Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?

Vierailija kirjoitti:

Nyt ihmetyttää.

Nimittäin tämä omituinen nykyajan tapailukulttuuri. Ei voida sanoa että seurustellaan vaan kierrellään asiaa lievemmällä "tapailu"-sanalla?

Miksi? Onko se seurustelu jotenkin liian sitovaa ja konkreettista? Parempi vaan "tapailla" jos sattuukin tulemaan parempi vastaan jonka kanssa haluaisikin sitten ihan oikeasti seurustella?

Eikö tällaisia tapailukavereita jotenkin töki tuntea olevansa seurusteluun kelpaamaton?

Ei, vaan jos seurustelen, niin saatan sanoa sinunkaltaisille suhteen laadusta utelijoille ja muille sukulaisille/tuttaville, että me vain tapaillaan/ollaan läheisiä kavereita. Nimittäin jos sanoo, että seurustelee, niin johan alkaa loputon utelu ja inttäminen milloinkas yhteenmuutto/kihlat/lapset/jne jne. Eli rautalangasta: tapailutermiä käytetään silloin kun joku liian utelias kyselee yksityisasioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!

Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo. 

Tämä.

N40

Olen itse 47 ja näitä nykykuvioita seuraillessani miettinyt kauhulla, minkälaisiin kuvioihin oma tyttäreni joutuu, kun maailma on muuttunut tällaiseksi. Hänellä on menossa nyt ensimmäinen seurustelusuhde koulukaverin kanssa ja ilmeisen vanhanaikainen kuvio, luojan kiitos. Jos lukiolaiset osaavat tämän, että alkavat suoralta käsin seurustella jonkun tutun kanssa johon ovat ihastuneet, niin missä vaiheessa tulee se "aikuinen" vaihe jossa tämä ei enää toimikaan vaan pitää kokeilla useampia ventovierata samaan aikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.

Tapailu on lähes aina seksiä. Mies haluaa viimeistään kolmansilla treffeillä päästä koeajamaan naisen. Sen jälkeen mies vasta voi alkaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että olisiko nainen parisuhdemateriaalia. Tutustuminen deittimarkkinoilla tarkoittaa vehkeisiin tutustumista ja panemista. Kolmansien treffien jälkeen mies saattaa todeta, että kiinnostusta ei ole tarpeeksi parisuhteeseen, mutta paneminen voi jatkua. Sitä on tapailu.

Tapailu on tosiaan ihan eri asia kuin treffailu tai kaveruus.

Sanoisin, että juuri seksi erottaa tapailun kaveruudesta tai treffailusta. Kaveruudesta tulee konkreettisesti tapailua siinä vaiheessa kun seksi astuu kuvioihin ja aina useammin kuin kerran. Yksi seksikerta taas voi olla "vain" yhdenillan juttu, kertakokeilu, virhe jne. Mutta jos seksistä tulee säännöllistä ja se toistuu, ollaan tapailun ytimessä.

Tapailu on sinkun keino seksin säännölliseen harrastamiseen ilman seurusteluun sitoutumista. Tapailukaveri on riittävän kelvollinen seksiin, mutta ei kuitenkaan seurusteluun.

Ihan tätä samaa oli kuulkaas jo 80- ja 90-luvuilla Helsingin yöelämässä. Tutustuttiin discossa tai yökerhossa, vietettiin yksi yö yhdessä ja ehkä usemapikin, sitten vaihdettiin taas seuraavaan. Nyt vaan tuo toisen ihmisen kohtaaminen on siirtynyt hämyisistä ravintoloista nettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.

Tapailu on lähes aina seksiä. Mies haluaa viimeistään kolmansilla treffeillä päästä koeajamaan naisen. Sen jälkeen mies vasta voi alkaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että olisiko nainen parisuhdemateriaalia. Tutustuminen deittimarkkinoilla tarkoittaa vehkeisiin tutustumista ja panemista. Kolmansien treffien jälkeen mies saattaa todeta, että kiinnostusta ei ole tarpeeksi parisuhteeseen, mutta paneminen voi jatkua. Sitä on tapailu.

Tapailu on tosiaan ihan eri asia kuin treffailu tai kaveruus.

