Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?
Nyt ihmetyttää.
Nimittäin tämä omituinen nykyajan tapailukulttuuri. Ei voida sanoa että seurustellaan vaan kierrellään asiaa lievemmällä "tapailu"-sanalla?
Miksi? Onko se seurustelu jotenkin liian sitovaa ja konkreettista? Parempi vaan "tapailla" jos sattuukin tulemaan parempi vastaan jonka kanssa haluaisikin sitten ihan oikeasti seurustella?
Eikö tällaisia tapailukavereita jotenkin töki tuntea olevansa seurusteluun kelpaamaton?
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Eikös tässä nyt yritetä puhua "nykyajan tapailukulttuurista"? Ja samalla siis nykyajan tulkinnasta tapailukulttuuriin liittyen?
Tässä ei keskustella Ammu-vainaan ajoista, jolloin Sylvi platonisesti tapaili Perttiä vuoden ajan ennen kuin uskalsi pitää edes kädestä kiinni. Tuo saattoi luonnollisesti tarkoittaa tapailua tuolloin, mutta nykyajan tarkoitusta se ei enää vastaa.Tapailu nykyaikana tarkoittaa seksisuhdetta, yhdessä olemista ja ajanviettämistä ilman seurustelua ja sen velvoitteita. Tapailu on seurustelua ilman seurustelun ikäviä ja vastuullisia piirteitä. Kermat kakusta. Ja osapuolet on aina vapaita tekemään mitä itse haluavat.
Nykyajan tapailukulttuuriin on tyypillistä, että se kumppani löydetään netistä tai tinderistä. Tässä ei olla puhuttu mistään Sylveistä ja Perteistä, vaan täällä on ollut ihan nelikymppisiäkn taivastelemassa, miksi pitää tapailla eikä suoraan seurustella kuten heidän nuoruudessaan. Millään ei tunnu menevän perille se, että homma on silloin edennyt ihan samalla tavalla, mutta sitä kaveriporukoissa tutustumista ei vain kutsuttu tapailuksi, koska ei erikseen lähdetty treffeille, vaan tutustuminen tapahtui siinä muun hengailun ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kaikilla on omat järjestelynsä. Mieheni sisko on "tapaillut" samaa tyyppiä jo 10 vuotta, viettävät lomat yhdessä, tapaavat toistensa vanhempia ja eivät tapaile muita yms. Eivät vain jostain syystä halua kutsua sitä seurusteluksi.
Tuntuupa monella nyt termit sekoittuvan. Joku puhuu tutustumisesta ja käyttää sanaa tapailu. Semanttisesti saattaneet joskus muinoin tarkoittaa samaa, mutta sisällöllisesti ei.
Hengailu -> tutustuminen -> tapailu -> seurustelu.
Mun mielestä se järjestys ja hierarkia on tuo. Joskus (aika harvoin varmaan enää tätä nykyä) tutustumisesta hypätään suoraan seurusteluun ilman etäisyyttä pitävää tapailu-vaihetta. Usein suhde ei etene tapailusta seurusteluun.
Hengailu on kevyttä ajan viettämistä yhdessä ilman että haluaa sen syvällisemmin tutustua, tutustuminen on taas platonista tapailua, tapailuun taas liittyy seksi mutta etäisyys ja omat rajat halutaan säilyttää.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuupa monella nyt termit sekoittuvan. Joku puhuu tutustumisesta ja käyttää sanaa tapailu. Semanttisesti saattaneet joskus muinoin tarkoittaa samaa, mutta sisällöllisesti ei.
Hengailu -> tutustuminen -> tapailu -> seurustelu.
Mun mielestä se järjestys ja hierarkia on tuo. Joskus (aika harvoin varmaan enää tätä nykyä) tutustumisesta hypätään suoraan seurusteluun ilman etäisyyttä pitävää tapailu-vaihetta. Usein suhde ei etene tapailusta seurusteluun.Hengailu on kevyttä ajan viettämistä yhdessä ilman että haluaa sen syvällisemmin tutustua, tutustuminen on taas platonista tapailua, tapailuun taas liittyy seksi mutta etäisyys ja omat rajat halutaan säilyttää.
