Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä on nyt ilmeisesti määritelty, että tapaileminen on synonyymi päällekkäisille fuckbuddy-suhteille ja kaikki me, joiden mielestä se on ihan vain treffailua ja tutustumista, vaiennetaan. Jännä, että ne, jotka eivät koko tapailua edes harrasta, ovat parempia määrittelemään termin, kuin ne, jotka itse sitä tapailua harrastavat. 

Ei. Tapailua voi olla ilman seksiäkin. Aivan kuten seurusteluakin voi olla ilman seksiä. Joissain kulttuureissa ja uskonnoissa seksi kuuluu vain avioliittoon, mutta seurustella voi silti. Tapailu on vain tapailua - seksillä tai ilman - , joka voi muuttua seurusteluksi, mutta voi jatkua ihan vaan tapailunakin. 

Jokaisella voi olla omat määritelmänsä. Tapailu, tutustuminen, hengailu, kaveruus, mitä näitä nyt on... Ainoa yhdistävä tekijä on, ettei mikään em. ole seurustelua.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun se seurustelukumppani etsitään jostain vähän kauempaa kuin siitä omasta kaveripiiristä. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Löytyykö sinun ystäväpiiristäsi kymmeniä sinkkuja, joiden kanssa näet ja juttelet päivittäin ja joiden kanssa olet täsmälleen samassa elämäntilanteessa? Lukioaikana eletään tällaisessa maailmassa. Harvemmin enää aikuisiällä. 

No siinä vaiheessa kun pariutuminen oli ajankohtaista (20-30-vuotiaana) niitä sinkkuja oli kaveri- ja tuttavapiirissä tarjolla riittävästi. Seurustelu alkoi aina molemminpuolisesta ihastuksesta, ei koskaan ventovieraiden kanssa.

Nyt jos tulisi avioero, tuskin edes harkitsisin pariutumista enää. Olen nähnyt sivusta kun monet kaverit ovat toisella kierroksella ja ne uusperhekuviot on harvemmin mitään seesteistä autuutta. Mutta ei ne muutkaan minun ikäiset ole lähteneet toisella kierroksella tähän moniajoon mukaan, vaan tutustuminen on tapahtunut aikalailla sähköpostikirjeenvaihdon kautta. No tässä kirjeenvaihtovaiheessa on toki saattanut olla sellaista, että viestitellään muutaman potentiaalisen kanssa, kunnes joku nousee sieltä kiinnostavampana esiin. Sitten kun on päätetty kenet tavataan, niin on tavattu se yksi ihminen ja alettu seurustella sen kanssa. Ehkä tämä on joku ikäpolvijuttu, ei eronneet nelikymppiset oikein taivu näihin nykyajan systeemeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä on nyt ilmeisesti määritelty, että tapaileminen on synonyymi päällekkäisille fuckbuddy-suhteille ja kaikki me, joiden mielestä se on ihan vain treffailua ja tutustumista, vaiennetaan. Jännä, että ne, jotka eivät koko tapailua edes harrasta, ovat parempia määrittelemään termin, kuin ne, jotka itse sitä tapailua harrastavat. 

Ei. Tapailua voi olla ilman seksiäkin. Aivan kuten seurusteluakin voi olla ilman seksiä. Joissain kulttuureissa ja uskonnoissa seksi kuuluu vain avioliittoon, mutta seurustella voi silti. Tapailu on vain tapailua - seksillä tai ilman - , joka voi muuttua seurusteluksi, mutta voi jatkua ihan vaan tapailunakin. 

Mä olen vahvasti eri mieltä. Itse en kutsu tapailuksi seksitöntä tutustumista tai hengailua. Tapailuun liittyy aina vakiseksi, siis seksiä useammin kuin kerran.

Vierailija kirjoitti:

Jos mennään seksin tasolle, niin se on kyllä seurustelua ja vaatii ennen aloitusta sukupuolitautitestit ja sopimukset rajoista suhteessa kolmansiin osapuoliin. Tapaillessa voi antaa poskipusuja ja halauksia, joista ei taudit siirry!

Tämä pitäisi kirjata lakiin.

