Rakkaus- ja seksielämä miesten kanssa päättyi nyt

Happy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Happy kirjoitti:

Mielestäni on täysin ok, jos haluaa elää elämänsä ilman parisuhdetta ja nauttii siitä. Itsekin elelin viitisen vuotta yli kolmekymppisenä yksin, matkustelin, jatkoin opiskeluja ja tapailin enemmän ja vähemmän tosissani miehiä. MUTTA se on surullista, jos haluaisi sen parisuhteen ja sitten sydänsuruissaan, katkerana, ei anna koskaan enää sille mahdollisuutta.

Itselläni on sydän särkynyt useastikin, on petetty ja jätetty, mutta olen nuollut haavani ja jatkanut eteenpäin. Elämä on joskus sellaista ja ihmiset inhimillisiä. Tietysti se sattuu ja nujertaa, mutta ei sitä pidä jäädä tuleen makaamaan. Tottakai tuo yhden tarina vuosien pettämisestä, varmasti satuttaa ihan hirveästi. Yritä kuitenkin sinäkin jättää tuo kaikki taaksesi. Sanoit, että "menetit parhaimmat vuotesi", ei ei ei, parhaat vuotesi voi alkaa tänään, kun vain annat mahdollisuuden itsellesi ja ehkä joskus vaikka jollekin ihanalle miehellekin. Hyviä miehiä on maailma pullollaan, on niitä, uskokaa pois.

En ajattele kenestäkään exästäni mitään pahaa, vaikka kaikenlaista sammakkoa olenkin oohdannut. Ihan kivoja miehiä, vääriä minulle. Ihmettelen useinkin näitä parisuhteita, joissa nainen valittaa, kun joutuu tekemään kaikki kotityöt, kuuntelemaan miehen vittuilua ja lupausten pettämistä yms, miksi tuollaiseen suhteeseen edes lähtee ja miten tilanne tuohon ajautuu?? Alatteko heti alussa pesemään ne miehen pyykit ja korjaatte astiat vai mitä kummaa?? Annatte anteeksi sen ensimmäisen nimittelyn tai vaikka baariin katoamisen? Joskus olen jotain laiskaa tapaillut ja suhde jäi siihen, kun ei kehoituksista huolimatta korjannut jälkiään. Kerran eräs muuten aivan ihana mies kutsui minua "vitun idiootiksi", kun tuli aivan turhasta riitaa. No, se loppui siihen.

Mielestäni todella monen pettymyksen ja katkeruuden voi välttää vetämällä omat rajat siihen miten itseään saa kohdella, silloin ne huonot miehet karsiutuu aika pian pelistä pois. Naiset usein vaan yrittää ja antaa loputtomia mahdollisuuksia... Toki jotkut voivat muuttua vuosien jälkeenkin, mutta silloinkin on se ensimmäinen kerta, kun mies tekee jotain "pahaa" ja silloin siihen pitää reagoida heti. En ole sen parempi kuin muut, eikä tämä koske tietenkään kaikkia tapauksia, mutta toivoisin niin kovasti, että naiset (ja miehetkin!) kunnioittaisivat itseään sen verran, että pitäisivät paremmin puolensa :)

Itselläni on nykyään hyvä, ihana mies. Tekee kotityöt ja pitää hyvänä, ei ole koskaan pettänyt luottamustani mitenkään. Tuntuu, että olen aina se ykkösasia hänen elämässään, vaikka toki meillä on omiakin juttuja. Ei ehkä ole se porukan komein, saattaa röyhtäistä väärässä paikassa ja kulkea nuhjuisessa paidassaan ihmisten ilmoilla. Minä sitten vähän moitin silmiä pyöritellen ja kiikuttelen siistimpiä paitoja. On kaikille niin ihanan ystävällinen, ei pätkääkään mustasukkainen, vaikka itselläni useita miespuolisia kavereita, huolehtii, että mulla kaikki hyvin, tekee ruokaa, siivoaa, pyykkää ja kastelee kukat ym. täysin oma-aloitteisesti. Välillä jääräpää. Aina niin rakas.

Mitä olisinkaan menettänyt, jos olisin katkeroitunut ja alkanut miesvihaajaksi siksi, että tuli takkiin useamman kerran.

Ihana kuulla, että olet onnellinen. Olipa se sitten yksin tai kaksin :)

Ap:n kohdalla tilanne on se,että teen töitä paikassa, missä tapaan paljon miehiä. Asenteeni mies-sukupuolta kohtaan on muuttunut jatkuvasti negatiivisempaan, vaikka yksilötasolla mukaviakin miehiä toki on. Miesten käytös muuten kuin parisuhteessa ja vuosien kuluessa sai minut tekemään tämän päätöksen. Naisviha ja epätasa-arvo näkyy laumasieluisten miesten käytöksessä monin tavoin, kun joukossa ei montaa naista ole. En halua miehekseni esim sellaista, joka kokee, että voi naisen yksityisasioilla veetuilla tuntemattomalle naiselle. Nähnyt, kuullut ja kokenut tarpeeksi, jotta voisin tuota sukupuolta enää kunnioittaa. Yksilöitä kyllä. Paras ystäväni on mies. Mutta enää en etsi enkä siis edes halua miestä. En edes sänkyyni . Ja toivottavasti libidokin lakkaa pian toimimasta :D

