"Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu"
Mitä ajattelisit, jos kumppanisi sanoisi tuon olevan hänen periaatteensa, ja tarkentaisi vielä, että mielellään tulee vastaan ja haluaa ratkaista mahdolliset seksiongelmat mutta ei aio jäädä seksittömään suhteeseen?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Jaa, jos mieheni sairastuisi, en patistelisi ratkomaan haluttomuusongelmia. Jos miehen mieskunto ei enää riittäisi, yrittäisin keksiä muita tapoja nauttia läheisyydestä. En asettaisi suhteelle ja rakkaudelle tällaista ehtoa, koska mielestäni uhkailulla ja kiristämisellä ei heru ainakaan yhtään enempää. Seksi toimii hyvinvoivassa parisuhteessa kahden terveen ja seksuaalisen ihmisen välillä, en lähtisi kasaamaan paineita sen onnistumisesta kummallekaan osapuolelle. Jos seksi ei toimi, asiasta keskusteltaisiin ja yritettäisiin päästä yhteisymmärrykseen, ja sairauden tai mielenterveysongelmien edessä terve osapuoli toivottavasti suostuisi kompromissiin. Jos parisuhteen ei ole tarkoitus jatkua, yhteisymmärrystä ei saavutettaisi.
Aamen, sisko! Sinulla on onnekas mies
Vierailija kirjoitti:
Seksin loppuminen johtaa väistämättä myös kaiken hellyyden ja läheisyyden loppumiseen, nimimerkillä kokenut kertoo. Tuo taas on erittäin vahingollista suhteelle ja sen lopettamista on syytä miettiä vakavasti. Tunteiden kylmeneminen johtaa helposti inhoon toista kohtaan ja vaikka suhde saattaa ulkopuolisesta näyttää seesteiseltä ystävyysuhteelta, niin tuollaisessa liitossa kumpikin voi huonosti. Paitsi jos sattuu olemaan onnellisessa sivusuhteessa.
Seksin loppuminen on oire jostain. Siihen itse syyhyn pitää tarttua; miksi ei tee mieli?
Miehelleni tuli erektio-ongelmia. Seksi ei enää onnistunut kuin silloin tällöin. Aloinko kiristämään ja uhkailemaan miestä erolla? En. Asiasta puhuttiin pitkään ja useasti, lopulta mies hakeutui omaehtoisesti lääkärin vastaanotolle. Siellä löydettiin vika, joka hoidettiin pois ja erektio-ongelma on nyt tiessään. Hyvä parisuhde olisi mennyt hukkaan, jos olisin parissa kuukaudessa lempannut miehen pihalle sen vuoksi etten saa seksiä niin usein kuin haluan. Kaikenkaikkiaan vuoden verran meni selvitellessä ja hoidettaessa tätä miehen ongelmaa.
Kyllä, juuri näin on. Minut ainakin on jätetty parisuhteissa, kun en ole halunnut seksiä tarpeeksi usein, olen saanut myös negatiivista palautetta siitä kun olen harrastanut seksiä vastentahtoisesti. Olisi pitänyt olla halukkaampi. Niin se vain on, että miehillä se seksi on se syy miksi he parisuhteissa ylipäätään ovat. Lapset eivät ole niinkään bonus, vaan negatiivinen sivuoire (näin olen ymmärtänyt niiltä kaikilta perheellisiltä miehiltä jotka yrittävät iskeä, ja joita olen yrittänyt saada miettimään lapsiansa ja vaimoansa).
Olen päättänyt pärjätä ilman seksiä, koska parisuhteet miesten kanssa tuovat lähinnä yökötysolon. Ja ei, en harrasta seksiä ilman parisuhdetta. Sehän olisikin miehillä oikein unelma, seksiä ilman vastuuta.
Nuorena ja seksistä pitävänä en näkisi syytä olla parisuhteessa, josta seksi puuttuisi kokonaan. Eri asia sitten joskus vanhana tai jos tulee joku pitkäaikainen sairaus tms. jommalle kummalle. Mikäli taas seksi jostain muusta syystä loppuu, siitä pitää voida puhua ja asialle tehdä jotain. Jos kumppani vain pihtaisi tuppisuisena kieltäytymättä puhumasta asiasta nyt, kun ollaan kolmekymppisiä, niin en kyllä kokisi kauhean hyvänä sellaisessa suhteessa puhua. Se on yksi asia, jos ei tee mieli, mutta jos ei edes halua ratkoa asiaa tai keskustella siitä niin se on mielestäni itsekästä ja osoitus siitä, ettei oikeasti arvosta kumppaniaan ja sitä suhdettaan.
