Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies tapaa kavereita ja jättää äidin lapsenvahdiksi
11.08.2017 |
Meillä tilanne mennyt siihen, että yhteistä aikaa ei ole tippaakaan, ei ole ollut vuosiin. Joskus järkkäsin ja siitä tuli mieheltä valitusta kun meni rahaa. Nyt olen usein kotona lasten kanssa kun miehellä omat juttunsa, kalastus ja autot yms.
Minua ketuttaa olla aina lasten kanssa ja toisaalta kun lähden johonkin, jää lapset itkemään ja huutamaan perään ja kotiin tullessa vastassa on äkäiset lapset ja kiukkuinen mies joka on kaivanut ja keksinyt jokaisen asian esiin jonka olen unohtanut tehdä.
Jotenkin väsyttää. Mies kuitenkin naukuu että häntä vituttaa kun ei ole yhteistä aikaa, no se on hänelle elokuva netflixistä ja pikainen seksi, muutoin meillä ei ole oikein enää mitään.
Tänäänkin olen taas päivän lasten kanssa ja illan lasten kanssa ja viikonloppunakin lasten kanssa kun mies kalahommissa.
Kavereiden kanssa kyllä järkkää treffejä mutta minun kanssa ei, kai mun pitäis se hoitaa ja kysellä.
On jotenkin niin loppu. Ei jaksais aina olla vaan lasten kanssa. Ja jos lähden johonkin, otan tietty lapset mukaan ja vahdin niitä sielläkin. Yksin käyn kaupassa ja joskus sienessä ja sieltäkin äkkiä pois kun saateltu matkaan huonon omantinnon kanssa ja kaupasta tullessa valitetaan nykyään että käytän siellä liikaa rahaa ( ja siis ostan ihan ruokatarvikkeita joista minä teen ruoan)
Kuinka paljon naisen pitää kestää?
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vitsi että tunnen itseni tyhmäksi. Minä hoidan meillä nöyrästi kaiken kotona + lapset ja sen lisäksi tienaan vielä miestäni enemmän. Mitään kiitosta tai kunnioitusta ei tule. Pakko nostaa sitä kuuluisaa kissanhäntää itse ja todeta että olen super nainen.
Lisään vielä että olen timmissä kunnossa ja yleensä huoliteltu (kevyt meikki eikä tukka ikinä sotkussa). Tuli mieleen kun aiemmin päivällä itkettiin sitä miksi perheen äidit ovat (muka) lihavia.
Tää av-palsta on oksettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se tuosta muutu. Ota ero, niin saat joka toisen viikon vapaata. Älä turhaan odottele 8 vuotta niin kuin minä ja toivo ihmettä tapahtuvaksi. Lähtö vaatii sisua ja rohkeutta, mutta kun olet saanut otettua sen ensimmäisen askeleen, kaikki on siitä lähtien helpompaa.
Miehen ei ole mikään pakko tehdä mitään muuta kuin maksaa elarit, tämä teiltä uhoavilta ämmiltä aina tuppaa unohtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vitsi että tunnen itseni tyhmäksi. Minä hoidan meillä nöyrästi kaiken kotona + lapset ja sen lisäksi tienaan vielä miestäni enemmän. Mitään kiitosta tai kunnioitusta ei tule. Pakko nostaa sitä kuuluisaa kissanhäntää itse ja todeta että olen super nainen.
Vähän näin meilläkin, omistan lisäksi yksin kodin ja kaiken. Mies sentään tajuaa, että teen enemmän. Olin hiljattain matkalla ja kun tulin kotiin, mies esitteli innoissaan, mitä kotitöitä oli tehnyt sillä välin. En oikein tiennyt, että olisiko pitänyt erityisesti ihailla sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se tuosta muutu. Ota ero, niin saat joka toisen viikon vapaata. Älä turhaan odottele 8 vuotta niin kuin minä ja toivo ihmettä tapahtuvaksi. Lähtö vaatii sisua ja rohkeutta, mutta kun olet saanut otettua sen ensimmäisen askeleen, kaikki on siitä lähtien helpompaa.
