Kannattaako mennä naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset asiallisista vastauksista!

Kun alkaa miettiä näitä asioita, niin naimisiinmenosta karisee se vähäinenkin romanttinen viba. Kysehän tuntuu olevan vain sopimuksesta jolla on merkitystä kun/jos jotain sattuu. Kuolema, vakava vammautuminen tai ero. 😄

Ap

Sitä vartenhan se sopimus nimenomaan on. Ei siinä rakkaudesta mitään puhuta. Ne asiat täytyy jokaisen hoitaa ihan keskenään, eikä sitä pysty millään sopimuksella takaamaan. Valitettavasti vain monet eivät tunnu ymmärtävän koko avioliittosopimuksen ideaa, vaan kuvittelevat sillä olevan jotain tekemistä rakastamisen ja sitoutumisen kanssa. Ei ole, ne voi loppua koska vaan, oli naimisissa tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset asiallisista vastauksista!

Kun alkaa miettiä näitä asioita, niin naimisiinmenosta karisee se vähäinenkin romanttinen viba. Kysehän tuntuu olevan vain sopimuksesta jolla on merkitystä kun/jos jotain sattuu. Kuolema, vakava vammautuminen tai ero. 😄

Ap

Sitä vartenhan se sopimus nimenomaan on. Ei siinä rakkaudesta mitään puhuta. Ne asiat täytyy jokaisen hoitaa ihan keskenään, eikä sitä pysty millään sopimuksella takaamaan. Valitettavasti vain monet eivät tunnu ymmärtävän koko avioliittosopimuksen ideaa, vaan kuvittelevat sillä olevan jotain tekemistä rakastamisen ja sitoutumisen kanssa. Ei ole, ne voi loppua koska vaan, oli naimisissa tai ei.

Hyvin muotoiltu! En osannut pukea sanoiksi ajatuksiani avioliittoa kohtaan. Olemme yhdessä rakkaudesta, onnellisuuteen emme avioliittoa tarvitse. Naimisiinmenon näen vain juridisena sopimuksena ja pitää vielä toki tarkemmin tutustua millainen sopimus se todellisuudessa on ennen kuin teemme päätöksiä. (Toki perehdyn asiaan muuallakin kuin täällä av:lla.)

Tuntuu aiheuttavan monenlaisia mielipiteitä, ja luulen että hämmennystä tulee aiheuttamaan sekin (jos naimisiin päätämme mennä), että en aio alkaa käyttää sormusta.

Me mentiin naimisiin klyppärirempan takia. Minä siis maksoin sen kokonaan, mutta aviomies voi lyhentää minulta "ylijäävän" kotitalousvähennyksen ilman mitään vippaskonsteja.

Toki tehtiin toistemme poissulkeva avioehto naimisiinmennessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset asiallisista vastauksista!

Kun alkaa miettiä näitä asioita, niin naimisiinmenosta karisee se vähäinenkin romanttinen viba. Kysehän tuntuu olevan vain sopimuksesta jolla on merkitystä kun/jos jotain sattuu. Kuolema, vakava vammautuminen tai ero. 😄

Ap

Sitä vartenhan se sopimus nimenomaan on. Ei siinä rakkaudesta mitään puhuta. Ne asiat täytyy jokaisen hoitaa ihan keskenään, eikä sitä pysty millään sopimuksella takaamaan. Valitettavasti vain monet eivät tunnu ymmärtävän koko avioliittosopimuksen ideaa, vaan kuvittelevat sillä olevan jotain tekemistä rakastamisen ja sitoutumisen kanssa. Ei ole, ne voi loppua koska vaan, oli naimisissa tai ei.

Hyvin muotoiltu! En osannut pukea sanoiksi ajatuksiani avioliittoa kohtaan. Olemme yhdessä rakkaudesta, onnellisuuteen emme avioliittoa tarvitse. Naimisiinmenon näen vain juridisena sopimuksena ja pitää vielä toki tarkemmin tutustua millainen sopimus se todellisuudessa on ennen kuin teemme päätöksiä. (Toki perehdyn asiaan muuallakin kuin täällä av:lla.)

Tuntuu aiheuttavan monenlaisia mielipiteitä, ja luulen että hämmennystä tulee aiheuttamaan sekin (jos naimisiin päätämme mennä), että en aio alkaa käyttää sormusta.

Vaikutat järki-ihmiseltä, joten muiden ihmisten hämmennys ei varmasti ole sinulle kynnyskysymys. Eikähän teidän edes tarvitse kertoa kenellekään avioliitosta, mitä se oikeastaan kenellekään kuuluu. Uskon että teette teille oikean ratkaisun. Kiva lukea kerrankin järkevää pohdintaa avioliiton tarkoituksesta. Ja saa siihen hääpäivään toki romantiikkaakin laittaa, vaikka järkiliitto onkin! Ei järki ja tunne sulje toisiaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset asiallisista vastauksista!