Millä sanalla sinä sitten kutsut sitä nettituttavuuksien kanssa tapahtuvaa treffailua? Kyllä niitä ihmisiä mennään nimenomaan tapaamaan. Ei kukaan sano, että olen nyt kaksi kertaa hengaillut /tutustunut henkilöön, jonka tapasin tinderissä. Se sanotaan, että olen kaksi kertaa tavannut tämän henkilön. Näissä tapauksissa sitä tutustumisen astetta pystytään parhaiten kuvaamaan juuri niiden tapaamisien määrällä.
Edelleen ihmettelen, miksi tämä nyt ohitetaan täysin, vaikka suurimmilta osin tämä paheksuttu "nykyajan tapailukulttuuri" on syntynyt nimenomaan tämän nettideittailun ohella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuupa monella nyt termit sekoittuvan. Joku puhuu tutustumisesta ja käyttää sanaa tapailu. Semanttisesti saattaneet joskus muinoin tarkoittaa samaa, mutta sisällöllisesti ei.
Hengailu -> tutustuminen -> tapailu -> seurustelu.
Mun mielestä se järjestys ja hierarkia on tuo. Joskus (aika harvoin varmaan enää tätä nykyä) tutustumisesta hypätään suoraan seurusteluun ilman etäisyyttä pitävää tapailu-vaihetta. Usein suhde ei etene tapailusta seurusteluun.Hengailu on kevyttä ajan viettämistä yhdessä ilman että haluaa sen syvällisemmin tutustua, tutustuminen on taas platonista tapailua, tapailuun taas liittyy seksi mutta etäisyys ja omat rajat halutaan säilyttää.
Millä sanalla sinä sitten kutsut sitä nettituttavuuksien kanssa tapahtuvaa treffailua? Kyllä niitä ihmisiä mennään nimenomaan tapaamaan. Ei kukaan sano, että olen nyt kaksi kertaa hengaillut /tutustunut henkilöön, jonka tapasin tinderissä. Se sanotaan, että olen kaksi kertaa tavannut tämän henkilön. Näissä tapauksissa sitä tutustumisen astetta pystytään parhaiten kuvaamaan juuri niiden tapaamisien määrällä.
Edelleen ihmettelen, miksi tämä nyt ohitetaan täysin, vaikka suurimmilta osin tämä paheksuttu "nykyajan tapailukulttuuri" on syntynyt nimenomaan tämän nettideittailun ohella.
Nettideitin kanssahan treffataan ja deittaillaan.
Se tapailu on jo treffailun syvällisempi muoto, mutta ei kuitenkaan läheskään yhtä syvällistä kuin seurustelu.
Lisäisin tuohon em. listaukseen treffailun jonkinlaiseksi tutustumisen alalajksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan vaan kavereita kirjoitti:
Tapailu on ihan vaan ystävyys- ja mahdollisesti (useimmiten) seksisuhde. Tällaisia y&s-suhteita on joillain parisuhteessa elävilläkin, ei siis mitään vakavampaa rakastumista tai pettämistä.
Tämän oli ketjun lohduttomin. Että parisuhteessa elävilläkin voi ihan hyvin olla näitä tapailuhommia (huom monikko) eivätkä ne ole mitään pettämistä?
1. Hengailu ilman tarkoituksellista tutustumista.
2. Tarkoituksellinen tutustuminen (treffailu, deittailu).
3. Tapailu (toistuvaa seksiä & kevyttä seurustelua ilman parisuhdetta).
4. Seurustelu ja parisuhde.
5. Kihlat/avoliitto/avioliitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ihan vaan kavereita kirjoitti:
Tapailu on ihan vaan ystävyys- ja mahdollisesti (useimmiten) seksisuhde. Tällaisia y&s-suhteita on joillain parisuhteessa elävilläkin, ei siis mitään vakavampaa rakastumista tai pettämistä.