Sanoisin, että juuri seksi erottaa tapailun kaveruudesta tai treffailusta. Kaveruudesta tulee konkreettisesti tapailua siinä vaiheessa kun seksi astuu kuvioihin ja aina useammin kuin kerran. Yksi seksikerta taas voi olla "vain" yhdenillan juttu, kertakokeilu, virhe jne. Mutta jos seksistä tulee säännöllistä ja se toistuu, ollaan tapailun ytimessä.

Tapailu on sinkun keino seksin säännölliseen harrastamiseen ilman seurusteluun sitoutumista. Tapailukaveri on riittävän kelvollinen seksiin, mutta ei kuitenkaan seurusteluun.

Juuri näin !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!

Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo. 

Tämä.

N40

Olen itse 47 ja näitä nykykuvioita seuraillessani miettinyt kauhulla, minkälaisiin kuvioihin oma tyttäreni joutuu, kun maailma on muuttunut tällaiseksi. Hänellä on menossa nyt ensimmäinen seurustelusuhde koulukaverin kanssa ja ilmeisen vanhanaikainen kuvio, luojan kiitos. Jos lukiolaiset osaavat tämän, että alkavat suoralta käsin seurustella jonkun tutun kanssa johon ovat ihastuneet, niin missä vaiheessa tulee se "aikuinen" vaihe jossa tämä ei enää toimikaan vaan pitää kokeilla useampia ventovierata samaan aikaan?

Esimerkiksi sitten, kun on erottu sen lukioaikaisen tutun poikakaverin kanssa, oltu samassa työpaikassa vuosia ja asuttu pitkään samalla alueella, harrastukset ja muut kuviot ovat vakiintuneita, eikä niistä valmiiksi tutuista löydy ketään sellaista, jonka kanssa haluaisi loppuelämänsä jakaa.

Minusta nykyaikaiset deittisovellukset ovat taivaan lahja, koska ainakin minä olen sitä kautta tavannut itselleni huomattavasti sopivampia kumppaniehdokkaita, jos vertaan ensimmäiseen, lukiossa solmittuun parisuhteeseeni (en tarkoita etteikö nuoruudenkin suhde voisi kestää, mutta monilla ne eivät kestä loppuelämää). Tarjonnan ollessa ennennäkemättömän monipuolista, toki omien kumppaninvalintataitojen merkitys korostuu. On hyväksi tietää, mitä haluaa (esim. heti seksiä vai ei) ja miksi, ja minkälainen ihminen sopii kumppaniksi itselle, ja miten sellaisen ihmisen erottaa muista keskustelemalla (osa kun pyrkii luomaan itsestään valheellista kuvaa). Ja mikä on itselle se riittävän hyvä, jonka jälkeen kannattaa laittaa luukku kiinni ja keskittyä siihen, mitä on löytänyt. Jne.

Näitä taitoja ihmiset oppivat harjoittelemalla, ihan niin kuin mitä tahansa muutakin. Itse erosin kolme vuotta sitten ja koin nykyisen deittimaailman aika oudoksi ja monimutkaiseksi ensin, mutta kyllä jutun juonesta sai kiinni pienellä harjoittelulla. Yksi kivuliaampi kokemus minulle tuli, eron jälkeen ensimmäinen tapailuni, jonka aikana en ollut vielä tajunnut että maailma on muuttunut eikä kaikkien perusoletus enää ole se vanhanaikainen systeemi, jossa parisuhteen olemassaolo on itsestäänselvyys heti, jos seksiä on ollut. Ymmärsin, että tuosta asiasta pitää keskustella treffikumppanin kanssa, ja sen jälkeen tehdä aktiivisesti omia valintojaan, jotta ei vasten tahtoaan ajaudu itselle sopimattomiin tilanteisiin.

En kritisoi kevytmielisesti seksiä harrastavia, vaikka en itse sellaiseen pystykään. Ei heidän harrastuksensa minulta ole pois, koska en haluaisi suhteeseen yhdenkään heistä kanssa. Tärkeintä on, että minulle kerrotaan rehellisesti ja ajoissa omasta suhtautumisesta asiaan, samoin kuin itsekin kerroin tapaamilleni miehille.

Tää koko tapailukuvio kertoo vaan koventuneesta arvomaailmasta. :(

Ei ihme että ulkonäköä pitää nykyisin puunata ja pumpata, laittaa lisäkkeitä ja muovia...