En ole aloittanut kun kukaan ei ole ollut valmis sitoutumaan. En minkään pukin kanssa halua olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli tässä on nyt ilmeisesti määritelty, että tapaileminen on synonyymi päällekkäisille fuckbuddy-suhteille ja kaikki me, joiden mielestä se on ihan vain treffailua ja tutustumista, vaiennetaan. Jännä, että ne, jotka eivät koko tapailua edes harrasta, ovat parempia määrittelemään termin, kuin ne, jotka itse sitä tapailua harrastavat. 

Ei. Tapailua voi olla ilman seksiäkin. Aivan kuten seurusteluakin voi olla ilman seksiä. Joissain kulttuureissa ja uskonnoissa seksi kuuluu vain avioliittoon, mutta seurustella voi silti. Tapailu on vain tapailua - seksillä tai ilman - , joka voi muuttua seurusteluksi, mutta voi jatkua ihan vaan tapailunakin. 

Mä olen vahvasti eri mieltä. Itse en kutsu tapailuksi seksitöntä tutustumista tai hengailua. Tapailuun liittyy aina vakiseksi, siis seksiä useammin kuin kerran.

Eli sinun mielestäsi myöskään ne, jotka eivät harrasta esiaviollista seksiä, eivät tapaile eivätkä seurustele, vaikka olisivat jo kihloissakin ja hääpäivä sovittuna? 

Tapailua silloin tällöin ja seksi kuuluu asiaan vai? Ei todellakaan. Tähän sopii lause festina lente eli kiiruhda hitaasti, eli ei seksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun se seurustelukumppani etsitään jostain vähän kauempaa kuin siitä omasta kaveripiiristä. Mikä tässä nyt on vaikeaa? Löytyykö sinun ystäväpiiristäsi kymmeniä sinkkuja, joiden kanssa näet ja juttelet päivittäin ja joiden kanssa olet täsmälleen samassa elämäntilanteessa? Lukioaikana eletään tällaisessa maailmassa. Harvemmin enää aikuisiällä. 

No siinä vaiheessa kun pariutuminen oli ajankohtaista (20-30-vuotiaana) niitä sinkkuja oli kaveri- ja tuttavapiirissä tarjolla riittävästi. Seurustelu alkoi aina molemminpuolisesta ihastuksesta, ei koskaan ventovieraiden kanssa.

Nyt jos tulisi avioero, tuskin edes harkitsisin pariutumista enää. Olen nähnyt sivusta kun monet kaverit ovat toisella kierroksella ja ne uusperhekuviot on harvemmin mitään seesteistä autuutta. Mutta ei ne muutkaan minun ikäiset ole lähteneet toisella kierroksella tähän moniajoon mukaan, vaan tutustuminen on tapahtunut aikalailla sähköpostikirjeenvaihdon kautta. No tässä kirjeenvaihtovaiheessa on toki saattanut olla sellaista, että viestitellään muutaman potentiaalisen kanssa, kunnes joku nousee sieltä kiinnostavampana esiin. Sitten kun on päätetty kenet tavataan, niin on tavattu se yksi ihminen ja alettu seurustella sen kanssa. Ehkä tämä on joku ikäpolvijuttu, ei eronneet nelikymppiset oikein taivu näihin nykyajan systeemeihin.

Olen 40 ja käynyt nettideiteillä parinkymmenen kanssa, muutamaa tapaillut pidempään ja nyt seurustelen. Ei olisi tullut mieleenkään mikään sähköpostista seurusteluun -kuvio, todennäköisyys ihastumiselle on aika pieni jonkun randomin kanssa. Ei ihmissuhteiden muodostamisen tapa ole iästä kiinni vaan persoonasta. Suoraan sanottuna tuo kuvaamasi kuulostaa järkiliitolta, missä ei toki ole mitään pahaa - itse en siihen pystyisi. Ilman ihastumista voin olla yksinkin. 