Tämän oli ketjun lohduttomin. Että parisuhteessa elävilläkin voi ihan hyvin olla näitä tapailuhommia (huom monikko) eivätkä ne ole mitään pettämistä?
Sehän on sen pariskunnan keskinäisestä sopimuksesta kiinni, onko kyse pettämisestä vai ovatko he avoimessa suhteessa. Ei ainakaan omassa suhteessani ole sovittu, että muiden kanssa saisi sekstailla.
Vierailija kirjoitti:
1. Hengailu ilman tarkoituksellista tutustumista.
2. Tarkoituksellinen tutustuminen (treffailu, deittailu).
3. Tapailu (toistuvaa seksiä & kevyttä seurustelua ilman parisuhdetta).
4. Seurustelu ja parisuhde.
5. Kihlat/avoliitto/avioliitto.
Mentaalinen sitoutuminen tulee kuvioon vasta 4. ja 5. kohdissa. Kohdissa 1-3 tavoitellaan itsenäisyyttä, etäisyyttä, pidetään välimatkaa, ei konkreettisesti sitouduta, ehkä ei edes uskalleta sitoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuupa monella nyt termit sekoittuvan. Joku puhuu tutustumisesta ja käyttää sanaa tapailu. Semanttisesti saattaneet joskus muinoin tarkoittaa samaa, mutta sisällöllisesti ei.
Hengailu -> tutustuminen -> tapailu -> seurustelu.
Mun mielestä se järjestys ja hierarkia on tuo. Joskus (aika harvoin varmaan enää tätä nykyä) tutustumisesta hypätään suoraan seurusteluun ilman etäisyyttä pitävää tapailu-vaihetta. Usein suhde ei etene tapailusta seurusteluun.Hengailu on kevyttä ajan viettämistä yhdessä ilman että haluaa sen syvällisemmin tutustua, tutustuminen on taas platonista tapailua, tapailuun taas liittyy seksi mutta etäisyys ja omat rajat halutaan säilyttää.
Millä sanalla sinä sitten kutsut sitä nettituttavuuksien kanssa tapahtuvaa treffailua? Kyllä niitä ihmisiä mennään nimenomaan tapaamaan. Ei kukaan sano, että olen nyt kaksi kertaa hengaillut /tutustunut henkilöön, jonka tapasin tinderissä. Se sanotaan, että olen kaksi kertaa tavannut tämän henkilön. Näissä tapauksissa sitä tutustumisen astetta pystytään parhaiten kuvaamaan juuri niiden tapaamisien määrällä.
Edelleen ihmettelen, miksi tämä nyt ohitetaan täysin, vaikka suurimmilta osin tämä paheksuttu "nykyajan tapailukulttuuri" on syntynyt nimenomaan tämän nettideittailun ohella.
Nettideitin kanssahan treffataan ja deittaillaan.
Se tapailu on jo treffailun syvällisempi muoto, mutta ei kuitenkaan läheskään yhtä syvällistä kuin seurustelu.Lisäisin tuohon em. listaukseen treffailun jonkinlaiseksi tutustumisen alalajksi.
Minusta treffailu ja deittailu on sitä, että ylipäätään ollaan siellä netissä etsimässä seuraa ja lähdetään ihmisten kanssa treffeille. Mutta tapailu on sitä, että sen saman ihmisen kanssa käydään useammilla treffeillä.
Eikö tapailu ole seurustelun esiaste, joka sitten joko johtaa seurusteluun tai sitten ei.
Minun nuoret vanhempani tapailivat toisiaan ja niin minä sitten kevään huumassa sain alkuni. Tapailut päättyivät siihen eikä siitä tullut koskaan seurustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käsityksen mukaan tapailu on kirjaimellisesti sitä, että tavataan. Se ei ole seurustelua, koska ei tunneta vielä hyvin. Ei voi olla varma mitä tuo toinen on minusta mieltä, haluaako se edes nähdä toista tai kolmattakaan kertaa. Tai halunko itse olla tuollaisen ihmisen kanssa.