Ihmisistä on tullut käyttötavaraa. Välineitä seksiin. Joskus kuvio on ok molemmille osapuolille, joskus ei.

Tapailu on seksin säännöllistä harrastamista henkilön kanssa jota ei halua seurustelukumppanikseen. Kuinkahan yleistä muuten on jatkaa tapailua muiden kanssa vaikka seurustelisi jo yhden kanssa vakavammin? Vai onko se yksikään suhde seurustelua jos tapailu jatkuu seurustelun ulkopuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.

Tapailu on lähes aina seksiä. Mies haluaa viimeistään kolmansilla treffeillä päästä koeajamaan naisen. Sen jälkeen mies vasta voi alkaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että olisiko nainen parisuhdemateriaalia. Tutustuminen deittimarkkinoilla tarkoittaa vehkeisiin tutustumista ja panemista. Kolmansien treffien jälkeen mies saattaa todeta, että kiinnostusta ei ole tarpeeksi parisuhteeseen, mutta paneminen voi jatkua. Sitä on tapailu.

Tapailu on tosiaan ihan eri asia kuin treffailu tai kaveruus.

Sanoisin, että juuri seksi erottaa tapailun kaveruudesta tai treffailusta. Kaveruudesta tulee konkreettisesti tapailua siinä vaiheessa kun seksi astuu kuvioihin ja aina useammin kuin kerran. Yksi seksikerta taas voi olla "vain" yhdenillan juttu, kertakokeilu, virhe jne. Mutta jos seksistä tulee säännöllistä ja se toistuu, ollaan tapailun ytimessä.

Tapailu on sinkun keino seksin säännölliseen harrastamiseen ilman seurusteluun sitoutumista. Tapailukaveri on riittävän kelvollinen seksiin, mutta ei kuitenkaan seurusteluun.

Minulle taas tapailuun ei koskaan (pl. yksi poikkeus) sisältynyt seksiä, vaikka tarkoitus olikin kumppanin löytäminen eikä kaverisuhteen ylläpitäminen. Kun yhden tapailukumppanini kanssa menimme seksiin asti, tapailu muuttui seurusteluksi ja muut tapailut jäivät pois.

Teillä on oikeus mielipiteisiinne, mutta älkää määritelkö tätä sanaa meidän eri tavalla toimivien puolesta. Kaltaisiani on paljon muitakin, joten ei ole oikein sanoa tapailun olevan "lähes aina" seksiä.

t. 71

Vierailija kirjoitti:

Ihan tätä samaa oli kuulkaas jo 80- ja 90-luvuilla Helsingin yöelämässä. Tutustuttiin discossa tai yökerhossa, vietettiin yksi yö yhdessä ja ehkä usemapikin, sitten vaihdettiin taas seuraavaan. Nyt vaan tuo toisen ihmisen kohtaaminen on siirtynyt hämyisistä ravintoloista nettiin. 

Joojoo, mutta ei silloinkaan tapailtu limittäin ja samaan aikaan monia henkilöitä siten, että se olisi ollut moraalisesti oikein tai hyväksyttävää ilman häntäheikin tai jakorasian mainetta. Eikä kaupungin tunnetuin häntäheikki tai jakorasia ollut haluttava puoliso seurusteluun.

Tähän nykyiseen tapailukulttuuriin tuntuu olennaisesti liittyvän monen tapailukaverin jatkuva pyörittäminen ja se ilmeisesti on joillekin ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas en ymmärrä miksi seurustella henkilön kanssa, jos voi tapaillakin? Siinähän joutuisi pahimmillaan jakamaan asuntonsa toisen ihmisen kanssa ja olemaan muutenkin jatkuvasti käytettävissä ja mitä kaikkea nyt "oikeaan" seurusteluun kuuluukin.

Koska jos rakastuu toiseen, haluaa jakaa asuntonsa ja elämänsä hänen kanssaan. Ei ole totta, että tarvitsisi jotenkin olla käytettävissä. Ei sitä koe kumpikaan niin, jos molemmat aidosti ajattelevat toisen olevan paras mahdollinen kumppani ja haluavat toistensa seuraa. Välillä tietenkin ollaan yksin eikä se ole uhka suhteelle. Mutta muut ihmiset eivät kiinnosta. On oikesti ihmisiä, jotka eivät kykene monogamiseen suhteeseen. He eivät koe samanlaista rakkauden ja kiintymyksen tunnetta. Siinä ei ole mitään väärää. Väärin se on vain, jos valehtelee toiselle haluavansa yhteisen tulevaisuuden tämän kanssa saadakseen jotain omaa hyötyä. Monogamisten ihmisten tulisi pariutua keskenään ja siihen kykenemättömien etsiä iloa elämäänsä keskenään. Näin kukaan ei kärsisi tai kokisi vääryyttä tapahtuvan.