Ei pelkästään noin, vaan suomalainen nainen haluaa hyvin usein piiiitkään pitää suhdestatusta vain deittailuna. Hämmentää itseäni näin miehenä, sillä kun jonkun kanssa oikeesti natsaa, niin tavataan ja jos tykätään toisistamme, niin Tinder pois ja panostetaan siihen yhteen ihmiseen. Mitä nyt kolmen vuoden aikana on tullu aikalailla tavattua tyttöjä, niin poikkeuksetta pidemmälle kuin kaksiin-kolmiin treffeihin edenneet tapaukset ovat kuitenkin halunneet pitää Tinderin. Ei siinä, itelle ei kuitenkaan sovi tommonen. Mustasukkasta musta ei saa, mutta ihmetyttää joskus se, että miksi. En halua alottaa mitään sotaa täällä, mut ulkomaalaset sit kai osaa paremmin lukea itseään ja tapaamaansa henkilöä, kun jos natsaa, niin siihen panostetaan ja on itsestään selvää, että Tinderit ja muut poistetaan. Valitettavan monista naisista jääny kuva, että aina pitää olla takaportti auki, eikä oikein itsekään tiedetä mitä halutaan. Vai miksi muuten vielä parinkin kuukauden jälkeen pitäisi olla Tinderissä? Ei, kyse ei ole siitä, että olisin säälittävä limanuljaska, sillä naiset itse ovat myös halunneet edetä tapailussa vähän vakavammalle asteelle, mutta vain ulkkarit keskittyvät muhun. Suomalaisilla on poikkeuksetta se Tinder siellä taustalla kuitenkin. Ei mun itsetuntoa hetkauta, vaan tulee naisesta vaan epämääräinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Jaa kyllä me nimenomaan tapailtiin ennen seurustelua eli treffailtiin ja tutustuttiin toisiimme, ennen kuin päätettiin että seurustellaan (eli halutaan sitoutua toisiimme). Minusta oudompaa on päättää heti ensitreffien jälkeen, että nyt ollaan sitten pariskunta, vaikka toista ei tunneta vielä lainkaan.

Kyllä minulle on vaan aina ollut selvää että kun treffeille lähdetään niin joko ollaan sen yhden kanssa tai ei enää nähdä. IKINÄ en edes harkitsisi sitä että rupeaisin seurustelemaan ihmisen kanssa joka käy muiden kanssa treffeillä tai nussii muita. 

Vierailija kirjoitti:

Ei pelkästään noin, vaan suomalainen nainen haluaa hyvin usein piiiitkään pitää suhdestatusta vain deittailuna. Hämmentää itseäni näin miehenä, sillä kun jonkun kanssa oikeesti natsaa, niin tavataan ja jos tykätään toisistamme, niin Tinder pois ja panostetaan siihen yhteen ihmiseen. Mitä nyt kolmen vuoden aikana on tullu aikalailla tavattua tyttöjä, niin poikkeuksetta pidemmälle kuin kaksiin-kolmiin treffeihin edenneet tapaukset ovat kuitenkin halunneet pitää Tinderin. Ei siinä, itelle ei kuitenkaan sovi tommonen. Mustasukkasta musta ei saa, mutta ihmetyttää joskus se, että miksi. En halua alottaa mitään sotaa täällä, mut ulkomaalaset sit kai osaa paremmin lukea itseään ja tapaamaansa henkilöä, kun jos natsaa, niin siihen panostetaan ja on itsestään selvää, että Tinderit ja muut poistetaan. Valitettavan monista naisista jääny kuva, että aina pitää olla takaportti auki, eikä oikein itsekään tiedetä mitä halutaan. Vai miksi muuten vielä parinkin kuukauden jälkeen pitäisi olla Tinderissä? Ei, kyse ei ole siitä, että olisin säälittävä limanuljaska, sillä naiset itse ovat myös halunneet edetä tapailussa vähän vakavammalle asteelle, mutta vain ulkkarit keskittyvät muhun. Suomalaisilla on poikkeuksetta se Tinder siellä taustalla kuitenkin. Ei mun itsetuntoa hetkauta, vaan tulee naisesta vaan epämääräinen olo.

Tämä!

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tapailua. Siis aletaanko siinä hengailemaan jonkun randomin kanssa? Minun kaikki parisuhteeni ovat saaneet alkunsa molemminpuoleisesta ihastuksesta, miksi muuten edes halutaan olla intiimissä suhteessa toisen ihmisen kanssa? 

"Shoppaileeko" ihmiset oikeasti seurustelukumppaneita? Miksi ei voi vain tutustua ihan ystävinä ja ottaa seksin mukaan kuvioihin mikäli molemmilla on tunteita?