Miehen ei ole mikään pakko tehdä mitään muuta kuin maksaa elarit, tämä teiltä uhoavilta ämmiltä aina tuppaa unohtumaan.
Uhoavilta miehiltä tuppaa unohtumaan, että lapset ovat yhyä paljon isän kuin äidin ja yhtä hyvin äiti voi kieltäytyä ryhtymästä lähivanhemmaksi ja isä saa ne niskoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se tuosta muutu. Ota ero, niin saat joka toisen viikon vapaata. Älä turhaan odottele 8 vuotta niin kuin minä ja toivo ihmettä tapahtuvaksi. Lähtö vaatii sisua ja rohkeutta, mutta kun olet saanut otettua sen ensimmäisen askeleen, kaikki on siitä lähtien helpompaa.
Miehen ei ole mikään pakko tehdä mitään muuta kuin maksaa elarit, tämä teiltä uhoavilta ämmiltä aina tuppaa unohtumaan.
Eikä naisen myöskään. Lapsethan voi laittaa sitten vaikka orpokotiin. Tämä teiltä paskahousumiehiltä aina tuppaa unohtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vitsi että tunnen itseni tyhmäksi. Minä hoidan meillä nöyrästi kaiken kotona + lapset ja sen lisäksi tienaan vielä miestäni enemmän. Mitään kiitosta tai kunnioitusta ei tule. Pakko nostaa sitä kuuluisaa kissanhäntää itse ja todeta että olen super nainen.
Onhan tuo vähän tyhmää, jos kerran kiitosta ja kunnioitustakaan ei tule. Tai no, kiitosta et ehkä odotakaan, mutta kai nyt jokainen järkevä nainen odottaa puolisoltaan edes kunnioitusta? Varsinkin, jos tilanne on tuo. Muista nyt edes lapsiltasi vaatia osallistumista, jotta et sitten myöhemmin ihmettele, miksi teinit ei suostu tekemään mitään, nakkelevat vain niskojaan eikä kunnioituksesta ole puhettakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se tuosta muutu. Ota ero, niin saat joka toisen viikon vapaata. Älä turhaan odottele 8 vuotta niin kuin minä ja toivo ihmettä tapahtuvaksi. Lähtö vaatii sisua ja rohkeutta, mutta kun olet saanut otettua sen ensimmäisen askeleen, kaikki on siitä lähtien helpompaa.
Miehen ei ole mikään pakko tehdä mitään muuta kuin maksaa elarit, tämä teiltä uhoavilta ämmiltä aina tuppaa unohtumaan.
Uhoavilta miehiltä tuppaa unohtumaan, että lapset ovat yhyä paljon isän kuin äidin ja yhtä hyvin äiti voi kieltäytyä ryhtymästä lähivanhemmaksi ja isä saa ne niskoilleen.
Mies tempoo parit kännit ja tekee itsestään lasun, lapset otetaan huostaan ja miehen elatusvelvollisuuskin loppuu siihen. Vielä parempi järjestely miehelle, kiitos uhoavan ämmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hauskaksi kinasteluksi meni sitten tämä, kisaksi kumpi osaa olla paskempi vanhempi äiti vai isä. Voitte olla ylpeitä itsestänne!
Ap:lle sanoisin, kuten joku kirjoittaja, että vaihtakaa niitä osianne ja tehkää toistenne hommia ja vuorottelette. Ei tähän oikein muuta järkevää ratkaisua ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se tuosta muutu. Ota ero, niin saat joka toisen viikon vapaata. Älä turhaan odottele 8 vuotta niin kuin minä ja toivo ihmettä tapahtuvaksi. Lähtö vaatii sisua ja rohkeutta, mutta kun olet saanut otettua sen ensimmäisen askeleen, kaikki on siitä lähtien helpompaa.
Miehen ei ole mikään pakko tehdä mitään muuta kuin maksaa elarit, tämä teiltä uhoavilta ämmiltä aina tuppaa unohtumaan.
