Mikä muille ihan helppo asia on sinulle ylivoimaisen vaikeaa?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei osaa kuukausia. Ei osaa esim. sanoa mikä kuukaus 7 tai 11 on. Ei osaa sanoa niitä ulkoota järjestyksessä.

Kait se on vähän tampio :)

Ei hitto, mä luulin että mun mies on ainoa laatuaan! :,D

Tarinoiden ja ylipäänsä juttujen kertominen. Pilaan hauskan ja hyvän tarinan kun yritän selittää ja töksäyttelen vaan juttuja. Inhoan sitä kun joku pyytää kertomaan mistä esim joku leffaa/kirja kertoo.. heh...

Mulle on melko hankalaa juustonleikkaaminen höylällä. Palasista tulee aina epämääräsiä ja mun ystävä sanoo mua juustontappajaksi.

Onko kenneläkään muulla samaa ongelmaa?

Pissalla käynti valon nopeudella (vaikkei täytyisi edes ährätä siteiden ja sukkahousujen kanssa)

Viiden-viidentoista minuutin ns. pikameikki (ei tule ikinä menemään alle puolen tunnin, joka tähänastinen enkka -  ja ihan minimaaliset pinotexit pistelen!)

Kohtelias hymyily, koska "se nyt vaan kuuluu asiaan" (jurotan, jos siltä tuntuu. Yleensä tuntuu. Onneksi en ole asiakaspalvelutyössä)

Siivoamisen aloittaminen (kunhan nyt ensin sen puoli vuotta asiaa kypsyttelen..)

Olkaimellisten rintaliivien, poolopaitojen ja lantiohousujen pitäminen (valuu, kiertää, kuristaa, kinnaa ja kaikin tavoin ahistaa)

Huolettomuus ja huolimattomuus (miten joku muka voi oikeasti unohtaa kännykän, lompakon, avaimet ties minne? Hellanlevyt päälle? Jääkaapin oven auki? Päästää lemmikin karkuteille? Tilin tai bensatankin tyhjäksi??) Halveksin ja - hemmetti! - kadehdin näitä hattarapäitä ;)

Käveleminen (sain 5 vuotta sitten aivoinfarktin, toinen puoli halvaantui).

Asioiden tekeminen loppuun asti. En esimerkiksi koskaan ole saanut tehtyä hamahelmikuviota valmiiksi, tai villasukkia. Lopetan viimeistään kun toinen sukka pitäisi päätellä. En ole myöskään onnistunut käymään mitään koulua loppuun. Kauppiksen esim lopetin 5 keskiarvolla (1-5 asteikko), nyt opiskelen lähihoitajaksi 3 keskiarvolla (1-3 asteikko) ja toivon, että saisin tän vedettyä loppuun.

N28

Yhtälölaskut

Rumpujen peruskompin soittaminen. En vaan millään osaa.

Vierailija kirjoitti:

Matikka, manuaalivaihteisella autolla ajaminen.

Saa olla aika vammainen jos manuaalivaihteisella ajo ei onnistu. Logistiikka-alalle on ainakin turha lähteä opiskelemaan, siellä on vain manuaalivaihteisia. Samoin monessa työpaikassa.

Olin aikoinaan tosi hyvä englannissa ja osaan ääntää sitä hyvin, mutta kun joku äkisti kysyy vaikka tietä jonnekin tai jonkun nähtävyyden sijaintia niin lukitun täydellisesti, unohdan totaalisesti kaikki sanat. Sama tosin on myös ihan suomeksi: jos tulee äkillinen tilanne, että kadulla pysäytetään ja kysytään vaikka jotain hyvää ravintolaa niin lukitun täysin. Vasta jälkeenpäin tajuan mitä olis pitäny sanoa. Yleensä mietin etukäteen mitä sanoa (esim.ulkomailla hotelliin kirjautuessa tai jotain aikaa varatessa), mutta jos tilanne tulee yhtäkkiä niin seison vaan hiljaa hölmistyneenä.

Tankkaaminen. En vaan yksinkertasesti jaksa. Venytän sitä aina viimeseen asti, kunnes on pakko mennä tankkaamaan. En tiedä miks se tuntuu niin työteliäältä, sama homma on suihkuun menemisen kanssa. Teen kyllä kotitöitä ongelmitta, mut suihkussa käyminen tuntuu aina yhtä hankalalta, kun ei vaan huvita. Ja jos muistan, et auto pitäs tankata niin lähen mieluummin pyörällä.

