Lue keskustelun säännöt.
Oletteko koskaan katuneet annettuja pakkeja deittaillessa?
05.02.2025 |
Kun olette sinkkuna ollessa deittailleet ja tapailleet ihmisiä, niin onko joskus jäänyt harmittamaan, että annoitte pakit jollekin tyypille? Eli olette ajatelleet, että olisi sittenkin pitänyt jatkaa tutustumista?
Itse suoraan sanottuna en ole koskaan katunut. Mutta kerran eräs mies, joka antoi minulle pakit ekojen treffien jälkeen, vaikka minä olisin halunnut nähdä uudelleen, otti vuoden kuluttua yhteyttä ja kysyi, että haluaisinko minä tavata hänet uudelleen? Hän kertoi, että oli vuoden aikana tavannut kuusi eri naista, eikä ollut löytynyt parempaa, niin nyt sitten minä kelpaisin hänelle. En sitten halunnut tavata uudelleen, kun en minä halua olla mikään "viimeinen vaihtoehto"
Kommentit (13)
En oo koskaan antanu suoranaisia pakkeja kellekkään, yhteydenpito on vaan loppunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vähän pakkien jälkeen tulee katumus miksi tulikaan annettua pakit. Mutta sitten yleensä nopeasti tuleekin muistutus miksi ne tuli annettua, esim. tapaan ihmisen jolla on sama ärsyttävä piirre kuin tässä deitissä, ja pystyn taas jatkamaan elämää katumattomana.
En ole koskaan antanut pakkeja, mutta joskus en ole saanut vastattua viestiin ja en sitten pitkän ajan jälkeen kehdannut enää. Sellaiset harmittaa.
Monet, monet kerrat. Olen nainen ja sosiaalisten tilanteiden kammoinen. Olen monta kertaa torpannut miehen lähestymisen vain päästäkseni eroon ahdistavasta sosiaalisesta tilanteesta mahdollisimman äkkiä. Sitten kun mies on jo mennyt, ajattelen, että hei sehän oli oikeastaan söpö ja mukavan oloinen. Mutta minä jo tylytin sen pois.
En mutta olen saanut pari kertaa pakit naiselta ja nainen sitten myöhemmin yrittänyt lähestyä. En anna toista mahdollisuutta vaan totean, että juna meni 👍
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kaduin yhtä, joka ei pyytänyt treffeille, kun en rohkaissut. Mut ehkä se oli hyvä niin.
Koska en ole eläessäni ilkinä pidemmässä parisuhteessa, niin joskus pakkeja antaessani on niiden jäkeen käynyt mielessä, että olisiko kuitenkin pitänyt yrittää itse vielä enemmän ja olla valmis hyväksymään jotain sellaista, joka tuolloin sai yksin tai yhdessä jonkin toisen kanssaminut antamaan pakit. Menetinkö näin viimeisen tilaisuuteni?
Olen siis sekä itse antanut mutta myös saanut pakit, kumpikaan ei ole ollut, mitenkään erityisen helppoa. Ei vaikka syy/t olisi ollut hyvä ja perusteltu.
Joitain kertoja olen myös huomannut aattelevani, että mihin oikeastaan toisessa oikeasti ihastuinkaan ja kuinka oli hyvä, että hän itse antoi minulle pakit, vaikka nyt huokaan ja huomaan, että niin olisin saattanut tehdä mahd.myöhemmin myös itse ellei hän olisi tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuorena muutaman kerran silkasta jännityksestä kieltäytynyt naisten lähestymisistä. En toisaalta ole menettänyt juurikaan mitään, sillä sain elää ihan hauskan nuoruuden, ja myöhemmin naisia on riittänyt ihan häiriöksi asti. Jostain kumman syystä olen naisten mielestä kiinnostava. Pitkä, komea, parta ja tummat hiukset, soitan kitaraa ja sellainen välinpitämätön ja sarkastinen asenne. M41
Aikoinaan, kun tinderöin, niin suurimmaksi osaksi kumpikaan ei vain enää ottanut yhteyttä treffien jälkeen, mutta olen joitakin kertoja antanut pakit treffien jälkeen, sillä en ole enää halunnut nähdä. Sanoisin, että useammin joku mies on halunnut lopettaa minun kanssani tapailun, vaikka minä olisin vielä halunnut jatkaa tutustumista. En ole ikinä katunut sitä, että olen lopettanut tapailun/en ole enää nähnyt uudelleen. Paremminkin harmittaa, että olen joissain tilanteissa antanut joillekin vielä uuden mahdollisuuden, kun toinen on ollut niin halukas vielä näkemään. Ihan turhaa. Kyllä sen jo alussa tietää, jos ei ole yhtään kiinnostusta toiseen (ei tule hyvä fiilis, ei ole tunnetta, että olisipa kiva nähdä uudelleen, ei tunne mitään toista kohtaan jne).
Yhden kerran on käynyt niin, että yksi mies otti kuukausien/vuoden jälkeen yhteyttä, mutta minä itse en halunnut nähdä. Se oli loppunut alunperin, koska kumpaakaan ei kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen mä vähän. Oli yksi mies, joka oli aika erikoinen ja mielenkiintoinen tyyppi, mutta minä olin vähän huonossa elämäntilanteessa enkä oikein jaksanut panostaa syvempään tutustumiseen. Hän kai koki sen torjunnaksi, vaikka en varsinaisesti suhtautunut negatiivisesti, ja hän lakkasi ottamasta yhteyttä. (Emme tavanneet minkään deititsovelluksen kautta vaan opiskelun, ja hän lähestyi minua. En siis ollut heti kättelyssä kiinnostunut enkä oikein ehtinyt kiinnostua.) Jälkeenpäin olen miettinyt, että jos olisin silloin jaksanut olla aktiivisempi ja ottaa itsekin yhteyttä häneen päin, niin siitä olisi voinut tulla jotain ihan kivaakin ja ehkä pieni lemmenleikki olisi kirkastanut sitä vaikeaa elämäntilannettanikin. Toisaalta minusta vähän tuntui, että hän halusi ehkä jotain vakavampaa, kun taas minulle olisi siinä kohtaa sopinut joku ihan tilapäinen juttu enkä taida ylipäätään elämässäni haluta pitkiä suhteita. Joten ehkä oli hänen kannaltaan ihan hyvä, ettei se sitten johtanut mihinkään, ei sitten ainakaan rikkonut itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan antanut pakkeja, mutta joskus en ole saanut vastattua viestiin ja en sitten pitkän ajan jälkeen kehdannut enää. Sellaiset harmittaa.
Miten niin "et ole saanut vastattua viestiin"?
Mä oon ollut monelle sellainen paremman puutteessa vaihtoehto jolle on voinut ehkä jutella mutta ei muuta. Olipa joskus joku sanonut miten ällö olen. Ei ole mielenkiintoa enää tutustua kehenkään.