Ap

Tuo on kyllä inhottavaa, jos aletaan yksityisasioista v#ttuilemaan. Kertoo kuitenkin mielestäni enemmänkin huonosta käytöksestä kuin sukupuolesta. Itse olen opiskellut hyvin miesvaltaisella alalla ja työpaikalla myös suurin osa on miehiä, siksi ystävänikin on pääasiassa miespuolisia (on muutamia naisiakin toki :). Itse en tunnista naisvihaa enkä epätasa-arvoa omissa piireissäni, päinvastoin, olen tosiaan saanut monta kaveria ja ystävää. Mistä tämä erovaisuus sitten johtuu, en osaa sanoa, mutta harmi, kun olet kokenut tuollaista.

Esimerkkini kertoo todellakin vain huonosta käytöksestä, mutta vain pisara meressä. Se on kohteen nöyryyttämistä ja loukkaamista. Henkistä väkivaltaa. Mies sukupuoli on alistanut naista keinolla millä hyvänsä iät ja ajat. Mihinkäs se yhtäkkiä loppuisi, vaikkei jokaisen naisen arjessa näykään.

Ap

Hei sinä, jonka exä eli vuosia kaksoiselämää ja petti. Kirjoitit rehellisesti ja järkevästi kokemastasi ja ajattelet oikein, et tehnyt mitään väärää luottaessasi. Mies teki väärin. Älä välitä tuosta hullusta trollista, joka yritti provosoida. Hän ei ole oikein onnistunut tässä ketjussa (ja tuskin muutenkaan elämässä).

Voittajafiilis kun olen jo kahdelle miehelle jättänyt vastaamatta, toinen kysyi suoraan miksei enää kuulu kun en ole vastannut koko kesänä (ja yhä vaan jaksaa pommittaa, mankuu seksiä vaikka varattu). Toinen oli takavuosien suuri unelmani mutta sekin on tässä kesällä jotenkin lässähtänyt..hän on nyt ihan sama. En vastannut enää sillekään kahteen viimeisimpään. Vielä on kolmas joka ei varmasti niele purematta tätä hylkäämistä..kaikki miehet yrittäjiä eli rasittavia luupäitä jotka jankkaa jankkaamasta päästyään ja vielä senkin jälkeen aloittavat koko homman alusta. Huomaattekos, en ole saanut edes pakkeja että olisin muka niistä katkera.

Rahamiehet on nähty, edes johtaja-miljonäärit eivät ylety minuun enää lonkeroillaan, makea elämä ei ole vapauteni arvoista koska olen kieltäytynyt tarjouksesta jo kolme kertaa. Teen omat rahani jos teen. Yrittävät vain alistaa.

Huippuseksiä on koettu, enää en senkään vuoksi jaksa heittäytyä. Todisteena ettei tehnyt enää mieli viime kerralla kun oli tilaisuus sitä saada.

Sielunkumppanuus on koettu, siis että joku ajattelee aivan samoin kuin sinä, nauraa samoille jutuille jne. Tätä hieman kaipaan.. mutta se suhde toimi vain koska olimme huolettomia teinejä.

Iso muna koettu, ei se nyt niin ihmeellinen ollut.

Kiltti nörtti koettu, oli tuo sielunkumppani.

Alkaa olla suht turvattu olo! Houkutukset/mahdolliset vaaratekijät ajautua suhteeseen jo koettu, mikä muka saisi minut enää kiinnostumaan? Melkoisen korkea muuri seuraavalle pyrkyrille :)

Vierailija kirjoitti:

Minun "kilttimies", joka ei käytä alkoholia, ei käy baareissa ja tekee kotitöitä, päätti kuitenkin alkaa käydä minun työvuorojen aikana thai-hieronnassa ja tutustui muuhunkin internetin maksulliseen naistarjontaan. Luulin, että hän olisi ollut tosiaan sellainen kilttimies, mutta ei, väärässä olin.. Kaikilla muulla tavoin vaikutti hyvältä ja luotettavalta ja kiltiltä. Ainoa, mistä olisi voinut moittia oli pornon katsominen, jonka oli aloittanut varhaisteininä, mutta sitähän katsoo kaikki.. Erosin ja päätin että ei enää IKINÄ miehiä. Seksiä hän sai kotonakin (lähes aina kun halusi) ja ei, en ollut ylipainoinen, vaan hoikka, paljon urheilua harrastava ja nätiksi kehuttu nainen. Kyllä ärsyttää, vuosi vuoden jälkeen petyn enemmän ja enemmän miehiin.. Pornokin on semmoinen pyhä lehmä, mitä ei saa kritisoida ja kuuluu jokaisen tavallisen ihmisen elämään.. miehet ajattelee alapäällään niin se vaan näyttää olevan.. ja vietit vie myös ns. "älykkäitä" miehiä..

Mä en kyllä ole kysynyt kenenkään lupaa kritisoida pornonkatsomista. Jos mies siitä pillahtaa itkuun, niin tiedänpähän vain, ettei meitä ollut tarkoitettu toisillemme.