Sitten jos tapailu jatkuu, käydään sellainen keskustelu, jossa mietitään yhdessä sellaisia asioita kuten "Mikä tää meidän juttu on" ja "Mitä sinä elämältäsi, ja esim. minulta haet". Tämä keskustelu määrittelee sen, tuleeko tapailusta parisuhde. Aina ei tule, eikä se ole kauheata. (Kaikkihan eivät tähtää parisuhteeseen.)
Miksi ihmeessä ihminen joka ei tähtää parisuhteeseen edes tapailee ketään?
Koska se on kivaa ja tuntuu tärkeältä?
Miksi tapailu olisi kivaa tai tärkeää, jos ei edes halua parisuhteeseen eikä parisuhdetta? Eikö tapailun idea ole tutustua ihmiseen johon voi sitoutua? Eikö se ole koko tapailun päämäärä, löytää se oikea?
Miksi edes tapailla jos ei halua löytää sitä oikeaa ja sitoutua?
Minulla ei ole mitään pakonomaista tarvetta päästä naimisiin ja perustaa perhettä. Minusta on hyvin antoisaa tutustua uusiin ihmisiin ja selvittää, kuinka paljon hyvää voin heidän kanssaan saada. Joidenkin kanssa kohtaamme muutaman tunnin ajan, ja jossakin vaiheessa jonkun kanssa kolahtaa niin hyvin, että nautimme vuosia tai vuosikymmeniä toistemme seurasta. En kuitenkaan ajattele, etteikö lyhytkin suhde voisi olla antoisa. Olen saanut paljon hyvää muutaman viikon kesäromanssistakin.
Itse olen sitä mieltä että tapailu on just astetta rennompaa ja sitä tutkailua voisko tästä tulla jotain mutten silti voisi tapailla useampaa tyyppia kerralla. Ikäänkuin nostaa pakasta yhden kortin kerrallaan ja tutkailee sitä ja jos tulee tunne ettei niin sitten siirtyy vasta seuraavaan. Ja pakko myöntää että samaa toivoisin myös vastakkaiselta puolelta. Tuntuisi todella pahalta jos saisi selville että tyyppi ketä tapailisi harrastaisi samalla seksiä jonkun toisenkin kanssa. Itselleni se olisi merkki siitä etten olisi tarpeeksi kiinnostava tai haluttava jos pitää täydentää omia himoja ja halujaan muualtakin sen sijaan että käyttäisi tämän ajan ja effortin minun suuntaani. Vastaavasti koen itse myös saman toisin päin, eli selkeästi merkiksi että jokin muu kiinnostaa enemmän. Mutta itselläni kuitenkin on motivaationa tapailussa juurikin löytää henkilö jonka kanssa voisi syntyä se monen "pelkäämä ja kammoama" parisuhde ja mieluiten loppuelämän mittainen. Tullut ainakin sellainen tunne että ihmisistä on tullut nykyisin jotenkin sitoutumiskammoisia? Itse olen ehkä vähän vanhanaikainen nykypäivänä mutta omien arvojeni ja tavoitteideni mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin pitkään jatkuva tapailu tarkoittaa usein sitä, että kumpikin tietää suhteen päättyvän joskus, eikä siksi viitsitä kutsua sitä seurusteluksi ja esim. esitellä toista omalle suvulle. Ei se muuten välttämättä eroa seurustelusta mitenkään. Ja niin, minulla ei ole ollut muita kuin näitä tapailusuhteita. Olen tutustunut miehiin lähinnä netin kautta eikä noissa koskaan kummallekaan osapuolelle tunnu muodostuvan mitään kauhean vahvoja tunteita, vaikka olisikin ihan kivaa ja seksuaalista vetovoimaa.
