Rakkaus- ja seksielämä miesten kanssa päättyi nyt

Miksi sitten täälläkin saa lukea hyvistä suhteista, jos kaikki miehet ovat persläpiä?

Viimeksi kun luotin mieheen, jouduin raiskatuksi, luulin että kyseinen tyyppi oli ystäväni. Jep, ei enää ikinä.

Ap on tainnut joutua pettymään rakkaudessa, voisi olettaa.

Love hurts niin kuin laulussakin sanotaan.

Moni joutuu pettymään, mutta pääse sen yli ja jatkaa elämää ja rakastuu vielä uudelleen, ja taas uudelleen, miksi et sinäkin ? Jäit kaunaan kiinni vai ?

Ehkä miehen luontainen asema on olla tossun alla, koska jos miehen päästää valtaan, niin sen ego riistäytyy täysin käsistä ja alkaa huono ja holtiton käytös? Ehkä naisen kuuluu vähää väliä osoittaa miehelle sen paikka, niin ei jouduta tällaisiin tilanteisiin, joissa toinen käyttäytyy jatkuvasti loukkaavasti ja huonosti. Eli jatkossa seksi pitää ansaita työnteolla, kotiin ja suhteeseen panostamisella, jos mies sanoo jotain loukkaavaa niin sanotaan samalla tavalla ilkeästi takaisin, jos mies ei halua panostaa suhteeseen, niin itse vetäytyy siitä sitten pois sen sijaan, että alkaisi tehdä töitä miehen motivaation eteen? Ehkä tämä on ainoa oikea tapa kohdella miehiä, jos ei halua sylkykupiksi ja kynnysmatoksi.

Kiinnostaisi kuulla, millainen suhde teillä uskontoon. Koska mietin, että ongelma on paljolti nykyisessä kulttuurissa, joka suorastaan kannustaa ihmisiä kokeilemaan irtosuhteita aina kun mahdollista. En toki väitä etteikö ennen vanhaan ollut ongelmia kuten esim. perheväkivaltaa enemmän kuin nykyään, mutta ennen vanhaan oli selkeänä yhteiskunnallisena ihanteena elää yhdessä loppuun saakka toisiaan kunnioittaen. Nykyään alkaa olla yhä enemmän sosiaalisesti hyväksyttävää pettää kumppaniaan hetken huumassa.

Kaikki uskonnot ovat määrittäneet "lihalliset himot" synniksi. Terve omaan puolisoon kohdistuva halu ei ole itsekästä ja vain omaa tyydytystä tavoittelevaa. Itsekäs eläimellinen himo on useimpien uskontojen ja kulttuurien mukaan kiellettyä ja syntistä, mutta jostain syystä nykyinen länsimainen kulttuuri ei välitä.

Tälläkin palstalla monet parjaavat uskovaisia ja heidän seksuaalista "rajoittuneisuutta", mutta oletteko koskaan miettineet, että näillä rajoituksilla on syynsä? Todennäköisesti olette, koska olette joutuneet kokemaan monenlaisia ongelmia, jotka johtuvat nimenomaan seksuaalisesta himosta sekä siitä, ettei nykyään arvosteta sitoutumista niinkuin ennen. Esiaviollisessa seksissäkin on ongelmansa. Nykyään tuntuu surullisen usein käyvän niin, että mies jättää kun on saanut seksiä. Aiemmin, kun sitoutuminen oli yhteiskunnallinen ihanne niin kumppanit tutustuivat toisiinsa ihmisinä eivätkä seksuaalisina objekteina ja elämänpituinen sitoutuminenkin tapahtui ennen, kuin seksuaalisuus pääsi häiritsemään sitä.

Jos joku teistä vielä kykenee ja haluaa miehen kanssa parisuhteeseen, niin suosittelen laajentamaan entsintää uskovaisiin. Jos löydätte aidon uskovaisen, joka kunnioittaa teitä ihmisenä eikä harrastaa lihallisten himojen syntiä pornon tai masturboinnin muodossa, niin tulette kokemaan jotain paljon parempaa kuin mitä aikaisemmissa parisuhteissanne on koskaan ollut.

