Kannattaako mennä naimisiin?

Oikeuksien takia menisin.

Isäpuoleni kuoli ollessani lapsi, olisi ollut 10000 kertaa helpompaa, jos olisi ollut äitini kanssa naimisissa.

Miehen lasten äiti eli ex-vaimo vei muun muassa sänkyni ja syytti äitini omaisuuden pimittämisestä (piilottamisesta). Joutui mennä poliisille kuulusteltavaksi.

Kaivoi jotain 90-luvun kuitteja ja vaati jotain televisiota vuodelta -99. Että joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, jos tuo on päällimäisenä mielessä...

Kaikki ajattelee hyödyt omalta kannaltaan perusteellisesti ennen naimisiinmenoa. Sitä ei vaan sanota ääneen. :)

Avioliitosta seuraa myös velvollisuuksia. Erotessa voi tulla yllätyksiä, jos ei ole miettinyt kaikkia kohtia läpi, mitä avioliitosta seuraa.

Millaisia velvollisuuksia?

T:Avoliitossa elävä, myös avioliittoa harkitseva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset asiallisista vastauksista!

Kun alkaa miettiä näitä asioita, niin naimisiinmenosta karisee se vähäinenkin romanttinen viba. Kysehän tuntuu olevan vain sopimuksesta jolla on merkitystä kun/jos jotain sattuu. Kuolema, vakava vammautuminen tai ero. 😄

Ap

Sitä vartenhan se sopimus nimenomaan on. Ei siinä rakkaudesta mitään puhuta. Ne asiat täytyy jokaisen hoitaa ihan keskenään, eikä sitä pysty millään sopimuksella takaamaan. Valitettavasti vain monet eivät tunnu ymmärtävän koko avioliittosopimuksen ideaa, vaan kuvittelevat sillä olevan jotain tekemistä rakastamisen ja sitoutumisen kanssa. Ei ole, ne voi loppua koska vaan, oli naimisissa tai ei.

Hyvin muotoiltu! En osannut pukea sanoiksi ajatuksiani avioliittoa kohtaan. Olemme yhdessä rakkaudesta, onnellisuuteen emme avioliittoa tarvitse. Naimisiinmenon näen vain juridisena sopimuksena ja pitää vielä toki tarkemmin tutustua millainen sopimus se todellisuudessa on ennen kuin teemme päätöksiä. (Toki perehdyn asiaan muuallakin kuin täällä av:lla.)

Tuntuu aiheuttavan monenlaisia mielipiteitä, ja luulen että hämmennystä tulee aiheuttamaan sekin (jos naimisiin päätämme mennä), että en aio alkaa käyttää sormusta.

Vaikutat järki-ihmiseltä, joten muiden ihmisten hämmennys ei varmasti ole sinulle kynnyskysymys. Eikähän teidän edes tarvitse kertoa kenellekään avioliitosta, mitä se oikeastaan kenellekään kuuluu. Uskon että teette teille oikean ratkaisun. Kiva lukea kerrankin järkevää pohdintaa avioliiton tarkoituksesta. Ja saa siihen hääpäivään toki romantiikkaakin laittaa, vaikka järkiliitto onkin! Ei järki ja tunne sulje toisiaan pois.

Kiitos! Mukava myös huomata että av:lla voi saada asiallisia ja mukavia vastauksia. 😊

Ei muiden hämmennys haittaa lainkaan, mutta pitää ehkä varautua tietyllä tapaa "selittelemään" meidän avioitumista. Monille se tuntuu olevan hääjuhla, sormukset ja yhteinen sukunimi, meille ei tule mitään näistä vaikka naimisiin menisimmekin. Tuskin myöskään huutelemme asiasta, mutta ei varmaan salailla tai valehdellakaan.

Romanttisen jutun avioituminen toisi meille varmaankin siinä, että voisimme viettää vuosipäiviä! Tähän asti ei niitä olla vietetty, kun ei osata määritellä mitään tiettyä. Seurustelu alkoi pikkuhiljaa, yhteenmuuttokin on hiukan häilyvä, että milloin se varsinaisesti tapahtui.

Ja voihan se maistraattipäivä sitten olla tunteikas ja tärkeä, vaikka menisimmekin "nimet vaan paperiin" -ennakkoajatuksella. Mutta en usko että se rakkauttamme lisää tai vähentää, avioidumme tai emme.

Ap

Kaksistaan naimisiin meneminen, hääjuhlan ja sormusten puuttuminen sekä oman sukunimen pitäminen ovat kuitenkin asioita, joita ei tarvitse kauheasti selitellä. Jotkut lähisukulaiset saattavat ihmetellä, miksei tullut kutsua häihin, mutta siinä se. Vuoden päästä kukaan ei muista asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, jos tuo on päällimäisenä mielessä...

Kaikki ajattelee hyödyt omalta kannaltaan perusteellisesti ennen naimisiinmenoa. Sitä ei vaan sanota ääneen. :)

Avioliitosta seuraa myös velvollisuuksia. Erotessa voi tulla yllätyksiä, jos ei ole miettinyt kaikkia kohtia läpi, mitä avioliitosta seuraa.

Millaisia velvollisuuksia?

T:Avoliitossa elävä, myös avioliittoa harkitseva

Puolison elatusvelvollisuus. On se periaatteessa avoliitossakin, kun toisen tulot otetaan huomioon, mutta avioliitossa se on lakiin kirjattu.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu aiheuttavan monenlaisia mielipiteitä, ja luulen että hämmennystä tulee aiheuttamaan sekin (jos naimisiin päätämme mennä), että en aio alkaa käyttää sormusta.

Eivät läheskään kaikki naimisissa olevat käytä sormusta, joten turha edes miettiä tuota sormusasiaa. Minä tulin hyvin pian naimisiinmenon jälkeen raskaaksi ja jo raskausaikana sormus alkoi käydä tiukaksi, kun raskauden myötä paikat turposivat. Sinnillä pidin sitä sormusta, ettei joku vieras vain kuvittele että olen aikeissa synnyttää aviottoman lapsen :-D Raskauden jälkeen valtaosa kiloista jäi ja sormusta olen päässyt käyttämään vain puolisen vuotta, kun miehen kanssa yhdessä oltiin laihdutettu. Nyt ollaan taas pulskia ja sormuksen käytöstä ei toivoakaan. Enkä ole edes kiinnittänyt huomiota, käyttääkö mies omaansa. 

Naimisiinmeno on monella tapaa järkevää, se selkiyttää asioita monella tapaa ja on tosiaan turvaksi leskeksi jääneelle ja myös lapsille. Sormukset ja häät on sitten ihmisten hömppää heidän omaksi ilokseen, ei niihin juttuihin tarvitse lähteä mukaan jos ne eivät tunnu omalta.

Vierailija kirjoitti:

Joissain maissa (esim. Qatar) saatetaan edellyttää avioliittoa, jos haluaa yhteisen hotellihuoneen.

Erittäin hyvä pointti tuo hotellihuone! Olen itse ollut teekkariexculla Saksassa ja oliko Heidelbergissa, missä olin hirveän tiukkaa, että vain avioparit saavat olla samassa huoneessa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Olin itse naimisissa, mutta minulla oli oma sukunimi eikä miehen nimeä. Toki me nukuimme miten huvitti, mutta hotelliin piti laatia listat joiden mukaan tytöt ja pojat olivat omissa huoneissaan ja sitten ne muutamat avioparit erikseen.

Samaten jos puoliso nousee korkeaan virkaan, esim. presidentiksi, se avoliitto ei vaan oikein käy, kun on valtiovierailuja ja muuta edustushommaa.