Nainen 28 kirjoitti:
Itse olen sitä mieltä että tapailu on just astetta rennompaa ja sitä tutkailua voisko tästä tulla jotain mutten silti voisi tapailla useampaa tyyppia kerralla. Ikäänkuin nostaa pakasta yhden kortin kerrallaan ja tutkailee sitä ja jos tulee tunne ettei niin sitten siirtyy vasta seuraavaan. Ja pakko myöntää että samaa toivoisin myös vastakkaiselta puolelta. Tuntuisi todella pahalta jos saisi selville että tyyppi ketä tapailisi harrastaisi samalla seksiä jonkun toisenkin kanssa. Itselleni se olisi merkki siitä etten olisi tarpeeksi kiinnostava tai haluttava jos pitää täydentää omia himoja ja halujaan muualtakin sen sijaan että käyttäisi tämän ajan ja effortin minun suuntaani. Vastaavasti koen itse myös saman toisin päin, eli selkeästi merkiksi että jokin muu kiinnostaa enemmän. Mutta itselläni kuitenkin on motivaationa tapailussa juurikin löytää henkilö jonka kanssa voisi syntyä se monen "pelkäämä ja kammoama" parisuhde ja mieluiten loppuelämän mittainen. Tullut ainakin sellainen tunne että ihmisistä on tullut nykyisin jotenkin sitoutumiskammoisia? Itse olen ehkä vähän vanhanaikainen nykypäivänä mutta omien arvojeni ja tavoitteideni mukaista.
Mä en ajattele, että ihmiset olisivat nykyisin yhtään sen sitoutumiskammoisempia kuin ennenkään. Tuleeko lottovoittajasta, joka lopettaa pääpotin saatuaan duuninsa, työtävieroksuva? Minusta ei vaan kyse on siitä, ettei hänen enää tarvitse käydä töissä. Hän pärjää ilmankin. Sama ilmiö on tässä sitoutumisasiassakin: sitoutumista ei tarvita, koska pärjää hyvin ilmankin. Ja yhtälailla lottovoittajallekin voi olla ihan virkistävää käydä silloin tällöin tekemässä joku kiva duunikeikka, vaikka ei kokopäiväduunia haluakaan.
Aika monimutkaiselta kuulostaa tämä nykyajan tapailukulttuuri. Itse olen jo 56-vuotias ja tuntuu tosiaan, että ajat ovat muuttuneet perusteellisesti omasta nuoruudesta. Mietin vaan sitä onko tässä nykysysteemissä aika vaikea oikeasti rakastua? Tinderit etc. tekevät niin helpoksi tavata aina uusia potentiaalisia kumppaneita, joten ymmärrettävästi ihmiset myös joutuvat pitämään jvaroetäisyyttä päällä itseään suojatakseen. Kumpikin on varuillaan ja kontrolloi omia tunteitaan, ettei haavoittuisi. Jotenkin tuntuu, että ne elämää suuremmat rakkaustarinat eivät kovin helposti synny näillä reunaehdoilla.
Itse tapasin mieheni kapakassa uudenvuoden yönä ja lähdin hänen mukaansa. Yhdessä oltu siitä lähtien pian 20 vuotta ja naimisissa 17. Ei tarvittu mitään neuvottelua siitä onko tämä nyt tapailua vai seurustelua vai mitä. Mitenkähän tämä juttu olisi edennyt nykysääntöjen puitteissa vai olisiko se edennyt ollenkaan?
Kyllä tässä saa olla kovasti kiitollinen omasta vakituisesta parisuhteestaan. Vaikea kuvitella että kykenisin toimimaan tällaisessa nykymaailman pinnallisessa on/off-seurustelu/tapailu-kuviossa ja vieläpä säilyttämään mielenterveyteni.