Itse olen ollut uskovaisen miehen vaimona jo 25 vuotta, suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon katkeria naisia. Olen itsekin eronnut ja nyt löytänyt uuden onnen. En kyllä ajatellut 15 vuoden parisuhteen jälkeen, että heitän kaikki ajatukset uudesta hyvästä parisuhteesta heti menemään. Kun olette noin katkeria, niin ei todellakaan teitä lähesty ketkään normaalit ihmiset.

Enää ei lähesty kukaan. Siitä pidän ihan itse huolen. Mutta ennen näitä pettymyksiä (ja ei niitä ole vain yhtä tai kahta, vaan useita) olin ihminen joka luotti ja jaksoi uskoa tapaamistaan miehistä pelkkää hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ap on tainnut joutua pettymään rakkaudessa, voisi olettaa.

Love hurts niin kuin laulussakin sanotaan.

Moni joutuu pettymään, mutta pääse sen yli ja jatkaa elämää ja rakastuu vielä uudelleen, ja taas uudelleen, miksi et sinäkin ? Jäit kaunaan kiinni vai ?

Siitä just keskustellaan kun pettyy niin pahasti ja niin monta kertaa ettei enää jaksa uskoa...taas jälleen kerran koota itsensä ja hoitaa särkynyt sydämensä ja hakea lohtua ja pikku hiljaa parantua. Ei kertakaikkiaan uskalla enää rakastua jos taas käy niin. Niin perusteellisesti pelästytetty ja satutettu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon katkeria naisia. Olen itsekin eronnut ja nyt löytänyt uuden onnen. En kyllä ajatellut 15 vuoden parisuhteen jälkeen, että heitän kaikki ajatukset uudesta hyvästä parisuhteesta heti menemään. Kun olette noin katkeria, niin ei todellakaan teitä lähesty ketkään normaalit ihmiset.

Enää ei lähesty kukaan. Siitä pidän ihan itse huolen. Mutta ennen näitä pettymyksiä (ja ei niitä ole vain yhtä tai kahta, vaan useita) olin ihminen joka luotti ja jaksoi uskoa tapaamistaan miehistä pelkkää hyvää.

Jos olet saanut vain pelkkiä pettymyksiä, niin on myös peiliin katsomisen paikka minkälaisia ihmisiä olet hakenut. Mut joo, ole vain katkera lopun elämääsi yksin, mä meen rakastelemaan mun rakkaan miehen kanssa ja nukahdan hänen kainaloonsa sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon katkeria naisia. Olen itsekin eronnut ja nyt löytänyt uuden onnen. En kyllä ajatellut 15 vuoden parisuhteen jälkeen, että heitän kaikki ajatukset uudesta hyvästä parisuhteesta heti menemään. Kun olette noin katkeria, niin ei todellakaan teitä lähesty ketkään normaalit ihmiset.

Enää ei lähesty kukaan. Siitä pidän ihan itse huolen. Mutta ennen näitä pettymyksiä (ja ei niitä ole vain yhtä tai kahta, vaan useita) olin ihminen joka luotti ja jaksoi uskoa tapaamistaan miehistä pelkkää hyvää.

Jos olet saanut vain pelkkiä pettymyksiä, niin on myös peiliin katsomisen paikka minkälaisia ihmisiä olet hakenut. Mut joo, ole vain katkera lopun elämääsi yksin, mä meen rakastelemaan mun rakkaan miehen kanssa ja nukahdan hänen kainaloonsa sen jälkeen.

Lisään vielä, että eron jälkeen olen miettinyt sitä, että myös MINUSSA OLI VIKAA, ettei suhde toiminut loppuelämää. Minun ei tarvitse syytellä vain miestä, myös minä tein virheitä. Ilmeisesti te ette halua myöntää, että teissäkin oli vikaa ja helppo pitää tuollaista miesvihaa yllä, kun olette itse niin "täydellisiä". Olen oppinut paljon itsestäni eron jälkeen, enkä aio toistaa omia virheitäni uudessa suhteessani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon katkeria naisia. Olen itsekin eronnut ja nyt löytänyt uuden onnen. En kyllä ajatellut 15 vuoden parisuhteen jälkeen, että heitän kaikki ajatukset uudesta hyvästä parisuhteesta heti menemään. Kun olette noin katkeria, niin ei todellakaan teitä lähesty ketkään normaalit ihmiset.