Silmän iskeminen. Kovaääninen huomiovihellys.

Ystävyyssuhteiden muodostaminen ja säilyttäminen. Olen puhelias, helposti lähestyttävä, avulias ja ajattelen muista hyvää, mutta ystäväksi en koskaan päädy. Onneksi harrastuskavereita on.

Kampausten tekeminen pitkiin hiuksiini. Ei alkeellisiakaan osaamista. Lisäksi pystyn käyttämään vain mustia vaatteita, joskus väkisin jotain pientä väriläiskää tai mustapohjaista printtipaitaa. Mutta siis ahdistaa suunnattomasti nähdä itsensä esim vaaleissa housuissa tai kuviollisessa mekossa. Sentään meikkaan, niin en ihan hirviöltä näytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttuja juttuja monet kertoneet. Itsellä seuraavat:

Oikean ja vasemman erottaminen. Erotan ne kyllä, kun saan hetken miettimisajan.

Suuntavaiston täydellinen puuttuminen

Auton peruuttaminen on vaikeaa

Myös tarinoitten kertominen on mulle vaikeaa, en jaksa puhua pitkiä pätkiä kerrallaan.

Vaikka olen opiskellut englantia peruskoulussa ja lukiossa, olen edelleen ihan surkea siinä. En vaan ymmärrä sitä enkä osaa muodostaa itsenäisesti lauseita.

Olet siis kehitysvammainen.

Lopetahan jo tuo kehitysvaammiseksi nimittely..ei naurata ketään

Onhan noita, viheltäminen, aamuvirkkuilu eli aikaisin aamulla herääminen ja touhuaminen, ruskeakastike.. Mutta isoimpana asiana sanoisin nuotion/takan/saunan tulien teko!! Tätä on saanut hävetä, koskaan en ole sitä "joutunut" opettelemaan enkä siksi ole sitä mistään kautta oppinut. :(

Typeryys.

Vasemman ja oikean erottaminen. Ihan käsittämättömän vaikeaa jotenkin äkkiä hahmottaa se, joudun miettiin aina että ok, vasemmassa kädessä on vihkisormus eli tää puoli on vasen jne.

Nimien muistaminen. Uusi tuttavuus tervehtii ja sanoo nimensä niin vaikka kuinka yritän keskittyä, niin minuutin päästä en enää muista nimeä. Töiden puolesta tapaan paljon uusia ihmisiä ja on erittäin hankalaa kun en koskaan muista heidän nimiään. Palavereissa pidän käyntikortteja edessäni niin selviän niistä joten kuten.

Uiminen . Pysyn pinnalla vain hetken ja silloinkaan en pääse eteenpäin.

Olen muutoin tosi urheilullinen, koordinaatio pelaa (harrastan mm. mailapelejä ja tanssia), kunto on hyvä jne. mutta uidessa en kerta kaikkiaan osaa tehdä mitään oikein.

Kukaan ei ole koskaan osannut sanoa mistä tämä johtuu. Koulun uintitunneilla uimaopettakin luovutti ja sanoi että "mene kuule tyttö kotiin syömään", kun räpiköin lasten altaassa huulet sinertäen (kaikki muut olivat silloin ylä-asteella jo aikuisten altaassa). Sittemmin on tullut painoa hieman lisää, vaan ei auttanut syöminenkään uintitaitoihin.

Osaako kukaan auttaa?

Autolla ajaminen. On minulla ajokortti, mutta sain sen N:nnessä ajokokeessa, kun inssi lopulta vähän katsoi läpi sormien eikä vienyt minua kaupungin keskustaan ollenkaan. Kai minulla on joku hahmotushäiriö, kun sellaista rutiinia ei päässyt ajamiseen syntymään, vaikka kortin saatuani koetin ajella. Olen luopunut toivosta enkä ole ajanut enää vuosiin.

Liukuportaisiin astuminen, kengännauhojen solmiminen "aikuisten tavalla" (silti mies on se jolla nauhat auki tämän tästä :) eli ehkä mun tapa toimii :) ), pää edellä veteen hyppääminen.