Millainen mies kiukuspäissään haluaa jättää omat lapsensa pois elämästään? Kerro, sinulla taitaa olla omakohtainen kokemus asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa valitettavan tutulta! Meilläkin mies kuvittelee lasten olevan pikkuaikuisia eikä ota heidän tarpeitaan huomioon. Mies ei tajua antaa lapsille edes ruokaa ennenkuin nälkäkiukku alkaa! Kyllä, lapset osaavat itse pyytää, mutta mies ei usko kertasanomisella. Jos eroaisimme, olisin kauhuissani miehen isäviikonlopuista. En pystyisi edes harkitsemaan viikko-viikko-systeemiä! Tiedän myös tuon miten miehen omat menot ovat aina perusteltuja ja "pakollisia" verrattuna minun tai perheen tarpeisiin. Olen myös kuunnellut ihmettelyä miten rahaa menee niin kamalasti lasten vaatteisiin ja ruokaan. mies ostaa kaupasta paketin jauhelihaa, josta tehdään ruokaa korkeintaan pariksi päiväksi. Itse ostan viikon ruuat kerralla, joten luonnollisesti rahaa menee enemmän kuin miehen ostoksiin. Mies ei myöskään ymmärrä ettei lapsi pärjää koko vuotta pelkillä kumisaappailla ja lenkkareilla. Melkein jo naurattaa, kun kirjoitan tätä viestiä. Aivan perseestähän tämä elämä on!
Ja kyllä, meillä keskusteltiin millaista perhe-elämä tulisi olemaan ja mieskin tuntui olevan samoilla linjoilla. Jälkikäteen tajusin, että toinen oli keskustellut aidasta ja toinen aidanseipäästä. Käyn myös täysipäiväisesti töissä, joten miehellä ei ole mitään etuoikeutta luistella vanhemman vastuusta.[/quote
Mitä minä luen...Kahdessa pitkässä suhteessa olleena mies ei ole koskaan valittanut rahankäytöstä. Tehkää perheen taloussuunnitelma ja maksatte kulut suhteessa tuloihin. Ymmärrän kyllä miestäkin, jollei rahaa ole rahasta tulee ensimmäisenä sanomista. Mutta taloussuunnitelmalla voit osoittaa mitkä on kuukauden menot ja tulot ja suunnitella esim. Lasten vaatteiden oston ja vuodenaikoihin liiytyvät erityiset menot tietyille kuukausille ja käydä tämän miehesi kanssa läpi.
Ruokailuun tarvitaan lapsiperheessä suunnitelmallisuutta. Ehdotan, että ruoka-aika on joka päivä kutakuinkin samaan aikaan. Kerrot miehellesi hyvissä ajoin, että hän on vaikka lauantaina vastuussa lounaan teosta ja varmistat että hän osaa sovitun ruuan tehdä.
Ai miksi vaimon pitää vaemistaa että.mies osaa tehdä sovitun päivän ruoan? Ja miksi vaimon pitää olla se jolla on homma hanskassa niin että kertoo miehelle milloin mies on vastuuussa ruoasta? Mies ei siis ole aikuinen vaan hänelle pitää antaa ohjeet niinkuin lapsille ja opettaa esim ruoanlaitto? Sepä hirveästi keventääkin vaimon taakkaa.
Varmista sanalla tarkoitan kommunikointia miehen kanssa. Yksinkertaistaen jos kaapissa on jauhelihapaketti ja broilerifileitä kai vanhemmat voi keskenään keskustella mitä ruokaa niistä viikonloppuna tehdään ja kumpi tekee. Ap kääntää selkänsä miehelleen ja sanoo:'tee ruokaa', mies kysyy:'mitä ruokaa', ap:'no, mä teen sitten, jos et sä osaa'
Mutta hei, ap vaan jankkaa ja jankkaa. Huomaan olevani ihan väärässä keskustelussa, elämäni, perheeni ja parisuhteeni on liian kaukana ap:n vastaavista. Ymmärrän, että elämä murjoo, mutta kyllä jokaisella on itsellään oltava vastuuta. Kyllä ap:n naisena ja äitinä olisi tästä keskustelusta hyvä ottaa vinkkejä ja apuja vastaan, mutta ei tunnu onnistuvan. Ap haluaa olla marttyyri.