Enää ei lähesty kukaan. Siitä pidän ihan itse huolen. Mutta ennen näitä pettymyksiä (ja ei niitä ole vain yhtä tai kahta, vaan useita) olin ihminen joka luotti ja jaksoi uskoa tapaamistaan miehistä pelkkää hyvää.

Jos olet saanut vain pelkkiä pettymyksiä, niin on myös peiliin katsomisen paikka minkälaisia ihmisiä olet hakenut. Mut joo, ole vain katkera lopun elämääsi yksin, mä meen rakastelemaan mun rakkaan miehen kanssa ja nukahdan hänen kainaloonsa sen jälkeen.

Lisään vielä, että eron jälkeen olen miettinyt sitä, että myös MINUSSA OLI VIKAA, ettei suhde toiminut loppuelämää. Minun ei tarvitse syytellä vain miestä, myös minä tein virheitä. Ilmeisesti te ette halua myöntää, että teissäkin oli vikaa ja helppo pitää tuollaista miesvihaa yllä, kun olette itse niin "täydellisiä". Olen oppinut paljon itsestäni eron jälkeen, enkä aio toistaa omia virheitäni uudessa suhteessani.

Jestas miten joku voikin olla noin puusilmä ja nähdä asiat niin kapeakatseisesti oman kolonsa kautta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon katkeria naisia. Olen itsekin eronnut ja nyt löytänyt uuden onnen. En kyllä ajatellut 15 vuoden parisuhteen jälkeen, että heitän kaikki ajatukset uudesta hyvästä parisuhteesta heti menemään. Kun olette noin katkeria, niin ei todellakaan teitä lähesty ketkään normaalit ihmiset.

Enää ei lähesty kukaan. Siitä pidän ihan itse huolen. Mutta ennen näitä pettymyksiä (ja ei niitä ole vain yhtä tai kahta, vaan useita) olin ihminen joka luotti ja jaksoi uskoa tapaamistaan miehistä pelkkää hyvää.

Jos olet saanut vain pelkkiä pettymyksiä, niin on myös peiliin katsomisen paikka minkälaisia ihmisiä olet hakenut. Mut joo, ole vain katkera lopun elämääsi yksin, mä meen rakastelemaan mun rakkaan miehen kanssa ja nukahdan hänen kainaloonsa sen jälkeen.

Lisään vielä, että eron jälkeen olen miettinyt sitä, että myös MINUSSA OLI VIKAA, ettei suhde toiminut loppuelämää. Minun ei tarvitse syytellä vain miestä, myös minä tein virheitä. Ilmeisesti te ette halua myöntää, että teissäkin oli vikaa ja helppo pitää tuollaista miesvihaa yllä, kun olette itse niin "täydellisiä". Olen oppinut paljon itsestäni eron jälkeen, enkä aio toistaa omia virheitäni uudessa suhteessani.

Jestas miten joku voikin olla noin puusilmä ja nähdä asiat niin kapeakatseisesti oman kolonsa kautta.

Ap

Samat sinulle.

Totta kai minussa on vikoja, paljonkin, mutta luulisi jo tähän mennessä selvinneen mikä/mitkä ne pahimmat vikani on etten kykene parisuhteeseen, niin voisin korjata ne. Olen kuitenkin normaaliälyllä varustettu ihminen ja minulla on ystävyyssuhteita, jotka toimivat ja joissa on iloa. Edes minut kauan tunteneet ihmiset eivät osaa sanoa miksi en onnistu miessuhteissani.

En edelleenkään ala haukkumaan miehiä että he kaikki olisivat vikapäitä. Jostain kumman syystä en vaan ole kohdannut sopivaa miestä ja mietin pääni puhki miksi. Jossittelen jopa menneitä suhteita ja niissä tekemiäni virheitä, ja sehän on liian myöhäistä ja turhaa jos mikä.

