Mitä tehdä kun tuntuu että lapsi esittää kipeää?

Niin no en tiedä kuinka sallittua tämä keino on, mutta itse puhuisin lapselle niistä kamalista vaihtoehdoista (leikkaus, pitkän ajan kuntoutus...tms) jotka olisi edessä jos polvi on vielä pitkään kipeä. Ja sanoisin että jos nyt vähän liioittelet kipua se saattaa aiheuttaa tosi isoja ongelmia. Asiallisesti puhumalla vaikka se ei ehkä helpointa ole.

Anna kontata. Jos ei ole oikeasti kipeä, mennee ohi jossain vaiheessa.

Sanot sille että "voi voi ja minä suunnittelin teoksia hoploppiin mutta ei me nyt voida mennä kun et voi kävellä "

"voivoi onko se tosiaan noin kipeä? sitten siinä voi olla se ja se, se on varmaan pakko leikata / amputoida"

"voi että, ajattelin mukavaa reissua korkeasaareen/linnanmäkeen/hoploppiin tms mutta ei me nyt voidakkaan mennä"

Vierailija kirjoitti:

Sanot sille että "voi voi ja minä suunnittelin teoksia hoploppiin mutta ei me nyt voida mennä kun et voi kävellä "

*reissua

Jos kolmevuotiaa jaksaa kovin monta päivää valittaa samaa vaivaa on kyllä tosi kyseessä. Joko fyysisesti tai henkisesti. Yhtään vähäisempi asia ei ole, jos hän näyttelee päiväkotipelon vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos kolmevuotiaa jaksaa kovin monta päivää valittaa samaa vaivaa on kyllä tosi kyseessä. Joko fyysisesti tai henkisesti. Yhtään vähäisempi asia ei ole, jos hän näyttelee päiväkotipelon vuoksi.

Tämä. Yllättävän monta päivää poika on tätä jaksanut ja tosiaan jättänyt sen tähden välistä karkit ja pyöräilyt (hoploppia kokeillaan seuraavaksi!) joten siksi olen aika hämmentynyt tästä tilanteesta. Enkä haluaisi olla liian ankara/välinpitämätön tai pelotella joillain leikkauksilla siltä varalta, että jos vaiva onkin oikea. Olen myös ollut välittämättä vaivasta, käyttäytynyt kun mitään ei olisi ja pyytänyt lasta tulemaan itse keittiöön tms, mikä tuntuu myös ikävältä koska jos jalka on oikeasti kipeä niin ei ole kiva käyttäytyä näin.

Päiväkotipelko on käynyt myös mielessä. Tänään olin ajatellut yrittää viedä pojan taas päiväkotiin, koska omat työt alkavat painaa päälle vaikka pehmeä lasku tässä elokuussa onneksi onkin. Mutta miten voin toisen sinne jättää jos hän itkee ettei voi kävellä? :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kolmevuotiaa jaksaa kovin monta päivää valittaa samaa vaivaa on kyllä tosi kyseessä. Joko fyysisesti tai henkisesti. Yhtään vähäisempi asia ei ole, jos hän näyttelee päiväkotipelon vuoksi.

Tämä. Yllättävän monta päivää poika on tätä jaksanut ja tosiaan jättänyt sen tähden välistä karkit ja pyöräilyt (hoploppia kokeillaan seuraavaksi!) joten siksi olen aika hämmentynyt tästä tilanteesta. Enkä haluaisi olla liian ankara/välinpitämätön tai pelotella joillain leikkauksilla siltä varalta, että jos vaiva onkin oikea. Olen myös ollut välittämättä vaivasta, käyttäytynyt kun mitään ei olisi ja pyytänyt lasta tulemaan itse keittiöön tms, mikä tuntuu myös ikävältä koska jos jalka on oikeasti kipeä niin ei ole kiva käyttäytyä näin.

Päiväkotipelko on käynyt myös mielessä. Tänään olin ajatellut yrittää viedä pojan taas päiväkotiin, koska omat työt alkavat painaa päälle vaikka pehmeä lasku tässä elokuussa onneksi onkin. Mutta miten voin toisen sinne jättää jos hän itkee ettei voi kävellä? :(

Ap

Anna särkylääkettä ja kyllähän sen sitten huomaa jos se auttaa kipuun että joku sielä vaivaa

Voi hyvänen aika, ei saa kolmevuotiasta pelotella amputaatiolla ja jalan leikkauksella!

Mitä ajattelit että sillä saavutetaan?

Että lapsi vastaa että joo, ei tää ny ookkaan niiiin kipeä ja alkaa taas kävellä?