Tässä asiassa on vain yksi vika, ja se on itsekäs miehesi. Älä yritä puolustella häntä! Miehellä on samat oikeudet kuin sinulla, juoten hänelle kuuluu samat velvollisuudet myös
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostaa valitettavan tutulta! Meilläkin mies kuvittelee lasten olevan pikkuaikuisia eikä ota heidän tarpeitaan huomioon. Mies ei tajua antaa lapsille edes ruokaa ennenkuin nälkäkiukku alkaa! Kyllä, lapset osaavat itse pyytää, mutta mies ei usko kertasanomisella. Jos eroaisimme, olisin kauhuissani miehen isäviikonlopuista. En pystyisi edes harkitsemaan viikko-viikko-systeemiä! Tiedän myös tuon miten miehen omat menot ovat aina perusteltuja ja "pakollisia" verrattuna minun tai perheen tarpeisiin. Olen myös kuunnellut ihmettelyä miten rahaa menee niin kamalasti lasten vaatteisiin ja ruokaan. mies ostaa kaupasta paketin jauhelihaa, josta tehdään ruokaa korkeintaan pariksi päiväksi. Itse ostan viikon ruuat kerralla, joten luonnollisesti rahaa menee enemmän kuin miehen ostoksiin. Mies ei myöskään ymmärrä ettei lapsi pärjää koko vuotta pelkillä kumisaappailla ja lenkkareilla. Melkein jo naurattaa, kun kirjoitan tätä viestiä. Aivan perseestähän tämä elämä on!
Ja kyllä, meillä keskusteltiin millaista perhe-elämä tulisi olemaan ja mieskin tuntui olevan samoilla linjoilla. Jälkikäteen tajusin, että toinen oli keskustellut aidasta ja toinen aidanseipäästä. Käyn myös täysipäiväisesti töissä, joten miehellä ei ole mitään etuoikeutta luistella vanhemman vastuusta.[/quote
Mitä minä luen...Kahdessa pitkässä suhteessa olleena mies ei ole koskaan valittanut rahankäytöstä. Tehkää perheen taloussuunnitelma ja maksatte kulut suhteessa tuloihin. Ymmärrän kyllä miestäkin, jollei rahaa ole rahasta tulee ensimmäisenä sanomista. Mutta taloussuunnitelmalla voit osoittaa mitkä on kuukauden menot ja tulot ja suunnitella esim. Lasten vaatteiden oston ja vuodenaikoihin liiytyvät erityiset menot tietyille kuukausille ja käydä tämän miehesi kanssa läpi.
Ruokailuun tarvitaan lapsiperheessä suunnitelmallisuutta. Ehdotan, että ruoka-aika on joka päivä kutakuinkin samaan aikaan. Kerrot miehellesi hyvissä ajoin, että hän on vaikka lauantaina vastuussa lounaan teosta ja varmistat että hän osaa sovitun ruuan tehdä.
Ai miksi vaimon pitää vaemistaa että.mies osaa tehdä sovitun päivän ruoan? Ja miksi vaimon pitää olla se jolla on homma hanskassa niin että kertoo miehelle milloin mies on vastuuussa ruoasta? Mies ei siis ole aikuinen vaan hänelle pitää antaa ohjeet niinkuin lapsille ja opettaa esim ruoanlaitto? Sepä hirveästi keventääkin vaimon taakkaa.
Varmista sanalla tarkoitan kommunikointia miehen kanssa. Yksinkertaistaen jos kaapissa on jauhelihapaketti ja broilerifileitä kai vanhemmat voi keskenään keskustella mitä ruokaa niistä viikonloppuna tehdään ja kumpi tekee. Ap kääntää selkänsä miehelleen ja sanoo:'tee ruokaa', mies kysyy:'mitä ruokaa', ap:'no, mä teen sitten, jos et sä osaa'
Mutta hei, ap vaan jankkaa ja jankkaa. Huomaan olevani ihan väärässä keskustelussa, elämäni, perheeni ja parisuhteeni on liian kaukana ap:n vastaavista. Ymmärrän, että elämä murjoo, mutta kyllä jokaisella on itsellään oltava vastuuta. Kyllä ap:n naisena ja äitinä olisi tästä keskustelusta hyvä ottaa vinkkejä ja apuja vastaan, mutta ei tunnu onnistuvan. Ap haluaa olla marttyyri.