Mulla on nyt hyvä mies ja ollut jo 10 vuotta. Mukava mies eikä kusipää. Heti huomasin, että mies suhtautui mukavalla tavalla kaikkiin ihmisiin ja kohteli naisia ihmisinä, ei vaan toisena sukupuolena. Hän on kiinnostunut asioista, osaa keskustella tai olla hiljaa hyvällä tavalla ja hän osasi olla myös yksin. Reilu ja huumorintajuinen, miehekäs mies. Minun mies.

Oli minulla kokemusta muunlaisistakin miehistä mutta minähän se valitsen mieheni tai luovun suhteesta, joka ei ole hyvä. Tuo luopuminen voi olla monelle vaikeaa. Ja luotto omaan itseensä ja tuuriinsa, että kyllä se sopiva sitten lopulta löytyy itselle. Vaihtoehtoja on niin paljon, että kärsivällinen ja fiksu löytää kyllä kumppanin, hyvää onneakin tarvitaan. Sopivat ihmiset kohtaavat toisensa oikealla hetkellä. Ei pidä ajatella itseään mihinkään kaavaan, että tässä iässä pitäisi olla sitä tai tätä.

Sitten kun se elämän rakkaus osuu kohdalle niin sitä on vaan kiitollinen joka hetkestä, ei mieti, että miksi vasta nyt. Jos sitä kumppania ei löydy niin sitten se elämä vain meni niin, joku omassa itsessä tökkii ettei haku suju. En minä enää halua suhdetta, tämä on se mitä olen aina toivonut, elän sen parhaani mukaan enkä enää muuta toivo tai halua.

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon katkeria naisia. Olen itsekin eronnut ja nyt löytänyt uuden onnen. En kyllä ajatellut 15 vuoden parisuhteen jälkeen, että heitän kaikki ajatukset uudesta hyvästä parisuhteesta heti menemään. Kun olette noin katkeria, niin ei todellakaan teitä lähesty ketkään normaalit ihmiset.

No kun lähestyy, eikä ymmärrä että en kaipaa parisuhdetta, en hyvää enkä varsinkaan huonoa. Sitten loukkaannutaan ja ajatellaan että olen katkera, omituinen, ylpeä, bitch, jotain vikaa tossa on takuulla!

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon katkeria naisia. Olen itsekin eronnut ja nyt löytänyt uuden onnen. En kyllä ajatellut 15 vuoden parisuhteen jälkeen, että heitän kaikki ajatukset uudesta hyvästä parisuhteesta heti menemään. Kun olette noin katkeria, niin ei todellakaan teitä lähesty ketkään normaalit ihmiset.

Meinaat siis, että osa naisista on katkeroituneita jo ennen kuin ensimmäistäkään parisuhdetta on ollut? Kyllä varmasti kaikki suhtautuu alun perin ihan normaalisti ja luottavaisesti miehiin, mutta se luottamus tuhotaan kerta toisensa jälkeen epärehellisyydellä ja hyväksikäytöllä. 

Esimerkiksi minua ei tarvitse kenenkään enää edes lähestyä, olen unohtanut miehet ja haudannut haaveet parisuhteesta ja perheestä. Sellainen havainto tässä on parin vuoden aikana kyllä tullut tehtyä, että vaikka monesti sanotaan sen oikean löytyvän kun lakkaa etsimästä, niin ei tuo kyllä ainakaan minun kohdalla ole paikkaansa pitänyt. Ei ole tarvinnut antaa pakkeja, koska yhden yhtä kiinnostunutta miestä ole vastaan tullut.

N38

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla, millainen suhde teillä uskontoon. Koska mietin, että ongelma on paljolti nykyisessä kulttuurissa, joka suorastaan kannustaa ihmisiä kokeilemaan irtosuhteita aina kun mahdollista. En toki väitä etteikö ennen vanhaan ollut ongelmia kuten esim. perheväkivaltaa enemmän kuin nykyään, mutta ennen vanhaan oli selkeänä yhteiskunnallisena ihanteena elää yhdessä loppuun saakka toisiaan kunnioittaen. Nykyään alkaa olla yhä enemmän sosiaalisesti hyväksyttävää pettää kumppaniaan hetken huumassa.