Minä haluan olla suurimman osan vapaa-ajastani yksin omien ajatusteni ja harrastusteni kanssa, aika huonosti se onnistuu jos asuu jonkun kanssa yhteisessä asunnossa. En ole tuota yhteisen kodin konseptia oikein koskaan tajunnut, pl. taloudelliset syyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!

Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo. 

Tämä.

N40

Olen itse 47 ja näitä nykykuvioita seuraillessani miettinyt kauhulla, minkälaisiin kuvioihin oma tyttäreni joutuu, kun maailma on muuttunut tällaiseksi. Hänellä on menossa nyt ensimmäinen seurustelusuhde koulukaverin kanssa ja ilmeisen vanhanaikainen kuvio, luojan kiitos. Jos lukiolaiset osaavat tämän, että alkavat suoralta käsin seurustella jonkun tutun kanssa johon ovat ihastuneet, niin missä vaiheessa tulee se "aikuinen" vaihe jossa tämä ei enää toimikaan vaan pitää kokeilla useampia ventovierata samaan aikaan?

Esimerkiksi sitten, kun on erottu sen lukioaikaisen tutun poikakaverin kanssa, oltu samassa työpaikassa vuosia ja asuttu pitkään samalla alueella, harrastukset ja muut kuviot ovat vakiintuneita, eikä niistä valmiiksi tutuista löydy ketään sellaista, jonka kanssa haluaisi loppuelämänsä jakaa.

Minusta nykyaikaiset deittisovellukset ovat taivaan lahja, koska ainakin minä olen sitä kautta tavannut itselleni huomattavasti sopivampia kumppaniehdokkaita, jos vertaan ensimmäiseen, lukiossa solmittuun parisuhteeseeni (en tarkoita etteikö nuoruudenkin suhde voisi kestää, mutta monilla ne eivät kestä loppuelämää). Tarjonnan ollessa ennennäkemättömän monipuolista, toki omien kumppaninvalintataitojen merkitys korostuu. On hyväksi tietää, mitä haluaa (esim. heti seksiä vai ei) ja miksi, ja minkälainen ihminen sopii kumppaniksi itselle, ja miten sellaisen ihmisen erottaa muista keskustelemalla (osa kun pyrkii luomaan itsestään valheellista kuvaa). Ja mikä on itselle se riittävän hyvä, jonka jälkeen kannattaa laittaa luukku kiinni ja keskittyä siihen, mitä on löytänyt. Jne.

Näitä taitoja ihmiset oppivat harjoittelemalla, ihan niin kuin mitä tahansa muutakin. Itse erosin kolme vuotta sitten ja koin nykyisen deittimaailman aika oudoksi ja monimutkaiseksi ensin, mutta kyllä jutun juonesta sai kiinni pienellä harjoittelulla. Yksi kivuliaampi kokemus minulle tuli, eron jälkeen ensimmäinen tapailuni, jonka aikana en ollut vielä tajunnut että maailma on muuttunut eikä kaikkien perusoletus enää ole se vanhanaikainen systeemi, jossa parisuhteen olemassaolo on itsestäänselvyys heti, jos seksiä on ollut. Ymmärsin, että tuosta asiasta pitää keskustella treffikumppanin kanssa, ja sen jälkeen tehdä aktiivisesti omia valintojaan, jotta ei vasten tahtoaan ajaudu itselle sopimattomiin tilanteisiin.

En kritisoi kevytmielisesti seksiä harrastavia, vaikka en itse sellaiseen pystykään. Ei heidän harrastuksensa minulta ole pois, koska en haluaisi suhteeseen yhdenkään heistä kanssa. Tärkeintä on, että minulle kerrotaan rehellisesti ja ajoissa omasta suhtautumisesta asiaan, samoin kuin itsekin kerroin tapaamilleni miehille.

