Mikä muille ihan helppo asia on sinulle ylivoimaisen vaikeaa?

Hiusten letitys. En vaan osaa. Tai no tiedän teoriassa miten letti tehdään, mutta neurologisten syiden takia kädet on liian kömpelöt siihen hommaan.

Vierailija kirjoitti:

Vulkanuslaisen tervehdyksen tekeminen. Sormet eivät vaan millään asetu oikein.

Mulla oli tää, mutta harjoittelin tosi pitkään ja nykyään menee helposti! 😅

Vierailija kirjoitti:

Liikkuminen vieraassa kaupungissa,maastossa ym.Minulla ei vaan ole suuntavaistoa :(

Hei Ellu, en tiennytkään että olet myös täällä. Kyllä, olet surkein suunnistaja minkä tiedän. 

En osaa lausua tiettyjä sanoja. 

Erityisen vaikeita ovat esim preliminääri ja meterologi. En saan sanottua niitä oikein (helposti tulee prelinimääri tai meteOrologi).

Sivistymätön tollo ei vain osaa sivistyssanoja. 

Meikkaaminen. Kuvitelkaa viisi vuotias töhertämässä äidin meikeillä sellaista lasten meikkipäätä. Jep se olen minä 36v ja oma naamani. Eli en meikkaa koskaan.

Meikattuna oleminenkaan ei onnistu, siis että joku muu minut meikkaisi. Hankaan ja raaputan naamani hetkessä kamalan näköiseksi, jos on naamassa jotain.

Parisuhteen hankkiminen. Täytän tänä vuonna 29 enkä ole koskaan parisuhdetta onnistunut hankkimaan. Tiedän useita naisia ketkä vaihtavat miehiä kuin sukkia. En ymmärrä miten he sen tekevät: saavat ensin miehen kiinnostumaan itsestään, sitten rakastumaan ja lopulta parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

En osaa lausua tiettyjä sanoja. 

Erityisen vaikeita ovat esim preliminääri ja meterologi. En saan sanottua niitä oikein (helposti tulee prelinimääri tai meteOrologi).

Sivistymätön tollo ei vain osaa sivistyssanoja. 

Se oikea sanahan on nimenomaan meteOrologi.

Lettujen paistaminen. En vain osaa.

Tytön hiuksien letittäminen. Siis sellaiset ihan tavalliset letit. En osaa, eikä miehenikään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuja juttuja monet kertoneet. Itsellä seuraavat:

Oikean ja vasemman erottaminen. Erotan ne kyllä, kun saan hetken miettimisajan.

Suuntavaiston täydellinen puuttuminen

Auton peruuttaminen on vaikeaa

Myös tarinoitten kertominen on mulle vaikeaa, en jaksa puhua pitkiä pätkiä kerrallaan.

Vaikka olen opiskellut englantia peruskoulussa ja lukiossa, olen edelleen ihan surkea siinä. En vaan ymmärrä sitä enkä osaa muodostaa itsenäisesti lauseita.

Mulla ihan samat, kaikki nämä. Hävettää suorastaan, kun en osaa englantia, vaikka mulla on ylempi korkeakoulututkinto. Mun suuntavaisto on jo ihan vitsi perhepiirissä, samoin tuo oikean ja vasemman erottaminen. Näiden lisäksi en tunnista kasvoja ollenkaan. Yksi mitä, en myöskän osaa, on silmiin katsominen.

Täsmälleen samat kun jälkimmäisellä, koulutusta myöten. Lisäksi painan aina menemään ajattelematta ja olen sata kertaa esim. ottanut kaupassa vieraan ihmisen kärryt... Kartan lukeminen alkaa ihan oikeasti ahdistaa ja hukkaan kaiken ajattelukykyni.

Puhelimeen vastaaminen kun en tiedä kuka soittaa. Ahdistun kun kännykkä pärisee.