Kaikki uskonnot ovat määrittäneet "lihalliset himot" synniksi. Terve omaan puolisoon kohdistuva halu ei ole itsekästä ja vain omaa tyydytystä tavoittelevaa. Itsekäs eläimellinen himo on useimpien uskontojen ja kulttuurien mukaan kiellettyä ja syntistä, mutta jostain syystä nykyinen länsimainen kulttuuri ei välitä.

Tälläkin palstalla monet parjaavat uskovaisia ja heidän seksuaalista "rajoittuneisuutta", mutta oletteko koskaan miettineet, että näillä rajoituksilla on syynsä? Todennäköisesti olette, koska olette joutuneet kokemaan monenlaisia ongelmia, jotka johtuvat nimenomaan seksuaalisesta himosta sekä siitä, ettei nykyään arvosteta sitoutumista niinkuin ennen. Esiaviollisessa seksissäkin on ongelmansa. Nykyään tuntuu surullisen usein käyvän niin, että mies jättää kun on saanut seksiä. Aiemmin, kun sitoutuminen oli yhteiskunnallinen ihanne niin kumppanit tutustuivat toisiinsa ihmisinä eivätkä seksuaalisina objekteina ja elämänpituinen sitoutuminenkin tapahtui ennen, kuin seksuaalisuus pääsi häiritsemään sitä.

Jos joku teistä vielä kykenee ja haluaa miehen kanssa parisuhteeseen, niin suosittelen laajentamaan entsintää uskovaisiin. Jos löydätte aidon uskovaisen, joka kunnioittaa teitä ihmisenä eikä harrastaa lihallisten himojen syntiä pornon tai masturboinnin muodossa, niin tulette kokemaan jotain paljon parempaa kuin mitä aikaisemmissa parisuhteissanne on koskaan ollut.

Itse olen ollut uskovaisen miehen vaimona jo 25 vuotta, suosittelen!

Viestisi on ihan yksi vitsi. Uskonnot ovat naisen huonon aseman ja miehen ylivallan ydin. Kaikki uskonnot näkevät naisen miehen omaisuutena ja uskonnot ovat kieltäneet vain naisen seksuaalisuuden. Miehet eivät siveyssäännöistä piittaa, konservatiivisissa maissa niitä prostituoituja käytetään eniten.

Se raamatun tai minkään muun uskonnon naiskuva ei ole positiivinen. Heikompi astia, miehen kylkiluu, nainen vaietkoon seurakunnassa. Ei tervettä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sitten täälläkin saa lukea hyvistä suhteista, jos kaikki miehet ovat persläpiä?

Lahjakkaimmat kirjoittaa harlekiineja, toiset joutuu satuilemaan av-palstalle.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon katkeria naisia. Olen itsekin eronnut ja nyt löytänyt uuden onnen. En kyllä ajatellut 15 vuoden parisuhteen jälkeen, että heitän kaikki ajatukset uudesta hyvästä parisuhteesta heti menemään. Kun olette noin katkeria, niin ei todellakaan teitä lähesty ketkään normaalit ihmiset.

Enää ei lähesty kukaan. Siitä pidän ihan itse huolen. Mutta ennen näitä pettymyksiä (ja ei niitä ole vain yhtä tai kahta, vaan useita) olin ihminen joka luotti ja jaksoi uskoa tapaamistaan miehistä pelkkää hyvää.

Jos olet saanut vain pelkkiä pettymyksiä, niin on myös peiliin katsomisen paikka minkälaisia ihmisiä olet hakenut. Mut joo, ole vain katkera lopun elämääsi yksin, mä meen rakastelemaan mun rakkaan miehen kanssa ja nukahdan hänen kainaloonsa sen jälkeen.

Lisään vielä, että eron jälkeen olen miettinyt sitä, että myös MINUSSA OLI VIKAA, ettei suhde toiminut loppuelämää. Minun ei tarvitse syytellä vain miestä, myös minä tein virheitä. Ilmeisesti te ette halua myöntää, että teissäkin oli vikaa ja helppo pitää tuollaista miesvihaa yllä, kun olette itse niin "täydellisiä". Olen oppinut paljon itsestäni eron jälkeen, enkä aio toistaa omia virheitäni uudessa suhteessani.