Kyllä sille kivulle joku syy lapsella on ja jos se syy on "vain" lapsen pään sisällä, niin ei siihen ainakaan pelottelu auta.

No, kyllähän tuo ajankohta kivulle on sellainen, että taitaa jännittää päiväkotia. Sain nyt käsityksen, ettei sen takia ole sinne mennyt ja minä varmaan puhuisin asiasta päiväkotihenkilökunnan kanssa. Siis sanoisin, että vaikuttaa siltä, että lapsi huijaa, mutta varma ei voi olla. Sitten veisin lapsen tavallisesti hoitoon ja sanoisin lapselle, että tädit siellä tietävät polvikivusta. Jos kipu ei ole oikea, luulen asian selviävän hoidossa aika nopeasti. Jos lapsi jännittää kovasti hoitoa, on kyllä sinnikäskin! Itse valehtelin juuri polvikivusta ala-asteella. Olin tosi arka ja ihan pihalla koulussa ja sitten yksi luokkalainen sai lähteä kesken päivän kotiin, kun sairastui. No minähän keksin siinä samassa, että polvi on kipeä ja sainkin lähteä kotiin (hassua kyllä). Äiti arvasi kyllä heti mistä on kyse, eikä ollut iloinen, muttei reagoinut sen vahvemmin ja lopetin nuo jutut siihen.

Vierailija kirjoitti:

No, kyllähän tuo ajankohta kivulle on sellainen, että taitaa jännittää päiväkotia. Sain nyt käsityksen, ettei sen takia ole sinne mennyt ja minä varmaan puhuisin asiasta päiväkotihenkilökunnan kanssa. Siis sanoisin, että vaikuttaa siltä, että lapsi huijaa, mutta varma ei voi olla. Sitten veisin lapsen tavallisesti hoitoon ja sanoisin lapselle, että tädit siellä tietävät polvikivusta. Jos kipu ei ole oikea, luulen asian selviävän hoidossa aika nopeasti. Jos lapsi jännittää kovasti hoitoa, on kyllä sinnikäskin! Itse valehtelin juuri polvikivusta ala-asteella. Olin tosi arka ja ihan pihalla koulussa ja sitten yksi luokkalainen sai lähteä kesken päivän kotiin, kun sairastui. No minähän keksin siinä samassa, että polvi on kipeä ja sainkin lähteä kotiin (hassua kyllä). Äiti arvasi kyllä heti mistä on kyse, eikä ollut iloinen, muttei reagoinut sen vahvemmin ja lopetin nuo jutut siihen.

Poika alkoi juuri maanantaiaamuna valittamaan, vein silti päiväkotiin (koska tarkastin polven eikä ollut mitään erikoista) ja kerroin tädeille polvikivusta. Päiväkodista soittivat tunnin päästä hakemaan, koska poika ei edelleenkään suostunut kävelemään. Toki siitä huolestuin ja vein lääkäriin, mutta lääkäri ei löytänyt polvesta mitään. Ei kuitenkaan ottanut kantaa siihen onko kipu "todellinen", mutta mitään vakavaa ei ainakaan ole. Sanoi sen menevän ohi. Ajattelin vaivan olevan seuraavana aamuna ohi, mutta lapsi edelleen valitti kipua ihan itku kurkussa, joten soitin päiväkotiin ja mietimme yhdessä miten edetään. Päiväkodista vastattiin tyyliin "me emme täällä sitten ala ketään kantamaan" , joten katsoin parhaaksi jäädä kotiin lepäämään. Tänä aamuna jalka on kuulemma edelleen kipeä vaikka poika oli eilen jo paljon liikkuvaisempi, joten aion yrittää päiväkotiin vientiä uudestaan. En vain tiedä miten siellä suhtautuvat, jos äiti tuo väkisin jalkavammaisen lapsensa hoitoon...

Ap

Pitäis kai niiden tätien vähän kauemmin kuin tunnin ajan katsoa meneekö "kipu" ohi. Pääsee leikkiin ja vauhtiin mukaan niin tiedä jos kipu kaikkoaisi! Itse ajattelen että voisi vaikka muutaman päivän katsoa. Ja voihan se polvi alkaa jo tuntua kipeältä jos lapsi sitä itselleen on uskotellut. Ihme käytöstä jos vihjailevat ettei aleta ketään kantamaan, mieluummin pitäis olla perheen tukena ja lapsen turvana, kun kerran lääkärissä varmistettu ettei hätää ole. Tsemppiä ja voimia teille, asiat kyllä järjestyy! T. Vastahakoisen eskarilaisen äiti

veisin lapsen uudelleen lääkäriin. kipu voi oll myös psyykkistä koita vaikka puhua miten kiva siel päiväkodis on ja mitä kivaa siellä tehdään yms.