Vierailija kirjoitti:

Niin klishee, mutta taskuparkkeeraus. Oon muuten hyvä kuski, mutta en oo koskaan tajunnu, miten hitossa sitä rattia pitää vääntää että osuisi siihen väliin. Aivan käsittämättömän vaikeaa.

Itsekin pitäisi harjoitella tuota joskus. Muistan mihin suuntaan ja missä järjestyksessä rattia piti kääntää, mutten aivan sitä, että missä kohdassa kääntäminen milloinkin tapahtuu.

Aluksi mennään edellä olevan auton viereen (mihin kohtaan tarkalleen, en tiedä), sitten ratti käännetään ääriasentoon oikealle ja peruutetaan. Jossain vaiheessa ratti suoraksi, siis renkaat suoriksi, ja peruutetaan. Lopuksi ratti ääriasentoon vasemmalle ja peruutellaan. Lopuksi loppusuoristukset ym. En vain kunnolla tiedä missä kohdassa rattia piti aina kääntää ja pitikö ratin kääntökohdissa pysäyttää auto vai onko edes väliä. Näin kerran kun joku näppärästi teki taskuparkkeerauksen, mutta hän ei mielestäni pysähtynyt välillä ollenkaan vaan sai auton nopeasti koloseen. Itselle olisi varmaan helpompaa, jos rattia kääntäessä auton voisi aina hetkeksi pysäyttää.

Ei ole omaa autoa, joten pitää odottaa, että saan sopivan tilaisuuden harjoitella tätä.

Puhuminen. Sanat tulee suusta usein epäselvinä ja olen niin tottunut siihen ettei muut ymmärrä mitä juuri sanoin ja ajan kanssa se on tietysti syönyt itsevarmuuttani mikä on johtanut masennukseen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Haaveilen vain millaista olisi osata puhua pitkiä pätkiä kerralla sen kummempia ajattelematta ja stressaamatta mitä suustaan päästää.

Lasten hoitoon jättäminen. Kaikille muille se tuntuu olevan niin helppoa.

Mummolaan muutamaksi tunniksi on ok mutta pelkkä ajatus päiväkodista/perhepäivähoidosta tuntuu erittäin vaikealta.

Puhelimessa puhuminen on ollut jo vuosien ajan mulle hankalaa ja tuntuu, että pahenee vaan vuosi vuodelta. Usein pitää kirjoittaa ylös mitä aikoo sanoa ettei mene täysin sönkötykseksi. Yritän aina hoitaa asiat tekstaamalla. Onneksi harvoin joutuu puhelimella asioita hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen hankkiminen. Täytän tänä vuonna 29 enkä ole koskaan parisuhdetta onnistunut hankkimaan. Tiedän useita naisia ketkä vaihtavat miehiä kuin sukkia. En ymmärrä miten he sen tekevät: saavat ensin miehen kiinnostumaan itsestään, sitten rakastumaan ja lopulta parisuhteeseen.

Sama juttu, ja lisäisin vielä ihmissuhteet yleensäkin. Näistä on minulla syyttäminen herra Aspergeria.

Määrien, pituuksien tms. arviointi. En osaa kokata juuri lainkaan, koska en pysty yhtään silmämääräisesti arvioimaan, mikä olisi oikea maustemäärä. Arvioin myös pienen puolitoistakerroksisen omakotitalon kymmenen metrin korkuiseksi kun tilasin nosturia maalaamista varten.

Nieleminen.

päästä yli ja eteenpäin elämässä rankan suhteen jälkeen, jossa mies kovien päihteiden käyttäjä ja paljon paljon muuta ongelmaa... en käsitä miksi vieläkin tuntuu että hän on se oikea jos vain olisi terve ja joka päivä unelmoin ajatuksesta että hän jonain päivänä saapuu raittiina ja terapiaa käyneenä ja me toteutetaan kaikki se mistä unelmoitiin.... huhhuh, miten idiootti voin olla

ihmisille puhuminen..