Ei rehellisyys kannata ennen seksiä mutta sen jälkeen voi olla jo rehellinenkin.

Tapailu on "seksiseurustelua" ilman virallisen parisuhdeseurustelun sisältämiä velvollisuuksia, sitoutumisia tai rajoituksia.

Aiemmin useimmat sinkut kärvistelivät seksittömyydessä kun taas nykyisin tapailu mahdollistaa seksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tätä samaa oli kuulkaas jo 80- ja 90-luvuilla Helsingin yöelämässä. Tutustuttiin discossa tai yökerhossa, vietettiin yksi yö yhdessä ja ehkä usemapikin, sitten vaihdettiin taas seuraavaan. Nyt vaan tuo toisen ihmisen kohtaaminen on siirtynyt hämyisistä ravintoloista nettiin. 

Joojoo, mutta ei silloinkaan tapailtu limittäin ja samaan aikaan monia henkilöitä siten, että se olisi ollut moraalisesti oikein tai hyväksyttävää ilman häntäheikin tai jakorasian mainetta. Eikä kaupungin tunnetuin häntäheikki tai jakorasia ollut haluttava puoliso seurusteluun.

Tähän nykyiseen tapailukulttuuriin tuntuu olennaisesti liittyvän monen tapailukaverin jatkuva pyörittäminen ja se ilmeisesti on joillekin ihan ok.

Ei siihen aikaan kukaan ollut tilivelvollinen aiemmista seksisuhteistaan. Eikä kukaan ollut niin tyhmä, että olisi aina käynyt vain yhdestä baarista hakemassa seuraa. Pääkaupunkiseudulla oli baareja ja yökerhoja pilvin pimein ja oli erittäin epätodennäköistä, että paikkaa vaihtaessasi satuit koskaan enää törmäämään entiseen hoitoosi. Pienillä paikkakunnilla varmaan tilanne olikin toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!

Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo. 

Tämä.

N40

Olen itse 47 ja näitä nykykuvioita seuraillessani miettinyt kauhulla, minkälaisiin kuvioihin oma tyttäreni joutuu, kun maailma on muuttunut tällaiseksi. Hänellä on menossa nyt ensimmäinen seurustelusuhde koulukaverin kanssa ja ilmeisen vanhanaikainen kuvio, luojan kiitos. Jos lukiolaiset osaavat tämän, että alkavat suoralta käsin seurustella jonkun tutun kanssa johon ovat ihastuneet, niin missä vaiheessa tulee se "aikuinen" vaihe jossa tämä ei enää toimikaan vaan pitää kokeilla useampia ventovierata samaan aikaan?

Esimerkiksi sitten, kun on erottu sen lukioaikaisen tutun poikakaverin kanssa, oltu samassa työpaikassa vuosia ja asuttu pitkään samalla alueella, harrastukset ja muut kuviot ovat vakiintuneita, eikä niistä valmiiksi tutuista löydy ketään sellaista, jonka kanssa haluaisi loppuelämänsä jakaa.

Minusta nykyaikaiset deittisovellukset ovat taivaan lahja, koska ainakin minä olen sitä kautta tavannut itselleni huomattavasti sopivampia kumppaniehdokkaita, jos vertaan ensimmäiseen, lukiossa solmittuun parisuhteeseeni (en tarkoita etteikö nuoruudenkin suhde voisi kestää, mutta monilla ne eivät kestä loppuelämää). Tarjonnan ollessa ennennäkemättömän monipuolista, toki omien kumppaninvalintataitojen merkitys korostuu. On hyväksi tietää, mitä haluaa (esim. heti seksiä vai ei) ja miksi, ja minkälainen ihminen sopii kumppaniksi itselle, ja miten sellaisen ihmisen erottaa muista keskustelemalla (osa kun pyrkii luomaan itsestään valheellista kuvaa). Ja mikä on itselle se riittävän hyvä, jonka jälkeen kannattaa laittaa luukku kiinni ja keskittyä siihen, mitä on löytänyt. Jne.