Jätä se sika!

En usko, että kolmivuotias kipua varsinkaan noin pitkään teeskentelisi. 

Eroahdistus. Lapsi alkaa valittamaan kivuista ennen lähtöä, sama meillä kun lapsi pitää palauttaa lähivanhemmalleen.

Googletapa.

Vierailija kirjoitti:

3v poikani sanoo, että hänellä on polvi kipeä eikä pysty kävelemään. Tämä alkoi jännästi maanantaina ensimmäisenä päiväkotipäivänä (viime viikko oltiin tutustumassa). Lääkärissä on käytetty eikä mitään vaivaa ole löydetty. Lapsi ei arista jalkaansa mitenkään, mutta ei suostu millään kävelemään ja on todella sinnikäs siinä, ihan itku pääsee kun yritämme saada häntä kävelemään. Lapsi pystyy kuitenkin konttaamaan sekä "kävelemään" kyykyssä ja polvillaan :) Eli ei tunnu kovin kipeä olevan.

Ongelma on se, että toki haluaisin uskoa suloista pikku poikaani enkä haluaisi olla se kamala äiti, joka ei usko että lapsi on oikeasti kipeä! (Minua ei uskottu kun aloin teininä kärsimään migreenistä.) Mutta silti, en usko. Ja se tuntuu kamalalta, varsinkin kun alkaa jo oma pinna kiristyä tässä.

Kuinka te suhtaudutte tällaiseen? En ole suoraan väittänyt lapselle että hän huijaisi, mutta olen lempeästi yrittänyt sanoa että jalka on varmaan ihan terve kun lääkärikin sanoi niin, ja koitetaanpas nyt kävellä. Olemme yrittäneet lahjoa lasta jopa karkilla ja pyöräretkellä että hän suostuisi kävelemään! Poika on joko TODELLA päättäväinen tai sitten oikeasti kipeä.

Minulla oli jatkuvasti lapsena, noin viisivuotiaasta alkaen polvi kipeä eikä tk:ssa löydetty mitään, röngen ei näyttänyt mitään. Vasta ollessani 25v magneettikuvaus paljasti poikkeaman, epämuodostuman nivelkierukassa. En sano, että pojallasi on samaa mutta jotain siellä voi olla!

Vierailija kirjoitti:

Pitäis kai niiden tätien vähän kauemmin kuin tunnin ajan katsoa meneekö "kipu" ohi. Pääsee leikkiin ja vauhtiin mukaan niin tiedä jos kipu kaikkoaisi! Itse ajattelen että voisi vaikka muutaman päivän katsoa. Ja voihan se polvi alkaa jo tuntua kipeältä jos lapsi sitä itselleen on uskotellut. Ihme käytöstä jos vihjailevat ettei aleta ketään kantamaan, mieluummin pitäis olla perheen tukena ja lapsen turvana, kun kerran lääkärissä varmistettu ettei hätää ole. Tsemppiä ja voimia teille, asiat kyllä järjestyy! T. Vastahakoisen eskarilaisen äiti

Niin minäkin luulen, että pitäisi päiväkodissa nyt tämän verran osallistua asiaan, että sietävät yhden lapsen huonompaa liikkumista. Kun ei lasta ilmeisesti kantaa tarvitse kuitenkaan. Jos kipu ei ole oikea ja nyt vetkutellaan, että voiko olla hoidossa, niin ei se "kipu" katoakaan. Jos lapsi voisi olla hoidossa ja hänelle selitettäisiin, että ei se kipu haittaa päiväkodissa enempää kuin kotonakaan, niin kyllä se "kipu" katoaa, kun ei siitä ole ns. hyötyä. Toisaalta jos kipu onkin oikea, tuskin päivähoito tilannetta pahentaakaan. Joitain päiviä varmaan vie, että selviää, mikä on tilanne, mutta ei nyt mitään viikkoja kuitenkaan.

Vie herranjumala se lapsi lääkäriin, vaadi kokeita ja tutkimuksia ! Voi olla vakavaakin.

Lastenreuma? Reumassa polvinivel tulehtuu yleisesti eikä sitä välttämättä päällepäin huomaa. Yleensä kyllä turpoaa, punoittaa ja kuumottaa, mutta ainoa oire voi olla kipu. Kipu voi myös vaihdella päivittäin, joten välillä voi tuntua olevan parempi. Oli psyykkistä tai fyysistä niin kannattaa ottaa vakavasti ja tutkia.