Jestas miten joku voikin olla noin puusilmä ja nähdä asiat niin kapeakatseisesti oman kolonsa kautta.

Ap

Samat sinulle.

No avataan nyt sinulle vähän tätä niin mystistä "kun mitta tulee täyteen"- ajatusta.

Yleensäkin erilaiset asiat saattavat kohdata päätepisteensä mitä merkillisempien mutkien kautta. Asioita on kokeiltu, tutkittu, pohdittu, rikottu ja korjattu. Tulkintoihin, uusiin alkuihin, parempiin päätöksiin ja vastaan menemisiin/tulemisiin on voinut kulua useita ilon, toivon, surun ja rakkauden täyteisiä aikoja. Kuitenkin niin, että kun saavumme päätepisteeseen, ei ole kiinnostusta enää jatkaa. Jäljellä on vain turhautuminen, kyllästyminen koko asiaan. Tätä tässä ketjussa käydään läpi. Ei sinun tilannettasi, ei sinun kokemuksiasi ilmeisestikään, eikä sinun tunteitasi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä paljon katkeria naisia. Olen itsekin eronnut ja nyt löytänyt uuden onnen. En kyllä ajatellut 15 vuoden parisuhteen jälkeen, että heitän kaikki ajatukset uudesta hyvästä parisuhteesta heti menemään. Kun olette noin katkeria, niin ei todellakaan teitä lähesty ketkään normaalit ihmiset.

Enää ei lähesty kukaan. Siitä pidän ihan itse huolen. Mutta ennen näitä pettymyksiä (ja ei niitä ole vain yhtä tai kahta, vaan useita) olin ihminen joka luotti ja jaksoi uskoa tapaamistaan miehistä pelkkää hyvää.

Jos olet saanut vain pelkkiä pettymyksiä, niin on myös peiliin katsomisen paikka minkälaisia ihmisiä olet hakenut. Mut joo, ole vain katkera lopun elämääsi yksin, mä meen rakastelemaan mun rakkaan miehen kanssa ja nukahdan hänen kainaloonsa sen jälkeen.

Lisään vielä, että eron jälkeen olen miettinyt sitä, että myös MINUSSA OLI VIKAA, ettei suhde toiminut loppuelämää. Minun ei tarvitse syytellä vain miestä, myös minä tein virheitä. Ilmeisesti te ette halua myöntää, että teissäkin oli vikaa ja helppo pitää tuollaista miesvihaa yllä, kun olette itse niin "täydellisiä". Olen oppinut paljon itsestäni eron jälkeen, enkä aio toistaa omia virheitäni uudessa suhteessani.

Jestas miten joku voikin olla noin puusilmä ja nähdä asiat niin kapeakatseisesti oman kolonsa kautta.

Ap

Samat sinulle.

No avataan nyt sinulle vähän tätä niin mystistä "kun mitta tulee täyteen"- ajatusta.

Yleensäkin erilaiset asiat saattavat kohdata päätepisteensä mitä merkillisempien mutkien kautta. Asioita on kokeiltu, tutkittu, pohdittu, rikottu ja korjattu. Tulkintoihin, uusiin alkuihin, parempiin päätöksiin ja vastaan menemisiin/tulemisiin on voinut kulua useita ilon, toivon, surun ja rakkauden täyteisiä aikoja. Kuitenkin niin, että kun saavumme päätepisteeseen, ei ole kiinnostusta enää jatkaa. Jäljellä on vain turhautuminen, kyllästyminen koko asiaan. Tätä tässä ketjussa käydään läpi. Ei sinun tilannettasi, ei sinun kokemuksiasi ilmeisestikään, eikä sinun tunteitasi.

Ap

Ok. Mä varmaan lopetan tän palstan lukemisen ja kommentoimisen. Nämä keskustelut täällä eivät tosiaan koske minua. Ihme itsesääliä sekä naisilla että miehillä.

Taas KAIKKI on miesten syitä. Naisella on 20 eri miestä ja ikinä ei suhteet toimi. Vika on TIETENKIN miehissä.

Katsokaa itseänne peilistä. Siellä on syylinen siihen että suhteenne ei toimi