Kun alkaa miettiä näitä asioita, niin naimisiinmenosta karisee se vähäinenkin romanttinen viba. Kysehän tuntuu olevan vain sopimuksesta jolla on merkitystä kun/jos jotain sattuu. Kuolema, vakava vammautuminen tai ero. 😄

Ap

Sitä vartenhan se sopimus nimenomaan on. Ei siinä rakkaudesta mitään puhuta. Ne asiat täytyy jokaisen hoitaa ihan keskenään, eikä sitä pysty millään sopimuksella takaamaan. Valitettavasti vain monet eivät tunnu ymmärtävän koko avioliittosopimuksen ideaa, vaan kuvittelevat sillä olevan jotain tekemistä rakastamisen ja sitoutumisen kanssa. Ei ole, ne voi loppua koska vaan, oli naimisissa tai ei.

Hyvin muotoiltu! En osannut pukea sanoiksi ajatuksiani avioliittoa kohtaan. Olemme yhdessä rakkaudesta, onnellisuuteen emme avioliittoa tarvitse. Naimisiinmenon näen vain juridisena sopimuksena ja pitää vielä toki tarkemmin tutustua millainen sopimus se todellisuudessa on ennen kuin teemme päätöksiä. (Toki perehdyn asiaan muuallakin kuin täällä av:lla.)

Tuntuu aiheuttavan monenlaisia mielipiteitä, ja luulen että hämmennystä tulee aiheuttamaan sekin (jos naimisiin päätämme mennä), että en aio alkaa käyttää sormusta.

Sormus on epäkäytännöllinen ja epähygieeninen. Mieti nyt vaikka kuinka monta kertaa päivässä käy pöntöllä. Sormus pitäisi pestä hyvin saippualla ja kuivata joka kerran jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitokset asiallisista vastauksista!

Kun alkaa miettiä näitä asioita, niin naimisiinmenosta karisee se vähäinenkin romanttinen viba. Kysehän tuntuu olevan vain sopimuksesta jolla on merkitystä kun/jos jotain sattuu. Kuolema, vakava vammautuminen tai ero. 😄

Ap

Sitä vartenhan se sopimus nimenomaan on. Ei siinä rakkaudesta mitään puhuta. Ne asiat täytyy jokaisen hoitaa ihan keskenään, eikä sitä pysty millään sopimuksella takaamaan. Valitettavasti vain monet eivät tunnu ymmärtävän koko avioliittosopimuksen ideaa, vaan kuvittelevat sillä olevan jotain tekemistä rakastamisen ja sitoutumisen kanssa. Ei ole, ne voi loppua koska vaan, oli naimisissa tai ei.

Hyvin muotoiltu! En osannut pukea sanoiksi ajatuksiani avioliittoa kohtaan. Olemme yhdessä rakkaudesta, onnellisuuteen emme avioliittoa tarvitse. Naimisiinmenon näen vain juridisena sopimuksena ja pitää vielä toki tarkemmin tutustua millainen sopimus se todellisuudessa on ennen kuin teemme päätöksiä. (Toki perehdyn asiaan muuallakin kuin täällä av:lla.)

Tuntuu aiheuttavan monenlaisia mielipiteitä, ja luulen että hämmennystä tulee aiheuttamaan sekin (jos naimisiin päätämme mennä), että en aio alkaa käyttää sormusta.

Vaikutat järki-ihmiseltä, joten muiden ihmisten hämmennys ei varmasti ole sinulle kynnyskysymys. Eikähän teidän edes tarvitse kertoa kenellekään avioliitosta, mitä se oikeastaan kenellekään kuuluu. Uskon että teette teille oikean ratkaisun. Kiva lukea kerrankin järkevää pohdintaa avioliiton tarkoituksesta. Ja saa siihen hääpäivään toki romantiikkaakin laittaa, vaikka järkiliitto onkin! Ei järki ja tunne sulje toisiaan pois.

Kiitos! Mukava myös huomata että av:lla voi saada asiallisia ja mukavia vastauksia. 😊

Ei muiden hämmennys haittaa lainkaan, mutta pitää ehkä varautua tietyllä tapaa "selittelemään" meidän avioitumista. Monille se tuntuu olevan hääjuhla, sormukset ja yhteinen sukunimi, meille ei tule mitään näistä vaikka naimisiin menisimmekin. Tuskin myöskään huutelemme asiasta, mutta ei varmaan salailla tai valehdellakaan.

