Lue keskustelun säännöt.
Suurin virheenne lastenkasvatuksessa?
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään taas huomasin että oishan noille voinut opettaa vähän enemmän toisten huomioon ottamista ja kohteliaita tapoja.
Oltiin tässä pöydässä jätskillä ja kakrut oli jo tyhjänny kipponsa kun vasta istuin. Sen sijaan että olisivat istuneet ja vaikka jutelleet ja pyytäneet fiksusti lisää, lähtivät nuolemaan toistensa kippoja (!!!!!) kuin eivät sitä muka tarpeeksi saisi, mankuen että halutaan lisää. Silloin vähän kiehahti.
Ois pitänyt jättää uusi mies joka oli kurja isäpuoli vanhimmalle lapselle. Koska oli kuitenkin kahden nuorimman isä, en jättänyt.
Laiskuuttani antanut lapsen päivittäisen ruutuajan venyä kohtuuttoman pitkäksi.
En osaa vielä sanoa. Aikuisenahan sen vasta näkee. En oikeastaan osaa edes sanoa, olenko liian tiukka vai liian lepsu. Pienistä lapsista ei ikinä oikein tiedä, onko se perimmäinen persoona herkkä vai luja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antanut lapselle herkkuja (terveellisten ruokien ohessa) aivan tarpeettoman usein. "Kun se nyt vaan tulee niin iloiseksi niistä..." Lepsu!
Huutaminen, raivoaminen. Varsikin esikoisen kohdalla ; (
Esikoisesta näyttää tulevan kaltaiseni; hän suuttuu helposti, mutta ei myöskään säästele halauksia, pusuja ja kauniita sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Passannut liikaa ja vaatinut liian vähän osallistumista kotitöihin. Syynä se että töiden jälkeen on vaan helpompi ja nopeampi tehdä itse kuin vaatia, opastaa ja vahtia.
Taidan olla kulkenut vähän liikaa lapsen perässä, ollu semmonen curling-äiti... Ois pitänyt antaa enemmän "tilaa hengittää". Ollaan myös ehkä miehen kans vähän liian väsyneitä ja pinna kireällä, vaikka kyllä meillä paljon nauretaan, hassutellaan, halitaan ja ollaan hyvällä päälläkin. Lapsi kohta z3v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehkä itse ole sitä mieltä, että tämä on niin pahasta, mutta tiedän, että olen monien suomalaisten makuun aivan liian tunteellinen niin hyvässä kuin pahassa. Tuntuu siltä, että kaikkien pitäisi olla niin hemmetin hillittyjä. No mutta minä huudan vihaisena, ja halailen ja pusuttelen lapsia ja käytän ylipositiivista kieltä joka päivä ja koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Laiskuuttani antanut lapsen päivittäisen ruutuajan venyä kohtuuttoman pitkäksi.
Sama! Plus syö liikaa nakkeja :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun rumasti joskus kun suutun. Pyydän kyllä anteeksikin.
Ei olis ikinä pitänyt ostaa noille mitään tabletteja tai nintendoa... jatkuvaa kitinää ja ruinaamista kun sovittu peliaika ei muka riitä, pelaisivat vaikka koko päivän jos annettaisiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollut liian lepsu monissa asioissa, tosin lasten mielestä olen liian tiukka ;)
Olisi oikeasti mielenkiintoista kuulla niiden vanhempien äitien ja isien mietiskelyjä, sellaisten, joiden lapset on jo aikuisia ja niistä jo näkee, onko jokin mennyt aidosti pieleen. Täällä on vain kommentteja pienten lasten vanhemmilta, (usein myös piilokehuskelua) ei noista vielä tiedä oikeasti, ovatko olleet virheitä vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Olisi oikeasti mielenkiintoista kuulla niiden vanhempien äitien ja isien mietiskelyjä, sellaisten, joiden lapset on jo aikuisia ja niistä jo näkee, onko jokin mennyt aidosti pieleen. Täällä on vain kommentteja pienten lasten vanhemmilta, (usein myös piilokehuskelua) ei noista vielä tiedä oikeasti, ovatko olleet virheitä vai ei.
Näinpä. Tässä ketjussa varmaan 80 prosenttia pikkulasten vanhemmista sanoo olevansa liian lepsuja.
Tosielämässä useimmat lapsensa aikuisiksi saakka kasvattaneet sanovat, että olisi voinut ottaa rennommin.
Suurin virhe oli ehkä se, että kasvatin lapsestani omahyväisen kaikkitietäjän. :( Kehuin ja arvostin liikaa sitä, kun oppi jo 4-vuotiaana lukemaan, oppi kielet ja matematiikan kuin vettä vaan ym. Toinen puoli oli sitten se, ettei osannut -eikä osaa vieläkään kunnolla- olla ikäistensä seurassa ihmisiksi, kohteli näitä kuin objekteja. Empatiakyky lähellä nollaa, vaikka teoriassa ymmärtää kyllä nämä asiat hienosti.
Joo, hänellä on diagnoosi, joka osittain selittää tätä käytöstä, mutta olen kyllä ihan itse myötävaikuttanut noiden negatiivisten piirteiden vahvistumiseen. Tämä pieni valtias on kohta yläasteiässä, eikä kaipaa kavereita kenestäkään, kun on niin itseriittoinen.
oma lapseni on kiusaaja, varmaan koska itsekin ex-miestäni kiusasin kunnes viimein tajusi raukka lähteä ja jättää minut yksin lapsen kanssa. Mutta lapsesta tulI ihan samanlainen kuin minä pahimmillani
Olen liian lepsu ja päättämätön ehkä pihi.
Esimerkiksi olen pohtinut leluinventaariota jo pari vuotta, mutta siirrän sitä jatkuvasti. Leluja on nyt neljä laatikollista ja suurimmasta osasta voisi luopua, mutta en tiedä mitkä säästää ja mitkä heittää menemään. Kaikkia käytetään tasaisen vähän. Todella vähän mutta melko tasaisesti. Tila ei vain riittäisi turhaan säilytellä.