaimo tietenkin maksaa enemmän yhteisistä kuluista, myös niistä ylimääräisistä (leffareissut, vesipuistossa käyminen, harrastukset jne.) koska eihän kotihoidontuella oikeasti makseta juuri mitään. Ja silti vaimon pitäisi tuossa tilanteessa tehdä oma osuutensa kotitöistä silloin kun ei ole töissä (eli mies hoitaa kotityöt kun vaimo on töissä ja kun molemmat ovat kotona niin puoliksi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistunut kirjoitti:

Mitä mieltä olette? Onko reilua, että kaikki ison perheen yhteiset menot maksetaan 50/50? Vaikka toisen nettotulot on 3700e/kk ja toisen 1700e/kk?

Ap hei, se lapsiluku mitoitetaan AINA sen vähemmän ansaitsevan tulojen mukaan. Unohtuiko  tämä sinulta?

Elatusvastuu kun on sinullakin, ei vaan sillä miehellä.

Mitä, jos se tulotaso muuttuu lasten syntymän jälkeen? Oletko sinä huomioinut, että kahden vuoden kuluttua oma palkkasi on alle tonnin kuukaudessa? Eiku ai niin, sinä olet tietysti erittäin kysytyn alan johtava asiantuntija, joka saa rekrytarjouksia ulkomaita myöten ja osinkotuloja on vähintään kymppitonni vuodessa. Näinhän se on aina palstan besserwissereillä.

Siksipä asiaan pitääkin varautua. Mitä, jos puoliso kuolee tai tulee ero? Lapsia hankitaan vain sen verran kuin siinäkin tapauksessa pystytään elättämään. 

Ei siis kannata tehdä lapsia, koska milloin tahansa voi puoliso kuolla ja itse masentua siitä niin, ettei pysty elättämään edes itseään...