Toki ilman seksiäkin voi olla, mutta sen pitää tapahtua yhteisymmärryksessä, eikä niin, että toinen vaan alkaa tuppisuuna roikuttaa toista seksittömässä suhteessa kieltäytyen edes keskustelemasta aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyys on minulle sama kuin puhunattomuus. En jää suhteeseen, vaikka sen syy olisi mikä.
Vaikka siitä seksittömyydestä puhuttaisiin? Aika kylmiä osa täällä? Oletteko suhteessa siis vain säännöllisen seksin takia? Kirjoitteleeko täällä nyt vain kilttimiehet?
Täällä myös taitaa joillain olla käsitys että seksi on ainut läheisyyden muoto. Ilmeisesti myös rakkauden.
Entä jos se tosiaan on ainoa läheisyyden muoto? Eli halailua ja pussailua on vain silloin kun on seksiä, muuten ei kosketusta lainkaan?? Jos seksi loppuu tuo vähäinenkin läheisyys katoaa. Rakkaus ei välttämättä
Kurjaa jos se jollekin on noin. Itse elän seksittömässä suhteessa ja me jatkuvasti pussaillemme, halaamme, olemme toisen kanalossa vaikka seksistä on nyt muutama kuukausi. Koska se sitten loppuu?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, juuri näin on. Minut ainakin on jätetty parisuhteissa, kun en ole halunnut seksiä tarpeeksi usein, olen saanut myös negatiivista palautetta siitä kun olen harrastanut seksiä vastentahtoisesti. Olisi pitänyt olla halukkaampi. Niin se vain on, että miehillä se seksi on se syy miksi he parisuhteissa ylipäätään ovat. Lapset eivät ole niinkään bonus, vaan negatiivinen sivuoire (näin olen ymmärtänyt niiltä kaikilta perheellisiltä miehiltä jotka yrittävät iskeä, ja joita olen yrittänyt saada miettimään lapsiansa ja vaimoansa).
Olen päättänyt pärjätä ilman seksiä, koska parisuhteet miesten kanssa tuovat lähinnä yökötysolon. Ja ei, en harrasta seksiä ilman parisuhdetta. Sehän olisikin miehillä oikein unelma, seksiä ilman vastuuta.
Harmi sinun kohdalle on sattunut tuollaisia tapauksia.. :( itsellänikin on ollut pitkiäkin kausia ettei tee oikein mieli, mutta tuntuu vaihtelevan stressin, kiireen ym. mukaan. Asiaa auttaa kun mies muistaa välillä hieroa hartioita ym mukavaa
Vierailija kirjoitti:
Onhan se sen sorttinen uhkavaatimus, että siitä puolisosta ei vastoinkäymisissä ole apua. Jos vaikka sairastuu vakavasti (onnettomuus, syöpä tms) ja seksi ei onnistu esim. vuoteen tai lopullisesti niin tuollainen puoliso sitten vissiin jättää pulaan hädän hetkellä ja eroaa kun seksiä ei ole? Tavallaan inhimillistä, mutta tumaa.
Miehen veljen vaimo otti avioeron, kun veli joutui autokolariin ja halvaantui. 10 kk jaksoi odotella, mutta ei enempää. Joillekin seksi on ainoa syy olla parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se sen sorttinen uhkavaatimus, että siitä puolisosta ei vastoinkäymisissä ole apua. Jos vaikka sairastuu vakavasti (onnettomuus, syöpä tms) ja seksi ei onnistu esim. vuoteen tai lopullisesti niin tuollainen puoliso sitten vissiin jättää pulaan hädän hetkellä ja eroaa kun seksiä ei ole? Tavallaan inhimillistä, mutta tumaa.
Miehen veljen vaimo otti avioeron, kun veli joutui autokolariin ja halvaantui. 10 kk jaksoi odotella, mutta ei enempää. Joillekin seksi on ainoa syy olla parisuhteessa.