Näitä taitoja ihmiset oppivat harjoittelemalla, ihan niin kuin mitä tahansa muutakin. Itse erosin kolme vuotta sitten ja koin nykyisen deittimaailman aika oudoksi ja monimutkaiseksi ensin, mutta kyllä jutun juonesta sai kiinni pienellä harjoittelulla. Yksi kivuliaampi kokemus minulle tuli, eron jälkeen ensimmäinen tapailuni, jonka aikana en ollut vielä tajunnut että maailma on muuttunut eikä kaikkien perusoletus enää ole se vanhanaikainen systeemi, jossa parisuhteen olemassaolo on itsestäänselvyys heti, jos seksiä on ollut. Ymmärsin, että tuosta asiasta pitää keskustella treffikumppanin kanssa, ja sen jälkeen tehdä aktiivisesti omia valintojaan, jotta ei vasten tahtoaan ajaudu itselle sopimattomiin tilanteisiin.

En kritisoi kevytmielisesti seksiä harrastavia, vaikka en itse sellaiseen pystykään. Ei heidän harrastuksensa minulta ole pois, koska en haluaisi suhteeseen yhdenkään heistä kanssa. Tärkeintä on, että minulle kerrotaan rehellisesti ja ajoissa omasta suhtautumisesta asiaan, samoin kuin itsekin kerroin tapaamilleni miehille.

Ei rehellisyys kannata ennen seksiä mutta sen jälkeen voi olla jo rehellinenkin.

Minä opin kerrasta erottamaan epärehelliset rehellisistä. Ensin mainittujen kanssa en mene edes ensimmäisille treffeille, koska asia paljastuu jo etukäteiskeskustelussa - tai jos ei varsinaisesti paljastu niin miehestä jää niin epämääräinen vaikutelma että ei kiinnosta lähteä livenä tutustumaan.

Vierailija kirjoitti:

Tapailu on "seksiseurustelua" ilman virallisen parisuhdeseurustelun sisältämiä velvollisuuksia, sitoutumisia tai rajoituksia.

Aiemmin useimmat sinkut kärvistelivät seksittömyydessä kun taas nykyisin tapailu mahdollistaa seksin.

Tämä. Kuin gourmet-ateria silloin tällöin hyvässä ravintolassa kotona laitetun makaronilaatikon sijasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.

Tapailu on lähes aina seksiä. Mies haluaa viimeistään kolmansilla treffeillä päästä koeajamaan naisen. Sen jälkeen mies vasta voi alkaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että olisiko nainen parisuhdemateriaalia. Tutustuminen deittimarkkinoilla tarkoittaa vehkeisiin tutustumista ja panemista. Kolmansien treffien jälkeen mies saattaa todeta, että kiinnostusta ei ole tarpeeksi parisuhteeseen, mutta paneminen voi jatkua. Sitä on tapailu.

Tapailu on tosiaan ihan eri asia kuin treffailu tai kaveruus.

Sanoisin, että juuri seksi erottaa tapailun kaveruudesta tai treffailusta. Kaveruudesta tulee konkreettisesti tapailua siinä vaiheessa kun seksi astuu kuvioihin ja aina useammin kuin kerran. Yksi seksikerta taas voi olla "vain" yhdenillan juttu, kertakokeilu, virhe jne. Mutta jos seksistä tulee säännöllistä ja se toistuu, ollaan tapailun ytimessä.

Tapailu on sinkun keino seksin säännölliseen harrastamiseen ilman seurusteluun sitoutumista. Tapailukaveri on riittävän kelvollinen seksiin, mutta ei kuitenkaan seurusteluun.

Niin tai tapailukaveri olisin "riittävän kelvollinen" vaikka aviopuolisoksi, muttei ole tarvetta seurustella kun tapailulla saa kaikki seurustelun hyvät puolet ilman huonoja puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tätä samaa oli kuulkaas jo 80- ja 90-luvuilla Helsingin yöelämässä. Tutustuttiin discossa tai yökerhossa, vietettiin yksi yö yhdessä ja ehkä usemapikin, sitten vaihdettiin taas seuraavaan. Nyt vaan tuo toisen ihmisen kohtaaminen on siirtynyt hämyisistä ravintoloista nettiin. 

Joojoo, mutta ei silloinkaan tapailtu limittäin ja samaan aikaan monia henkilöitä siten, että se olisi ollut moraalisesti oikein tai hyväksyttävää ilman häntäheikin tai jakorasian mainetta. Eikä kaupungin tunnetuin häntäheikki tai jakorasia ollut haluttava puoliso seurusteluun.