Komppaan tätä. Omista elämän valinnoista pitää ottaa itse vastuu, eikä syyttää vain miestä. Itse voit vaikuttaa onnellisuuteesi tulevaisuudessa. Joten parisuhdeterapia, ero, töihin meno tai tilanteen hyväksyminen on ne asiat joihin voit vaikuttaa. Muuten tämä keskustelu on vain sun säälipisteiden kerjäämistä.
Ihan selvä homma: lähde veneilemään. Sehän on perheen yhteinen vene, ja nyt on sun vuorosi mennä ajelemaan sillä. Mies hoitaa lapset, koska teillä ei ole tapana ottaa niitä mukaan sinne veneelle. Äkkiä käyt vähän hurauttelemassa.
Ja ne kalastusvehkeet kanssa, perheen vavat ja virvelit, hei milloin viimeksi oli sinun vuorosi käydä kalassa? Aiiivan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta sitä minä ihmettelen, että aloittja sinun mielestäsi teillä on äiti, lapsia ja mies. Miksei isä? Onko se sun omastakin mielestä jotenkin vähemmän vastuussa lapsista kuin sinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mies on seuraavan kerran menossa veneelle tai puuhailemaan autotalliin, niin sanot että sinä hoidat ne hommat ja jätät lapset miehelle. Ja sitten myös hoidat ne kunnolla. Tämän jälkeen voitte jakaa puoliksi lasten hoito/vene&autotalli-hommat kun kerran kumpikin ne osaa.
Siis mikä..? Käydä tekemässä rapusumppua 5 ravun takia vai käydä kiskoon uistinta 2 h ja tuoda sieltä isännälle yksi hauki laitettavaksi?
Joo, auton korjauksen ymmärrän, mutta en oikein sitä että siinä ei voi muuta samalla. Mulla kun on lapset joka hommassa mukana...Ihan ohimennen kysyn vaan että mitä muuta pitäisi samalla tehdä kun korjaa autoa? Meinaatko että asiat jotenkin paranee, jos ensin aukaisee kolme kannen pulttia, sitten pilkkoo sylillisen polttopuita, sitten leikkaa pari kierrosta nurmikkoa ja taas palaa irroittamaan seuraavat kolme kannen pulttia? Ihan tiedoksi vaan että tällä tavalla niin auton korjaus, kuin puiden pilkkominen ja myös ruohon leikkuu käyvät kaikki hitaammin ja niihin menee enemmän aikaa kuin että keskittyy yhteen hommaan kerrallaan.
Jaaa.... Niii!!!
Eiku oisko kolme penskaa siihen avuksi.
Miksi te annatte miehen miehen syyllistää kotihommista ja annatte livistää koko illaksi "pikkuhommia" tekemään?
Mä ainakin sanoisin tiukasti, jos mieheni yritti vierittää vastuun vauvasta tai huomasin, että jotkut kotihommat jäävät mun vastuulle. Yhdessä hankittiin eka lapsi, mutta silti alussa miehen oli vaikeaa luopua vapaa-ajasta ja ottaa vastuuta lisääntyneestä kotitöistä ja lapsen hoidosta. En antanut livistää. Tuloksena ollaan puoliksi hoidettu lapset ja mies on myös ollut kotona lasten kanssa lähes yhtä pitkään kuin mä. Kotityöt hoidetaan puoliksi. Jotkut asiat meinaa edelleen jäädä mun vastuulle, mutta niistä sitten huomatan ja siirrän miehelle tehtäväksi. Ja mies taas huolehtii toisista asioista kokonaan.
Ei miehen saamattamuus oo teidän vika ja väärinhän tuo on vaimoa ja lapsia kohtaan. Mutta omalla vastuulla on, jos antaa toisen kohdella väärin.
Pitäkää puolenne!
Okei.
Mä yritin taas. Koitin järkevästi mut rupesi itkettämään. Kysyin miksi mun pitäisi olla täällä lasten kanssa kun hän hoitaa pikkuhommia kaiken illat.. Ei ole kuulemma pakko. Voidaan tulla ulos. No nii, asia ratkaistu. Me ulkoillaan ja hän tekee.