Kamalaa :( just kun on huolta muutenkin niin siihen vielä vaimo jättää
Kuinka vaikeaa sen isännän on ensin vaikkapa hieroa hartioita tai selkää niin lähtisi emännänkin päivän stressit? Eikä tarvitsisi säälip*llua antaa
Kun miestä ei kiinnosta edes katsoa tyrkyn ja heikosti sosiaalisen naikkosen naamaa, silloin ei luonnollisesti ns. Parisuhdetta edes ole; tapailuja tasan 0 ms.,
> naikkonen kumminkin yrittää jättää, kohdettaan!!!
(kun kasvojaan yrittää häpeältä pelastaa.)
Ei se vanhana lopu, jos molemmat hyväksyy tosiasian että vanhoja ollaan. Nuorena tietysti haluaa, kun hormonit tuuttaavat täysillä.
Vierailija kirjoitti:
Kun miestä ei kiinnosta edes katsoa tyrkyn ja heikosti sosiaalisen naikkosen naamaa, silloin ei luonnollisesti ns. Parisuhdetta edes ole; tapailuja tasan 0 ms.,
> naikkonen kumminkin yrittää jättää, kohdettaan!!!
(kun kasvojaan yrittää häpeältä pelastaa.)
Ööö...
Sanotaan että parisuhde ei ole parisuhde jos siinä ei ole seksiä mutta ketjun luettuani tulin siihen tulokseen ettei kukaan saa määritellä minkälainen kenenkin parisuhde on ja mikä sen syvin tukipilari on. Muka "kaverisuhde" jos ei seksiä säännöllisesti. Ok joillekin seksi on se parisuhteen kiintokohta ja liima. Itse olen kuitenkin enemmän turvallisuushakuisempi ja haluan rakentaa ihmissuhteen joka kantaa läpi vuosien ja vastoinkäymisten. Ja vaikka olen nuori niin arvelen että seksi on sellainen asia mitä ei voi kiintiömääräisesti vuodesta toiseen tehdä vaan noita vaihtelevia kausia tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se sen sorttinen uhkavaatimus, että siitä puolisosta ei vastoinkäymisissä ole apua. Jos vaikka sairastuu vakavasti (onnettomuus, syöpä tms) ja seksi ei onnistu esim. vuoteen tai lopullisesti niin tuollainen puoliso sitten vissiin jättää pulaan hädän hetkellä ja eroaa kun seksiä ei ole? Tavallaan inhimillistä, mutta tumaa.
Miehen veljen vaimo otti avioeron, kun veli joutui autokolariin ja halvaantui. 10 kk jaksoi odotella, mutta ei enempää. Joillekin seksi on ainoa syy olla parisuhteessa.
Tästä voikin päätellä, että jos suhdetta ei olisi ilman seksiä, puhutaan seksisuhteesta eikä parisuhteesta. Vain seksiä haluavien ei pitäisi johtaa parisuhdetta haluavia harhaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanotaan että parisuhde ei ole parisuhde jos siinä ei ole seksiä mutta ketjun luettuani tulin siihen tulokseen ettei kukaan saa määritellä minkälainen kenenkin parisuhde on ja mikä sen syvin tukipilari on. Muka "kaverisuhde" jos ei seksiä säännöllisesti. Ok joillekin seksi on se parisuhteen kiintokohta ja liima. Itse olen kuitenkin enemmän turvallisuushakuisempi ja haluan rakentaa ihmissuhteen joka kantaa läpi vuosien ja vastoinkäymisten. Ja vaikka olen nuori niin arvelen että seksi on sellainen asia mitä ei voi kiintiömääräisesti vuodesta toiseen tehdä vaan noita vaihtelevia kausia tulee.
Joillakin viettielämä on isommassa roolissa, eikä romahda itsekseen pari kertaa vuodessa -tasolle, eikä se merkitse holtitonta elämäntyyliä noin muuten. Toki liiman loppuessa saattaa käydä ilmi, että eivät ne palat sitten olleetkaan niin yhteensopivia. Monesti seksin lopettaja pidättelee myös läheisyyttä ja keskusteluyhteyttä, eikä se alhainen libido tarkoita, että kumppani olisi automaattisesti tosi turvallinen ja kannatteleva vastoinkäymisissä. On tietysti hyvä, että tiedät jo nuorena, mitä olet tavoittelemassa, ja varmasti tulee tehtyä hyviä ratkaisuja, kun muistat olla arvostuksistasi avoin.
