Mitä tehdä kun tuntuu että lapsi esittää kipeää?

Meillä 5 v. lapselle on toiminut näissä keksityissä kivuissa ihan vain uhkailu lääkäriin viemisellä. Hän ei tykkää käydä lääkärissä niin tämä on toiminut hyvin. On myös selitetty, miksi ei saa huijata sairauksilla ja kivuilla. Olen myös kertonut miksi äidin on pakko mennä töihin (että voidaan ostaa ruokaa ja asua lämpimässä kodissa). Kyllä mun mielestä voi uhkailla pyörätuolilla, ei se lapsi siitä traumatisoidu, jos nätisti sanotaan, että jos ei pysty kävelemään niin sitten pitää hankkia pyörätuoli.Palkitseminen on myös tehokas pienille lapsille, esim. nyt kun kävelet päiväkodin ovelle niin saat xylitolpastillin ovella tms. jotain pientä. Päiväkotireppuun ehdottomasti lempipehmolelu unileluksi mukaan ja lähtiessä hali sekä suukkoja hihaan ja lapsi ikkunaan vilkuttamaan ja äidin on hyvä muistaa joka kerta sanoa, että tulen sitten iltapäivällä hakemaan. Jos lapsi ikävöi kovasti, voisi auttaa esim. äidin kuva tai huivi tms. mukaan päiväkotiin, jota lapsi voi ikävän tullessa katsoa tai kosketella (saa turvaa näin ja äidin "lähelle" ja jaksaa odottaa vanhempaa hakemaan).

Teillä siis alkoi vasta päiväkoti? Meillä viisi vuoria joka siis oli jo ollut hoidossa pitkään alkoi stressaantua tarhassa ja näytellä kipeää.

Kannattaa vaikka noin pieni vielä keskustella peloista ja muista tunteista. Ei niitä lapsen tunteita voi vain sivuuttaa jos siitä tässä on kyse.

Haittaako kipu lasta kotona? Jos kotona liikkuu normaalisti ja kipu ikään kuin unohtuu niin sitten on varmaan enempi psyykkistä laatua. Jos kotonakaan ei kävele ja valittaa kipua niin uudelleen lääkäriin.

ÄLKÄÄ alkako pelottelemaan lasta leikkauksilla ja lääkäreillä, ikinä. Sitten se lapsi ei varmasti tule ikinä sanomaan jos on oikeasti kipeä tai on joku hätänä. Minua peloteltiin näin ja pissatulehdus pääsi niin pahaksi että oli jo menossa munuaisiin, kun en halunnut kertoa äidille ajoissa. Lääkäristä ei saa tehdä lapselle pelottavaa asiaa.

Lastenreuma tulee minullakin mieleen. Veljelleni tuli ihan pienenä.

Vierailija kirjoitti:

Niin no en tiedä kuinka sallittua tämä keino on, mutta itse puhuisin lapselle niistä kamalista vaihtoehdoista (leikkaus, pitkän ajan kuntoutus...tms) jotka olisi edessä jos polvi on vielä pitkään kipeä. Ja sanoisin että jos nyt vähän liioittelet kipua se saattaa aiheuttaa tosi isoja ongelmia. Asiallisesti puhumalla vaikka se ei ehkä helpointa ole.

3-vuotias?

Ymmärtääkö hän jo, että kun polvi kipeä ei tarvi mennä päiväkotiin. Enpä usko. Älkää enää muistuttako polvesta. Kokeilkaa olla huomaamatta, jos jatkuu oikeasti kipeä. Ei saa pelotella lääkärillä, että saa häntä sen jälkeen ilman taistelua lääkäriin.

Olisiko kyseessä kasvukipu vaikkakin tuo alku ajankohta on hieman epäilyttävä päiväkodin alun kanssa.. meillä oli esikoisella välillä tuossa iässä jo todella kipeitä kasvukipuja.

Meillä auttoi kylpyyn laitettavat magnesium hiutaleet, näitä saa luontaistuottekaupoista.

Ehdottomasti hoitaisin kipua. Lämmin kääre, "parantava voide" =jotain perusrasvaa, silittelevää hierontaa jne. Lapsella on takuulla joku hätä, fyysinen tai psyykkinen. Tarvitsee aikuisen rakkautta ja huolenpitoa oli vaiva sitten psyykkinen tai fyysinen.  Vain mieleltään häiriintynyt ihminen pelottelee kolmevuotiasta amputaatiolla tms.

No, laitat pojan sänkyyn ja sanot, että kipeänä pitää vaan maata sängyssä. Ja mitään herkkuja ja hyvää ei voi syödä, koska se hidastaa paranemista. Veikkaan, että sängyssä makaaminen ja jonkun suolattoman kaurapuuron syöminen auttaa. Vain pissatauot sallittuja.

Vierailija kirjoitti:

Lastenreuma tulee minullakin mieleen. Veljelleni tuli ihan pienenä.

Luusyöpä on myös mahdollinen. Mitenkähän on nyt tutkittu, onko kuvattu?

Ootko itte kokeillut jalkaa miten se käyttäytyy kun sitä liikuttaa ees taas? Voi olla ettei lapsi pysty pitämään sotä täysin suorassa tai nojaamaan siihen.