Entä vene, no kun se on hankittu niin on sillä kiva jotain tehdäkin. Nii.
Ja miksi mä teen nykyään kotona kaikki. No mä kuulemma en anna miehen tehdä mitään. Ja kun ei tee niin valitan. No aijaa, selvä. Eli teki se tai ei niin mä valitan.
No tää nyt menee niin että mä oon vaan tosi epäreilu ja ikävä ja inhottava ja ei voi asioille mitään kun mä oon aina tyytymätön kaikkeen.
No mikäs siinä.. Koitan olla tyytyväisempi ja jotain.. En nyt tiä. Tää on nyt mun syytä kuitenkin kaikki.
Koitan taas entrata.
Kiitos kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Okei.
Mä yritin taas. Koitin järkevästi mut rupesi itkettämään. Kysyin miksi mun pitäisi olla täällä lasten kanssa kun hän hoitaa pikkuhommia kaiken illat.. Ei ole kuulemma pakko. Voidaan tulla ulos. No nii, asia ratkaistu. Me ulkoillaan ja hän tekee.
Entä vene, no kun se on hankittu niin on sillä kiva jotain tehdäkin. Nii.
Ja miksi mä teen nykyään kotona kaikki. No mä kuulemma en anna miehen tehdä mitään. Ja kun ei tee niin valitan. No aijaa, selvä. Eli teki se tai ei niin mä valitan.
No tää nyt menee niin että mä oon vaan tosi epäreilu ja ikävä ja inhottava ja ei voi asioille mitään kun mä oon aina tyytymätön kaikkeen.
No mikäs siinä.. Koitan olla tyytyväisempi ja jotain.. En nyt tiä. Tää on nyt mun syytä kuitenkin kaikki.
Koitan taas entrata.
Kiitos kaikille!
Tuo on juuri syyttelyä ja syyllisten etsimistä. Kokeile kirjoittaa vaikka paperille käymänne keskustelu niin, että et käytä sanoja "minä " ja "sinä ". Olisi tärkeää päästä eroon näistä "miksi aina minä " ja "kun sinä et koskaan " tavoista keskustella. Äläkä nyt vedä herneitä nenään, mä yritän vain auttaa sua.
Vierailija kirjoitti:
Okei.
Mä yritin taas. Koitin järkevästi mut rupesi itkettämään. Kysyin miksi mun pitäisi olla täällä lasten kanssa kun hän hoitaa pikkuhommia kaiken illat.. Ei ole kuulemma pakko. Voidaan tulla ulos. No nii, asia ratkaistu. Me ulkoillaan ja hän tekee.
Entä vene, no kun se on hankittu niin on sillä kiva jotain tehdäkin. Nii.
Ja miksi mä teen nykyään kotona kaikki. No mä kuulemma en anna miehen tehdä mitään. Ja kun ei tee niin valitan. No aijaa, selvä. Eli teki se tai ei niin mä valitan.
No tää nyt menee niin että mä oon vaan tosi epäreilu ja ikävä ja inhottava ja ei voi asioille mitään kun mä oon aina tyytymätön kaikkeen.
No mikäs siinä.. Koitan olla tyytyväisempi ja jotain.. En nyt tiä. Tää on nyt mun syytä kuitenkin kaikki.
Koitan taas entrata.
Kiitos kaikille!
Näytäpä tämä keskustelu sun miehelle, että kuinka paljon pas*aa on saanut niskaansa. Se ei enää ikimaailmassa haluaisi olla sun kanssa, kun olet antanut tuntemattomien haukkua häntä, vaikka sinussa itsessä on vika.
Alue: Aihe vapaa
Vitsi että tunnen itseni tyhmäksi. Minä hoidan meillä nöyrästi kaiken kotona + lapset ja sen lisäksi tienaan vielä miestäni enemmän. Mitään kiitosta tai kunnioitusta ei tule. Pakko nostaa sitä kuuluisaa kissanhäntää itse ja todeta että olen super nainen.