Romanttisen jutun avioituminen toisi meille varmaankin siinä, että voisimme viettää vuosipäiviä! Tähän asti ei niitä olla vietetty, kun ei osata määritellä mitään tiettyä. Seurustelu alkoi pikkuhiljaa, yhteenmuuttokin on hiukan häilyvä, että milloin se varsinaisesti tapahtui.

Ja voihan se maistraattipäivä sitten olla tunteikas ja tärkeä, vaikka menisimmekin "nimet vaan paperiin" -ennakkoajatuksella. Mutta en usko että se rakkauttamme lisää tai vähentää, avioidumme tai emme.

Ap

Eikö sateenkaariväellä ole kamala hinku mennä naimisiin? Ovat keksineet syrjivän käytännön ja takertuneet siihen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sateenkaariväellä ole kamala hinku mennä naimisiin? Ovat keksineet syrjivän käytännön ja takertuneet siihen.

Heilläkin saa olla kamala hinku naimisiin jos haluavat, miksei saisi?

Vierailija kirjoitti:

Eikö sateenkaariväellä ole kamala hinku mennä naimisiin? Ovat keksineet syrjivän käytännön ja takertuneet siihen.

Rekisteröity parisuhde ja avioliitto eivät taanneet samoja juridisia oikeuksia puolisolle, siksi käytäntö oli syrjivä. Asiallinen vaade, että samankaltaista juridista sopimusta koskee sama laki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sateenkaariväellä ole kamala hinku mennä naimisiin? Ovat keksineet syrjivän käytännön ja takertuneet siihen.

Rekisteröity parisuhde ja avioliitto eivät taanneet samoja juridisia oikeuksia puolisolle, siksi käytäntö oli syrjivä. Asiallinen vaade, että samankaltaista juridista sopimusta koskee sama laki.

Muuten samaa mieltä, paitsi että kyseessä ei ole ainoastaan samankaltainen sopimus, vaan tismalleen samanlainen. ;)

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, jos tuo on päällimäisenä mielessä...

Kaikki ajattelee hyödyt omalta kannaltaan perusteellisesti ennen naimisiinmenoa. Sitä ei vaan sanota ääneen. :)

Leskelle hyötyä, asumisoikeus, ositus, perintöverokin avopareilla sama jos yhteisiä lapsia. Avioeroa varten voi avioehdon tehdä erikseen.

Me päädyttiin avoliittoon, katsottiin että kumpikin pärjää omillaan kuolemantapauksessakin.

Vierailija kirjoitti:

Leskieläke on yksi juttu, lesken asumisoikeus toinen. Ja perintöasiat ylipäätään. Lapseton aviopuoliso perii puolison omaisuuden. Avoparin pitää tehdä testamentti, jos haluaa puolison perivän. Ja perintöverotus on kovempi avopareilla.

Sitten verotuksessa on jotain juttuja, jotka koskevat aviopareja, mutta ei lapsettomia avopareja. Nämä ei välttämättä sovellu teihin, jos olette molemmat työelämässä. Mutta jos toinen on kotona ja toinen maksaa tämän puolesta maksuja vapaaehtoiseen eläkkeeseen, niin tämä työssäkäyvä voi vähentää maksut verotuksessaan siltä osin, kun tämä työtön ei pysty niitä vähentämään. 

Leskeneläke tulee poistumaan ja juuri lesken asumisoikeuden vuoksi en mene enää avioon kakkoskierroksella.

Haluan lukea naimisiin.infosta kun Ap menee sinne keskustelemaan naimisiinmenosta! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leskieläke on yksi juttu, lesken asumisoikeus toinen. Ja perintöasiat ylipäätään. Lapseton aviopuoliso perii puolison omaisuuden. Avoparin pitää tehdä testamentti, jos haluaa puolison perivän. Ja perintöverotus on kovempi avopareilla.

Sitten verotuksessa on jotain juttuja, jotka koskevat aviopareja, mutta ei lapsettomia avopareja. Nämä ei välttämättä sovellu teihin, jos olette molemmat työelämässä. Mutta jos toinen on kotona ja toinen maksaa tämän puolesta maksuja vapaaehtoiseen eläkkeeseen, niin tämä työssäkäyvä voi vähentää maksut verotuksessaan siltä osin, kun tämä työtön ei pysty niitä vähentämään. 

Leskeneläke tulee poistumaan ja juuri lesken asumisoikeuden vuoksi en mene enää avioon kakkoskierroksella.

Nyt alkoi kiinnostaa miksi koet asumisoikeuden huonona asiana?