80-luvun nuori kirjoitti:
Aika monimutkaiselta kuulostaa tämä nykyajan tapailukulttuuri. Itse olen jo 56-vuotias ja tuntuu tosiaan, että ajat ovat muuttuneet perusteellisesti omasta nuoruudesta. Mietin vaan sitä onko tässä nykysysteemissä aika vaikea oikeasti rakastua? Tinderit etc. tekevät niin helpoksi tavata aina uusia potentiaalisia kumppaneita, joten ymmärrettävästi ihmiset myös joutuvat pitämään jvaroetäisyyttä päällä itseään suojatakseen. Kumpikin on varuillaan ja kontrolloi omia tunteitaan, ettei haavoittuisi. Jotenkin tuntuu, että ne elämää suuremmat rakkaustarinat eivät kovin helposti synny näillä reunaehdoilla.
Itse tapasin mieheni kapakassa uudenvuoden yönä ja lähdin hänen mukaansa. Yhdessä oltu siitä lähtien pian 20 vuotta ja naimisissa 17. Ei tarvittu mitään neuvottelua siitä onko tämä nyt tapailua vai seurustelua vai mitä. Mitenkähän tämä juttu olisi edennyt nykysääntöjen puitteissa vai olisiko se edennyt ollenkaan?
Sinulle tai kenellekään tuttavallesi ei koskaan tuohon aikaan siis käynyt niin, että sen ensitapaamisen ja seurustelun välissä olisi ollut sellainen epävarmuuden vaihe? Kyllä tuo "entisaika" kuulostaa tosi kummalliselta.
80-luvun nuori kirjoitti:
Aika monimutkaiselta kuulostaa tämä nykyajan tapailukulttuuri. Itse olen jo 56-vuotias ja tuntuu tosiaan, että ajat ovat muuttuneet perusteellisesti omasta nuoruudesta. Mietin vaan sitä onko tässä nykysysteemissä aika vaikea oikeasti rakastua? Tinderit etc. tekevät niin helpoksi tavata aina uusia potentiaalisia kumppaneita, joten ymmärrettävästi ihmiset myös joutuvat pitämään jvaroetäisyyttä päällä itseään suojatakseen. Kumpikin on varuillaan ja kontrolloi omia tunteitaan, ettei haavoittuisi. Jotenkin tuntuu, että ne elämää suuremmat rakkaustarinat eivät kovin helposti synny näillä reunaehdoilla.
Itse tapasin mieheni kapakassa uudenvuoden yönä ja lähdin hänen mukaansa. Yhdessä oltu siitä lähtien pian 20 vuotta ja naimisissa 17. Ei tarvittu mitään neuvottelua siitä onko tämä nyt tapailua vai seurustelua vai mitä. Mitenkähän tämä juttu olisi edennyt nykysääntöjen puitteissa vai olisiko se edennyt ollenkaan?
Itsekin olen 80-luvun nuori mutta en todellakaan seurustellut heti siitä aamusta alkaen, kun mieheni (kapakasta napattu hänkin) aamulla heräsi luotani. Kyllä siitä meni vielä tovi siihen, että aloin puhua hänestä poikaystävänäni ja esitellä häntä perheelleni jne.
Tapailu, seurustelu, parisuhde ja nykyisin jopa kihloissa oleminen ovat käsitteitä, jotka itse kukin tuntuu määrittelevän omalla tavallaan. Jos itse ne määrittelisin, niin minun mielestäni tapailua on se tutustumisen vaihe, kun ei vielä olla valmiita sitoutumaan julkisesti (esittelemään toista omille lapsille, sukulaisille, kavereille jne) vaan kirjaimellisesti vasta tutustutaan. Seksillä tai ilman. Seurusteleva pari on oman käsitykseni mukaan parisuhteessa. Silloin on sitouduttu toisiinsa ja tehty suhteen "pelisäännöt", useimmilla kai tavoitteena on yhteinen loppuelämä, mutta vielä ei olla valmiita virallistamaan sitä. Ollaan kuitenkin pari, "item" sekä omissa että muiden silmissä. Kihloissa olemista minun mielestäni on vasta se, kun on sovittu avioliitosta, mutta ilmeisesti nykyisin voidaan sopia myös kihloissa olemisesta vaikka ei ole tarkoitustakaan mennä naimisiin. Sitä en ymmärrä, mutta se on oman keskustelunsa aihe se.