Tähän nykyiseen tapailukulttuuriin tuntuu olennaisesti liittyvän monen tapailukaverin jatkuva pyörittäminen ja se ilmeisesti on joillekin ihan ok.

Kyllä. Tapailukaveri on kuin ystävä. Ystäviä voi olla useita. Tälle on olemassa termikin "friend with benefits". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.

Tapailu on lähes aina seksiä. Mies haluaa viimeistään kolmansilla treffeillä päästä koeajamaan naisen. Sen jälkeen mies vasta voi alkaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että olisiko nainen parisuhdemateriaalia. Tutustuminen deittimarkkinoilla tarkoittaa vehkeisiin tutustumista ja panemista. Kolmansien treffien jälkeen mies saattaa todeta, että kiinnostusta ei ole tarpeeksi parisuhteeseen, mutta paneminen voi jatkua. Sitä on tapailu.

Tapailu on tosiaan ihan eri asia kuin treffailu tai kaveruus.

Sanoisin, että juuri seksi erottaa tapailun kaveruudesta tai treffailusta. Kaveruudesta tulee konkreettisesti tapailua siinä vaiheessa kun seksi astuu kuvioihin ja aina useammin kuin kerran. Yksi seksikerta taas voi olla "vain" yhdenillan juttu, kertakokeilu, virhe jne. Mutta jos seksistä tulee säännöllistä ja se toistuu, ollaan tapailun ytimessä.

Tapailu on sinkun keino seksin säännölliseen harrastamiseen ilman seurusteluun sitoutumista. Tapailukaveri on riittävän kelvollinen seksiin, mutta ei kuitenkaan seurusteluun.

Niin tai tapailukaveri olisin "riittävän kelvollinen" vaikka aviopuolisoksi, muttei ole tarvetta seurustella kun tapailulla saa kaikki seurustelun hyvät puolet ilman huonoja puolia.

BINGO!! Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tätä samaa oli kuulkaas jo 80- ja 90-luvuilla Helsingin yöelämässä. Tutustuttiin discossa tai yökerhossa, vietettiin yksi yö yhdessä ja ehkä usemapikin, sitten vaihdettiin taas seuraavaan. Nyt vaan tuo toisen ihmisen kohtaaminen on siirtynyt hämyisistä ravintoloista nettiin. 

Joojoo, mutta ei silloinkaan tapailtu limittäin ja samaan aikaan monia henkilöitä siten, että se olisi ollut moraalisesti oikein tai hyväksyttävää ilman häntäheikin tai jakorasian mainetta. Eikä kaupungin tunnetuin häntäheikki tai jakorasia ollut haluttava puoliso seurusteluun.

Tähän nykyiseen tapailukulttuuriin tuntuu olennaisesti liittyvän monen tapailukaverin jatkuva pyörittäminen ja se ilmeisesti on joillekin ihan ok.

Ei siihen aikaan kukaan ollut tilivelvollinen aiemmista seksisuhteistaan. Eikä kukaan ollut niin tyhmä, että olisi aina käynyt vain yhdestä baarista hakemassa seuraa. Pääkaupunkiseudulla oli baareja ja yökerhoja pilvin pimein ja oli erittäin epätodennäköistä, että paikkaa vaihtaessasi satuit koskaan enää törmäämään entiseen hoitoosi. Pienillä paikkakunnilla varmaan tilanne olikin toinen. 

"Entiseen hoitoosi". Tarkoitatko ja puhutko tässä nyt siis yhden yön jutuista vaihtuvien kumppaneiden kanssa vai tapailuseksistä vakiokumppaneiden kanssa? Nehän on ihan eri asioita. Tapailussahan hoidoista ei sinänsä koskaan tule entisiä vaan ne on potentiaalisia partnereita koko ajan. Osasta voi toki tulla seurustelukumppaneita.

Se toistuvuus ja säännöllisyys erottaa tapailun yhden illan jutuista. Yhden ilman juttua voi maksimissaan kutsua tutustumiseksi, mutta jos seksi toistuu useammin kuin kerran, kyse on "tapailusta".

Kyllä naiset haluaa enemmän kun yhdenyön "rakkautta". Älkää antautuko heti vaan ensiksi tapaillaan ja hyväksi jos havaitaan niin sitten voi alkaa jo vakavammin seurusteleen.