T. Kalkkis N24

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tapailua. Siis aletaanko siinä hengailemaan jonkun randomin kanssa? Minun kaikki parisuhteeni ovat saaneet alkunsa molemminpuoleisesta ihastuksesta, miksi muuten edes halutaan olla intiimissä suhteessa toisen ihmisen kanssa? 

"Shoppaileeko" ihmiset oikeasti seurustelukumppaneita? Miksi ei voi vain tutustua ihan ystävinä ja ottaa seksin mukaan kuvioihin mikäli molemmilla on tunteita?

T. Kalkkis N24

Harvemmin kai Tinderistä vanhhoja tuttuja haetaan? 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tapailua. Siis aletaanko siinä hengailemaan jonkun randomin kanssa? Minun kaikki parisuhteeni ovat saaneet alkunsa molemminpuoleisesta ihastuksesta, miksi muuten edes halutaan olla intiimissä suhteessa toisen ihmisen kanssa? 

"Shoppaileeko" ihmiset oikeasti seurustelukumppaneita? Miksi ei voi vain tutustua ihan ystävinä ja ottaa seksin mukaan kuvioihin mikäli molemmilla on tunteita?

T. Kalkkis N24

 Maailmassa on kymmeniätuhansia miehiä, jotka ovat mielestäni äärettömän seksikkäitä ja joiden kanssa voisin milloin tahansa viettää muutaman kiihkeän yön, mutta joiden kanssa en missään tapauksessa ryhtyisi parisuhteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tapailua. Siis aletaanko siinä hengailemaan jonkun randomin kanssa? Minun kaikki parisuhteeni ovat saaneet alkunsa molemminpuoleisesta ihastuksesta, miksi muuten edes halutaan olla intiimissä suhteessa toisen ihmisen kanssa? 

"Shoppaileeko" ihmiset oikeasti seurustelukumppaneita? Miksi ei voi vain tutustua ihan ystävinä ja ottaa seksin mukaan kuvioihin mikäli molemmilla on tunteita?

T. Kalkkis N24

Harvemmin kai Tinderistä vanhhoja tuttuja haetaan? 

Tinderistä en tiedä, mutta minä "tapailen" vanhaa tuttuani ja ymmärrän sen jonkinlaisena seurustelun kevytversiona mistä saa (toistaiseksi) sen mitä haluaa ilman että tarvitsee nähdä vaivaa.

Juu. Tämän takia mä en enää tapaakaan miehiä. Ei niistä tuon kummempaan ole, tai ehkä mä vaan en kelpaa sen kummempaan. Helppoa ja kevyttä on kuulkaa tää miehetön elämä ilman mitään epämääräisiä tapailuja.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tapailua. Siis aletaanko siinä hengailemaan jonkun randomin kanssa? Minun kaikki parisuhteeni ovat saaneet alkunsa molemminpuoleisesta ihastuksesta, miksi muuten edes halutaan olla intiimissä suhteessa toisen ihmisen kanssa? 

"Shoppaileeko" ihmiset oikeasti seurustelukumppaneita? Miksi ei voi vain tutustua ihan ystävinä ja ottaa seksin mukaan kuvioihin mikäli molemmilla on tunteita?

T. Kalkkis N24

Ihastutko sinä samantien, ensitapaamisella? Ja siitä juttu jatkuu sitten seurusteluna suoraan?

Vierailija kirjoitti:

Juu. Tämän takia mä en enää tapaakaan miehiä. Ei niistä tuon kummempaan ole, tai ehkä mä vaan en kelpaa sen kummempaan. Helppoa ja kevyttä on kuulkaa tää miehetön elämä ilman mitään epämääräisiä tapailuja.

Minäkin viihdyn erittäin hyvin sinkkuna, vaikka deittailenkin välillä. 

Olen tapailukulttuurin kannattaja, mutta epäilen sen sopimista suomalaiseen kulttuuriin.

Tässäkin keskustelussa on tullut selväksi että tapailu tarkoittaa eri asioita. Pitääkö siis toisilla treffeillä keskustella aiheesta "mitä tapailu merkitsee _just sulle_"?!