Tuli mieleen muutamia asioita, joita ei vielä ole mainittu tässä ketjussa:

Muutto ulkomaille kumppanin työn vuoksi. Oleskeluluvan saaminen edellyttää jossain maissa avioliittoa, vaikka usein tietyn pituinen avoliitto riittää (tietenkin yhdessä asumisen osoittaminen voi olla hieman hankalampaa).

Joissain maissa (esim. Qatar) saatetaan edellyttää avioliittoa, jos haluaa yhteisen hotellihuoneen.

Monelle näillä ei varmaankaan ole merkitystä, mutta ei sitä aina tiedä, mihin elämä kuljettaa.

Itse menin naimisiin niin taloudellisista kuin myös romanttisista syistä. Kuten joku jo ketjuun kirjoitti, järki ja tunteet eivät sulje toisiaan pois. Rakkauden määrää avioliitto ei lisännyt eikä vähentänyt, mutta sitoutuminen tuntui hyvältä ja merkitykselliseltä, jopa enemmän kuin ennen naimisiin menoa olin ajatellut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leskieläke on yksi juttu, lesken asumisoikeus toinen. Ja perintöasiat ylipäätään. Lapseton aviopuoliso perii puolison omaisuuden. Avoparin pitää tehdä testamentti, jos haluaa puolison perivän. Ja perintöverotus on kovempi avopareilla.

Sitten verotuksessa on jotain juttuja, jotka koskevat aviopareja, mutta ei lapsettomia avopareja. Nämä ei välttämättä sovellu teihin, jos olette molemmat työelämässä. Mutta jos toinen on kotona ja toinen maksaa tämän puolesta maksuja vapaaehtoiseen eläkkeeseen, niin tämä työssäkäyvä voi vähentää maksut verotuksessaan siltä osin, kun tämä työtön ei pysty niitä vähentämään. 

Leskeneläke tulee poistumaan ja juuri lesken asumisoikeuden vuoksi en mene enää avioon kakkoskierroksella.

Nyt alkoi kiinnostaa miksi koet asumisoikeuden huonona asiana?

- Jos on ensimmäiseltä kierrokselta (aikuisia) lapsia, niin he (eli perijät) eivät voi realisoida asuntoa.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mä en tiedä miten avioliitosta voikaan olla "hyötyä" koskaan. No kai jos omaisuudet on niin merkittävästi eri suuruiset ja on ajatellut, että toisen kanssa ei halua elää loppuelämäänsä, mutta haluaa silti toiselta rahaa, niin sitten kai voi puhua hyödystä.

Mutta avioliiton aikana ja yhdessä eläessä rahat on yleensä aina jollain tavalla yhteisiä. Ei siihen avioliittoa tarvita. Eli kyllä tuo "hyödystä" puhuminen tarkoittaa vähän rosvoamista. Että on lupaamassa yhteistä elämää hautaan saakka, mutta todellisuudessa onkin vain rahojen perässä.

Mitä jos on itse varakkaampi? Onhan hyötymistä esim se, että lasta ei tarvitse tunnustaa omakseen, vaan avioliitossa mies on automaattisesti virallisesti lapsen isä ja huoltaja.

Vastaavana haittapuolena tästä asiasta on sitten se, että jos aloittaja tulee raskaaksi toiselle miehelle, aloittajan aviopuolisosta tulee tämän vieraan lapsen isä, halusi hän sitä tai ei!

Minusta on suhteellisen vaivatonta käydä tunnustamassa isyys verrattuna siihen, että joutuu isäksi ja vähintään elareita maksamaan vastoin tahtoaan.

Menee ot:ksi mutta tottakai siinä tapauksessa "isä" voi vaatia isyystestiä. Ei tietenkään joudu toisen miehen lapsesta elareita maksamaan.

Näin minäkin luulin mutta väärässä olin. Jos äiti ei kerro isän todellista henkilöllisyyttä tai ei tiedä sitä, mies pysyy isyyskoukussa. Isyystestillä kun ei korkeimman oikeuden linjauksen mukaan aiheuttaa tilannetta, jossa lapsella ei ole isää. Isyystestillä pitää löytää lapsen todellinen isä, ennen kuin aviomiehen isyys voidaan kumota.

Aika hullua, ja tätä ei moni tiedä.

Kannattaa mennä naimisiin. Se vahvistaa teidän suhdettanne ja tulette onnellisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, jos tuo on päällimäisenä mielessä...

Kaikki ajattelee hyödyt omalta kannaltaan perusteellisesti ennen naimisiinmenoa. Sitä ei vaan sanota ääneen. :)

Avioliitosta seuraa myös velvollisuuksia. Erotessa voi tulla yllätyksiä, jos ei ole miettinyt kaikkia kohtia läpi, mitä avioliitosta seuraa.