Tietenkään ei pidä syyllistää sukupuolia, niin mies kuin nainenkin voi olla "pihtaava" osapuoli ja kummallakin on minusta "oikeus" lähteä seksittömästä suhteesta.
Itse olen mies ja meillä seksielämä on mennyt huonoksi about 8 vuoden yhdessäolon jälkeen. Ensin 1 vuosi huonoa ja nyt sen jälkeen 1 vuosi todella huonoa. Yhdessä siis noin 10 vuotta...
Näiden 2 vuoden aikana olen ehkä 5 kertaa puhunut asiasta vakavasti. Olen kertonut kuinka tärkeää seksi minulle on jne. Mitään parannusta ei ole tapahtunut päin vastoin itsestä tuntuu siltä, että seksielämämme on vain mennyt joka puhumiskerran jälkeen laimeammaksi. Vaimo aina vain sanoo, ettei häntä vaan yksinkertaisesti kiinnosta seksi, mutta todellisuus taitaa olla siinä, että minä en vain sytytä enään.
Jotenkin tuntuu typerältä päättää suhde (2 lastakin kun on) tämän takia, mutta itse en näe vaihtoehtoja... Kuten joku tuossa jo sanoikin, niin torjutuksi tuleminen syö itsetuntoa ja käy miehisyyden päälle.
Viimeisen vuoden ajan eroajatukset on pyörineet mielessä päivä päivältä enemmän. Viimeaikoina olen huomannut, että tyytymättömyys suhteeseen näkyy varmasti jo lapsillekin.... Taitaa olla aika vaan ryhtyä valmistelemaan eroa. Vaimo paralle (voin sanoa rakastavani häntä yhä, vaikkei hän tarpeitani pystykkään/haluakkaan tyydyttää) ero tulee varmasti yllätyksenä, koska hänestä "kaikki on hyvin."....
M32
Nro 60 M32 vielä...
Ja siis en todellakaan päättäisi suhdetta, jos haluttomuudelle olisi jokin järkevä syy. Tuskin kävisi miehisyyden päälle jos syöpähoidossa olevaa vaimoa ei kiinnostakkaan seksi... ongelmani on siinä, että perusterve ja muuten energinen/hyvinvoiva vaimoni ei halua minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin pari kuukautta yrittää ratkoa haluttomuusongelmaa, mutta sitten kyllä lähtisin. Tarvitsen seksiä ja läheisyyttä kokeakseni yhteyttä toiseen. Torjutuksi tuleminen tuhoaa myös itsetunnon, tulee kelpaamaton olo.
Jos olet mies, toivottavasti vaimosi ei synnytä koskaan.
Olen mies. En ole naimisissa, mutta toivon kyllä samaa.
Synnytyksen jälkeen jälkivuoto kestää 2-8 viikkoa jolloin ei suositella seksiä tulehdusvaaran vuoksi. En ole kyllä itse koskaan malttanut odottaa niin kauaa, meillä on aina seksielämä palautunut tosi nopeasti normaaliksi. Eikä vauva-taaperoaikakaan ole tahtia hidastanut, vähintään kerran viikossa on aina jaksettu ja haluttu.
Kuitenkin se parisuhde on kaiken perusta ja lapset tulee siihen bonuksena. Siksi siihen parisuhteeseen myös panostetaan kunnolla. En ole koskaan ymmärtänyt äitejä jotka katoavat johonkin mamma-maahan ja sitten ihmettelevät kun miehet pettää ja jättää
4:n äiti
Juuri näin. Tämän lisäksi seksiä on muunlaistakin kun perinteistä yhdyntää.
Seksin loppuminen johtaa väistämättä myös kaiken hellyyden ja läheisyyden loppumiseen, nimimerkillä kokenut kertoo. Tuo taas on erittäin vahingollista suhteelle ja sen lopettamista on syytä miettiä vakavasti. Tunteiden kylmeneminen johtaa helposti inhoon toista kohtaan ja vaikka suhde saattaa ulkopuolisesta näyttää seesteiseltä ystävyysuhteelta, niin tuollaisessa liitossa kumpikin voi huonosti. Paitsi jos sattuu olemaan onnellisessa sivusuhteessa.