Lastenreuma alkoi meilläkin niin ettei lapsi suostunut kävelemään. Polvi oli myös lämmin ja hieman turvonnut. Tarkkaile lapsen jalkoja erityisesti aamulla ja päiväunien jälkeen, silloin voi olla nähtävissä jäykkyyttä, joka viittaa lastenreumaan.

Ja vaadi jatkotutkimuksia jos sinusta itsestäsi tuntuu siltä että niitä tarvitaan. Oma poikani oli samanikäinen sairastuessaan ja tk-lääkäri kuittasi polvikivun teeskentelynä ja huomionhakuna. Kun vihdoin pääsimme jatkotutkimuksiin, sain kuulla että hoitoon olisi pitänyt tulla paljon aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Lastenreuma alkoi meilläkin niin ettei lapsi suostunut kävelemään. Polvi oli myös lämmin ja hieman turvonnut. Tarkkaile lapsen jalkoja erityisesti aamulla ja päiväunien jälkeen, silloin voi olla nähtävissä jäykkyyttä, joka viittaa lastenreumaan.

Ja vaadi jatkotutkimuksia jos sinusta itsestäsi tuntuu siltä että niitä tarvitaan. Oma poikani oli samanikäinen sairastuessaan ja tk-lääkäri kuittasi polvikivun teeskentelynä ja huomionhakuna. Kun vihdoin pääsimme jatkotutkimuksiin, sain kuulla että hoitoon olisi pitänyt tulla paljon aiemmin.

Edellisestä viestistä jäi puuttumaan että niveltulehduksen voi todeta varsin helposti ultraamalla. Reumadiagnoosin varmistamiseksi tai poissulkemiseksi otetaan lisäksi verikoe.

Päiväkodissa ei olla yhteistyökykyisiä asian kanssa, että se menisi nopeasti ohi. Ei, hankaloitetaan ja lopulta tehdään ls-ilmoitus, ku lapsella on jotain häikkää. Siinä "ammattikasvattajien" ammattitaito.

Reuma ei välttämättä näy verikokeissa ollenkaan tai ultraamalla jos nivelessä ei ole nestettä. Magneettikuvaus on melko varma. Monessa tapauksessa diagnoosi myöhästyy juuri sen takia, kun verikokeissa ei näy mitään. Kannattaa pitää kirjaa oireista, että voi tarvittaessa lääkärille kertoa. Kipujen kesto, mikä lievittää, mikä pahentaa jne.

Vaikka lapsi esittäisikin niin se ei muuta sitä että tilanne pitää ottaa vakavasti. Joku syyhän lapsella on, jos ahdistaa tai pelottaa niin paljon että että esittää kipeää. Vaikea myös uskoa että noin pieni lapsi jaksaisi kovin kauaa teeskennellä, jos ei olisi oikeasti kipeä. Kaikki kivun syyt eivät selviä sillä että lääkäri nopeasti katsoo ja testaa polvea. Reumatulehdus voi olla tosi kivulias jo alussa. Toivottavasti siitä ei ole kysymys.

Sano, että viet rokotukseen, jos ei jalka tule terveeksi...

Minä olen esittänyt kipeää, kun kipeänä sai aina huomiota ja hoivaa. Normaalissa arjessa ei vanhemmat ehtineet eikä jaksaneet.

Minulla on myös polvessa rakennevika, joka oireilee satunnaisesti kävellessä (rasitus lisää kipuilua) mutta esimerkiksi kontatessa ei tunnu kipua ollenkaan. Vika löytyi vasta 16-vuotiaana kun en tosiaan pystynyt kivulta enää kävelemään normaalisti ja sain urheilulääkäriltä lähetteen röntgeniin ja lopulta magneettikuvauksiin. En tarkalleen muista milloin kipuilu alkoi mutta ala-asteella mainitsin siitä kouluterkkarille ja hän uhkasi heti leikkauksella (luuli kai minun huijaavan). Päätin etten kivusta kerro kenellekään kun leikkaus kuulosti niin pelottavalta! Voi miten paljon olisi elämää helpottanut jos kivusta olisin uskaltanut puhua, eikä olisi tarvinnut itkusilmässä kulkea.

En nyt tarkoita sanoa, että heti varaamaan aikaa kuvauksiin vaan siellä polvessa voi oikeastikin olla kävellessä kipua vaikka konttaus yms onnistuisikin eikä askelkaan ontuisi. Tämä taitaa tosin olla paljon harvinaisempaa kuin pikkulapsen huomionhakuisuus ja päiväkotipelko.

Käyntiin nimenomaan lastenlääkärillä, esim reumatologi. Onko edeltävästi sairastanut viruksia tms? Miten muutoin pitää jalkaansa , onko polvi esim koukussa hieman ja jalka hieman taipuneena ulospäin? Meillä myös lapselle jalalle varaamattomuutta ja kontaten liikkumista kotona ym, terkkalääkäri kokematon eikä löytänyt vikaa polvesta, todellisuudessa vika lonkassa ja säteili polveen. Esittämisen varmasti huomaa myös siinä, ettei juuri " kiinnitä" huomiota lapsen jalkaan, vaan havannoi salaa lasta, mien käyttää, missä asennossa ja jos varaamattomuutta tilanteissa, missä lapsi innostuksissaan esittäessään unohtaisi kivun,ottaisin tosissaan. Ja ontuminen ym aina kuitenkin otettava tosissaan, syyt voivat pahimmassa tapauksessa olla vakaviakin, kai otettu verikokeet?